| Kun oli kyllin häitä juotu,
|
| pi'etty pitoja noita,
|
| häitä Pohjolan tuvilla,
|
| pitoja Pimentolassa,
|
| sanoi Pohjolan emäntä
|
| Ilmariselle, vävylle:
|
| "Mit' istut, isosukuinen,
|
| maan valio, valvattelet?
|
| Istutko ison hyvyyttä
|
| 10 | vai emonko armautta
|
| vaiko pirtin valkeutta,
|
| naimakansan kauneutta?
|
|
|
| "Et istu ison hyvyyttä,
|
| et emosen armautta
|
| etkä pirtin puhtautta,
|
| naimakansan kauneutta:
|
| istut impesi hyvyyttä,
|
| neien nuoren armautta,
|
| valvattisi valkeutta,
|
| 20 | kassapääsi kauneutta.
|
|
|
| "Sulho, viljon veljyeni!
|
| Vuotit viikon, vuota vielä!
|
| Ei ole valmis valvattisi,
|
| suorinut ikisopusi:
|
| puol' on päätä palmikolla,
|
| puoli palmikoitsematta.
|
|
|
| "Sulho, viljon veljyeni!
|
| Vuotit viikon, vuota vielä!
|
| Ei ole valmis valvattisi,
|
| 30 | suorinut ikisopusi:
|
| yks' on hiema hiemoitettu,
|
| toinen hiemoiteltavana.
|
|
|
| "Sulho, viljon veljyeni!
|
| Viikon vuotit, vuota vielä!
|
| Ei ole valmis valvattisi,
|
| suorinut ikisopusi:
|
| vast' on jalka kengitetty,
|
| toinen kengiteltävänä.
|
|
|
| "Sulho, viljon veljyeni!
|
| 40 | Viikon vuotit, vuota vielä!
|
| Ei ole valmis valvattisi,
|
| suorinut ikisopusi:
|
| käsi on toinen kinnastettu,
|
| toinen kinnasteltavana.
|
|
|
| "Sulho, viljon veljyeni!
|
| Viikon vuotit, et väsynyt:
|
| valmis on nyt valvattisi,
|
| suoriunut sorsasesi.
|
|
|
| "Mene jo myöten, myöty neiti,
|
| 50 | kanssa, kaupattu kananen!
|
| Jo nyt on liittosi likellä,
|
| kovin läsnä lähtöaika,
|
| kun on viejä vieressäsi,
|
| ottajaisesi ovilla:
|
| oro suitsia purevi,
|
| reki neittä vuottelevi.
|
|
|
| "Oltua rakas rahoihin,
|
| käpäs kättä antamahan,
|
| kiivas kihlan ottelohon,
|
| 60 | sormuksen sovittelohon,
|
| ole nyt rakas rekehen,
|
| kiivas kirjokorjasehen,
|
| käpäs käymähän kylähän
|
| sekä sievä lähtemähän!
|
|
|
| "Etpä äijän, nuori neiti,
|
| kahen puolesi katsellut,
|
| yli pääsi ymmärrellyt,
|
| jos te'it ka'utun kaupan,
|
| iän kaiken itkemisen,
|
| 70 | vuoet voikerrehtamisen,
|
| kun läksit isosi koista,
|
| siirryit syntymäsijoilta,
|
| luota ehtoisen emosi,
|
| kantajasi kartanoilta.
|
|
|
| "Mi oli sinun eleä
|
| näillä taattosi tiloilla!
|
| Kasvoit kukkana kujilla,
|
| ahomailla mansikkana.
|
| Nousit voille vuotehelta,
|
| 80 | maioille makoamasta,
|
| venymästä vehnäsille,
|
| pettäjäisille pehusta.
|
| Kun et voinut voita syöä,
|
| silpaisit sianlihoa.
|
|
|
| "Ei ollut huolta ollenkana,
|
| ajatusta aioinkana:
|
| annoit huolla honkasien,
|
| ajatella aiaksien,
|
| surra suolla suopetäjän,
|
| 90 | kangaskoivun kankahalla.
|
| Itse liehuit lehtyisenä,
|
| perhosena pyörähtelit,
|
| marjana emosi mailla,
|
| vaapukkana vainiolla.
|
|
|
| "Lähet nyt talosta tästä,
|
| menet toisehen talohon,
|
| toisehen emon alahan,
|
| perehesen vierahasen.
|
| Toisin siellä, toisin täällä,
|
| 100 | toisin toisessa talossa!
|
| Toisin siellä torvet soivat,
|
| toisin ukset ulvaisevat,
|
| toisin vierevät veräjät,
|
| sanovat saranarauat.
|
|
|
| "Et osaa ovissa käyä,
|
| veräjissä vieretellä
|
| talon tyttären tavalla;
|
| et tunne puhua tulta
|
| etkä liettä lämmitteä
|
| 110 | talon miehen mieltä myöten.
|
|
|
| "Niinkö luulit, neito nuori,
|
| niinkö tiesit jotta luulit,
|
| luulit yöksi lähteväsi,
|
| päivällä paloavasi?
|
| Etpä yöksi lähtenynnä,
|
| etkä yöksi, et kaheksi:
|
| jopa jou'uit viikommaksi,
|
| kuuksi päiväksi katosit,
|
| iäksi ison majoilta,
|
| 120 | elinajaksi emosi.
|
| Askelt' on piha pitempi,
|
| kynnys hirttä korkeampi
|
| sinun toiste tullessasi,
|
| kerran kertaellessasi."
|
|
|
|
|
| Neito parka huokaeli,
|
| huokaeli, henkäeli;
|
| suru syämelle panihe,
|
| vesi silmille vetihe.
|
| Itse tuon sanoiksi saatti:
|
| 130 | "Noinpa tiesin, noinpa luulin,
|
| noinpa arvelin ikäni,
|
| sanoin kaiken kasvinaian:
|
| et sä, neiti, neiti olle
|
| oman vanhemman varassa,
|
| oman taaton tanterilla,
|
| vanhan maammosi majoilla.
|
| Äskenpä olisit neiti
|
| miehelähän mennessäsi,
|
| kuin oisi jalka kynnyksellä,
|
| 140 | toinen korjassa kosijan:
|
| oisit päätäsi pitempi,
|
| korvallista korkeampi.
|
|
|
| "Tuota toivoin tuon ikäni,
|
| katsoin kaiken kasvinaian
|
| - vuotin kuin hyveä vuotta,
|
| katsoin kuin kesän tuloa.
|
| Jo nyt on toivoni toeksi,
|
| lähtöni lähemmä saanut;
|
| jop' on jalka kynnyksellä,
|
| 150 | toinen korjassa kosijan.
|
| Enkä tuota tunnekana,
|
| mikä muutti multa mielen:
|
| en lähe ilolla mielin
|
| enkä riemulla eriä
|
| tästä kullasta ko'ista,
|
| iän nuoren istumasta,
|
| näiltä kasvinkartanoilta,
|
| ison saamilta eloilta;
|
| lähen, hoikka, huolissani,
|
| 160 | ikävissäni eriän,
|
| kuin syksyisen yön sylihin,
|
| kevä'isen kierän päälle,
|
| jälen jäällä tuntumatta,
|
| jalan iskun iljangolla.
|
|
|
| "Miten lieki mieli muien,
|
| mieli muien morsianten?
|
| Tok' ei muut muretta tunne,
|
| kanna kaihoista syäntä,
|
| kuin kannan minä katala,
|
| 170 | kannan mustoa muretta,
|
| syäntä syen näköistä,
|
| huolta hiilenkarvallista.
|
|
|
| "Niin on mieli miekkoisien,
|
| autuaallisten ajatus,
|
| kuin keväinen päivännousu,
|
| kevätaamun aurinkoinen.
|
| Mitenpä minunki mieli,
|
| minun synkeä sisuni?
|
| On kuin laaka lammin ranta,
|
| 180 | kuin pimeä pilven ranta,
|
| kuin syksyinen yö pimeä,
|
| talvinen on päivä musta;
|
| viel' on mustempi sitäki,
|
| synkeämpi syksy-yötä."
|
|
|
|
|
| Olipa akka, askarvaimo,
|
| talon ainoinen asuja.
|
| Hänpä tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kutti, kutti, neiti nuori!
|
| Etkö muista, kuin sanelin,
|
| 190 | sanelin saoinki kerroin:
|
| elä sulho'on ihastu,
|
| elä sulhon suumalohon,
|
| luota silmänluontehesen,
|
| katso jalkoihin jaloihin!
|
| Sulovasti suun pitävi,
|
| silmät luopi luopuisasti,
|
| vaikka lempo leukaluissa,
|
| surma suussansa asuisi.
|
|
|
| "Noinpa aina neittä neuvoin,
|
| 200 | orpanaistani opastin:
|
| kun tulevi suuret sulhot,
|
| suuret sulhot, maan kosijat,
|
| sinä vastahan sanele
|
| ja puhele puoleltasi,
|
| sanele sanalla tuolla,
|
| lausu tuolla lausehella:
|
| 'Ei minusta ollekana,
|
| ollekana, lienekänä
|
| miniäksi vietävätä,
|
| 210 | orjaksi otettavata.
|
| Ei neiti minun näköinen
|
| osaa orjana eleä,
|
| muista ei mukihin mennä,
|
| olla aina alla kynsin.
|
| Toinen kun sanan sanoisi,
|
| minä kaksi vastoaisin;
|
| kun tulisi tukkahani,
|
| hairahtaisi hapsihini,
|
| tukastani tuivertaisin,
|
| 220 | hapsistani haivertaisin.'
|
|
|
| "Et sinä sitä totellut,
|
| et kuullut minun sanoa.
|
| Käeten kävit tulehen,
|
| tieten tervan keittehesen;
|
| riensihit revon rekehen,
|
| läksit karhun kantasille,
|
| revon reessänsä veteä,
|
| karhun kauas kannatella,
|
| ikiorjaksi isännän,
|
| 230 | aikaorjaksi anopin.
|
|
|
| "Läksit kouluhun kotoa,
|
| piinahan ison pihoilta.
|
| Kova on koulu käyäksesi,
|
| piina pitkä ollaksesi:
|
| siell' on ohjat ostettuna,
|
| varustettu vankirauat,
|
| ei ketänä muuta vasten,
|
| vasten on vaivaista sinua.
|
|
|
| "Kohta saat kokea, koito,
|
| 240 | kokea, kovaosainen,
|
| apen luista leukaluuta,
|
| anopin kivistä kieltä,
|
| ky'yn kylmiä sanoja,
|
| naon niskan-nakkeloita.
|
|
|
| "Kuules, neiti, kuin sanelen,
|
| kuin sanelen, kuin puhelen!
|
| Olit kukkana kotona,
|
| ilona ison pihoilla:
|
| iso kutsui kuutamaksi,
|
| 250 | emo päivänpaisteheksi,
|
| veikkosi vesivaloksi,
|
| siskosi siniveraksi.
|
| Menet toisehen talohon,
|
| vierahan emän alahan:
|
| ei vieras emosen verta,
|
| vaimo toinen tuojan verta!
|
| Harvoin vieras siivoin sinkui,
|
| harvoin oike'in opetti:
|
| appi haukkuvi havuiksi,
|
| 260 | anoppisi ahkioksi,
|
| kyty kynnysportahiksi,
|
| nato naisien pahoiksi.
|
|
|
| "Äsken sie hyvä olisit,
|
| äsken kerta kelpoaisit:
|
| utuna ulos menisit,
|
| savuna pihalle saisit,
|
| lehtisenä lenteleisit,
|
| kipunoina kiiättäisit.
|
|
|
| "Et ole lintu lentäjäksi
|
| 270 | etkä lehti liehujaksi,
|
| et kipuna kiitäjäksi,
|
| savu saajaksi pihalle.
|
|
|
| "Voi neiti, sisarueni!
|
| Jo nyt vaihoit, minkä vaihoit!
|
| Vaihoit armahan isosi
|
| appehen ani paha'an,
|
| vaihoit ehtoisen emosi
|
| anoppihin ankarahan!
|
| Vaihoit viljon veljyesi
|
| 280 | kyyttäniskahan kytyhyn,
|
| vaihoit siskosi siveän
|
| naljasilmähän natohon!
|
| Vaihoit liinavuotehesi
|
| nokisihin nuotioihin,
|
| vaihoit valkeat vetesi
|
| likaisihin lietehisin,
|
| vaihoit hiekkarantasesi
|
| mustihin muraperihin!
|
| Vaihoit armahat ahosi
|
| 290 | kanervikkokankahisin,
|
| vaihoit marjaiset mäkesi
|
| kaskikantoihin kovihin!
|
|
|
| "Niinkö luulit, neito nuori,
|
| niinkö, kasvava kananen:
|
| huolet loppui, työt väheni
|
| tämän illan istumilla,
|
| maata sinne vietäväsi,
|
| unille otettavasi?
|
|
|
| "Eip' on maata vieäkänä,
|
| 300 | unille otetakana:
|
| vasta valvoa pitävi,
|
| vasta huolta hoivatahan,
|
| ajatusta annetahan,
|
| pannahan pahoa mieltä.
|
|
|
| "Kunis huiskit hunnutoinna,
|
| sinis huiskit huoletoinna:
|
| kunis liikuit liinatoinna,
|
| liikuit liioitta suruitta.
|
| Äsken huntu huolta tuopi,
|
| 310 | palttina pahoa mieltä,
|
| liina liikoja suruja,
|
| pellava perättömiä.
|
|
|
| "Mikäs neitosen kotona!
|
| Niin neito ison kotona,
|
| kuin kuningas linnassansa,
|
| yhtä miekkoa vajoa.
|
| Toisin tuon miniä raukan!
|
| Niin miniä miehelässä,
|
| kuin vanki Venäehellä,
|
| 320 | yhtä vahtia vajoa.
|
|
|
| "Teki työtä työn ajalla,
|
| väänti hartian väellä,
|
| hipiä hi'en väessä,
|
| otsa vaahen valkeassa.
|
| Kun tulevi toinen aika,
|
| niin tulehen tuomitahan,
|
| ajetahan ahjoksehen,
|
| sen kätehen käsketähän.
|
|
|
| "Piteä hänen pitäisi,
|
| 330 | piteä, piloisen piian,
|
| lohen mieli, kiiskin kieli,
|
| lammin ahvenen ajatus,
|
| suu sären, salakan vatsa,
|
| meriteiren tieto saa'a.
|
|
|
| "Eipä tieä yksikänä,
|
| ymmärrä yheksänkänä
|
| emon tuomista tytöistä,
|
| vanhempansa vaalimista,
|
| mistä syöjä syntynevi,
|
| 340 | kaluaja kasvanevi,
|
| lihan syöjä, luun purija,
|
| tukan tuulelle jakaja,
|
| hapsien hajottelija,
|
| ahavalle anneksija.
|
|
|
| "Itke, itke, neiti nuori!
|
| Kun itket, hyvinkin itke!
|
| Itke kourin kyynelesi,
|
| kahmaloin haluvetesi,
|
| pisaret ison pihoille,
|
| 350 | lammit taaton lattioille,
|
| itke tulville tupanen,
|
| siltalauat lainehille!
|
| Kun et itke itkettäissä,
|
| itket toiste tullessasi,
|
| kun tulet ison kotihin,
|
| kun löyät isosi vanhan
|
| saunahan savuttunehen
|
| kuiva vasta kainalossa.
|
|
|
| "Itke, itke, neiti nuori!
|
| 360 | Kun itket, hyvinkin itke!
|
| Kun et itke itkettäissä,
|
| itket toiste tullessasi,
|
| kun tulet emon kotihin,
|
| kun löyät emosi vanhan
|
| läävähän läkähtynehen,
|
| kuollehen kupo sylihin.
|
|
|
| "Itke, itke, neiti nuori!
|
| Kun itket, hyvinkin itke!
|
| Kun et itke itkettäissä,
|
| 370 | itket toiste tullessasi,
|
| kun tulet tähän kotihin,
|
| löyät veikkosi verevän
|
| kujahan kukistunehen,
|
| kartanolle kaatunehen.
|
|
|
| "Itke, itke, neiti nuori!
|
| Kun itket, hyvinkin itke!
|
| Kun et itke itkettäissä,
|
| itket toiste tullessasi,
|
| kun tulet tähän talohon,
|
| 380 | löyät siskosi siveän
|
| sotkutielle sortunehen
|
| vanha karttu kainalossa."
|
|
|
|
|
| Neito parka huokaeli,
|
| huokaeli, henkäeli.
|
| Itse loihen itkemähän,
|
| vierähti vetistämähän.
|
|
|
| Itki kourin kyyneleitä,
|
| kahmaloin haluvesiä
|
| ison pestyille pihoille,
|
| 390 | lammit taaton lattialle.
|
| Siitä tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Hoi sisaret, sirkkuseni,
|
| entiset ikätoverit,
|
| kaikki kasvinkumppalini!
|
| Kuulkottenpa, kuin sanelen!
|
| En nyt tuota tunnekana,
|
| mikä lienehe minulle
|
| iskennä tämän ikävän,
|
| 400 | tämän huolen hoivannunna,
|
| tämän kaihon kantanunna,
|
| murehen mukaellunna.
|
|
|
| "Toisin tiesin, toisin luulin,
|
| toisin toivotin ikäni:
|
| käkesin käkenä käyä,
|
| kukahella kukkuroilla
|
| näille päivin päästyäni,
|
| näille tuumin tultuani.
|
| Enpä nyt käkenä käyne,
|
| 410 | kukahelle kukkuroilla:
|
| olen kuin alli aallokossa,
|
| tavi laajalla lahella
|
| uiessa vilua vettä,
|
| vettä jäistä järkyttäissä.
|
|
|
| "Voi isoni, voi emoni,
|
| voi on valtavanhempani!
|
| Minnekä minua loitte,
|
| kunne kannoitte katalan
|
| nämät itkut itkemähän,
|
| 420 | nämät kaihot kantamahan,
|
| nämät huolet huolimahan
|
| ja surut sureksimahan?
|
|
|
| "Mahoit ennen, maammo rukka,
|
| mahoit, kaunis kantajani,
|
| armas maion-antajani,
|
| ihana imettäjäni,
|
| kapaloia kantosia,
|
| pestä pieniä kiviä,
|
| kuin pesit tätä tytärtä,
|
| 430 | kapalojit kaunoistasi
|
| näille suurille suruille,
|
| ape'ille miel'aloille!
|
|
|
| "Moni muualla sanovi,
|
| usea ajattelevi:
|
| ei ole huolta hurnakolla,
|
| ajatusta aioinkana.
|
| Elkätte, hyvät imeiset,
|
| elkätte sitä sanoko!
|
| Enemp' on minulla huolta,
|
| 440 | kuin on koskessa kiviä,
|
| pajuja pahalla maalla,
|
| kanervia kankahalla.
|
| Hepo ei jaksaisi veteä,
|
| rautakisko kingotella
|
| ilman luokin lekkumatta,
|
| vempelen värisemättä
|
| noita, hoikan, huoliani,
|
| mustia mure'itani."
|
|
|
|
|
| Lauloi lapsi lattialta,
|
| 450 | kasvavainen karsinasta:
|
| "Mitä neien itkemistä,
|
| suuresti sureksimista!
|
| Anna huolia hevosen,
|
| murehtia mustan ruunan,
|
| rautasuisen surkutella,
|
| suuripäisen päivitellä!
|
| Hevosell' on pää parempi,
|
| pää parempi, luu lujempi,
|
| kaulan kaari kantavampi,
|
| 460 | koko ruumis runsahampi.
|
|
|
| "Ei ole itettäviä,
|
| suuresti surettavia.
|
| Ei sinua suolle vieä,
|
| ojavarrellen oteta:
|
| vievät viljamättähältä,
|
| vievät vielä viljemmälle;
|
| ottavat oluttuvilta,
|
| ottavat oluemmille.
|
|
|
| "Kun katsot kupehellesi,
|
| 470 | oikealle puolellesi,
|
| onpa sulho suojassasi,
|
| mies verevä vieressäsi!
|
| Hyvä mies, hyvä hevonen,
|
| talon kanta kaikenlainen;
|
| pyyhyet pyräjämässä,
|
| vempelellä vieremässä,
|
| rastahat iloitsemassa,
|
| rahkehilla laulamassa;
|
| kuusi kullaista käkeä
|
| 480 | änkilöillä lekkumassa,
|
| seitsemän siniotusta
|
| reen kokalla kukkumassa.
|
|
|
| "Ellös olko milläkänä,
|
| emon tuoma, tuollakana!
|
| Et panna pahenemahan,
|
| pannahan paranemahan,
|
| miehen kyntäjän kylelle,
|
| vakoajan vaipan alle,
|
| leivän saajan leuan alle,
|
| 490 | kalan saajan kainalohon,
|
| hirven hiihtäjän hikehen,
|
| karhun saajan saunasehen.
|
|
|
| "Miehen sait mitä jaloimman,
|
| urohia uhke'imman:
|
| ei sen jouset jouten olle,
|
| viinet vaarnoilla venyne;
|
| koirat ei ne koissa maanne,
|
| pennut pehkuilla levänne.
|
|
|
| "Kolmasti tänä keväinä
|
| 500 | aivan aika-huomenessa
|
| nousi nuotiotulelta,
|
| havasi havusijalta;
|
| kolmasti tänä keväinä
|
| kaste on silmille karisnut,
|
| havut päänsä harjaellut,
|
| varvat vartalon sukinut.
|
|
|
| "Mies on joukon jou'uttaja,
|
| uros karjan kasvattaja.
|
| Onpa tällä sulhollamme
|
| 510 | korvet koivin kulkevia,
|
| särkät säärin juoksevia,
|
| noropohjan noutavia:
|
| sata on sarven kantajata,
|
| tuhat tuojoa utaren;
|
| aumoja joka aholla,
|
| purnuja joka purolla,
|
| lepikköiset leipämaina,
|
| ojavieret ohramaina,
|
| karivieret kauramaina,
|
| 520 | vesivieret vehnämaina,
kaikki rauniot rahoina,
|
| kivet pienet penninkinä." |