| Vaka vanha Väinämöinen
|
| laskea karehtelevi
|
| tuon on pitkän niemen päästä,
|
| kylän kurjan kuuluvilta.
|
| Laski laulellen vesiä,
|
| ilon lyöen lainehia.
|
|
|
| Neiet niemien nenissä
|
| katselevat, kuuntelevat:
|
| "Mi lienee ilo merellä,
|
| 10 | mikä laulu lainehilla,
|
| ilo entistä parempi,
|
| laulu muita laatuisampi?"
|
|
|
| Laski vanha Väinämöinen,
|
| laski päivän maavesiä,
|
| päivän toisen suovesiä,
|
| kolmannen kosen vesiä.
|
|
|
| Siinä lieto Lemminkäinen
|
| muisti muutaman sanansa
|
| korvalla tulisen kosken,
|
| 20 | pyhän virran pyörtehessä.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Heitä, koski, kuohuminen,
|
| vesi vankka, vellominen!
|
| Kosken tyttö, kuohuneiti!
|
| Istuite kihokivelle,
|
| kihopaaelle paneite!
|
| Sylin aaltoja aseta,
|
| käsin kääri käppyröitä,
|
| 30 | kourin kuohuja kohenna,
|
| jottei riusko rinnoillemme
|
| eikä päällemme päräjä!
|
|
|
| "Akka aaltojen-alainen,
|
| vaimo kuohun-korvallinen!
|
| Nouse kourin kuohun päälle,
|
| yskin aallollen ylene
|
| kuohuja kokoamahan,
|
| vaahtipäitä vaalimahan,
|
| jottei syytöintä syseä,
|
| 40 | viatointa vierettele!
|
|
|
| "Kivet keskellä jokea,
|
| paaet kuohun kukkuralla
|
| otsansa alentakohon,
|
| päälakensa painakohon
|
| matkalta punaisen purren,
|
| tieltä tervaisen venehen!
|
|
|
| "Kun ei tuosta kyllin liene,
|
| Kivi-Kimmo, Kammon poika,
|
| väännä reikä vääntimellä,
|
| 50 | puhkaise purasimella
|
| keskelle kosen kiveä,
|
| pahan paaen palleahan,
|
| juosta purren puuttumatta,
|
| venehen vikaumatta!
|
|
|
| "Kun ei tuosta kyllin liene,
|
| veen isäntä, vuon alio,
|
| kivet saata sammaliksi,
|
| hauin vuoluksi venonen
|
| kuohuja kulettaessa,
|
| 60 | mäkipäitä mentäessä!
|
|
|
| "Neiti kosken-korvallinen,
|
| impi virran-vierellinen!
|
| Kehreäs utuinen lanka
|
| utuisesta kuontalosta!
|
| Veä lankasi ve'elle,
|
| sinerväsi lainehelle,
|
| jota pitkin purren juosta,
|
| tervarinnan teuotella,
|
| mennä miehen melkeänki,
|
| 70 | äkkiouonkin osata!
|
|
|
| "Melatar on, mielivaimo!
|
| Ota mieluisa melasi,
|
| jollapa piät pereä,
|
| noitivirrat viilettelet
|
| katehen koan e'etse,
|
| noian ikkunan alatse!
|
|
|
| "Kun ei tuosta kyllin liene,
|
| Ukko, taivahan jumala,
|
| piä miekalla pereä,
|
| 80 | tuijota tupettomalla,
|
| jotta juosta puisen purren,
|
| mennä mäntyisen venehen!"
|
|
|
| Itse vanha Väinämöinen
|
| laskea karehtelevi.
|
| Laski louhien lomitse
|
| noita kuohuja kovia;
|
| eikä puutu puinen pursi,
|
| vene tietäjän takellu.
|
|
|
| Äsken tuonne tultuansa
|
| 90 | noille väljille vesille
|
| puuttui pursi juoksemasta,
|
| venonen pakenemasta.
|
| Pursi puuttuvi lujahan,
|
| vene vieremättömäksi.
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen,
|
| toinen lieto Lemminkäinen
|
| pistivät melan merehen,
|
| lastun kuusen lainehesen;
|
| päästeä nytystelevät
|
| 100 | tuota purtta puutoksesta:
|
| ei ota venonen juosta
|
| eikä pääse puinen pursi.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Oi sie lieto Lemmin poika!
|
| Kallistaite katsomahan,
|
| miss' on pursi puuttumassa,
|
| venonen takistumassa
|
| näillä väljillä vesillä,
|
| 110 | vienolla alantehella,
|
| kivelläkö vai haolla
|
| vaiko muulla vastuksella!"
|
|
|
| Se on lieto Lemminkäinen
|
| pyörähtihe katsomahan.
|
| Katsovi venosen alle,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ei ole veno kivellä,
|
| ei kivellä, ei haolla:
|
| vene on hauin hartioilla,
|
| 120 | ve'en koiran konkkaluilla!"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Jotaki joessa onpi,
|
| hakojaki, haukiaki.
|
| Kun lie hauin hartioilla,
|
| ve'en koiran konkkaluilla,
|
| veä miekalla vetehen,
|
| katkaise kala kaheksi!"
|
|
|
| Se on lieto Lemminkäinen,
|
| 130 | poika, veitikkä verevä,
|
| miekan vyöltänsä vetävi,
|
| luunpurijan puoleltansa.
|
| Veti miekalla meryttä,
|
| alta laian laskettavi:
|
| itse vierähti vetehen,
|
| kourin aaltohon kohahti.
|
|
|
| Siitä seppo Ilmarinen
|
| tarttui tukkahan urosta,
|
| nostalti merestä miehen.
|
| 140 | Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kaikki on mieheksi kyhätty,
|
| pantu parran kantajaksi,
|
| lisäksi satalu'ulle,
|
| tuhannelle täytteheksi!"
|
|
|
| Miekan vyöltänsä vetävi,
|
| tupestansa tuiman rauan,
|
| jolla kalhaisi kaloa,
|
| alta laian läimähytti:
|
| miekka murskaksi mureni,
|
| 150 | eipä hauki tiennytkänä.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| tuossa tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei ole teissä puolta miestä,
|
| ei urosta kolmannesta!
|
| Kun konsa tulevi tarve,
|
| miehen mieltä vaaitahan,
|
| silloin mieli melkeässä,
|
| kaikki toimi toisialla."
|
|
|
| Itse miekkansa veälti,
|
| 160 | tempasi terävän rauan.
|
| Työnti miekkansa merehen,
|
| alle laian langetteli
|
| kalahauin hartioihin,
|
| ve'en koiran konkkaluihin.
|
|
|
| Miekka luottihe lujahan,
|
| kitasihin kiinnittihe.
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| nostalti kaloa tuota,
|
| veti haukia ve'estä:
|
| 170 | hauki katkesi kaheksi;
|
| pursto pohjahan putosi,
|
| pää kavahti karpahasen.
|
|
|
| Jo otti venonen juosta,
|
| pääsi pursi puutoksesta.
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| luotti purren luotoselle,
|
| ravahutti rantasehen.
|
| Katselevi, kääntelevi
|
| tuota hauin pääpaloa.
|
| 180 | Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ken on vanhin sulholoista,
|
| sepä hauki halkomahan,
|
| kala viploin viiltämähän,
|
| pää paloiksi pahkomahan!"
|
|
|
| Miehet purresta puhuvat,
|
| vaimot lausui laitasilta:
|
| "Saajanpa käet sulimmat,
|
| sormet pyytäjän pyhimmät."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 190 | veti veitsen huotrastansa,
|
| kyleltänsä kylmän rauan,
|
| jolla hauin halkaisevi,
|
| pahkovi kalan paloiksi.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ken on nuorin neitosista,
|
| sepä hauki keittämähän
|
| murkinaisiksi muruiksi,
|
| kalaisiksi lounahiksi!"
|
|
|
| Kävi neiet keittämähän
|
| 200 | - kävi kilvan kymmenenki.
|
| Siitä hauki keitetähän,
|
| murkinoiahan muruina.
|
| Jäipä luita luotoselle,
|
| kalanluita kalliolle.
|
|
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| noita tuossa katselevi,
|
| katselevi, kääntelevi.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mikä tuostaki tulisi,
|
| 210 | noista hauin hampahista,
|
| leveästä leukaluusta,
|
| jos oisi sepon pajassa,
|
| luona taitavan takojan,
|
| miehen mahtavan käsissä?"
|
|
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Ei tule tyhjästä mitänä,
|
| kalan ruotasta kalua,
|
| ei seponkana pajassa, luona taitavan takojan,
|
| miehen mahtavan käsissä."
|
|
|
| 220 | Vaka vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Näistäpä toki tulisi
|
| kalanluinen kanteloinen,
|
| kun oisi osoajata,
|
| soiton luisen laatijata."
|
|
|
| Kun ei toista tullutkana,
|
| ei ollut osoajata,
|
| soiton luisen laatijata,
|
| vaka vanha Väinämöinen
|
| 230 | itse loihe laatijaksi,
|
| tekijäksi teentelihe.
|
| Laati soiton hauinluisen,
|
| suoritti ilon ikuisen.
|
|
|
| Kust' on koppa kanteletta?
|
| Hauin suuren leukaluusta.
|
| Kust' on naulat kanteletta?
|
| Ne on hauin hampahista.
|
| Kusta kielet kanteletta?
|
| Hivuksista Hiien ruunan.
|
|
|
| 240 | Jo oli soitto suorittuna,
|
| valmihina kanteloinen,
|
| soitto suuri hauinluinen,
|
| kantelo kalaneväinen.
|
|
|
| Tuli tuohon nuoret miehet,
|
| tuli nainehet urohot,
|
| tuli pojat puol'-ikäiset
|
| sekä pienet piikalapset,
|
| tytöt nuoret, vaimot vanhat,
|
| naiset keskikertaisetki,
|
| 250 | kanteletta katsomahan,
|
| soittoa tähyämähän.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| käski nuoren, käski vanhan,
|
| käski keskikertaisenki
|
| soittamahan sormillansa
|
| tuota ruotaista romua,
|
| kalanluista kanteletta.
|
|
|
| Soitti nuoret, soitti vanhat,
|
| soitti keskikertaisetki.
|
| 260 | Nuoret soitti, sormet notkui,
|
| vanhat väänti, pää vapisi:
|
| ei ilo ilolle nousnut,
|
| soitto soitolle ylennyt.
|
|
|
| Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
| "Oi te pojat puol'älyiset,
|
| teki tyttäret typerät
|
| sekä muu katala kansa!
|
| Ei ole teissä soittajata,
|
| oike'in osoajata!
|
| 270 | Tuokatte minulle soitto,
|
| kantakatte kanteloinen
|
| kahen polven pystyn päähän,
|
| kynnen kymmenen nenähän!"
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| saip' on kantelon käsille,
|
| ilon itsensä likemmä,
|
| soiton alle sormiensa.
|
| Soittoa sovittelevi,
|
| kanteletta kääntelevi:
|
| 280 | eipä soitto soitakana,
|
| ei ilo iloakana.
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Ei ole tässä nuorisossa,
|
| kansassa kasuavassa
|
| eikä vanhassa väessä
|
| tuon on soiton soittajaista,
|
| tuon ilon iloajaista.
|
| Joko Pohjola paremmin
|
| saisi soiton soittamahan,
|
| 290 | tuon ilon iloamahan,
|
| jospa laitan Pohjolahan?"
|
|
|
| Laittoi soiton Pohjolahan,
|
| saatatti Sariolahan.
|
| Soitti pojat Pohjolassa,
|
| soitti pojat jotta piiat,
|
| soitti miehet naisekkahat
|
| sekä naiset miehekkähät.
|
| Itsekin emäntä soitti,
|
| tuota käänti, tuota väänti,
|
| 300 | tuota sormin suoritteli,
|
| kynsin kymmenin piteli.
|
|
|
| Soitti pojat Pohjolassa,
|
| soitti kansa kaikenlainen.
|
| Ei ilo ilolle tunnu
|
| eikä soitto soitannalle:
|
| kielet kierohon kävivät,
|
| jouhet parkuivat pahasti,
|
| ääni kaikkui karkeasti,
|
| soitto julmasti sorisi.
|
|
|
| 310 | Sokea sopessa nukkui,
|
| ukko vanha uunin päällä.
|
| Ukko uunilta havannut,
|
| kiukahalta kirsahtanut
|
| urahti unisijalta,
|
| nurahutti nurkastansa:
|
| "Heretkätte, heittäkätte,
|
| luokatte, lopettakatte!
|
| Puhki korvani puhuvi,
|
| läpi pääni läylentävi,
|
| 320 | kaikki käypi karvoilleni,
|
| viepi viikoksi uneni!
|
|
|
| "Jos ei soitto Suomen kansan
|
| vasta vaikuta ilolle
|
| eli uuvuta unehen,
|
| maku'usen maanittele,
|
| niin vetehen visko'otte,
|
| aaltoihin upottaotte,
|
| tahi viekötte takaisin,
|
| soitto tuonne saattaotte
|
| 330 | miehen tehnehen käsille,
|
| sormille sovittelijan!"
|
|
|
| Soitto kielin kerkiävi,
|
| kantelo sanoin kajahui:
|
| "En vielä vetehen joua,
|
| alle aaltojen asetu!
|
| Ennen soitan soittajalla,
|
| vangun vaivan nähnehellä."
|
|
|
| Jopa vietihin visusti,
|
| kannettihin kaunihisti
miehen laatijan kätehen,
|
| 340 | pyytänehen polvuksille. |