| Louhi, Pohjolan emÀntÀ,
|
| kutsui Pohjolan kokohon.
|
| Pani joukon jousihinsa,
|
| laittoi miehet miekkoihinsa;
|
| rakenteli Pohjan purren,
|
| suoritti sotavenosen.
|
|
|
| Latoi miehet laivahansa,
|
| suoritti sotaurohot,
|
| kuni sotka poikasensa,
|
| 10 | tavi lapsensa latovi:
|
| sata miestÀ miekallista,
|
| tuhat jousella urosta.
|
|
|
| Kohenteli purjepuita,
|
| vaatevarpoja varasi;
|
| nosti puuhun purjehia,
|
| vaattehia varpapuihin,
|
| kuin on pitkÀn pilven longan,
|
| pilven tönkÀn taivahalla.
|
| SiitÀ lÀksi laskemahan,
|
| 20 | sekÀ lÀksi jotta joutui
|
| sampoa tapoamahan
|
| venehestÀ VÀinÀmöisen.
|
|
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| laskevi sinistÀ merta.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki,
|
| puhui purtensa perÀstÀ:
|
| "Oi sie lieto Lemmin poika,
|
| ylimÀinen ystÀvÀni!
|
| Nouse purjepuun nenÀhÀn,
|
| 30 | vaatevarpahan ravaha!
|
| Katsaise etinen ilma,
|
| tarkkoa takainen taivas,
|
| onko selvÀt ilman rannat,
|
| onko selvÀt vai sekavat!"
|
|
|
| Tuopa lieto LemminkÀinen,
|
| poika, veitikkÀ verevÀ,
|
| hyvin kÀrkÀs kÀskemÀttÀ,
|
| kehumattaki kepeÀ,
|
| nousi purjepuun nenÀhÀn,
|
| 40 | vaatevarpahan ravahti.
|
|
|
| Katsoi iÀt, katsoi lÀnnet,
|
| katsoi luotehet, etelÀt,
|
| katsoi poikki Pohjan rannan.
|
| SiitÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "SelvÀnÀ etinen ilma,
|
| taakea takainen taivas:
|
| pieni on pilvi pohjosessa,
|
| pilven lonka luotehessa."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| 50 | "Jo vainen valehtelitki!
|
| Ei se pilvi ollekana,
|
| pilven lonka lienekÀnÀ:
|
| se on pursi purjehinen.
|
| Katso toiste tarkemmasti!"
|
|
|
| Katsoi toiste, katsoi tarkoin.
|
| Sanovi sanalla tuolla:
|
| "Saari kaukoa nÀkyvi,
|
| etÀhÀltÀ haamottavi;
|
| havukoita haavat tÀynnÀ,
|
| 60 | koivut kirjokoppeloita."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Jo vainen valehtelitki!
|
| Havukoita ei ne olle
|
| eikÀ kirjokoppeloita:
|
| ne on Pohjan poikasia.
|
| Katso tarkoin kolmannesti!"
|
|
|
| Se on lieto LemminkÀinen
|
| katsoi kerran kolmannenki.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| 70 | lausui tuolla lausehella:
|
| "Jo tulevi Pohjan pursi,
|
| satahanka hakkoavi!
|
| Sata on miestÀ soutimilla,
|
| tuhat ilman istumassa!"
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| jo tunsi toet totiset.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Soua, seppo Ilmarinen,
|
| soua, lieto LemminkÀinen,
|
| 80 | soutakatte, kaikki kansa,
|
| jotta juoksisi venonen,
|
| pursi eestÀ ennÀttÀisi!"
|
|
|
| Souti seppo Ilmarinen,
|
| souti lieto LemminkÀinen,
|
| souti kansa kaikenlainen.
|
| LyllyivÀt melat lylyiset,
|
| hangat piukki pihlajaiset,
|
| vene honkainen vapisi;
|
| nenÀ hyrski hylkehenÀ,
|
| 90 | perÀ koskena kohisi,
|
| vesi kiehui kelloloissa,
|
| vaahti palloissa pakeni.
|
|
|
| Kilvan kiskoivat urohot,
|
| miehet veikaten vetivÀt:
|
| eipÀ matka eistykÀnÀ,
|
| ei pakene puinen pursi
|
| eestÀ purren purjehisen,
|
| tuon on Pohjolan venehen.
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| 100 | jo tunsi tuhon tulevan,
|
| hÀtÀpÀivÀn pÀÀlle saavan.
|
| Arvelee, ajattelevi,
|
| miten olla, kuin eleÀ.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "VielÀ mÀ tuohon mutkan muistan,
|
| keksin kummoa vÀhÀisen."
|
|
|
| Tavoittihe tauloihinsa,
|
| tunkihe tuluksihinsa.
|
| Otti piitÀ pikkuruisen,
|
| 110 | tauloa taki vÀhÀisen;
|
| ne merehen mestoavi
|
| yli olkansa vasemman.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Tuosta tulkohon karinen,
|
| salasaari kasvakohon,
|
| johon juosta Pohjan purren,
|
| satahangan halkiella
|
| meren myrskyn hiertimessÀ,
|
| 120 | lainehen rapa'imessa!"
|
|
|
| Se siitÀ kariksi kasvoi,
|
| loihe luo'oksi merehen,
|
| itÀhÀn pitemmin puolin,
|
| poikkipuolin pohjosehen.
|
|
|
| Tulla puikki Pohjan pursi,
|
| halki aallon hakkoavi:
|
| jopa joutuvi karille,
|
| puuttui luotohon lujasti.
|
| Lenti poikki puinen pursi,
|
| 130 | satakaari katkieli;
|
| mastot maiskahti merehen,
|
| purjehet putoelivat
|
| noiksi tuulen vietÀviksi,
|
| ahavan ajeltaviksi.
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emÀntÀ,
|
| jaloin juoksevi vetehen,
|
| lÀksi purtta nostamahan,
|
| laivoa kohottamahan.
|
| Ei ota vene yletÀ
|
| 140 | eikÀ pursi liikahella:
|
| kaikk' oli kaaret katkennunna,
|
| kaikki hangatki hajalla.
|
|
|
| Arvelee, ajattelevi.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "MikÀs neuvoksi tulevi,
|
| kukas pannahan etehen?"
|
|
|
| Jopa muiksi muutaltihe,
|
| tohti toisiksi ruveta.
|
| Otti viisi viikatetta,
|
| 150 | kuusi kuokan kuolioa:
|
| nepÀ kynsiksi kyhÀsi,
|
| kohenteli kouriksensa;
|
| puolen purtta sÀrkynyttÀ:
|
| senpÀ allensa asetti;
|
| laiat siiviksi sivalti,
|
| perÀpuikon purstoksensa;
|
| sata miestÀ siiven alle,
|
| tuhat purston tutkaimehen,
|
| sata miestÀ miekallista,
|
| 160 | tuhat ampujaurosta.
|
|
|
| LevitÀikse lentÀmÀhÀn,
|
| kokkona kohotteleikse.
|
| LenteÀ lekuttelevi
|
| tavoitellen VÀinÀmöistÀ:
|
| siipi pilviÀ sipaisi,
|
| toinen vettÀ vieprahteli.
|
|
|
| Veen emonen, vaimo kaunis,
|
| hÀnpÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "Oi on vanha VÀinÀmöinen!
|
| 170 | KÀÀnnÀ pÀÀtÀ pÀivÀn alta,
|
| luo'os silmÀt luotehesen,
|
| katso taaksesi vÀhÀisen!"
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| kÀÀnti pÀÀtÀ pÀivÀn alta,
|
| luopi silmÀt luotehesen,
|
| katsoi taaksensa vÀhÀisen:
|
| jo tulevi Pohjan eukko,
|
| lintu kumma liitelevi,
|
| harte'ista kuin havukka,
|
| 180 | vaakalintu vartalolta!
|
|
|
| YllÀttÀvi VÀinÀmöisen.
|
| Lenti purjepuun nenÀhÀn,
|
| vaatevarpahan rapasi,
|
| pÀÀhÀn pielen seisotaikse:
|
| oli pursi pÀin pu'ota,
|
| laiva laioin kallistua.
|
|
|
| SiinÀ seppo Ilmarinen
|
| heitÀikse Jumalahansa,
|
| Luojahansa luotteleikse.
|
| 190 | Sanovi sanalla tuolla:
|
| "Varjele, vakainen Luoja,
|
| kaitse, kaunoinen Jumala,
|
| ettei poika pois tulisi,
|
| emon lapsi lankeaisi
|
| Luojan luomalta lu'ulta,
|
| Jumalan sukeamalta!
|
|
|
| "Ukko, julkinen jumala,
|
| itse taatto taivahinen!
|
| Tuo mulle tulinen turkki,
|
| 200 | pÀÀlleni panuinen paita,
|
| jonka suojasta sotisin
|
| ja takoa tappeleisin,
|
| ettei pÀÀ pahoin menisi,
|
| tukka turhi'in tulisi
|
| rauan kirkkahan kisassa,
|
| terÀn tuiman tutkaimessa!"
|
|
|
| Itse vanha VÀinÀmöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ohoh Pohjolan emÀntÀ!
|
| 210 | Joko saat jaolle sammon
|
| nenÀhÀn utuisen niemen,
|
| pÀÀhÀn saaren terhenisen?"
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emÀntÀ:
|
| "En lÀhe jakohon sammon
|
| sinun kanssasi, katala,
|
| kerallasi, VÀinÀmöinen!"
|
| Itse sampoa tavoitti
|
| venehestÀ VÀinÀmöisen.
|
|
|
| SiinÀ lieto LemminkÀinen
|
| 220 | miekan vyöltÀnsÀ vetÀisi,
|
| tempasi terÀvÀn rauan
|
| vasemmalta puoleltansa;
|
| kokon kourille kokevi,
|
| rÀpylöille rÀimilöivi.
|
|
|
| Iski lieto LemminkÀinen,
|
| sekÀ iski jotta lausui:
|
| "Maahan miehet, maahan miekat,
|
| maahan untelot urohot,
|
| sa'at miehet siiven alta,
|
| 230 | kymmenet kynÀn nenÀstÀ!"
|
|
|
| Virkki tuossa Pohjan eukko,
|
| puhui purjepuun nenÀstÀ:
|
| "Oi sie lieto, Lemmin poika,
|
| Kauko rukka, mies katala!
|
| Pettelit oman emosi,
|
| valehtelit vanhempasi:
|
| sanoit et kÀyvÀsi sotoa
|
| kuunna, kymmennÀ kesÀnÀ
|
| kullankana tarpehella,
|
| 240 | hopeankana halulla!"
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen,
|
| tietÀjÀ iÀn-ikuinen,
|
| arvasi ajan olevan,
|
| tunsi hetken tulleheksi.
|
| Jo veti melan merestÀ,
|
| tammen lastun lainehesta;
|
| sillÀ kalhaisi kavetta,
|
| iski kynsiÀ kokolta:
|
| muut kynnet meni muruiksi,
|
| 250 | jÀi yksi sakarisormi.
|
|
|
| Pojat siiviltÀ putosi,
|
| melskahti merehen miehet,
|
| sata miestÀ siiven alta,
|
| tuhat purstolta urosta.
|
| Itse kokko kopsahtihe,
|
| kapsahutti kaaripuille,
|
| kuni puusta koppeloinen,
|
| kuusen oksalta orava.
|
|
|
|
|
| SiitÀ sampoa tavoitti
|
| 260 | sormella nimettömÀllÀ.
|
| Sammon vuoalti vetehen,
|
| kaatoi kaiken kirjokannen
|
| punapurren laitimelta
|
| keskelle meren sinisen:
|
| siinÀ sai muruiksi sampo,
|
| kirjokansi kappaleiksi.
|
|
|
|
|
| Niin meni muruja noita,
|
| sammon suuria paloja
|
| alle vienojen vesien,
|
| 270 | pÀÀlle mustien murien;
|
| ne jÀivÀt ve'en varaksi,
|
| ahtolaisten aartehiksi.
|
| SiitÀp' ei sinÀ ikÀnÀ,
|
| kuuna kullan valkeana
|
| vesi puuttune varoja,
|
| ve'en Ahto aartehia.
|
|
|
| JÀipÀ toisia muruja,
|
| pienempÀisiÀ paloja
|
| selÀlle meren sinisen,
|
| 280 | meren laajan lainehille,
|
| tuulen tuuiteltavaksi,
|
| aaltojen ajeltavaksi.
|
|
|
| NiitÀ tuuli tuuitteli,
|
| meren lÀikkÀ lÀikytteli
|
| selÀllÀ meren sinisen,
|
| meren laajan lainehilla.
|
| Tuuli maalle työnnytteli,
|
| aalto rannallen ajeli.
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| 290 | nÀki tyrskyn työntelevÀn,
|
| hyrskyn maalle hylkeÀvÀn,
|
| aallon rannallen ajavan
|
| noita sampuen muruja,
|
| kirjokannen kappaleita.
|
|
|
| HĂ€n tuosta toki ihastui.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tuost' on siemenen sikiö,
|
| alku onnen ainiaisen,
|
| tuosta kyntö, tuosta kylvö,
|
| 300 | tuosta kasvu kaikenlainen!
|
| Tuosta kuu kumottamahan,
|
| onnen pÀivÀ paistamahan
|
| Suomen suurille tiloille,
|
| Suomen maille mairehille!"
|
|
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emÀntÀ,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "VielÀ mÀ tuohon mutkan muistan,
|
| mutkan muistan, keinon keksin
|
| kynnöllesi, kylvöllesi,
|
| 310 | karjoillesi, kasvuillesi,
|
| kuillesi kumottaville,
|
| pÀivillesi paistaville:
|
| tungen kuuhuen kivehen,
|
| pÀivÀn kÀtken kalliohon;
|
| annan pakkasen palella,
|
| vilun ilman viivytellÀ
|
| kyntöjÀsi, kylvöjÀsi,
|
| elojasi, toukojasi;
|
| saatan rautaisen rakehen,
|
| 320 | terÀksisen tellittelen
|
| halmehillesi hyville,
|
| parahille pelloillesi.
|
|
|
| Nostan karhun kankahalta,
|
| harvahampahan havuilta
|
| ruuniasi ruhtomahan,
|
| tammojasi tappamahan,
|
| karjojasi kaatamahan,
|
| lehmiÀ levittÀmÀhÀn.
|
| Kansan tauilla tapatan,
|
| 330 | surmoan sukusi kaiken,
|
| ettei kuulla kuun ikÀnÀ
|
| maailmassa mainittavan."
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei minua laula lappi
|
| eikÀ tunge turjalainen!
|
| Jumalall' on ilman viitta,
|
| Luojalla avaimet onnen,
|
| ei katehen kainalossa,
|
| 340 | vihansuovan sormen pÀÀssÀ.
|
|
|
| "Kun ma luome Luojahani,
|
| turvoan Jumalahani,
|
| saa se toukat touoistani,
|
| viholliset viljastani,
|
| tonkimasta toukojani,
|
| kasvujani kaatamasta,
|
| orahia ottamasta,
|
| viljoa vihoamasta.
|
|
|
| "SinÀ, Pohjolan emÀntÀ,
|
| 350 | tunge turmiot kivehen,
|
| pahat paina kalliohon,
|
| vaivat vuorehen valitse,
|
| elÀ kuuta kulloinkana,
|
| aurinkoa milloinkana!
|
|
|
| "Anna pakkasen palella,
|
| vilun ilman viivytellÀ
|
| omia orahiasi,
|
| kylvÀmiÀsi jyviÀ!
|
| Sa'a rauaista raetta,
|
| 360 | terÀksistÀ telkyttele
|
| oman auran kÀÀntÀmille,
|
| Pohjan peltojen perille!
|
|
|
| "Nosta karhu kankahalta,
|
| viiasta vihainen kissa,
|
| korvesta koverakoura,
|
| havun alta harvahammas
|
| Pohjolan kujan perille,
|
| Pohjan karjan kÀytÀville!"
|
|
|
|
|
| SiitÀ Pohjolan emÀntÀ
|
| 370 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Jo minulta valta vaipui,
|
| jo aleni arvioni:
|
| eloni meni merehen,
|
| sampo sÀrkyi lainehisin!"
|
|
|
| LĂ€ksi itkien kotihin,
|
| polotellen pohjosehen.
|
| Ei saanut sanottavata
|
| koko sammosta kotihin;
|
| veipÀ kuitenki vÀhÀisen
|
| 380 | sormella nimettömÀllÀ:
|
| kantoi kannen Pohjolahan,
|
| sai rivan Sariolahan.
|
| Siit' on polo Pohjolassa,
|
| elo leivÀtöin Lapissa.
|
|
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| itse maalle mentyÀnsÀ
|
| löyti sampuen muruja,
|
| kirjokannen kappaleita
|
| rannalta merelliseltÀ,
|
| 390 | hienoiselta hietiköltÀ.
|
|
|
| Saattoi sampuen muruset,
|
| kirjokannen kappalehet
|
| nenÀhÀn utuisen niemen,
|
| pÀÀhÀn saaren terhenisen,
|
| kasvamahan, karttumahan,
|
| saamahan, satoamahan
|
| olu'iksi ohraisiksi,
|
| leiviksi rukihisiksi.
|
|
|
| SiinÀ vanha VÀinÀmöinen
|
| 400 | itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Anna, Luoja, suo, Jumala,
|
| anna onni ollaksemme,
|
| hyvin ain' eleÀksemme,
|
| kunnialla kuollaksemme
|
| suloisessa Suomenmaassa,
|
| kaunihissa Karjalassa!
|
|
|
| "Varjele, vakainen Luoja,
|
| kaitse, kaunoinen Jumala,
|
| miesten mielijuohtehista,
|
| 410 | akkojen ajatuksista!
|
| Kaa'a maalliset katehet,
|
| ve'elliset velhot voita!
|
|
|
| "Ole puolla poikiesi,
|
| aina lastesi apuna,
|
| aina yöllisnÀ tukena,
|
| pÀivÀllisnÀ vartijana,
|
| vihoin pÀivÀn paistamatta,
|
| vihoin kuun kumottamatta,
|
| vihoin tuulen tuulematta,
|
| 420 | vihoin saamatta satehen,
|
| pakkasen palelematta,
|
| kovan ilman koskematta!
|
|
|
| "Aita rautainen rakenna,
|
| kivilinna liitÀttele
|
| ympÀri minun eloni,
|
| kahen puolen kansoani,
|
| maasta saaen taivosehen,
|
| taivosesta maahan asti,
|
| asukseni, ainokseni,
|
| 430 | tuekseni, turvakseni,
jottei liika liioin söisi,
|
| vastus viljalta vitaisi
|
| sinÀ ilmoisna ikÀnÀ,
|
| kuuna kullan valkeana!" |