| Vaka vanha VÀinÀmöinen,
|
| tietÀjÀ iÀn-ikuinen,
|
| oli veistÀvÀ venoista,
|
| uutta purtta puuhoava
|
| nenÀssÀ utuisen niemen,
|
| pÀÀssÀ saaren terhenisen.
|
| Puita puuttui purren seppÀ,
|
| lautoja venon tekijÀ.
|
|
|
| KenpÀ puuta etsimÀhÀn,
|
| 10 | tammea tavoittamahan
|
| VÀinÀmöiselle venoksi,
|
| laulajalle pohjapuuksi?
|
|
|
| Pellervoinen, pellon poika,
|
| Sampsa poika pikkarainen,
|
| sep' on puuta etsimÀhÀn,
|
| tammea tavoittamahan
|
| VÀinÀmöiselle venoksi,
|
| laulajalle pohjapuuksi!
|
|
|
| KÀypi tietÀ, astelevi
|
| 20 | koillisille maailmoille.
|
| Meni mÀen, menevi toisen,
|
| kulki kohta kolmannenki,
|
| kirves kultainen olalla,
|
| vaskivarsi kirvehessÀ.
|
| Yhtyi haapa vastahansa,
|
| sylen kolmen korkeuinen.
|
|
|
| Tahtoi haapoa tavata,
|
| puia puuta kirvehellÀ.
|
| Haapa haastaen sanovi,
|
| 30 | itse kielin kerkiÀvi:
|
| "MitÀ, mies, tahot minusta,
|
| kuta kuitenki hala'at?"
|
|
|
| Sampsa poika Pellervoinen,
|
| hÀnpÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "Tuotapa tahon sinusta,
|
| tuota etsin ja hala'an:
|
| VÀinÀmöiselle venettÀ,
|
| laulajalle purren puuta."
|
|
|
| Haapa haastoi kummemmasti,
|
| 40 | sataoksainen osasi:
|
| "Vuotava veno minusta
|
| ja pursi putoavainen!
|
| MinÀ olen ontelo tyveltÀ:
|
| kolmasti tÀnÀ kesÀnÀ
|
| toukka söi syÀmyeni,
|
| mato juureni makasi."
|
|
|
| Sampsa poika Pellervoinen
|
| siitÀ eistyvi etemmÀ;
|
| astua ajattelevi
|
| 50 | maailmoille pohjaisille.
|
|
|
| Tuli honka vastahansa,
|
| sylen kuuen korkeuinen.
|
| Iski puuta kirvehellÀ,
|
| kolahutti kuokallansa,
|
| kysytteli, lausutteli:
|
| "Oisiko sinusta, honka,
|
| VÀinÀmöiselle venoksi,
|
| laulajalle laivapuuksi?"
|
|
|
| Honka vastata hotaisi,
|
| 60 | itse ÀÀnehen ÀrÀhti:
|
| "Ei minusta purtta tulle,
|
| kuuen kaaren kantajata!
|
| Mie olen honka huolainniekka;
|
| kolmasti tÀnÀ kesÀnÀ
|
| korppi koikkui latvallani,
|
| varis vaakkui oksillani."
|
|
|
| Sampsa poika Pellervoinen
|
| aina eistyvi etemmÀ;
|
| astua ajattelevi
|
| 70 | suvisille maailmoille.
|
| Tuli tammi vastahansa,
|
| ympÀri yheksÀn syltÀ.
|
|
|
| Kysytteli, lausutteli:
|
| "Tulisko sinusta, tammi,
|
| emeÀ erÀvenehen,
|
| sotapurren pohjapuuta?"
|
|
|
| Tammi taiten vastaeli,
|
| osaeli puu omena:
|
| "On vainen minussa puuta
|
| 80 | emÀksi yhen venosen,
|
| enk' ole hoikka huolainniekka
|
| enkÀ ontelo sisÀltÀ.
|
| Kolmasti tÀnÀ kesÀnÀ,
|
| tÀnÀ suurena suvena
|
| pÀivyt kierti keskipuuta,
|
| kuuhut latvalla kumotti,
|
| kÀet kukkui oksillani,
|
| linnut lehvillÀ lepÀsi."
|
|
|
| Sampsa poika Pellervoinen
|
| 90 | otti kirvehen olalta,
|
| iski puuta kirvehellÀ,
|
| tammea tasaterÀllÀ;
|
| pian taisi tammen kaata,
|
| puun sorean sorrutella.
|
|
|
| Ensin laski latvan poikki,
|
| tyven tyynni halkaisevi.
|
| Veisti siitÀ pohjapuita,
|
| lautoja epÀlukuisin
|
| laulajalle laivaksiksi,
|
| 100 | VÀinÀmöiselle venoksi.
|
|
|
| SiitÀ vanha VÀinÀmöinen,
|
| tietÀjÀ iÀn-ikuinen,
|
| teki tieolla venettÀ,
|
| laati purtta laulamalla
|
| yhen tammen taittumista,
|
| puun murskan murenemista.
|
|
|
| Lauloi virren: pohjan puutti,
|
| lauloi toisen: liitti laian;
|
| lauloi kohta kolmannenki
|
| 110 | hankoja hakatessansa,
|
| pÀitÀ kaaren pÀÀtellessÀ,
|
| liitellessÀnsÀ limiÀ.
|
|
|
| Kaaritettua venosen,
|
| liitettyÀ laian liitot
|
| uupui kolmea sanoa
|
| panemilla parraspuien,
|
| kokkien kohentimilla,
|
| perÀpÀÀn on pÀÀttimillÀ.
|
|
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen,
|
| 120 | tietÀjÀ iÀn-ikuinen,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Voi poloinen, pÀiviÀni!
|
| Ei saanut veno vesille,
|
| uusi laiva lainehille!"
|
|
|
| Arvelee, ajattelevi,
|
| mistÀpÀ sanoja saisi,
|
| loisi lempiluottehia;
|
| pÀÀskyjenkö pÀÀlaelta,
|
| joutsenkarjan juonen pÀÀstÀ,
|
| 130 | hanhilauman hartioilta?
|
|
|
| LĂ€ksi saamahan sanoja.
|
| Tuhoi joukon joutsenia,
|
| harkun hanhia hÀvitti,
|
| pÀÀttömÀsti pÀÀskysiÀ:
|
| ei saanut sanoakana,
|
| ei sanoa eikÀ puolta.
|
|
|
| Arvelee, ajattelevi:
|
| "Tuoll' oisi sata sanoa
|
| kesÀpeuran kielen alla,
|
| 140 | suussa valkean oravan."
|
|
|
| LĂ€ksi saamahan sanoja,
|
| ongelmoita ottamahan.
|
| Pellon peuroja levitti,
|
| oravia suuren orren:
|
| sai siitÀ sanoja paljo,
|
| ne kaikki avuttomia.
|
|
|
| Arvelee, ajattelevi:
|
| "Tuolta saan sa'an sanoja,
|
| tuolta Tuonelan ko'ista,
|
| 150 | Manalan ikimajasta."
|
|
|
| LĂ€ksi Tuonelta sanoja,
|
| Manalalta mahtiloita.
|
| Astua taputtelevi;
|
| kÀvi viikon vitsikkoa,
|
| viikon toisen tuomikkoa,
|
| kolmannen katajikkoa:
|
| jo nÀkyi Manalan saari,
|
| Tuonen kumpu kuumottavi.
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| 160 | jo huhuta huikahutti
|
| tuossa Tuonelan joessa,
|
| Manalan alantehessa:
|
| "Tuo venettÀ, Tuonen tytti,
|
| lauttoa, Manalan lapsi,
|
| yli salmen saa'akseni,
|
| joen poikki pÀÀstÀkseni!"
|
|
|
| LyhykÀinen Tuonen tytti,
|
| matala Manalan neiti,
|
| tuo oli poukkujen pesijÀ,
|
| 170 | rÀpÀhien rÀimyttÀjÀ
|
| Tuonen mustassa joessa,
|
| Manalan alusve'essÀ.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Vene tÀÀltÀ tuotanehe,
|
| kuni syy sanottanehe,
|
| mi sinun Manalle saattoi
|
| ilman tauin tappamatta,
|
| ottamatta oivan surman,
|
| 180 | muun surman musertamatta."
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tuoni minun tÀnne tuotti,
|
| Mana mailtani veteli."
|
|
|
| LyhykÀinen Tuonen tytti,
|
| matala Manalan neiti,
|
| tuonpa hÀn sanoiksi virkki:
|
| "Jopa keksin kielastajan!
|
| Kunp' on Tuoni tÀnne toisi,
|
| 190 | Mana mailta siirteleisi,
|
| Tuoni toisi tullessansa,
|
| Manalainen matkassansa
|
| Tuonen hattu hartioilla,
|
| Manan kintahat kÀessÀ.
|
| Sano totta, VÀinÀmöinen:
|
| mi sinun Manalle saattoi?"
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| jo tuossa sanoiksi virkki:
|
| "Rauta mun Manalle saattoi,
|
| 200 | terÀs tempoi Tuonelahan."
|
|
|
| LyhykÀinen Tuonen tytti,
|
| matala Manalan neiti,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tuosta tunnen kielastajan!
|
| Kun rauta Manalle saisi,
|
| terÀs toisi Tuonelahan,
|
| verin vaattehet valuisi,
|
| hurmehen hurahteleisi.
|
| Sano totta, VÀinÀmöinen,
|
| 210 | sano totta toinen kerta!"
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Vesi sai minun Manalle,
|
| aalto toi on Tuonelahan."
|
|
|
| LyhykÀinen Tuonen tytti,
|
| matala Manalan neiti,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "YmmÀrrÀn valehtelijan!
|
| Jos vesi Manalle saisi,
|
| 220 | aalto toisi Tuonelahan,
|
| vesin vaattehet valuisi,
|
| helmasi herahteleisi.
|
| Sano tarkkoja tosia:
|
| mi sinun Manalle saattoi?"
|
|
|
| Tuossa vanha VÀinÀmöinen
|
| vielÀ kerran kielastavi:
|
| "Tuli toi mun Tuonelahan,
|
| valkea Manalle saattoi."
|
|
|
| LyhykÀinen Tuonen tytti,
|
| 230 | matala Manalan neiti,
|
| hÀnpÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "Arvoan valehtelijan!
|
| Jos tuli Manalle toisi,
|
| valkeainen Tuonelahan,
|
| oisi kutrit kÀrventynnÀ,
|
| partaki pahoin palanut.
|
|
|
| "Oi sie vanha VÀinÀmöinen!
|
| Jos tahot venettÀ tÀÀltÀ,
|
| sano tarkkoja tosia,
|
| 240 | valehia viimeisiÀ,
|
| mitenkÀ tulit Manalle
|
| ilman tauin tappamatta,
|
| ottamatta oivan surman,
|
| muun surman murentamatta!"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Jos vÀhÀn valehtelinki,
|
| kerran toisen kielastelin,
|
| toki ma sanon toetki.
|
| Te'in tieolla venettÀ,
|
| 250 | laain purtta laulamalla.
|
| Lauloin pÀivÀn, lauloin toisen,
|
| niin pÀivÀllÀ kolmannella
|
| rikkoihe reki runoilta,
|
| jalas taittui lausehilta:
|
| lÀksin Tuonelta oroa,
|
| Manalalta vÀÀntiÀtÀ
|
| rekosen rakentoani,
|
| laulukorjan laatiani.
|
| Tuopa nyt venoista tÀnne,
|
| 260 | laita mulle lauttoasi
|
| yli salmen saa'akseni,
|
| joen poikki pÀÀstÀkseni!"
|
|
|
| KyllÀ Tuonetar toruvi,
|
| Manan neiti riitelevi:
|
| "Oi on, hullu, hulluuttasi,
|
| mies on, mielesi vÀhyyttÀ!
|
| Tulet syyttÀ Tuonelahan,
|
| tauitta Manan majoille!
|
| Parempi sinun olisi
|
| 270 | palata omille maille:
|
| ÀijÀ on tÀnne tullehia,
|
| ei paljo palannehia."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Akka tieltÀ kÀÀntyköhön,
|
| eip' on mies pahempikana,
|
| uros untelompikana!
|
| Tuo venettÀ, Tuonen tytti,
|
| lauttoa, Manalan lapsi!"
|
|
|
| Vei venehen Tuonen tytti;
|
| 280 | sillÀ vanhan VÀinÀmöisen
|
| yli salmen saattelevi,
|
| joen poikki pÀÀstelevi.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Voi sinua, VÀinÀmöinen!
|
| LĂ€ksit surmatta Manalle,
|
| kuolematta Tuonelahan!"
|
|
|
| Tuonetar, hyvÀ emÀntÀ,
|
| Manalatar, vaimo vanha,
|
| toip' on tuopilla olutta,
|
| 290 | kantoi kaksikorvaisella;
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Juop' on, vanha VÀinÀmöinen!"
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| katsoi pitkin tuoppiansa:
|
| sammakot kuti sisÀllÀ,
|
| maot laioilla lateli.
|
| SiitÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "En mÀ tÀnne tullutkana
|
| juomahan Manalan maljat,
|
| 300 | Tuonen tuopit lakkimahan:
|
| juopuvat oluen juojat,
|
| kannun appajat katoovat."
|
|
|
| Sanoi Tuonelan emÀntÀ:
|
| "Oi on vanha VÀinÀmöinen!
|
| MitÀ sie tulit Manalle,
|
| kuta Tuonelan tuville
|
| ennen Tuonen tahtomatta,
|
| Manan mailta kutsumatta?"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| 310 | "VeistÀessÀni venoista,
|
| uutta purtta puuhatessa
|
| uuvuin kolmea sanoa
|
| peripÀÀtÀ pÀÀtellessÀ,
|
| kokkoa kohottaessa.
|
| Kun en noita saanutkana,
|
| mailta, ilmoilta tavannut,
|
| piti tulla Tuonelahan,
|
| lÀhteÀ Manan majoille
|
| saamahan sanoja noita,
|
| 320 | ongelmoita oppimahan."
|
|
|
| Tuopa Tuonelan emÀntÀ
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ei Tuoni sanoja anna,
|
| Mana mahtia jakele!
|
| EtkÀ tÀÀltÀ pÀÀsnekÀnÀ
|
| sinÀ ilmoisna ikÀnÀ
|
| kotihisi kulkemahan,
|
| maillesi matelemahan."
|
|
|
| Uuvutti unehen miehen,
|
| 330 | pani maata matkalaisen
|
| Tuonen taljavuotehelle.
|
| SiinÀ mies makaelevi,
|
| uros unta ottelevi:
|
| mies makasi, vaate valvoi.
|
|
|
| Oli akka Tuonelassa,
|
| akka vanha kÀykkÀleuka,
|
| rautarihman kehreÀjÀ,
|
| vaskilankojen valaja.
|
| KehrÀsi sataisen nuotan,
|
| 340 | tuhantisen tuuritteli
|
| yönÀ yhtenÀ kesÀisnÀ
|
| yhellÀ vesikivellÀ.
|
|
|
| Oli ukko Tuonelassa;
|
| se on ukko kolmisormi,
|
| rautaverkkojen kutoja,
|
| vaskinuotan valmistaja.
|
| Se kutoi sataisen nuotan,
|
| tuhantisen tuikutteli
|
| samana kesÀisnÀ yönÀ
|
| 350 | samalla vesikivellÀ.
|
|
|
| Tuonen poika koukkusormi,
|
| koukkusormi, rautanÀppi,
|
| se veti sataisen nuotan
|
| poikki Tuonelan joesta,
|
| sekÀ poikki jotta pitkin,
|
| jotta vielÀkin vitahan,
|
| jottei pÀÀstÀ VÀinÀmöisen,
|
| selvitÀ uvantolaisen
|
| sinÀ ilmoisna ikÀnÀ,
|
| 360 | kuuna kullan valkeana
|
| tuolta Tuonelan ko'ista,
|
| Manalan ikimajoista.
|
|
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Joko lie tuhoni tullut,
|
| hÀtÀpÀivÀ pÀÀlle pÀÀsnyt
|
| nÀillÀ Tuonelan tuvilla,
|
| Manalan majantehilla?"
|
|
|
| Pian muuksi muuttelihe,
|
| 370 | ruton toiseksi rupesi:
|
| meni mustana merehen,
|
| saarvana sara'ikkohon;
|
| matoi rautaisna matona,
|
| kulki kyisnÀ kÀÀrmehenÀ
|
| poikki Tuonelan joesta,
|
| lÀpi Tuonen verkkoloista.
|
|
|
| Tuonen poika koukkusormi,
|
| koukkusormi, rautanÀppi,
|
| kÀvi aamulla varahin
|
| 380 | verkkojansa katsomahan:
|
| sa'an saapi taimenia,
|
| tuhat emon alvehia,
|
| eip' on saanut VÀinÀmöistÀ,
|
| ukkoa uvantolaista.
|
|
|
| SiitÀ vanha VÀinÀmöinen
|
| Tuonelasta tultuansa
|
| sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Elköhön hyvÀ Jumala,
|
| 390 | elköhön sitÀ suetko,
|
| itse-mennyttÀ Manalle,
|
| Tuonelahan tunkeinutta!
|
| ĂijĂ€ on sinne saanehia,
|
| vÀhÀ tuolta tullehia,
|
| tuolta Tuonelan ko'ista,
|
| Manalan ikimajoista."
|
|
|
| VielÀ tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin lateli
|
| nuorisolle nousevalle,
|
| 400 | kansalle ylenevÀlle:
|
| "ElkÀtte, imeisen lapset,
|
| sinÀ ilmoisna ikÀnÀ
|
| tehkö syytÀ syyttömÀlle,
|
| vikoa viattomalle!
|
| Pahoin palkka maksetahan
|
| tuolla Tuonelan ko'issa:
|
| sija on siellÀ syyllisillÀ,
|
| vuotehet viallisilla,
|
| alus kuumista kivistÀ,
|
| 410 | palavoista paateroista,
peitto kyistÀ, kÀÀrmehistÀ,
|
| Tuonen toukista ku'ottu." |