| Vaka vanha Väinämöinen
|
| uipi aavoja syviä;
|
| kulki kuusisna hakona,
|
| petäjäisnä pehkiönä
|
| kuusi päiveä kesäistä,
|
| kuusi yötä järkiähän,
|
| eessänsä vesi vetelä,
|
| takanansa taivas selvä.
|
|
|
| Uip' on vielä yötä kaksi,
|
| 10 | kaksi päiveä pisintä.
|
| Niin yönä yheksäntenä,
|
| kaheksannen päivän päästä
|
| toki tuskaksi tulevi,
|
| painuvi pakolliseksi.
|
| Kun ei ole kynttä varpahissa
|
| eikä sormissa niveltä.
|
|
|
| Siinä vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Voi minä poloinen poika,
|
| 20 | voi poika polon-alainen,
|
| kun läksin omilta mailta,
|
| elomailta entisiltä
|
| iäkseni ilman alle,
|
| kuuksi päiväksi kululle,
|
| tuulen tuuiteltavaksi,
|
| aaltojen ajeltavaksi
|
| näillä väljillä vesillä,
|
| ulapoilla auke'illa!
|
| Vilu on täällä ollakseni,
|
| 30 | vaiva värjätelläkseni,
|
| aina aalloissa asua,
|
| veen selällä seurustella.
|
|
|
| "Enkä tuota tieäkänä,
|
| miten olla, kuin eleä
|
| tällä inhalla iällä,
|
| katovalla kannikalla:
|
| tuulehenko teen tupani,
|
| vetehenkö pirtin veistän?
|
|
|
| "Teen mä tuulehen tupani:
|
| 40 | ei ole tuulessa tukea;
|
| veistän pirttini vetehen:
|
| vesi viepi veistokseni."
|
|
|
| Lenti lintunen Lapista,
|
| kokkolintu koillisesta.
|
| Ei ole kokko suuren suuri
|
| eikä kokko pienen pieni:
|
| yksi siipi vettä viisti,
|
| toinen taivasta lakaisi,
|
| pursto merta pyyhätteli,
|
| 50 | nokka luotoja lotaisi.
|
|
|
| Lenteleikse, liiteleikse,
|
| katseleikse, käänteleikse.
|
| Näki vanhan Väinämöisen
|
| selällä meren sinisen:
|
| "Mit' olet meressä, miesi,
|
| uros, aaltojen seassa?"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Sit' olen meressä miesi,
|
| 60 | uros aaltojen varassa:
|
| läksin neittä Pohjolasta,
|
| impeä Pimentolasta.
|
|
|
| "Ajoa karautime
|
| suloa meryttä myöten.
|
| Niin päivänä muutamana,
|
| huomenna moniahana
|
| tulin Luotolan lahelle,
|
| Joukolan jokivesille:
|
| hepo alta ammuttihin,
|
| 70 | itseäni mielittihin.
|
|
|
| "Siitä vierähin vetehen,
|
| sorruin sormin lainehesen
|
| tuulen tuuiteltavaksi,
|
| aaltojen ajeltavaksi.
|
|
|
| "Tulipa tuuli luotehesta,
|
| iästä iso vihuri;
|
| se mun kauas kannatteli,
|
| uitteli ulomma maasta.
|
| Mont' olen päiveä pälynnyt,
|
| 80 | monta yötä uiksennellut
|
| näitä väljiä vesiä,
|
| ulapoita auke'ita;
|
| enk' on tuota tunnekana,
|
| arvoa, älyäkänä,
|
| kumpi kuoloksi tulevi,
|
| kumpi ennen ennättävi:
|
| nälkähänkö nääntyminen,
|
| vai vetehen vaipuminen."
|
|
|
| Sanoi kokko, ilman lintu:
|
| 90 | "Ellös olko milläskänä!
|
| Seisotaite selkähäni,
|
| nouse kynkkäluun nenille!
|
| Mie sinun merestä kannan,
|
| minne mielesi tekevi.
|
| Vielä muistan muunki päivän,
|
| arvoan ajan paremman,
|
| kun ajoit Kalevan kasken,
|
| Osmolan salon sivallit:
|
| heitit koivun kasvamahan,
|
| 100 | puun sorean seisomahan
|
| linnuille lepeämiksi,
|
| itselleni istumiksi."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| kohottavi kokkoansa;
|
| mies on nousevi merestä,
|
| uros aallosta ajaikse,
|
| siiville sijoitteleikse,
|
| kokon kynkkäluun nenille.
|
|
|
| Tuop' on kokko, ilman lintu,
|
| 110 | kantoi vanhan Väinämöisen,
|
| viepi tuulen tietä myöten,
|
| ahavan ratoa myöten
|
| Pohjan pitkähän perähän,
|
| summahan Sariolahan.
|
| Siihen heitti Väinämöisen,
|
| itse ilmahan kohosi.
|
|
|
| Siinä itki Väinämöinen,
|
| siinä itki ja urisi
|
| rannalla merellisellä,
|
| 120 | nimen tietämättömällä,
|
| sata haavoa sivulla,
|
| tuhat tuulen pieksemätä,
|
| partaki pahoin kulunut,
|
| tukka mennyt tuuhakaksi.
|
|
|
| Itki yötä kaksi, kolme,
|
| saman verran päiviäki;
|
| eikä tiennyt tietä käyä,
|
| outo, matkoa osannut
|
| palataksensa kotihin,
|
| 130 | mennä maille tuttaville,
|
| noille syntymäsijoille,
|
| elomaillen entisille.
|
|
|
| Pohjan piika pikkarainen,
|
| vaimo valkeanverinen,
|
| teki liiton päivän kanssa,
|
| päivän kanssa, kuun keralla
|
| yhen ajan noustaksensa
|
| ja yhen havataksensa:
|
| itse ennen ennätteli,
|
| 140 | ennen kuuta, aurinkoa,
|
| kukonki kurahtamatta,
|
| kanan lapsen laulamatta.
|
|
|
| Viisi villoa keritsi,
|
| kuusi lammasta savitsi,
|
| villat saatteli saraksi,
|
| kaikki vatvoi vaattehiksi
|
| ennen päivän nousemista,
|
| auringon ylenemistä.
|
|
|
| Pesi siitä pitkät pöyät,
|
| 150 | laajat lattiat lakaisi
|
| vastasella varpaisella,
|
| luutasella lehtisellä.
|
| Ammueli rikkasensa
|
| vaskisehen vakkasehen;
|
| vei ne ulos usta myöten,
|
| pellolle pihoa myöten,
|
| perimäisen pellon päähän,
|
| alimaisen aian suuhun.
|
| Seisattelihe rikoille,
|
| 160 | kuuntelihe, kääntelihe:
|
| kuulevi mereltä itkun,
|
| poikki joen juorotuksen.
|
|
|
| Juosten joutuvi takaisin,
|
| pian pirttihin menevi;
|
| sanoi tuonne saatuansa,
|
| toimitteli tultuansa:
|
| "Kuulin mie mereltä itkun,
|
| poikki joen juorotuksen."
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| 170 | Pohjan akka harvahammas,
|
| pian pistihe pihalle,
|
| vierähti veräjän suuhun;
|
| siinä korvin kuunteleikse.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ei ole itku lapsen itku
|
| eikä vaimojen valitus;
|
| itku on partasuun urohon,
|
| jouhileuan juorottama."
|
|
|
| Työnnälti venon vesille,
|
| 180 | kolmilaian lainehille;
|
| itse loihe soutamahan.
|
| Sekä souti jotta joutui:
|
| souti luoksi Väinämöisen,
|
| luoksi itkevän urohon.
|
|
|
| Siinä itki Väinämöinen,
|
| urisi Uvannon sulho
|
| pahalla pajupurolla,
|
| tiheällä tuomikolla:
|
| suu liikkui, järisi parta,
|
| 190 | vaan ei leuka lonkaellut.
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emäntä,
|
| puhutteli, lausutteli:
|
| "Ohoh sinua, ukko utra!
|
| Jo olet maalla vierahalla."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| päätänsä kohottelevi.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Jo ma tuon itseki tieän:
|
| olen maalla vierahalla,
|
| 200 | tuiki tuntemattomalla.
|
| Maallani olin parempi,
|
| kotonani korkeampi."
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Saisiko sanoakseni,
|
| oisiko lupa kysyä,
|
| mi sinä olet miehiäsi
|
| ja kuka urohiasi?"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 210 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mainittihinpa minua,
|
| arveltihin aikoinansa
|
| illoilla iloitsijaksi,
|
| joka laakson laulajaksi
|
| noilla Väinölän ahoilla,
|
| Kalevalan kankahilla.
|
| Mi jo lienenki katala,
|
| tuskin tunnen itsekänä."
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| 220 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Nouse jo norosta, miesi,
|
| uros, uuelle uralle,
|
| haikeasi haastamahan,
|
| satuja sanelemahan!"
|
|
|
| Otti miehen itkemästä,
|
| urohon urisemasta;
|
| saattoi siitä purtehensa,
|
| istutti venon perähän.
|
| Itse airoille asettui,
|
| 230 | soutimille suorittihe;
|
| souti poikki Pohjolahan,
|
| viepi vierahan tupahan.
|
|
|
| Syötteli nälästynehen,
|
| kastunehen kuivaeli;
|
| siitä viikon hierelevi,
|
| hierelevi, hautelevi:
|
| teki miehen terveheksi,
|
| urohon paranneheksi.
|
| Kysytteli, lausutteli,
|
| 240 | itse virkki, noin nimesi:
|
| "Mitä itkit, Väinämöinen,
|
| uikutit, uvantolainen,
|
| tuolla paikalla pahalla,
|
| rannalla meryttä vasten?"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Onpa syytä itkeäni,
|
| vaivoja valittoani!
|
| Kauan oon meriä uinut,
|
| 250 | lapioinnut lainehia
|
| noilla väljillä vesillä,
|
| ulapoilla auke'illa.
|
|
|
| "Tuota itken tuon ikäni,
|
| puhki polveni murehin,
|
| kun ma uin omilta mailta,
|
| tulin mailta tuttavilta
|
| näille ouoille oville,
|
| veräjille vierahille.
|
| Kaikki täällä puut purevi,
|
| 260 | kaikki havut hakkoavi,
|
| joka koivu koikkoavi,
|
| joka leppä leikkoavi:
|
| yks' on tuuli tuttuani,
|
| päivä ennen nähtyäni
|
| näillä mailla vierahilla,
|
| äkkiouoilla ovilla."
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| siitä tuon sanoiksi saatti:
|
| "Elä itke, Väinämöinen,
|
| 270 | uikuta, uvantolainen!
|
| Hyvä tääll' on ollaksesi,
|
| armas aikaellaksesi,
|
| syöä lohta luotaselta,
|
| sivulta sianlihoa."
|
|
|
|
|
| Silloin vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kylkehen kyläinen syönti
|
| hyvissäki vierahissa;
|
| mies on maallansa parempi,
|
| 280 | kotonansa korkeampi.
|
| Soisipa sula Jumala,
|
| antaisipa armoluoja:
|
| pääsisin omille maille,
|
| elomaillen entisille!
|
| Parempi omalla maalla
|
| vetonenki virsun alta,
|
| kuin on maalla vierahalla
|
| kultamaljasta metonen."
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| 290 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Niin mitä minullen annat,
|
| kun saatan omille maille,
|
| oman peltosi perille,
|
| kotisaunan saapuville?"
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Mitäpä kysyt minulta,
|
| jos saatat omille maille,
|
| oman peltoni perille,
|
| oman käen kukkumille,
|
| 300 | oman linnun laulamille!
|
| Otatko kultia kypärin,
|
| hope'ita huovallisen?"
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ohoh viisas Väinämöinen,
|
| tietäjä iän-ikuinen!
|
| En kysele kultiasi,
|
| halaja hope'itasi:
|
| kullat on lasten kukkasia,
|
| 310 | hopeat hevon helyjä.
|
| Taiatko takoa sammon,
|
| kirjokannen kalkutella
|
| joutsenen kynän nenästä,
|
| maholehmän maitosesta,
|
| yhen ohrasen jyvästä,
|
| yhen uuhen villasesta,
|
| niin annan tytön sinulle,
|
| panen neien palkastasi,
|
| saatan sun omille maille,
|
| 320 | oman linnun laulamille,
|
| oman kukon kuulumille,
|
| oman peltosi perille."
|
|
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Taia en sampoa takoa,
|
| kirjokantta kirjoitella.
|
| Saata mie omille maille:
|
| työnnän seppo Ilmarisen,
|
| joka samposi takovi,
|
| 330 | kirjokannet kalkuttavi,
|
| neitosi lepyttelevi,
|
| tyttäresi tyy'yttävi.
|
|
|
| "Se on seppo sen mokoma,
|
| ylen taitava takoja,
|
| jok' on taivoa takonut,
|
| ilman kantta kalkutellut:
|
| ei tunnu vasaran jälki
|
| eikä pihtien pitämät."
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| 340 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Sille työnnän tyttäreni,
|
| sille lapseni lupoan,
|
| joka sampuen takovi,
|
| kannen kirjo kirjoittavi
|
| joutsenen kynän nenästä,
|
| maholehmän maitosesta,
|
| yhen ohrasen jyvästä,
|
| yhen uuhen untuvasta."
|
|
|
| Pani varsan valjahisin,
|
| 350 | ruskean re'en etehen;
|
| saattoi vanhan Väinämöisen,
|
| istutti oron rekehen.
|
| Siitä tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Elä päätäsi ylennä,
|
| kohottele kokkoasi,
|
| kun ei uupune oronen,
|
| tahi ei ilta ennättäne:
|
| josp' on päätäsi ylennät,
|
| 360 | kohottelet kokkoasi,
jo toki tuho tulevi,
|
| paha päivä päälle saapi."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| löi orosen juoksemahan,
|
| harjan liina liikkumahan.
|
| Ajoa karittelevi
|
| pimeästä Pohjolasta,
|
| summasta Sariolasta. |