| Jo nyt Ahti Saarelainen,
|
| itse lieto Lemminkäinen,
|
| pistäiksen on piilemähän,
|
| painaikse pakenemahan
|
| pimeästä Pohjolasta,
|
| sangasta Saran talosta.
|
|
|
| Läksi tuiskuna tuvasta,
|
| savuna pihalle saapi
|
| pakohon pahoja töitä,
|
| 10 | pillojansa piilemähän.
|
|
|
| Niin pihalle tultuansa
|
| katseleikse, käänteleikse,
|
| etsi entistä oritta.
|
| Näe ei entistä oroa:
|
| näki paaen pellon päässä,
|
| pajupehkon pientarella.
|
|
|
| Mikäs neuvoksi tulevi,
|
| mikä neuvon antajaksi,
|
| ettei pää pahoin menisi,
|
| 20 | tukka turhi'in tulisi,
|
| hivus hieno lankeaisi
|
| näillä Pohjolan pihoilla?
|
| Jo kumu kylästä kuului,
|
| tomu toisista taloista,
|
| välkytys kylän väliltä,
|
| silmän isku ikkunoilta.
|
|
|
| Tuossa lieto Lemminkäisen,
|
| tuon on Ahti Saarelaisen,
|
| täytyi toisiksi ruveta,
|
| 30 | piti muiksi muutellaita.
|
| Kokkona ylös kohosi,
|
| tahtoi nousta taivahalle:
|
| päivä poltti poskipäitä,
|
| kuuhut kulmia valaisi.
|
|
|
| Siinä lieto Lemminkäinen
|
| Ukkoa rukoelevi:
|
| "Oi Ukko, hyvä Jumala,
|
| mies on tarkka taivahinen,
|
| jymypilvien pitäjä,
|
| 40 | hattarojen hallitsija!
|
| Laaipa utuinen ilma,
|
| luopa pilvi pikkarainen,
|
| jonka suojassa menisin,
|
| kotihini koitteleisin
|
| luoksi ehtoisen emoni,
|
| tykö valtavanhempani!"
|
|
|
| Lenteä lekuttelevi,
|
| katsoi kerran jälkehensä:
|
| keksi harmoan havukan
|
| 50 | - sen silmät paloi tulena
|
| kuni pojan pohjolaisen,
|
| Pohjan entisen isännän.
|
|
|
| Sanoi harmoa havukka:
|
| "Ohoh Ahti veikkoseni!
|
| Muistatko muinaista sotoa,
|
| tasapäätä tappeloa?"
|
|
|
| Sanoi Ahti Saarelainen,
|
| virkkoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Havukkani, lintuseni!
|
| 60 | Käännäite kohin kotia!
|
| Sano tuonne tultuasi
|
| pimeähän Pohjolahan:
|
| 'Kova on kokko kourin saa'a,
|
| kynälintu kynsin syöä.'"
|
|
|
| Jo kohta kotihin joutui
|
| luoksi ehtoisen emonsa
|
| suulla surkeannäöllä,
|
| syämellä synkeällä.
|
|
|
| Emo vastahan tulevi
|
| 70 | kulkiessansa kujoa,
|
| aitoviertä astuessa.
|
| Ennätti emo kysyä:
|
| "Poikueni, nuorempani,
|
| lapseni, vakavampani!
|
| Mit' olet pahoilla mielin
|
| Pohjolasta tullessasi?
|
| Onko sarkoin vaarrettuna
|
| noissa Pohjolan pioissa?
|
| Jos on sarkoin vaarrettuna,
|
| 80 | saat sinä paremman sarkan,
|
| taattosi soasta saaman,
|
| tavoittaman tappelosta."
|
|
|
| Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
| "Oi emoni, kantajani!
|
| Ken mun sarkoin vaarteleisi!
|
| Itse vaartaisin isännät,
|
| vaartaisin sata urosta,
|
| tuhat miestä tunnustaisin."
|
|
|
| Sanoi äiti Lemminkäisen:
|
| 90 | "Mit' olet pahoilla mielin?
|
| Oletko voitettu orihin,
|
| herjattu hevosen varsoin?
|
| Jos olet voitettu orihin,
|
| ostaos ori parempi
|
| ison saamilla eloilla,
|
| vanhemman varustamilla!"
|
|
|
| Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
| "Oi emoni, kantajani!
|
| Ken mun herjaisi hevosin
|
| 100 | eli varsoin voitteleisi!
|
| Itse herjaisin isännät,
|
| voittaisin oron ajajat,
|
| miehet vankat varsoinensa,
|
| urohot orihinensa."
|
|
|
| Sanoi äiti Lemminkäisen:
|
| "Mit' olet pahoilla mielin,
|
| kuta synke'in syämin
|
| Pohjolasta tultuasi?
|
| Oletko naisin naurettuna
|
| 110 | eli piioin pilkattuna?
|
| Jos olet naisin naurettuna
|
| eli piioin pilkattuna,
|
| toiset toiste pilkatahan,
|
| naiset vasta nauretahan."
|
|
|
| Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
| "Oi emoni, kantajani!
|
| Ken mun naisin naurattaisi
|
| eli piioin pilkkoaisi!
|
| Itse nauraisin isännät,
|
| 120 | kaikki piiat pilkkoaisin,
|
| nauraisin sataki naista,
|
| tuhat muuta morsianta."
|
|
|
| Sanoi äiti Lemminkäisen:
|
| "Mi sinulla, poikueni?
|
| On sulle satunen saanut
|
| Pohjolassa käyessäsi,
|
| vainko liioin syötyäsi,
|
| syötyäsi, juotuasi
|
| olet öisillä sijoilla
|
| 130 | nähnyt outoja unia?"
|
|
|
| Silloin lieto Lemminkäinen
|
| sai tuossa sanoneheksi:
|
| "Akat noita arvelkohot
|
| öisiä unennäköjä!
|
| Muistan yölliset uneni,
|
| sen paremmin päivälliset.
|
| Oi emoni, vanha vaimo!
|
| Sääli säkkihin evästä,
|
| pane jauhot palttinahan,
|
| 140 | suolat riepuhun sovita!
|
| Pois tuli pojalle lähtö,
|
| matka maasta ottaminen,
|
| tästä kullasta ko'ista,
|
| kaunihista kartanosta:
|
| miehet miekkoja hiovat,
|
| kärestävät keihä'itä."
|
|
|
| Emo ennätti kysyä,
|
| vaivan nähnyt vaaitella:
|
| "Miksi miekkoja hiovat,
|
| 150 | kärestävät keihä'itä?"
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Siksi miekkoja hiovat,
|
| kärestävät keihä'itä:
|
| mun poloisen pään varalle,
|
| vasten kauloa katalan.
|
| Tuli työ, tapahtui seikka
|
| noilla Pohjolan pihoilla:
|
| tapoin pojan pohjolaisen,
|
| 160 | itsen Pohjolan isännän.
|
| Nousi Pohjola sotahan,
|
| takaturma tappelohon
|
| vasten vaivaista minua,
|
| yksinäisen ympärille."
|
|
|
| Emo tuon sanoiksi virkki,
|
| lausui vanhin lapsellensa:
|
| "Jo sanoin minä sinulle,
|
| jo vainen varoittelinki,
|
| yhä kielteä käkesin
|
| 170 | lähtemästä Pohjolahan.
|
| Mahoit olla oikeassa,
|
| eleä emon tuvilla,
|
| oman vanhemman varassa,
|
| kantajasi kartanossa,
|
| ei oisi sotoa saanut,
|
| tapahtunut tappeloa.
|
|
|
| "Kunne nyt, poikani poloinen,
|
| kunne, kannettu katala,
|
| lähet pillan piilentähän,
|
| 180 | työn pahan pakenentahan,
|
| ettei pää pahoin menisi,
|
| kaula kaunis katkeaisi,
|
| tukka turhi'in tulisi,
|
| hivus hieno lankeaisi?"
|
|
|
| Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
| "En tieä sitä sijoa,
|
| kunne painuisin pakohon
|
| pillojani piilemähän.
|
| Oi emoni, kantajani!
|
| 190 | Kunne käsket piilemähän?"
|
| Sanoi äiti Lemminkäisen,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "En mä tieä, kunne käsken,
|
| kunne käsken ja kehoitan.
|
| Menet männyksi mäelle,
|
| katajaksi kankahalle,
|
| tuho sielläki tulevi,
|
| kova onni kohtoavi:
|
| use'in mäkinen mänty
|
| 200 | pärepuiksi leikatahan,
|
| usei'in kataja kangas
|
| seipähiksi karsitahan.
|
|
|
| "Nouset koivuksi norolle
|
| tahikka lehtohon lepäksi,
|
| tuho sielläki tulisi,
|
| kova onni kohti saisi:
|
| use'in noroinen koivu
|
| pinopuiksi pilkotahan,
|
| use'in lepikkölehto
|
| 210 | hakatahan halmeheksi.
|
| "Menet marjaksi mäelle,
|
| puolukaksi kankahalle,
|
| näille maille mansikoiksi,
|
| mustikoiksi muille maille,
|
| tuho sielläki tulisi,
|
| kova onni kohtoaisi:
|
| noppisivat nuoret neiet,
|
| tinarinnat riipisivät.
|
|
|
| "Mene hauiksi merehen,
|
| 220 | siiaksi silajokehen,
|
| tuho sielläki tulisi,
|
| kova loppu loukahtaisi:
|
| mies nuori, noentolainen,
|
| veisi verkkonsa vesille,
|
| nuoret nuotalla vetäisi,
|
| vanhat saisi verkollansa.
|
|
|
| "Menet metsähän sueksi,
|
| korpimaille kontioksi,
|
| tuho sielläki tulisi,
|
| 230 | kova onni kohtoaisi:
|
| mies nuori, noen näköinen,
|
| kärestäisi keihä'änsä
|
| surmataksensa sutoset,
|
| metsän karhut kaataksensa."
|
|
|
| Silloin lieto Lemminkäinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Itse tieän ilke'immät,
|
| paikat arvoan pahimmat,
|
| kussa surma suin pitäisi,
|
| 240 | kova loppu loukahtaisi.
|
| Oi emo, elättäjäni,
|
| maammo, maion-antajani!
|
| Kunne käsket piilemähän,
|
| kunne käsket ja kehoitat?
|
| Aivan on surma suun e'essä,
|
| paha päivä parran päällä,
|
| yksi päivä miehen päätä,
|
| tuskin täytehen sitänä."
|
|
|
| Silloin äiti Lemminkäisen
|
| 250 | itse virkki, noin nimesi:
|
| "Sanon ma hyvänki paikan,
|
| ani armahan nimitän,
|
| missä piillä pillomuksen,
|
| paeta pahan-alaisen:
|
| muistan maata pikkuruisen,
|
| tieän paikkoa palasen,
|
| syömätöintä, lyömätöintä,
|
| miekan miehen käymätöintä.
|
| Sie vanno valat ikuiset,
|
| 260 | valehettomat, vakaiset,
|
| kuunna, kymmennä kesänä
|
| et sotia käyäksesi
|
| hopeankana halulla
|
| tahi kullan tarpehella!"
|
|
|
| Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
| "Vannon mie valat vakaiset,
|
| en kesänä ensimäisnä,
|
| tok' en vielä toisnakana
|
| saa'a suurihin sotihin,
|
| 270 | noihin miekan melskehisin.
|
| Viel' on haavat hartioissa,
|
| syvät reiät ryntähissä
|
| entisistäkin iloista,
|
| mennehistä melskehistä
|
| suurilla sotamä'illä,
|
| miesten tappotanterilla."
|
|
|
| Silloin äiti Lemminkäisen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Otapa isosi pursi,
|
| 280 | lähe tuonne piilemähän
|
| ylitse meren yheksän,
|
| meri-puolen kymmenettä,
|
| saarehen selällisehen,
|
| luotohon merellisehen!
|
| Siell' ennen isosi piili,
|
| sekä piili jotta säilyi
|
| suurina sotakesinä,
|
| vainovuosina kovina;
|
| hyvä oli siellä ollaksensa,
|
| 290 | armas aikaellaksensa.
Siellä piile vuosi, toinen,
|
| käy kotihin kolmannella
|
| tutuille ison tuville,
|
| vanhempasi valkamoille!" |