| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| arveli, ajattelihe
|
| mennÀ neittÀ kosjomahan,
|
| pÀÀtÀ kassa katsomahan
|
| pimeÀstÀ Pohjolasta,
|
| summasta Sariolasta,
|
| Pohjan kuulua tytÀrtÀ,
|
| Pohjan mointa morsianta.
|
|
|
| Pani haahen haljakkahan,
|
| 10 | punaisehen pursipuolen,
|
| kokat kullalla kuvasi,
|
| hopealla holvaeli.
|
| Niin huomenna muutamana,
|
| aamulla ani varahin
|
| lykkÀsi venon vesille,
|
| satalauan lainehille
|
| kuorikiskoilta teloilta,
|
| mÀntyisiltÀ jÀrkÀlöiltÀ.
|
|
|
| Nosti pÀÀlle purjepuunsa,
|
| 20 | veti puuhun purjehia:
|
| veti purjehen punaisen,
|
| toisen purjehen sinisen;
|
| itse laivahan laseikse,
|
| aluksehen asteleikse.
|
| LĂ€ksi merta laskemahan,
|
| sinistÀ sirottamahan.
|
|
|
| SiinÀ tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Tule nyt purtehen, Jumala,
|
| 30 | aluksehen, armollinen,
|
| vÀeksi vÀhÀn urohon,
|
| miehen pienen miehuueksi
|
| noilla vÀljillÀ vesillÀ,
|
| lake'illa lainehilla!
|
|
|
| "Tuuittele, tuuli, purtta,
|
| aalto, laivoa ajele
|
| ilman sormin soutamatta,
|
| ve'en kieron rikkomatta,
|
| vÀljille meren selille,
|
| 40 | ulapalle aukealle!"
|
|
|
| Annikki hyvÀniminen,
|
| yön tytti, hÀmÀrÀn neiti,
|
| pitkÀn puhtehen pitÀjÀ,
|
| aamun valvoja varainen,
|
| joutui sotkut sotkemassa,
|
| vaattehet viruttamassa
|
| pÀÀssÀ portahan punaisen,
|
| laajan laiturin laella,
|
| nenÀssÀ utuisen niemen,
|
| 50 | pÀÀssÀ saaren terhenisen.
|
|
|
| Katselevi, kÀÀntelevi
|
| ympÀri ihalat ilmat,
|
| pÀÀnsÀ pÀÀlle taivahalle,
|
| rannatse meriÀ myöten:
|
| ylÀhÀllÀ pÀivÀ paistoi,
|
| alahalla aallot vÀlkkyi.
|
|
|
| Loip' on silmÀnsÀ selÀlle,
|
| kÀÀnti pÀÀtÀ pÀivÀn alle
|
| suitse Suomelan joesta,
|
| 60 | pÀitse VÀinölÀn vesistÀ:
|
| keksi mustasen merellÀ,
|
| sinervöisen lainehilla.
|
|
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Mi olet merellÀ musta,
|
| ku sinervÀ lainehilla?
|
| Kun sa ollet hanhikarja
|
| tahi armas alliparvi,
|
| niin sÀ lentohon lemaha
|
| 70 | ylÀhÀksi taivahalle!
|
|
|
| "Kun ollet lohinen luoto
|
| tahi muu kalainen karja,
|
| niin sÀ uimahan pulaha,
|
| veÀite ve'en sisÀhÀn!
|
|
|
| "Olisit kivinen luoto
|
| tahikka vesihakonen,
|
| aalto pÀÀllesi ajaisi,
|
| vesi pÀÀlle vierÀhtÀisi."
|
|
|
| Vene vierivi lÀhemmÀ,
|
| 80 | uusi pursi purjehtivi
|
| nenÀtse utuisen niemen,
|
| pÀitse saaren terhenisen.
|
|
|
| Annikki hyvÀniminen
|
| jo tunsi venon tulevan,
|
| satalauan laiehtivan.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Lienet veikkoni venonen
|
| elikkÀ isoni pursi,
|
| niin koe kohin kotia,
|
| 90 | kÀÀnny pÀin omille maille,
|
| nenin nÀihin valkamoihin,
|
| perin muille valkamoille!
|
| Lienet pursi ventovieras,
|
| ulommaksi uiksennellos,
|
| vastoin muita valkamoita,
|
| perin nÀihin valkamoihin!"
|
|
|
| Ei ollut veno kotoinen
|
| eikÀ pursi ventovieras:
|
| olipa pursi VÀinÀmöisen,
|
| 100 | laiva laulajan ikuisen.
|
| Jo luoksi lÀhentelihe,
|
| pakinoille painatteli,
|
| sanan vieÀ, toisen tuoa,
|
| kolmannen kovin puhua.
|
|
|
| Annikki hyvÀniminen,
|
| yön tytti, hÀmÀrÀn neiti,
|
| purrelta kyselemÀhÀn:
|
| "Kunne lÀksit, VÀinÀmöinen,
|
| suorihit, suvannon sulho,
|
| 110 | maan valio, valmistihit?"
|
|
|
| Tuop' on vanha VÀinÀmöinen
|
| puhelevi purrestansa:
|
| "LÀksin lohta pyytÀmÀhÀn,
|
| kuujoa kuettamahan
|
| Tuonen mustasta joesta,
|
| syvÀstÀ saraojasta."
|
|
|
| Annikki hyvÀniminen,
|
| hÀnpÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "ElÀ tyhjiÀ valehi,
|
| 120 | tunnen mie kalanku'unki!
|
| Toisinpa isoni ennen,
|
| toisin valtavanhempani
|
| lÀksi lohta pyytÀmÀhÀn,
|
| taimenta tavottamahan:
|
| oli verkkoja venonen,
|
| laivan tÀysi laskimia,
|
| siinÀ nuotat, siinÀ nuorat,
|
| siinÀ tarpoimet sivulla,
|
| atra'imet alla teljon,
|
| 130 | pitkÀt sauvoimet perÀssÀ.
|
| Kunne lÀksit, VÀinÀmöinen,
|
| ulkosit, uvantolainen?"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "LĂ€ksin hanhien hakuhun,
|
| kirjasiipien kisahan,
|
| kuolasuien korjelohon
|
| Saksan salmilta syviltÀ,
|
| ulapoilta auke'ilta."
|
|
|
| Annikki hyvÀniminen
|
| 140 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tunnen mie toen puhujan
|
| ekÀ keksin kielastajan!
|
| Toisinpa isoni ennen,
|
| toisin valtavanhempani
|
| lÀksi hanhien ajohon,
|
| punasuien puujelohon:
|
| jousi oli suuri jÀntehessÀ,
|
| vetehessÀ kaari kaunis,
|
| koira musta kahlehissa,
|
| 150 | kahle kaarehen siottu;
|
| rakki juoksi rannan teitÀ,
|
| pennut kiiteli kiviÀ.
|
| Sano totta, VÀinÀmöinen:
|
| kunne kuitenki kÀkesit?"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "EntÀ jos minÀ menisin
|
| noihin suurihin sotihin,
|
| tasapÀihin tappeloihin,
|
| joss' on verta sÀÀrivarsi,
|
| 160 | polven korkeus punaista?"
|
|
|
| Aina Annikki sanovi,
|
| tinarinta riukuttavi:
|
| "Tunnen mie soanki kÀynnin!
|
| Kun ennen isoni lÀksi
|
| noihin suurihin sotihin,
|
| tasapÀihin tappeloihin,
|
| sata miest' oli soutamassa,
|
| tuhat ilman istumassa,
|
| nenin jousia nenÀssÀ,
|
| 170 | terin miekat teljopuilla.
|
| Sano jo toet totiset,
|
| valehettomat, vakaiset:
|
| kunne lÀksit, VÀinÀmöinen,
|
| suorihit, suvantolainen?"
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tule, tytti, purteheni,
|
| neitonen, venoseheni,
|
| niin sanon toet totiset,
|
| 180 | valehettomat, vakaiset!"
|
|
|
| Annikki sanan sanovi,
|
| tinarinta riuvahutti:
|
| "Tuuli sulle purtehesi,
|
| ahava venosehesi!
|
| KÀÀnnÀn purtesi kumohon,
|
| alas keulan keikahutan,
|
| jos en saa tosia kuulla,
|
| kunne lÀhteÀ kÀkesit,
|
| kuulla tarkkoja tosia,
|
| 190 | valehia viimeisiÀ."
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Toki ma sanon toetki,
|
| jos vÀhÀn valehtelinki:
|
| lÀksin neittÀ kosjomahan,
|
| impeÀ anelemahan
|
| pimeÀstÀ Pohjolasta,
|
| summasta Sariolasta,
|
| miehen syöjÀstÀ sijasta,
|
| 200 | urohon upottajasta."
|
|
|
| Annikki hyvÀniminen,
|
| yön tytti, hÀmÀrÀn neito,
|
| kun tunsi toet totiset,
|
| valehettomat, vakaiset,
|
| heitti hunnut huuhtomatta,
|
| vaattehet viruttamatta
|
| laajan laiturin laelle,
|
| pÀÀhÀn portahan punaisen.
|
| KĂ€sin vaali vaattehensa,
|
| 210 | kourin helmansa kokosi,
|
| siitÀ sai samoamahan,
|
| heti joutui juoksemahan;
|
| tulevi sepon kotihin,
|
| itse astuvi pajahan.
|
|
|
| Tuo oli seppo Ilmarinen,
|
| takoja iÀn-ikuinen,
|
| takoi rautaista rahia,
|
| hope'ista huolitteli,
|
| kyynÀrÀ kyventÀ pÀÀssÀ,
|
| 220 | syli syttÀ hartioilla.
|
|
|
| Astui Annikki ovelle,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Veli, seppo Ilmarinen,
|
| takoja iÀn-ikuinen!
|
| Taos mulle sukkulainen,
|
| tao sormukset soreat,
|
| kahet, kolmet korvakullat,
|
| viiet, kuuet vyöllisvitjat,
|
| niin sanon toet totiset,
|
| 230 | valehettomat, vakaiset!"
|
|
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Kun sanot hyvÀt sanomat,
|
| taon sulle sukkulaisen,
|
| taon sormukset soreat,
|
| taon ristin rinnoillesi,
|
| pÀÀllispankasi parannan;
|
| sanonet pahat sanomat,
|
| rikki murran muinaisetki,
|
| tungen pÀÀltÀsi tulehen,
|
| 240 | alle ahjoni ajelen."
|
|
|
| Annikki hyvÀnimikkö,
|
| hÀnpÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ohoh seppo Ilmarinen!
|
| Muistat sa mokomin naia,
|
| jonka muinen kihlaelit,
|
| varoittelit vaimoksesi!
|
|
|
| "Takoa yhÀ taputat,
|
| ajan kaiken kalkuttelet;
|
| kesÀn kengitÀt hevoista,
|
| 250 | talven rautoja rakennat,
|
| yön kohennat korjiasi,
|
| pÀivÀn laait laitioita
|
| kulkeaksesi kosihin,
|
| pÀÀstÀksesi Pohjolahan:
|
| jo nyt vievÀt viekkahammat,
|
| etevÀmmÀt ennÀttÀvÀt,
|
| ottavat sinun omasi,
|
| anastavat armahasi,
|
| vuosin kaksin katsomasi,
|
| 260 | kolmin vuosin kosjomasi.
|
| Jo menevi VÀinÀmöinen
|
| selÀssÀ meren sinisen
|
| kokan kultaisen kuvussa,
|
| melan vaskisen varassa
|
| pimeÀhÀn Pohjolahan,
|
| summahan Sariolahan."
|
|
|
|
|
| Tunkihe sepolle tuska,
|
| rautiolle raskas tunti:
|
| kirposi pihet piosta,
|
| 270 | vasara kÀestÀ vaipui.
|
|
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Annikki sisarueni!
|
| Taon sulle sukkulaisen,
|
| taon sormukset soreat,
|
| kahet, kolmet korvaskullat,
|
| viiet, kuuet vyöllisvitjat:
|
| lÀmmitÀ kyly metinen,
|
| saustuta simainen sauna
|
| hienoisilla halkosilla,
|
| 280 | pienillÀ pirastehilla!
|
| Laai pikkuisen poroa,
|
| lipeÀistÀ liuvahuta,
|
| millÀ pÀÀtÀni pesisin,
|
| varruttani valkoaisin
|
| sykysyisistÀ sysistÀ,
|
| taonnoista talvisista!"
|
|
|
| Annikki hyvÀnimikkö
|
| lÀmmitti saloa saunan
|
| puilla tuulen taittamilla,
|
| 290 | Ukon ilman iskemillÀ.
|
| Kivet koskesta kokosi,
|
| saattoi löylyn lyötÀviksi,
|
| ve'et lemmen lÀhtehestÀ,
|
| heraisesta hettehestÀ.
|
| Taittoi vastan varvikosta,
|
| lempivastasen lehosta,
|
| hauteli metisen vastan
|
| metisen kiven nenÀssÀ.
|
| Laati piimÀistÀ poroa,
|
| 300 | ytelmÀistÀ saipuata,
|
| saipuata sÀihkyvÀistÀ,
|
| sÀihkyvÀistÀ, suihkuvaista,
|
| sulhon pÀÀn pesettimeksi,
|
| vartalon valattimeksi.
|
|
|
| Itse seppo Ilmarinen,
|
| takoja iÀn-ikuinen,
|
| takoi neien tarpehia,
|
| pÀÀllispankoja paranti
|
| yhen kylyn joutuessa,
|
| 310 | yhen saunan saapuessa;
|
| ne työnti tytön kÀtehen.
|
| Tyttö tuon sanoiksi virkki:
|
| "Jo nyt saunan saustuttelin,
|
| lÀmmitin kylyn utuisen,
|
| hauoin vastat valmihiksi,
|
| lempivastat liehautin.
|
| Kylve, veikko, kyllÀltÀsi,
|
| vala vettÀ vallaltasi,
|
| pese pÀÀsi pellaviksi,
|
| 320 | silmÀsi lumisiruiksi!"
|
|
|
| SiitÀ seppo Ilmarinen
|
| kÀvi itse kylpemÀhÀn
|
| sekÀ kylpi kyllÀksensÀ,
|
| valelihe valkeaksi;
|
| pesi silmÀt sirkeÀksi,
|
| silmÀkulmat kukkeaksi,
|
| kaulansa kananmuniksi,
|
| koko varren valkeaksi.
|
| Tuli saunasta tupahan,
|
| 330 | - tuli tuntemattomana,
|
| kasvot vallan kaunihina,
|
| poskipÀÀt punertavina.
|
|
|
| SiitÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "Annikki sisarueni!
|
| Tuo nyt paita palttinainen,
|
| kanna vaattehet vakaiset,
|
| millÀ vartta valmistelen
|
| sulhoseksi suoritessa!"
|
|
|
| Annikki hyvÀniminen
|
| 340 | toip' on paian palttinaisen
|
| hipiÀlle hiettömÀlle,
|
| iholle alastomalle;
|
| siitÀ kaatiot kapoiset,
|
| nuo emosen ompelemat,
|
| sivuille syettömille,
|
| luien tuntumattomille.
|
|
|
| Toi siitÀ sukat sulavat,
|
| emon impenÀ kutomat,
|
| sÀÀrille sÀsyttömille,
|
| 350 | luuttomille pohke'ille;
|
| siitÀ kengÀt kelvolliset,
|
| Saksan saappahat parahat
|
| pÀÀlle sukkien sulien,
|
| emon neinnÀ neulomien.
|
| Haki haljakan sinisen,
|
| alta maksankarvallisen,
|
| pÀÀlle paian palttinaisen,
|
| tuon on aivan aivinaisen;
|
| siihen sarkakauhtanaisen,
|
| 360 | veroin neljin vieritetyn,
|
| pÀÀlle haljakan sinisen,
|
| tuon on uuen uutukaisen;
|
| tuhatnyplÀn uuen turkin,
|
| saoin kaunoin kaunistetun,
|
| pÀÀlle sarkakauhtanaisen,
|
| tuon veralla vierittÀmÀn;
|
| vielÀ vyön on vyöhystÀlle,
|
| kultakirjan kussakkaisen,
|
| emon impenÀ kutoman,
|
| 370 | kassapÀÀnÀ kaikuttaman;
|
| siitÀ kirjakintahaiset,
|
| kultasuiset sormikkahat,
|
| Lapin lapsien latomat,
|
| kÀtösille kaunihille;
|
| siitÀ pystyisen kypÀrin
|
| kultaisille kutrisille,
|
| tuon isonsa ostamaisen,
|
| sulhaismiesnÀ suorittaman.
|
|
|
| SiitÀ seppo Ilmarinen
|
| 380 | vaatettihe, valmistihe,
|
| pukihe, somistelihe.
|
| Sanoi sitte orjallensa:
|
| "Valjasta nyt viljo varsa
|
| kirjokorjasen etehen
|
| lÀhteÀkseni ajohon,
|
| mennÀkseni Pohjolahan!"
|
|
|
| Orja tuon sanoiksi virkki:
|
| "On meillÀ oroista kuusi,
|
| kauran syöpeÀ hepoa.
|
| 390 | MinkÀ noista valjastaisin?"
|
|
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Sie ota paras oronen:
|
| pistÀ varsa valjahisin,
|
| ruskea re'en etehen!
|
| Pane kuusi kukkulaista,
|
| seitsemÀn siniotusta
|
| vempelille viekumahan,
|
| rahkehille raukumahan,
|
| jotta kaunot katsahtaisi,
|
| 400 | impyet ihasteleisi!
|
| Kanna tuohon karhun talja
|
| pÀÀllÀ istuellakseni,
|
| tuopa toinen, turskan talja
|
| kirjokorjan katteheksi!"
|
|
|
| Tuo orja alinomainen,
|
| rahan pantu palkkalainen
|
| pisti varsan valjahisin,
|
| ruskean re'en etehen.
|
| Pani kuusi kukkulaista,
|
| 410 | seitsemÀn siniotusta
|
| vempelille viekumahan,
|
| rahkehille raukumahan.
|
| Kantoi tuohon karhun taljan
|
| istuaksensa isÀnnÀn,
|
| toip' on toisen, turskan taljan
|
| kirjokorjan katteheksi.
|
|
|
| Itse seppo Ilmarinen,
|
| takoja iÀn-ikuinen,
|
| Ukkoa rukoelevi,
|
| 420 | Pauannetta palvoavi:
|
| "Laske, Ukko, uutta lunta,
|
| visko hienoa vitiÀ,
|
| lunta korjan luikutella,
|
| vitiÀ re'en vilata!"
|
|
|
| Laskip' Ukko uutta lunta,
|
| viskoi hienoista vitiÀ;
|
| se katti kanervan varret,
|
| peitti maalta marjan varret.
|
|
|
| SiitÀ seppo Ilmarinen
|
| 430 | istuikse terÀsrekehen;
|
| sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "LĂ€he nyt, onni, ohjilleni,
|
| Jumala rekoseheni!
|
| Onni ei taita ohjaksia,
|
| Jumala ei riko rekeÀ."
|
|
|
| Otti ohjakset kÀtehen,
|
| siiman toisehen sivalti,
|
| heitti siimalla hevoista,
|
| 440 | itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "LĂ€he nyt, laukki, laskemahan,
|
| liinaharja, liikkumahan!"
|
|
|
| Ajavi hypittelevi
|
| meren hietaharjuloita,
|
| simasalmien sivutse,
|
| leppÀharjun hartioitse.
|
| Ajoi rannat raksutellen,
|
| rannan hiekat helskytellen:
|
| somer silmille sirisi,
|
| 450 | meri parskui parmahille.
|
|
|
| Ajoi pÀivÀn, ajoi toisen,
|
| kohta kolmannen ajavi;
|
| jo pÀivÀnÀ kolmantena
|
| yllÀttÀvi VÀinÀmöisen.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Oi on vanha VÀinÀmöinen!
|
| TehkÀmme sula sovinto,
|
| jos on kiistoin kihlonemme,
|
| 460 | kiistoin kÀynemme kosissa:
|
| ei neittÀ vÀellÀ vieÀ,
|
| vastoin mieltÀ miehelÀhÀn."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Teen minÀ sulan sovinnon:
|
| ei neittÀ vÀellÀ vieÀ,
|
| vastoin mieltÀ miehelÀhÀn.
|
| Sille neiti antaminen,
|
| kelle mielensÀ tekevi,
|
| pitÀmÀttÀ pitkÀn kaihon,
|
| 470 | vihan viikon kantamatta."
|
|
|
|
|
| Ajoivat e'elle siitÀ
|
| matkoansa kumpainenki:
|
| pursi juoksi, ranta roikki,
|
| oro juoksi, maa jÀmÀsi.
|
|
|
| Kului aikoa vÀhÀisen,
|
| pirahteli pikkaraisen.
|
| Jopa haukkui hallikoira,
|
| linnan lukki luskutteli
|
| pimeÀssÀ Pohjolassa,
|
| 480 | sangassa Sariolassa;
|
| hiisti ensin hiljemmÀltÀ,
|
| harviammalta murahti
|
| perÀn lyöen pientarehen,
|
| hÀnnÀn maahan torkutellen.
|
|
|
| Sanoi Pohjolan isÀntÀ:
|
| "KÀyös, tyttö, katsomahan,
|
| mitÀ haukkui hallikoira,
|
| luppakorva luikutteli!"
|
|
|
| Tytti taiten vastaeli:
|
| 490 | "En joua, isÀni kulta:
|
| suur' on lÀÀvÀ lÀÀnittÀvÀ,
|
| karja suuri katsottava,
|
| paasi paksu jauhettava,
|
| jauhot hienot seulottavat;
|
| paasi paksu, jauhot hienot,
|
| jauhaja vÀhÀvÀkinen."
|
|
|
| Hiljan haukkui linnan hiisi,
|
| harvoin harmio mureksi.
|
| Sanoi Pohjolan isÀntÀ:
|
| 500 | "KÀyös, akka, katsomahan,
|
| mitÀ haukkuvi halikka,
|
| linnan luppa luikuttavi!"
|
|
|
| Akka tuon sanoiksi virkki:
|
| "En joua, kÀkeÀkÀnÀ:
|
| pere on suuri syötettÀvÀ,
|
| murkinainen suorittava,
|
| leipÀ paksu leivottava,
|
| taikina taputettava;
|
| leipÀ paksu, jauhot pienet,
|
| 510 | leipoja vÀhÀvÀkinen."
|
|
|
| Sanoi Pohjolan isÀntÀ:
|
| "Ainap' on akoilla kiire,
|
| aina työtÀ tyttÀrillÀ,
|
| pankollaki paistuessa,
|
| vuotehellaki venyissÀ.
|
| Mene, poika, katsomahan!"
|
|
|
| Poika tuon sanoiksi virkki:
|
| "Min' en joua katsomahan:
|
| kirves on tylsÀ tahkottava,
|
| 520 | pölkky paksu leikattava,
|
| pino suuri pilkottava,
|
| halko hieno latjattava;
|
| pino suuri, halko hieno,
|
| pilkkoja vÀhÀvÀkinen."
|
|
|
| Aina haukkui linnan hakki,
|
| linnan lukki luksutteli,
|
| peni julma juhmutteli,
|
| saaren vartio valitti
|
| perÀn peltohon sysÀten,
|
| 530 | hÀnnÀn kÀÀten kÀppyrÀhÀn.
|
|
|
| Sanoi Pohjolan isÀntÀ:
|
| "Ei halli valetta hauku,
|
| ikipuol' ei ilman virka,
|
| ei se honkihin horise."
|
|
|
| KĂ€vi itse katsomahan.
|
| Astuvi pihalta poikki
|
| pellolle perimÀiselle,
|
| ta'immalle tanhualle.
|
|
|
| Katsoi koiran suuta myöten,
|
| 540 | nenÀvartta valvatteli
|
| tuulikunnahan kukutse,
|
| leppÀharjun hartioitse.
|
| Jo nÀki toen totisen,
|
| mitÀ haukkui hallikoira,
|
| maan valio vaikutteli,
|
| villahÀntÀ vieretteli:
|
| purjehti veno punainen
|
| selÀn puolen Lemmenlahta,
|
| kirjokorja kiitelevi
|
| 550 | maapuolen Simasaloa.
|
|
|
| Itse Pohjolan isÀntÀ
|
| pian pirttihin menevi,
|
| alle kattojen ajaikse;
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Jo tulevi vierahia
|
| selÀllÀ meren sinisen:
|
| ajetahan kirjokorjin
|
| tuon puolen Simasaloa,
|
| lasketahan laivoin suurin
|
| 560 | tÀmÀn puolen Lemmenlahta."
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emÀntÀ:
|
| "MistÀ arpa saatanehe
|
| tulevista vierahista?
|
| Oi on pieni piikaseni!
|
| Pane pihlajat tulehen,
|
| puu valio valkeahan!
|
| Kun on verta vuotanevi,
|
| niin silloin sota tulevi;
|
| kunp' on vettÀ vuotanevi,
|
| 570 | aina rauhassa elÀmme."
|
|
|
| Pohjan piika pikkarainen,
|
| neiti nöyrÀ, kÀskylÀinen,
|
| pisti pihlajat tulehen,
|
| puun valion valkeahan;
|
| eip' on verta vuoakana,
|
| eip' on verta eikÀ vettÀ:
|
| lÀksi mettÀ vuotamahan,
|
| simoa sirettÀmÀhÀn.
|
|
|
| Virkkoi Suovakko sopesta,
|
| 580 | akka vanha vaipan alta:
|
| "Puu kun mettÀ vuotanevi,
|
| simoa sirettÀnevi,
|
| niin mi saapi vierahia,
|
| se on suuri sulhaiskansa."
|
|
|
| SiitÀ Pohjolan emÀntÀ,
|
| Pohjan akka, Pohjan tyttö
|
| pian pistihe pihalle,
|
| kaapsahtihe kartanolle
|
| luoen silmÀnsÀ selÀlle,
|
| 590 | kÀÀten pÀÀtÀ pÀivÀn alle.
|
| NĂ€ki tuolta tuon tulevan,
|
| uuen purren purjehtivan,
|
| satalauan laiehtivan
|
| selÀn puolen Lemmenlahta;
|
| haaksi paistoi haljakalle,
|
| punaiselle pursipuoli;
|
| mies puhas perÀssÀ purren
|
| melan vaskisen varassa.
|
| NĂ€ki juoksevan orosen,
|
| 600 | vierevÀn reki punaisen,
|
| kirjokorjan kiiÀttÀvÀn
|
| maapuolen Simasaloa,
|
| kuusin kultaisin kÀkösin
|
| vempelellÀ kukkumassa,
|
| seitsemin siniotuksin
|
| rahkehella laulamassa;
|
| mies rehevÀ reen perÀssÀ,
|
| uros selvÀ ohjaksissa.
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emÀntÀ,
|
| 610 | itse lausui, noin nimesi:
|
| "Kummallenp' on mielit mennÀ,
|
| kun tulevat tahtomahan
|
| ikuiseksi ystÀvÀksi,
|
| kainaloiseksi kanaksi?
|
|
|
| "Ken se haahella tulevi,
|
| laskevi veno punaisin
|
| selÀn puolen Lemmenlahta,
|
| se on vanha VÀinÀmöinen:
|
| tuopi laivalla eloa,
|
| 620 | aluksella aartehia.
|
|
|
| "Ken se korjalla ajavi,
|
| kirjavalla kiiÀttÀvi
|
| maapuolen Simasaloa,
|
| se on seppo Ilmarinen:
|
| tuopi tyhjeÀ valetta,
|
| korjan tÀyen luottehia.
|
|
|
| "Kunpa tullahan tupahan,
|
| tuop' on tuopilla simoa,
|
| kanna kaksikorvaisella;
|
| 630 | työnnÀ tuoppi sen kÀtehen,
|
| kellen on mieli mennÀksesi!
|
| Anna VÀinölÀn ukolle,
|
| ku tuo haahella hyvyyttÀ,
|
| aluksella aartehia!"
|
|
|
|
|
| Tuop' on kaunis Pohjan tyttö,
|
| tuo osasi noin sanoa:
|
| "Oi on maammo, kantajani,
|
| oi emo, ylentÀjÀni!
|
| En mene osan hyvyylle
|
| 640 | enkÀ miehen mielevyylle,
|
| menenp' on otsan hyvyylle,
|
| varren kaiken kauneuulle.
|
| EikÀ neittÀ ennenkÀnÀ
|
| ei ole myötynÀ eloihin;
|
| neiti on ilman antaminen
|
| Ilmariselle sepolle,
|
| ku on sampuen takonut,
|
| kirjokannen kalkutellut."
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emÀntÀ:
|
| 650 | "Ohoh lasta lampahutta!
|
| Menet seppo Ilmarille,
|
| vaahtiotsalle varaksi,
|
| sepon hurstin huuhtojaksi,
|
| sepon pÀÀn pesettimeksi!"
|
|
|
| Tyttö tuohon vastoavi,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mene en VÀinölÀn ukolle,
|
| ikivanhalle varaksi:
|
| vaiva vanhasta tulisi,
|
| 660 | ikÀvÀ iÀllisestÀ."
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| oli eellÀ ennÀttÀjÀ.
|
| Ajoi purtensa punaisen,
|
| laski haahen haljakkaisen
|
| teloille terÀksisille,
|
| vaskisille valkamoille;
|
| itse tungeikse tupahan,
|
| alle kattojen ajaikse.
|
| SiinÀ lausui lattialta,
|
| 670 | oven suusta, alta orren,
|
| sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Tuletko minulle, neiti,
|
| ikuiseksi ystÀvÀksi,
|
| polviseksi puolisoksi,
|
| kainaloiseksi kanaksi?"
|
|
|
| Tuopa kaunis Pohjan tytti
|
| itse ennÀtti sanoa:
|
| "Joko sie venosen veistit,
|
| 680 | joko laait laivan suuren
|
| kehrÀvarteni muruista,
|
| kalpimeni kappaleista?"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Jo laain hyvÀnki laivan,
|
| veistin ankaran venosen,
|
| jok' on tuulessa tukeva
|
| ja varava vastasÀÀllÀ
|
| halki aaltojen ajella,
|
| 690 | selÀt vetten seurustella:
|
| kuplina kohotteleikse,
|
| lumpehina luikahaikse
|
| poikki Pohjolan vesien,
|
| lakkipÀien lainehien."
|
|
|
| Tuopa kaunis Pohjan tytti
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "En kiitÀ meristÀ miestÀ,
|
| aallonlaskija-urosta:
|
| tuuli vie merellÀ mielen,
|
| 700 | aivot sÀrkevi ahava.
EnkÀ taia tullakana,
|
| en tulla minÀ sinulle
|
| ikuiseksi ystÀvÀksi,
|
| kainaloiseksi kanaksi,
|
| sun sijan levittÀjÀksi,
|
| pÀÀnalaisen laskijaksi." |