| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| lÀhteÀksensÀ kÀkesi
|
| tuonne kylmÀhÀn kylÀhÀn,
|
| pimeÀhÀn Pohjolahan.
|
|
|
| Otti olkisen orihin,
|
| hernevartisen hevosen,
|
| pisti suitset kullan suuhun,
|
| pÀitsensÀ hopean pÀÀhÀn:
|
| itse istuvi selÀlle,
|
| 10 | löihe reisin ratsahille.
|
| Ajoa hyryttelevi,
|
| matkoansa mittelevi
|
| orihilla olkisella,
|
| hernevarrella hevolla.
|
|
|
| Ajoi VÀinölÀn ahoja,
|
| Kalevalan kankahia:
|
| hepo juoksi, matka joutui,
|
| koti jÀÀpi, tie lyheni.
|
| Jo ajoi meren selÀlle,
|
| 20 | ulapalle aukealle
|
| kapioisen kastumatta,
|
| vuohisen vajoumatta.
|
|
|
| Olipa nuori Joukahainen,
|
| laiha poika lappalainen.
|
| Piti viikoista vihoa,
|
| ylen kauaista kaetta
|
| kera vanhan VÀinÀmöisen,
|
| pÀÀlle laulajan ikuisen.
|
|
|
| Laativi tulisen jousen,
|
| 30 | jalon kaaren kaunistavi:
|
| kaaren rauasta rakenti,
|
| vaskesta selÀn valavi;
|
| noita on kullalla kuvaili,
|
| hopealla huolitteli.
|
|
|
| MistÀ siihen nauhan saapi,
|
| kusta jÀntehen tapasi?
|
| Hiien hirven suoniloista,
|
| Lemmon liinanuorasista!
|
|
|
| Sai kaaren kanineheksi,
|
| 40 | jousen varsin valmihiksi.
|
| Kaari on kaunihin nÀköinen,
|
| jousi jonki maksavainen:
|
| hevonen selÀllÀ seisoi,
|
| varsa juoksi vartta myöten,
|
| kapo kaarella makasi,
|
| jÀnö jÀntimen sijassa.
|
|
|
| Vuoli piiliÀ pinosen,
|
| kolmisulkia kokosen:
|
| varret tammesta vanuvi,
|
| 50 | pÀÀt tekevi tervaksesta.
|
| MinkÀ saapi valmihiksi,
|
| sen sitte sulittelevi
|
| pÀÀskyn pienillÀ sulilla,
|
| varpusen vivustimilla.
|
|
|
| Karkaeli nuoliansa,
|
| puretteli piiliÀnsÀ
|
| maon mustissa mujuissa,
|
| kÀÀrmehen kÀhyverissÀ.
|
|
|
| Sai vasamat valmihiksi,
|
| 60 | jousen jÀnniteltÀvÀksi.
|
| SiitÀ vuotti VÀinÀmöistÀ,
|
| saavaksi suvantolaista;
|
| vuotti illan, vuotti aamun,
|
| vuotti kerran keskipÀivÀn.
|
|
|
| Viikon vuotti VÀinÀmöistÀ,
|
| viikon vuotti, ei vÀsynyt,
|
| istuellen ikkunoissa,
|
| valvoen vajojen pÀissÀ,
|
| kuunnellen kujan perÀllÀ,
|
| 70 | vahtaellen vainiolla,
|
| viini nuolia selÀssÀ,
|
| hyvÀ kaari kainalossa.
|
|
|
| Vuotteli ulompanaki,
|
| talon toisen tuolla puolla:
|
| nenÀssÀ tulisen niemen,
|
| tulikaiskun kainalossa,
|
| korvalla tulisen kosken,
|
| pyhÀn virran viertimellÀ.
|
|
|
|
|
| Niin pÀivÀnÀ muutamana,
|
| 80 | huomenna moniahana
|
| loi silmÀnsÀ luotehelle,
|
| kÀÀnti pÀÀtÀ pÀivÀn alle;
|
| keksi mustasen merellÀ,
|
| sinervÀisen lainehilla:
|
| "Onko se iÀssÀ pilvi,
|
| pÀivÀn koite koillisessa?"
|
|
|
| Ei ollut iÀssÀ pilvi,
|
| pÀivÀn koite koillisessa:
|
| oli vanha VÀinÀmöinen,
|
| 90 | laulaja iÀn-ikuinen,
|
| matkoava Pohjolahan,
|
| kulkeva Pimentolahan
|
| orihilla olkisella,
|
| hernevarrella hevolla.
|
|
|
| Tuop' on nuori Joukahainen,
|
| laiha poika lappalainen,
|
| jou'utti tulisen jousen,
|
| koppoi kaaren kaunihimman
|
| pÀÀn varalle VÀinÀmöisen,
|
| 100 | surmaksi suvantolaisen.
|
|
|
| EnnÀtti emo kysyÀ,
|
| vanhempansa tutkaella:
|
| "Kellen jousta jouahutat,
|
| kaarta rauta rauahutat?"
|
|
|
| Tuop' on nuori Joukahainen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tuohon jousta jouahutan,
|
| kaarta rauta rauahutan:
|
| pÀÀn varalle VÀinÀmöisen,
|
| 110 | surmaksi suvantolaisen.
|
| Ammun vanhan VÀinÀmöisen,
|
| lasken laulajan ikuisen
|
| lÀpi syÀmen, maksan kautta,
|
| halki hartiolihojen."
|
|
|
| Emo kielti ampumasta,
|
| emo kielti ja epÀsi:
|
| "ElÀ ammu VÀinÀmöistÀ,
|
| kaota kalevalaista!
|
| VÀinö on sukua suurta:
|
| 120 | lankoni sisaren poika.
|
|
|
| "Ampuisitko VÀinÀmöisen,
|
| kaataisit kalevalaisen,
|
| ilo ilmalta katoisi,
|
| laulu maalta lankeaisi.
|
| Ilo on ilmalla parempi,
|
| laulu maalla laatuisampi,
|
| kuin onpi Manalan mailla,
|
| noilla Tuonelan tuvilla."
|
|
|
| Tuossa nuori Joukahainen
|
| 130 | jo vÀhÀn ajattelevi,
|
| pikkuisen piÀttelevi:
|
| kÀsi kÀski ampumahan,
|
| kÀsi kÀski, toinen kielti,
|
| sormet suoniset pakotti.
|
|
|
| Virkki viimeinki sanoiksi,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Kaotkohot jos kahesti
|
| kaikki ilmaiset ilomme,
|
| kaikki laulut langetkohot!
|
| 140 | Varsin ammun, en varanne."
|
|
|
| JĂ€nnitti tulisen jousen,
|
| veti vaskisen vekaran
|
| vasten polvea vasenta,
|
| jalan alta oikeansa.
|
| Veti viinestÀ vasaman,
|
| sulan kolmikoipisesta,
|
| otti nuolen orhe'imman,
|
| valitsi parahan varren;
|
| tuon on juonelle asetti,
|
| 150 | liitti liinajÀntehelle.
|
|
|
| Oikaisi tulisen jousen
|
| olallehen oikealle,
|
| asetaiksen ampumahan,
|
| ampumahan VÀinÀmöistÀ.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Iske nyt, koivuinen sakara,
|
| petÀjÀinen selkÀ, lyö'ös,
|
| jÀnne liina, lippaellos!
|
| Min kÀsi alentanehe,
|
| 160 | sen nuoli ylentÀköhön;
|
| min kÀsi ylentÀnehe,
|
| sen nuoli alentakohon!"
|
|
|
| Lekahutti liipaisinta,
|
| ampui nuolen ensimÀisen:
|
| se meni kovan ylÀtse,
|
| pÀÀltÀ pÀÀn on taivahalle,
|
| pilvihin pirajavihin,
|
| hattaroihin pyörivihin.
|
|
|
| Toki ampui, ei totellut.
|
| 170 | Ampui toisen nuoliansa:
|
| se meni kovan alatse,
|
| alaisehen maa-emÀhÀn;
|
| tahtoi maa manalle mennÀ,
|
| hietaharju halkiella.
|
|
|
| Ampui kohta kolmannenki:
|
| kÀvi kohti kolmannesti,
|
| sapsohon sinisen hirven
|
| alta vanhan VÀinÀmöisen;
|
| ampui olkisen orihin,
|
| 180 | hernevartisen hevosen
|
| lÀpi lÀnkiluun lihoista,
|
| kautta kainalon vasemman.
|
|
|
|
|
| SiitÀ vanha VÀinÀmöinen
|
| sormin suistuvi sulahan,
|
| kÀsin kÀÀntyi lainehesen,
|
| kourin kuohu'un kohahti
|
| selÀstÀ sinisen hirven,
|
| hernevartisen hevosen.
|
|
|
| Nousi siitÀ suuri tuuli,
|
| 190 | aalto ankara merellÀ;
|
| kantoi vanhan VÀinÀmöisen,
|
| uitteli ulomma maasta
|
| noille vÀljille vesille,
|
| ulapoille auke'ille.
|
|
|
| SiinÀ nuori Joukahainen
|
| itse kielin kerskaeli:
|
| "Et sinÀ, vanha VÀinÀmöinen,
|
| enÀmpi elÀvin silmin
|
| sinÀ ilmoisna ikÀnÀ,
|
| 200 | kuuna kullan valkeana
|
| astu VÀinölÀn ahoja,
|
| Kalevalan kankahia!
|
|
|
| "Kupli nyt siellÀ kuusi vuotta,
|
| seuro seitsemÀn kesyttÀ,
|
| karehi kaheksan vuotta
|
| noilla vÀljillÀ vesillÀ,
|
| lake'illa lainehilla:
|
| vuotta kuusi kuusipuuna,
|
| seitsemÀn petÀjÀpuuna,
|
| 210 | kannon pölkkynÀ kaheksan!"
|
|
|
| SiitÀ pistihe sisÀlle.
|
| Sai emo kysyneheksi:
|
| "Joko ammuit VÀinÀmöisen,
|
| kaotit Kalevan poian?"
|
|
|
| Tuop' on nuori Joukahainen
|
| sanan vastahan sanovi:
|
| "Jo nyt ammuin VÀinÀmöisen
|
| ja kaaoin kalevalaisen,
|
| loin on merta luutimahan,
|
| 220 | lainetta lakaisemahan.
|
| Tuohon lietohon merehen,
|
| aivan aaltojen sekahan
|
| sortui ukko sormillehen,
|
| kÀÀntyi kÀmmenyisillehen;
|
| siitÀ kyykertyi kylelle,
|
| selÀllehen seisottihe
|
| meren aaltojen ajella,
|
| meren tyrskyn tyyrÀellÀ."
|
|
|
| Tuon emo sanoiksi virkki:
|
| 230 | "Pahoin teit sinÀ poloinen,
kun on ammuit VÀinÀmöisen,
|
| kaotit kalevalaisen,
|
| Suvantolan suuren miehen,
|
| Kalevalan kaunihimman!" |