| Jo oli sanoma saatu,
|
| viety viesti tuonnemmaksi
|
| neien nuoren nukkumasta,
|
| kaunihin katoamasta.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen,
|
| tuo tuosta pahoin pahastui:
|
| itki illat, itki aamut,
|
| yöhyet enemmin itki,
|
| kun oli kaunis kaatununna,
|
| 10 | neitonen nukahtanunna,
|
| mennyt lietohon merehen,
|
| alle aaltojen syvien.
|
|
|
| Astui huollen, huokaellen,
|
| syämellä synkeällä
|
| rannalle meren sinisen.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Sano nyt, Untamo, unesi,
|
| maku'usi, maan venyjä:
|
| missä Ahtola asuvi,
|
| 20 | neiot Vellamon venyvi?"
|
|
|
| Sanoipa Untamo unensa,
|
| maku'unsa maan venyjä:
|
| "Tuolla Ahtola asuvi,
|
| neiot Vellamon venyvi.
|
| Nenässä utuisen niemen,
|
| päässä saaren terhenisen
|
| alla aaltojen syvien,
|
| päällä mustien mutien.
|
|
|
| "Siellä Ahtola asuvi,
|
| 30 | neiot Vellamon venyvi
|
| pikkuisessa pirttisessä,
|
| kamarissa kaitaisessa,
|
| kiven kirjavan kylessä,
|
| paaen paksun kainalossa."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| vetihe venesijoille.
|
| Silmeävi siimojansa,
|
| katselevi onkiansa;
|
| otti ongen taskuhunsa,
|
| 40 | väkärauan väskyhynsä.
|
| Soutoa melastelevi,
|
| päähän saaren saauttavi,
|
| nenähän utuisen niemen,
|
| päähän saaren terhenisen.
|
|
|
| Siin' oli ongella olija,
|
| aina siimalla asuja,
|
| käeksellä kääntelijä.
|
| Laski launihin merelle,
|
| ongitteli, orhitteli:
|
| 50 | vapa vaskinen vapisi,
|
| hope'inen siima siukui,
|
| nuora kultainen kulisi.
|
|
|
| Jo päivänä muutamana,
|
| huomenna moniahana
|
| kala otti onkehensa,
|
| taimen takrarautahansa.
|
| Sen veti venosehensa,
|
| talui talkapohjahansa.
|
|
|
|
|
| Katselevi, kääntelevi.
|
| 60 | Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Onp' on tuo kala kalanen,
|
| kun en tuota tunnekana!
|
| Sileähk' on siikaseksi,
|
| kuleahka kuujaseksi,
|
| haleahka haukiseksi,
|
| evätöin emäkalaksi;
|
| ihala imehnoksiki,
|
| päärivatoin neitoseksi,
|
| vyötöin veen on tyttöseksi,
|
| 70 | korvitoin kotikanaksi:
|
| luopuisin meriloheksi,
|
| syvän aallon ahveneksi."
|
|
|
| Vyöll' on veitsi Väinämöisen,
|
| pää hopea huotrasessa.
|
| Veti veitsen viereltänsä,
|
| huotrastansa pää hopean
|
| kalan palstoin pannaksensa,
|
| lohen leikkaellaksensa
|
| aamuisiksi atrioiksi,
|
| 80 | murkinaisiksi muruiksi,
|
| lohisiksi lounahiksi,
|
| iltaruoiksi isoiksi.
|
|
|
| Alkoi lohta leikkaella,
|
| veitsen viilteä kaloa:
|
| lohi loimahti merehen,
|
| kala kirjo kimmeltihe
|
| pohjasta punaisen purren,
|
| venehestä Väinämöisen.
|
|
|
| Äsken päätänsä ylenti,
|
| 90 | oikeata olkapäätä
|
| vihurilla viiennellä,
|
| kupahalla kuuennella;
|
| nosti kättä oikeata,
|
| näytti jalkoa vasenta
|
| seitsemännellä selällä,
|
| yheksännen aallon päällä.
|
|
|
| Sieltä tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Oi sie vanha Väinämöinen!
|
| 100 | En ollut minä tuleva
|
| lohi leikkaellaksesi,
|
| kala palstoin pannaksesi,
|
| aamuisiksi atrioiksi,
|
| murkinaisiksi muruiksi,
|
| lohisiksi lounahiksi,
|
| iltaruoiksi isoiksi."
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Miksi sie olit tuleva?"
|
|
|
| "Olinpa minä tuleva
|
| 110 | kainaloiseksi kanaksi,
|
| ikuiseksi istujaksi,
|
| polviseksi puolisoksi,
|
| sijasi levittäjäksi,
|
| päänalaisen laskijaksi,
|
| pirtin pienen pyyhkijäksi,
|
| lattian lakaisijaksi,
|
| tulen tuojaksi tupahan,
|
| valkean virittäjäksi,
|
| leivän paksun paistajaksi,
|
| 120 | mesileivän leipojaksi,
|
| olutkannun kantajaksi,
|
| atrian asettajaksi.
|
|
|
| "En ollut merilohia,
|
| syvän aallon ahvenia:
|
| olin kapo, neiti nuori,
|
| sisar nuoren Joukahaisen,
|
| kuta pyyit kuun ikäsi,
|
| puhki polvesi halasit.
|
|
|
| "Ohoh, sinua, ukko utra,
|
| 130 | vähämieli Väinämöinen,
|
| kun et tuntenut piteä
|
| Vellamon vetistä neittä,
|
| Ahon lasta ainokaista!"
|
|
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen
|
| alla päin, pahoilla mielin:
|
| "Oi on sisar Joukahaisen!
|
| Toki tullos toinen kerta!"
|
|
|
| Eip' on toiste tullutkana,
|
| ei toiste sinä ikänä:
|
| 140 | jo vetihe, vierähtihe,
|
| ve'en kalvosta katosi
|
| kiven kirjavan sisähän,
|
| maksankarvaisen malohon.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| tuo on tuossa arvelevi,
|
| miten olla, kuin eleä.
|
| Jo kutaisi sulkkunuotan,
|
| veti vettä ristin rastin,
|
| salmen pitkin, toisen poikki;
|
| 150 | veti vienoja vesiä,
|
| lohiluotojen lomia,
|
| noita Väinölän vesiä,
|
| Kalevalan kannaksia,
|
| synkkiä syväntehiä,
|
| suuria selän napoja,
|
| Joukolan jokivesiä,
|
| Lapin lahtirantasia.
|
|
|
| Sai kyllin kaloja muita,
|
| kaikkia ve'en kaloja,
|
| 160 | ei saanut sitä kalaista,
|
| mitä mielensä pitävi:
|
| Vellamon vetistä neittä,
|
| Ahon lasta ainokaista.
|
|
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| alla päin, pahoilla mielin,
|
| kaiken kallella kypärin
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ohoh, hullu, hulluuttani,
|
| vähämieli, miehuuttani!
|
| 170 | Olipa minulla mieltä,
|
| ajatusta annettuna,
|
| syäntä suurta survottuna,
|
| oli ennen aikoinansa.
|
| Vaanpa nyt tätä nykyä,
|
| tällä inhalla iällä,
|
| puuttuvalla polveksella
|
| kaikki on mieli melkeässä,
|
| ajatukset arvoisessa,
|
| kaikki toimi toisialla.
|
|
|
| 180 | "Kuta vuotin kuun ikäni,
|
| kuta puolen polveani,
|
| Vellamon vetistä neittä,
|
| veen on viimeistä tytärtä
|
| ikuiseksi ystäväksi,
|
| polviseksi puolisoksi,
|
| se osasi onkeheni,
|
| vierähti venoseheni:
|
| minä en tuntenut piteä,
|
| en kotihin korjaella,
|
| 190 | laskin jälle lainehisin,
|
| alle aaltojen syvien!"
|
|
|
| Meni matkoa vähäisen,
|
| astui huollen, huokaellen;
|
| kulkevi kotia kohti.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Kukkui muinaiset käkeni,
|
| entiset ilokäkeni,
|
| kukkui ennen illoin, aamuin,
|
| kerran keskipäivälläki:
|
| 200 | mikä nyt sorti suuren äänen,
|
| äänen kaunihin kaotti?
|
| Suru sorti suuren äänen,
|
| huoli armahan alenti;
|
| sill' ei kuulu kukkuvaksi,
|
| päivän laskun laulavaksi
|
| minun iltani iloksi,
|
| huomeneni huopeheksi.
|
|
|
| "Enkä nyt tuota tieäkänä
|
| miten olla, kuin eleä,
|
| 210 | tällä ilmalla asua,
|
| näillä mailla matkaella.
|
| Oisiko emo elossa,
|
| vanhempani valvehella,
|
| sepä saattaisi sanoa,
|
| miten pystössä pysyä,
|
| murehisin murtumatta,
|
| huolihin katoamatta
|
| näissä päivissä pahoissa,
|
| ape'issa miel'aloissa!"
|
|
|
| 220 | Emo hauasta havasi,
|
| alta aallon vastaeli:
|
| "Viel' onpi emo elossa,
|
| vanhempasi valvehella,
|
| joka saattavi sanoa,
|
| miten olla oikeana,
|
| murehisin murtumatta,
|
| huolihin katoamatta
|
| niissä päivissä pahoissa,
|
| ape'issa miel'aloissa:
|
| 230 | mene Pohjan tyttärihin!
|
| Siell' on tyttäret somemmat,
|
| neiet kahta kaunihimmat,
|
| viittä, kuutta virkeämmät,
|
| ei Joukon jorottaria,
|
| Lapin lapsilönttäreitä.
|
|
|
| "Sieltä naios, poikaseni,
|
| paras Pohjan tyttäristä,
|
| jok' on sievä silmiltänsä,
|
| kaunis katsannoisiltansa,
|
| 240 | aina joutuisa jalalta
sekä liukas liikunnolta!" |