| Sai sanoma Pohjolahan,
|
| tieto kylmähän kylähän
|
| Väinölän vironneheksi,
|
| Kalevalan pääsneheksi
|
| noista nostamavioista,
|
| tauista tavattomista.
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| Pohjan akka harvahammas,
|
| tuo tuosta kovin pahastui.
|
| 10 | Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Vielä muistan muunki keinon,
|
| toki toisen tien osoan:
|
| nostan karhun kankahalta,
|
| korvesta koverakouran
|
| päälle Väinölän elojen,
|
| Kalevalan karjan päälle."
|
|
|
| Nosti karhun kankahalta,
|
| kontion kovilta mailta
|
| noille Väinölän ahoille,
|
| 20 | Kalevalan karjamaille.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Veli, seppo Ilmarinen!
|
| Taos mulle uusi keihäs,
|
| tao keiho kolmisulka
|
| varren vaskisen keralla!
|
| Ois' otso otettavana,
|
| rahakarva kaattavana
|
| ruuniani ruhtomasta,
|
| 30 | tammojani tahtomasta,
|
| kaatamasta karjoani,
|
| lehmiä levittämästä."
|
|
|
| Seppo keihyen takovi,
|
| eikä pitkän, ei lyhyen,
|
| takoi keskilaaullisen:
|
| sen susi sulalla seisoi,
|
| kontio terän kohalla,
|
| hirvi hiihti suoverossa,
|
| varsa varrella samosi,
|
| 40 | peura potki ponnen päässä.
|
|
|
| Satoi siitä uutta lunta,
|
| hiukan hienoista vitiä,
|
| sykysyisen uuhen verran,
|
| verran talvisen jäniksen.
|
| Sanoi vanha Väinämöinen,
|
| itse virkki, noin nimesi:
|
| "Mieleni minun tekevi,
|
| mieli käyä Metsolassa
|
| metsän tyttöjen tykönä,
|
| 50 | sinipiikojen pihoilla.
|
|
|
| "Lähen miehistä metsälle,
|
| urohista ulkotöille.
|
| Ota, metsä, miehiksesi,
|
| urohiksesi, Tapio!
|
| Auta onni ottamahan,
|
| metsän kaunis kaatamahan!
|
|
|
| "Mielikki, metsän emäntä,
|
| Tellervo, Tapion vaimo!
|
| Kytke kiinni koiroasi,
|
| 60 | rakentele rakkiasi
|
| kuusamisehen kujahan,
|
| talahasen tammisehen!
|
|
|
| "Otsonen, metsän omena,
|
| mesikämmen källeröinen!
|
| Kun kuulet minun tulevan,
|
| miehen aimo astelevan,
|
| kytke kynnet karvoihisi,
|
| hampahat ikenihisi,
|
| ettei koske konsakana,
|
| 70 | liikuta lipeänänä!
|
|
|
| "Otsoseni, ainoiseni,
|
| mesikämmen, kaunoiseni!
|
| Lyöte maata mättähälle,
|
| kaunihille kalliolle,
|
| hongat päällä huojumassa,
|
| kuuset päällä kuulumassa!
|
| Siinä, otso, pyörteleite,
|
| mesikämmen, käänteleite,
|
| kuni pyy pesänsä päällä,
|
| 80 | hanhi hautomaisillansa!"
|
|
|
| Siinä vanha Väinämöinen
|
| kuuli koiran haukkuvaksi,
|
| penun julki juttavaksi
|
| pikkusilmäisen pihalla,
|
| tasakärsän tanhu'illa.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Luulin kukkuvan käkösen,
|
| lempilinnun laulelevan;
|
| ei käki kukahakana,
|
| 90 | lempilintu laulakana:
|
| tääll' on koirani komehin,
|
| otukseni oivallisin
|
| otsosen tuvan ovella,
|
| miehen kaunon kartanolla!"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| siinä otsosen tapasi;
|
| säteriset sängyt kaati,
|
| sijat kultaiset kumosi.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| 100 | lausui tuolla lausehella:
|
| "Ole kiitetty, Jumala,
|
| ylistetty, Luoja yksin,
|
| kun annoit otson osaksi,
|
| salon kullan saalihiksi!"
|
|
|
| Katselevi kultoansa.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Otsoseni, ainoiseni,
|
| mesikämmen, kaunoiseni!
|
| Elä suutu suottakana!
|
| 110 | En minä sinua kaannut:
|
| itse vierit vempeleltä,
|
| hairahit havun selältä,
|
| puhki puiset kaatiosi,
|
| halki haljakan havuisen.
|
| Sykysyiset säät lipeät,
|
| päivät pilviset pimeät.
|
|
|
| "Metsän kultainen käkönen,
|
| kaunis karva röyhetyinen!
|
| Heitä nyt kylmille kotosi,
|
| 120 | asuinmaasi autiaksi,
|
| koivunoksainen kotosi,
|
| vasunvarpainen majasi!
|
| Lähe, kuulu, kulkemahan,
|
| metsän auvo, astumahan,
|
| käymähän, käpeäkenkä,
|
| sinisukka, sipsomahan
|
| näiltä pieniltä pihoilta,
|
| kape'ilta käytäviltä
|
| urohoisehen väkehen,
|
| 130 | miehisehen joukkiohon!
|
| Ei siellä pahoin pi'etä,
|
| ei eletä kehnon lailla:
|
| sima siellä syötetähän,
|
| mesi nuori juotetahan
|
| tulevalle vierahalle,
|
| saavalle käkeävälle.
|
|
|
| "Lähe nyt tästä kuin lähetki,
|
| tästä pienestä pesästä
|
| alle kuulun kurkihirren,
|
| 140 | alle kaunihin katoksen!
|
| Niin sä luikkaos lumella,
|
| kuni lumme lammin päällä,
|
| niin sä haihaos havulla,
|
| kuni oksalla orava!"
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen,
|
| laulaja iän-ikuinen,
|
| astui soitellen ahoja,
|
| kajahellen kankahia
|
| kera kuulun vierahansa,
|
| 150 | kanssa karvalallusensa.
|
| Jo soitto tupahan kuului,
|
| alle kattojen kajahus.
|
|
|
| Virkahti väki tuvassa,
|
| kansa kaunis vieretteli:
|
| "Kuulkottes tätä kumua,
|
| salon soittajan sanoja,
|
| käpylinnun kälkytystä,
|
| metsän piian pillin ääntä!"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 160 | itse ennätti pihalle.
|
| Vierähti väki tuvasta,
|
| kansa kaunis lausutteli:
|
| "Joko on kulta kulkemassa,
|
| hopea vaeltamassa,
|
| rahan armas astumassa,
|
| tenka tietä poimimassa?
|
| Mesijänkö metsä antoi,
|
| ilveksen salon isäntä,
|
| koska laulaen tulette,
|
| 170 | hyreksien hiihtelette?"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| tuossa tuon sanoiksi virkki:
|
| "Sanomiks' on saukko saatu,
|
| virsiksi Jumalan vilja;
|
| sillä laulaen tulemme,
|
| hyreksien hiihtelemme.
|
|
|
| "Eikä saukko ollekana,
|
| eikä saukko eikä ilves:
|
| itse on kuulu kulkemassa,
|
| 180 | salon auvo astumassa,
|
| mies vanha vaeltamassa,
|
| verkanuttu vieremässä.
|
| Kun lie suotu vierahamme,
|
| ovet auki paiskatkatte,
|
| vaan kun lie vihattu vieras,
|
| kiinni lyökätte lujahan!"
|
|
|
| Väki vastaten sanovi,
|
| kansa kaunis vieretteli:
|
| "Terve, otso, tultuasi,
|
| 190 | mesikämmen, käytyäsi
|
| näille pestyille pihoille,
|
| kaunoisille kartanoille!
|
|
|
| "Tuota toivoin tuon ikäni,
|
| katsoin kaiken kasvinaian
|
| soivaksi Tapion torven,
|
| metsän pillin piukovaksi,
|
| kulkevaksi metsän kullan,
|
| saavaksi salon hopean
|
| näille pienille pihoille,
|
| 200 | kape'ille käytäville.
|
|
|
| "Toivoin kuin hyveä vuotta,
|
| katsoin kuin kesän tuloa,
|
| niinkuin suksi uutta lunta,
|
| lyly liukasta lipua,
|
| neiti nuorta sulhokaista,
|
| punaposki puolisoa.
|
|
|
| "Illat istuin ikkunoissa,
|
| aamut aitan portahilla,
|
| veräjillä viikkokauet,
|
| 210 | kuukauet kujaisten suussa,
|
| talvikauet tanhu'illa.
|
| Lumet seisoin tanteriksi,
|
| tanteret suliksi maiksi,
|
| sulat maat somerikoiksi,
|
| somerikot hiesukoiksi,
|
| hiesukot vihottaviksi.
|
| Ajattelin aamut kaiket,
|
| päivät päässäni pitelin,
|
| missä viikon otso viipyi,
|
| 220 | salon armas aikaeli,
|
| oisiko Virohon viernyt,
|
| maasta Suomen sorkehtinut."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Minne vienen vierahani,
|
| kulettanen kultaiseni?
|
| Tokko laittanen latohon,
|
| pannen pahnahuonehesen?"
|
|
|
| Väki vastaten sanovi,
|
| 230 | kansa kaunis vieretteli:
|
| "Tuonne vienet vierahamme,
|
| kulettanet kultaisemme
|
| alle kuulun kurkihirren,
|
| alle kaunihin katoksen.
|
| Siell' on syömät suoriteltu,
|
| juomaneuvot jou'uteltu,
|
| kaikki sillat siivottuna,
|
| lakaistuna lattiaiset;
|
| kaikki vaimot vaatehtinna
|
| 240 | pukemihin puhtahisin,
|
| sore'ihin pääsomihin,
|
| valke'ihin vaattehisin."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| itse virkki, noin nimesi:
|
| "Otsoseni, lintuseni,
|
| mesikämmen, kääröseni!
|
| Viel' on maata käyäksesi,
|
| kangasta kavutaksesi.
|
|
|
| "Lähes nyt, kulta, kulkemahan,
|
| 250 | armas, maata astumahan,
|
| mustasukka, muikumahan,
|
| verkahousu, vieremähän,
|
| käymähän tiaisen teitä,
|
| varpusen vaeltamia
|
| alle viien viilohirren,
|
| alle kuuen kurkiaisen!
|
|
|
| "Varo'otte, vaimo raukat,
|
| ettei karja kammastuisi,
|
| pieni vilja pillastuisi,
|
| 260 | vikoisi emännän vilja
|
| tullessa otson tuville,
|
| karvaturvan tunkeitessa!
|
|
|
| "Pois on, pojat, porstuasta,
|
| piiat, pihtipuolisista
|
| uron tullessa tupahan,
|
| astuessa aimo miehen!
|
|
|
| "Metsän otsonen, omena,
|
| metsän kaunis källeröinen!
|
| Ellös piikoja pelätkö,
|
| 270 | kassapäitä kammastelko
|
| eläkä vaimoja varoa,
|
| sure sylttysukkaisia!
|
| Mi on akkoja tuvassa,
|
| ne on kaikki karsinahan
|
| miehen tullessa tupahan,
|
| astuessa aika poian!"
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Terve tänneki, Jumala,
|
| alle kuulun kurkiaisen,
|
| 280 | alle kaunihin katoksen!
|
| Mihin nyt heitän hempuseni,
|
| lasken karvalalluseni?"
|
|
|
| Väki vastahan sanovi:
|
| "Terve, terve tultuasi!
|
| Tuohon liitä lintusesi,
|
| kulettele kultaisesi
|
| petäjäisen pienan päähän,
|
| rautaisen rahin nenähän
|
| turkin tunnusteltavaksi,
|
| 290 | karvojen katseltavaksi!
|
|
|
| "Elä, otso, tuosta huoli
|
| eläkä pane pahaksi,
|
| jos tulevi turkin tunti,
|
| karvojen katsanto-aika!
|
| Ei tuhota turkkiasi,
|
| karvojasi ei katsota
|
| herjojen hetalehiksi,
|
| vaivaisien vaattehiksi."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| 300 | otatti otsolta turkin,
|
| pani aitan parven päähän;
|
| lihat liitti kattilahan,
|
| kuparihin kullattuhun,
|
| vaskipohjahan patahan.
|
|
|
| Jo oli pa'at tulella,
|
| vaskilaiat valkealla,
|
| täpittynä, täytettynä
|
| liioilla lihamuruilla;
|
| suolat saatettu sekahan,
|
| 310 | jotk' oli tuotu tuonnempata,
|
| saatu suolat Saksanmaalta,
|
| Vienan pääliltä vesiltä,
|
| souttu Suolasalmen kautta,
|
| laivan päältä laskettuna.
|
|
|
| Kun oli keitto keitettynä,
|
| saatu kattilat tulelta,
|
| jopa saalis saatettihin,
|
| käpylintu käytettihin
|
| päähän pitkän pintapöyän
|
| 320 | kultaisihin kuppiloihin
|
| simoa sirettämähän,
|
| olosia ottamahan.
|
|
|
| Petäjäst' oli pöytä tehty,
|
| va'it vaskesta valettu,
|
| lusikkaiset hopeasta,
|
| veitset kullasta kuvattu.
|
| Kupit kaikki kukkusilla,
|
| va'it varpelaitasilla
|
| metsän mieliantehia,
|
| 330 | salon kullan saalihia.
|
|
|
| Siinä vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kummun ukko kultarinta,
|
| Tapion talon isäntä,
|
| Metsolan metinen vaimo,
|
| metsän ehtoisa emäntä,
|
| mies puhas, Tapion poika,
|
| mies puhas, punakypärä,
|
| Tellervo, Tapion neiti,
|
| 340 | kanssa muu Tapion kansa!
|
| Tule nyt häihin härkösesi,
|
| pitkävillasi pitoihin!
|
| Nyt on kyllin kystä syöä,
|
| kyllin syöä, kyllin juoa,
|
| kyllin itsensä piteä,
|
| kyllin antoa kylälle."
|
|
|
| Väki tuossa noin sanovi,
|
| kansa kaunis vieretteli:
|
| "Miss' on otso syntynynnä,
|
| 350 | rahankarva kasvanunna?
|
| Tokko tuo olilla syntyi,
|
| kasvoi saunan karsinassa?"
|
|
|
| Silloin vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei otso olilla synny
|
| eikä riihiruumenilla!
|
| Tuoll' on otso synnytelty,
|
| mesikämmen käännytelty
|
| luona kuun, malossa päivän,
|
| 360 | otavaisen olkapäillä,
|
| ilman impien tykönä,
|
| luona luonnon tyttärien.
|
|
|
| "Astui impi ilman äärtä,
|
| neiti taivahan napoa,
|
| kävi pilven piirtä myöten,
|
| taivahan rajoa myöten
|
| sukassa sinertävässä,
|
| kirjavassa kaplukassa,
|
| villavakkanen käessä,
|
| 370 | karvakoppa kainalossa.
|
| Viskoi villan pään vesille,
|
| laski karvan lainehille.
|
| Tuota tuuli tuuitteli,
|
| ilma lieto liikutteli,
|
| ve'en henki heilutteli,
|
| aalto rannalle ajeli,
|
| rannalle salon simaisen,
|
| nenähän metisen niemen.
|
|
|
| "Mielikki, metsän emäntä,
|
| 380 | Tapiolan tarkka vaimo,
|
| koppoi kuontalon vesiltä,
|
| villat hienot lainehilta.
|
|
|
| "Siitä liitti liukkahasti,
|
| kapaloitsi kaunihisti
|
| vaahterisehen vasuhun,
|
| kaunoisehen kätkyehen.
|
| Nostatti kapalonuorat,
|
| vitjat kultaiset kuletti
|
| oksalle olovimmalle,
|
| 390 | lehvälle leve'immälle.
|
|
|
| "Tuuitteli tuttuansa,
|
| liekutteli lempeänsä
|
| alla kuusen kukkalatvan,
|
| alla penseän petäjän.
|
| Siinä otsosen sukesi,
|
| jalokarvan kasvatteli
|
| vieressä metisen viian,
|
| simaisen salon sisässä.
|
|
|
| "Kasvoi otso kaunihiksi,
|
| 400 | yleni ylen ehoksi:
|
| lyhyt jalka, lysmä polvi,
|
| tasakärsä talleroinen,
|
| pää levyt, nenä nykerä,
|
| karva kaunis röyhetyinen.
|
| Ei ollut vielä hampahia
|
| eikä kynsiä kyhätty.
|
|
|
| "Mielikki, metsän emäntä,
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| 'Kyheäisin kynnet tuolle,
|
| 410 | kanssa hampahat hakisin,
|
| kun tuo ei vioille saisi,
|
| painuisi pahoille töille.'
|
|
|
| "Niin otso valansa vannoi
|
| polvilla metsän emännän,
|
| eessä julkisen Jumalan,
|
| alla kasvon kaikkivallan,
|
| ei tehäksensä pahoa,
|
| ruveta rumille töille.
|
|
|
| "Mielikki, metsän emäntä,
|
| 420 | Tapiolan tarkka vaimo,
|
| läksi hammasta hakuhun,
|
| kynsiä kyselemähän
|
| pihlajilta piuke'ilta,
|
| katajilta karke'ilta,
|
| jukaisilta juurikoilta,
|
| kesunkannoilta kovilta:
|
| eipä sieltä kynttä saanut
|
| eikä hammasta tavannut.
|
|
|
| "Honka kasvoi kankahalla,
|
| 430 | kuusi kummulla yleni,
|
| hongassa hopeaoksa,
|
| kultaoksa kuusosessa:
|
| ne kapo käsin tavoitti,
|
| niistä kynsiä kyhäsi,
|
| niitä liitti leukaluuhun,
|
| ikenihin istutteli.
|
|
|
| "Siitä laski lallokkinsa,
|
| ulos lempensä lähetti;
|
| pani suota soutamahan,
|
| 440 | viitoa vitaisemahan,
|
| ahoviertä astumahan,
|
| kangasta kapuamahan.
|
| Käski käyä kaunihisti,
|
| soreasti sorkutella,
|
| elellä ajat iloiset,
|
| kulutella kuulut päivät
|
| suon selillä, maan navoilla,
|
| kisakangasten perillä,
|
| käyä kengättä kesällä,
|
| 450 | sykysyllä syylingittä;
|
| asua ajat pahemmat,
|
| talvikylmät kyhmästellä
|
| tuomisen tuvan sisässä,
|
| havulinnan liepehellä,
|
| kengällä korean kuusen,
|
| katajikon kainalossa,
|
| alla viien villavaipan,
|
| alla kaapuan kaheksan.
|
|
|
| "Sieltä sain nyt saalihini,
|
| 460 | ehätin tämän eräni."
|
|
|
| Väki nuori noin sanovi,
|
| väki vanha virkkelevi:
|
| "Mitä tehen metsä mieltyi,
|
| metsä mieltyi, korpi kostui,
|
| ihastui salon isäntä,
|
| taipui ainoinen Tapio,
|
| jotta antoi ainokkinsa,
|
| menetti mesikkisensä?
|
| Oliko keihon keksimistä
|
| 470 | eli nuolen noutamista?"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Hyvin meihin metsä mieltyi,
|
| metsä mieltyi, korpi kostui,
|
| ihastui salon isäntä,
|
| taipui ainoinen Tapio.
|
|
|
| "Mielikki, metsän emäntä,
|
| Tellervo, Tapion neiti,
|
| metsän neiti muoto kaunis,
|
| 480 | metsän piika pikkarainen,
|
| läksi tietä neuvomahan,
|
| rastia rakentamahan,
|
| tien vieriä viittomahan,
|
| matkoa opastamahan.
|
| Veisti pilkat pitkin puita,
|
| rastit vaaroihin rakenti
|
| jalon otsosen oville,
|
| rahasaaren rantehille.
|
|
|
| "Sitte sinne tultuani,
|
| 490 | perillen osattuani
|
| ei ollut keihon keksimistä,
|
| ampuen ajelemista:
|
| itse vieri vempeleltä,
|
| horjahti havun selältä;
|
| risut rikkoi rintapäänsä,
|
| varvut vatsansa hajotti."
|
|
|
| Siitä tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Otsoseni, ainoiseni,
|
| 500 | lintuseni, lempiseni!
|
| Päästä nyt tänne pääripasi,
|
| pujota puraisimesi,
|
| heitä harvat hampahasi,
|
| liitä leukasi leveät!
|
| Eläkä pane pahaksi,
|
| jos meille mikä tulisi,
|
| luien luske, päien pauke,
|
| kova hammasten kolina!
|
|
|
| "Jo otan nenän otsolta
|
| 510 | nenän entisen avuksi;
|
| en ota osattomaksi
|
| enkä aivan ainoaksi.
|
|
|
| "Otan ma otsolta korvan
|
| korvan entisen avuksi;
|
| en ota osattomaksi
|
| enkä aivan ainoaksi.
|
|
|
| "Otan ma otsolta silmän
|
| silmän entisen avuksi;
|
| en ota osattomaksi
|
| 520 | enkä aivan ainoaksi.
|
|
|
| "Otan ma otsan otsolta
|
| otsan entisen avuksi;
|
| en ota osattomaksi
|
| enkä aivan ainoaksi.
|
|
|
| "Otan ma otsolta turvan
|
| turvan entisen avuksi;
|
| en ota osattomaksi
|
| enkä aivan ainoaksi.
|
|
|
| "Otan ma otsolta kielen
|
| 530 | kielen entisen avuksi;
|
| en ota osattomaksi
|
| enkä aivan ainoaksi.
|
|
|
| "Sen nyt mieheksi sanoisin,
|
| urohoksi arvoaisin,
|
| joka umpiluut lukisi,
|
| saisi sarjahampahuiset
|
| leuasta teräksisestä
|
| rusamilla rautaisilla."
|
|
|
| Eipä toista tullutkana,
|
| 540 | ei ollut urosta tuota.
|
| Itse umpiluut lukevi,
|
| sarjahampahat sanovi
|
| alla luisten polviensa,
|
| rautaisten rusamiensa.
|
|
|
| Otti hampahat otsolta.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Metsän otsonen, omena,
|
| metsän kaunis källeröinen!
|
| Nyt on matka käyäksesi,
|
| 550 | retki reiahellaksesi
|
| tästä pienestä pesästä,
|
| matalaisesta majasta
|
| korkeampahan kotihin,
|
| avarampahan asuhun.
|
|
|
| "Lähe nyt, kulta, kulkemahan,
|
| rahan armas, astumahan,
|
| sivutse sikojen teistä,
|
| poikki porsasten poluista
|
| vasten varvikkomäkeä,
|
| 560 | kohti vuorta korkeata
|
| petäjähän penseähän,
|
| honkahan havusatahan!
|
| Hyvä siin' on ollaksesi,
|
| armas aikaellaksesi
|
| - kuuluvilla karjan kellon,
|
| luona tiukujen tirinän."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| jo tuli kotihin tuolta.
|
| Väki nuori noin sanovi,
|
| 570 | kansa kaunis lausutteli:
|
| "Minne saatit saalihisi,
|
| kunne ennätit eräsi?
|
| Lienet jäälle jättänynnä,
|
| uhkuhun upottanunna,
|
| suomutihin sortanunna,
|
| kaivanunna kankahasen."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Enpä jäälle jättänynnä,
|
| 580 | uhkuhun upottanunna:
|
| siinä koirat siirteleisi,
|
| linnut liiat peitteleisi;
|
| enkä suohon sortanunna,
|
| kaivanunna kankahasen:
|
| siinä toukat turmeleisi,
|
| söisi mustat muurahaiset.
|
|
|
| "Tuonne saatin saalihini,
|
| ehätin erän vähäni
|
| kultakunnahan kukulle,
|
| 590 | vaskiharjun hartioille.
|
| Panin puuhun puhtahasen,
|
| honkahan havusatahan,
|
| oksalle olovimmalle,
|
| lehvälle leve'immälle
|
| iloksi inehmisille,
|
| kunnioiksi kulkijoille.
|
|
|
| "Ikenin panin itähän,
|
| silmin loin on luotehesen.
|
| Enkä aivan latvasehen:
|
| 600 | oisin luonut latvasehen,
|
| siinä tuuli turmeleisi,
|
| ahava pahoin panisi;
|
| enkä pannut maavarahan:
|
| oisin pannut maavarahan,
|
| siat siinä siirteleisi,
|
| alakärsät käänteleisi."
|
|
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| laikahtihe laulamahan
|
| illan kuulun kunniaksi,
|
| 610 | päivän päätyvän iloksi.
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Piä nyt, pihti, valkeata,
|
| jotta lauloa näkisin!
|
| Lauloa luku tulevi,
|
| suuni soia tahtelevi."
|
|
|
| Siinä lauloi jotta soitti,
|
| pitkin iltoa iloitsi.
|
| Lausui laulunsa lopulla,
|
| 620 | itse virkki viimeiseksi:
|
| "Anna toisteki, Jumala,
|
| vastaki, vakainen Luoja,
|
| näin näissä ilottavaksi,
|
| toiste toimiteltavaksi,
|
| näissä häissä pyylypoian,
|
| pitkävillaisen pioissa!
|
|
|
| "Anna ainaki, Jumala,
|
| toisteki, totinen Luoja,
|
| rastia rakettaviksi,
|
| 630 | puita pilkoteltaviksi
|
| urohoisessa väessä,
|
| miehisessä joukkiossa!
|
|
|
| "Anna ainaki, Jumala,
|
| toisteki, totinen Luoja,
|
| soivaksi Tapion torven,
|
| metsän pillin piukovaksi
|
| näillä pienillä pihoilla,
|
| kape'illa kartanoilla!
|
|
|
| Päivät soisin soitettavan,
|
| 640 | illat tehtävän iloa
näillä mailla, mantereilla,
|
| Suomen suurilla tiloilla,
|
| nuorisossa nousevassa,
|
| kansassa kasuavassa." |