| Siitä vanha Väinämöinen
|
| itse korjasta kohosi,
|
| nousi reestä nostamatta,
|
| yleni ylentämättä;
|
| tuosta pirttihin tulevi,
|
| alle kattojen ajaikse.
|
|
|
| Tuoahan hopeatuoppi,
|
| kultakannu kannetahan:
|
| ei veä vähäistäkänä,
|
| 10 | pikkuistakana piätä
|
| verta vanhan Väinämöisen,
|
| hurmetta jalon urohon.
|
|
|
| Ukko uunilta urahti,
|
| halliparta paukutteli:
|
| "Mi sinä lienet miehiäsi
|
| ja kuka urohiasi?
|
| Verta on seitsemän venettä,
|
| kantokorvoa kaheksan
|
| sun, poloinen, polvestasi
|
| 20 | lattialle laskettuna!
|
| Muut on muistaisin sanaset,
|
| vaan en arvoa alusta,
|
| mist' on rauta syntynynnä,
|
| kasvanunna koito kuona."
|
|
|
| Silloin vanha Väinämöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Itse tieän rauan synnyn,
|
| arvoan alun teräksen:
|
| ilma on emoja ensin,
|
| 30 | vesi vanhin veljeksiä,
|
| rauta nuorin veljeksiä,
|
| tuli kerran keskimäinen.
|
|
|
| "Tuo Ukko, ylinen luoja,
|
| itse ilmojen jumala,
|
| ilmasta ve'en eroitti,
|
| veestä maati manterehen.
|
| Rauta on raukka syntymättä,
|
| syntymättä, kasvamatta.
|
|
|
| "Ukko, ilmoinen jumala,
|
| 40 | hieroi kahta kämmentänsä,
|
| mykelti molempiansa
|
| vasemmassa polven päässä.
|
| Siitä syntyi kolme neittä,
|
| koko kolme luonnotarta
|
| rauan ruostehen emoiksi,
|
| suu sinervän siittäjiksi.
|
|
|
| "Neiet käyä notkutteli,
|
| astui immet pilven äärtä
|
| utarilla uhkuvilla,
|
| 50 | nännillä pakottavilla.
|
| Lypsit maalle maitojansa,
|
| uhkutit utariansa;
|
| lypsit maille, lypsit soille,
|
| lypsit vienoille vesille.
|
|
|
| "Yksi lypsi mustan maion:
|
| vanhimpainen neitosia;
|
| toinen valkean valutti:
|
| keskimäinen neitosia;
|
| kolmas puikutti punaisen:
|
| 60 | nuorimpainen neitosia.
|
|
|
| "Ku on lypsi mustan maion,
|
| siitä syntyi meltorauta;
|
| ku on valkean valutti,
|
| siit' on tehtynä teräkset;
|
| ku on puikutti punaisen,
|
| siit' on saatu rääkyrauta.
|
|
|
| "Olipa aikoa vähäinen.
|
| Rauta tahteli tavata
|
| vanhempata veikkoansa,
|
| 70 | käyä tulta tuntemahan.
|
|
|
| "Tuli tuhmaksi rupesi,
|
| kasvoi aivan kauheaksi:
|
| oli polttoa poloisen,
|
| rauta raukan, veikkosensa.
|
|
|
| "Rauta pääsi piilemähän,
|
| piilemähän, säilymähän
|
| tuon tuiman tulen käsistä,
|
| suusta valkean vihaisen.
|
|
|
| "Siitä sitte rauta piili,
|
| 80 | sekä piili jotta säilyi
|
| heiluvassa hettehessä,
|
| läikkyvässä lähtehessä,
|
| suurimmalla suon selällä,
|
| tuiman tunturin laella,
|
| jossa joutsenet munivat,
|
| hanhi poiat hautelevi.
|
|
|
| "Rauta suossa soikottavi,
|
| veteläisessä venyvi;
|
| piili vuoen, piili toisen,
|
| 90 | piili kohta kolmannenki
|
| kahen kantosen välissä,
|
| koivun kolmen juuren alla.
|
| Ei toki pakohon pääsnyt
|
| tulen tuimista käsistä;
|
| piti tulla toisen kerran,
|
| lähteä tulen tuville
|
| astalaksi tehtäessä,
|
| miekaksi taottaessa.
|
|
|
| "Susi juoksi suota myöten,
|
| 100 | karhu kangasta samosi;
|
| suo liikkui suen jälessä,
|
| kangas karhun kämmenissä:
|
| siihen nousi rautaruoste
|
| ja kasvoi teräskaranko
|
| suen sorkkien sijoille,
|
| karhun kannan kaivamille.
|
|
|
| "Syntyi seppo Ilmarinen,
|
| sekä syntyi jotta kasvoi.
|
| Se syntyi sysimäellä,
|
| 110 | kasvoi hiilikankahalla
|
| vaskinen vasara käessä,
|
| pihet pikkuiset piossa.
|
|
|
| "Yöllä syntyi Ilmarinen,
|
| päivällä pajasen laati.
|
| Etsi paikkoa pajalle,
|
| levitystä lietsimille.
|
| Näki suota salmekkehen,
|
| maata märkeä vähäisen,
|
| läksi tuota katsomahan,
|
| 120 | likeltä tähyämähän:
|
| tuohon painoi palkehensa,
|
| tuohon ahjonsa asetti.
|
|
|
| "Jo joutui suen jälille,
|
| karhun kantapään sijoille;
|
| näki rautaiset orahat,
|
| teräksiset tierottimet
|
| suen suurilla jälillä,
|
| karhun kämmenen tiloilla.
|
|
|
| "Sanovi sanalla tuolla:
|
| 130 | 'Voi sinua, rauta raukka,
|
| kun olet kurjassa tilassa,
|
| alahaisessa asussa,
|
| suolla sorkissa sutosen,
|
| aina karhun askelissa!'
|
|
|
| "Arvelee, ajattelevi:
|
| 'Mitä tuostaki tulisi,
|
| josp' on tunkisin tulehen,
|
| ahjohon asettelisin?'
|
|
|
| "Rauta raukka säpsähtihe,
|
| 140 | säpsähtihe, säikähtihe,
|
| kun kuuli tulen sanomat,
|
| tulen tuimat maininnaiset.
|
|
|
| "Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| 'Ellös olko milläskänä!
|
| Tuli ei polta tuttuansa,
|
| herjaele heimoansa.
|
| Kun tulet tulen tuville,
|
| valkean varustimille,
|
| siellä kasvat kaunihiksi,
|
| 150 | ylenet ylen ehoksi:
|
| miesten miekoiksi hyviksi,
|
| naisten nauhan päättimiksi.'
|
|
|
| "Senp' on päivyen perästä
|
| rauta suosta sotkettihin,
|
| vetelästä vellottihin,
|
| tuotihin sepon pajahan.
|
|
|
| "Tuon seppo tulehen tunki,
|
| alle ahjonsa ajeli.
|
| Lietsoi kerran, lietsoi toisen,
|
| 160 | lietsoi kerran kolmannenki:
|
| rauta vellinä viruvi,
|
| kuonana kohaelevi,
|
| venyi vehnäisnä tahasna,
|
| rukihisna taikinana
|
| sepon suurissa tulissa,
|
| ilmivalkean väessä.
|
|
|
| "Siinä huuti rauta raukka:
|
| 'Ohoh seppo Ilmarinen!
|
| Ota pois minua täältä
|
| 170 | tuskista tulen punaisen!'
|
|
|
| "Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| 'Jos otan sinun tulesta,
|
| ehkä kasvat kauheaksi,
|
| kovin raivoksi rupeat,
|
| vielä veistät veljeäsi,
|
| lastuat emosi lasta.'
|
|
|
| "Siinä vannoi rauta raukka,
|
| vannoi vaikean valansa
|
| ahjolla, alasimella,
|
| 180 | vasaroilla, valkkamilla;
|
| sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| 'Onpa puuta purrakseni,
|
| kiven syäntä syöäkseni,
|
| etten veistä veikkoani,
|
| lastua emoni lasta.
|
| Parempi on ollakseni,
|
| eleäkseni ehompi
|
| kulkijalla kumppalina,
|
| 190 | käyvällä käsiasenna,
|
| kuin syöä omaa sukua,
|
| heimoani herjaella.'
|
|
|
| "Silloin seppo Ilmarinen,
|
| takoja iän-ikuinen,
|
| rauan tempasi tulesta,
|
| asetti alasimelle;
|
| rakentavi raukeaksi,
|
| tekevi teräkaluiksi,
|
| keihä'iksi, kirvehiksi,
|
| 200 | kaikenlaisiksi kaluiksi.
|
|
|
| "Viel' oli pikkuista vajalla,
|
| rauta raukka tarpehessa:
|
| eipä kiehu rauan kieli,
|
| ei sukeu suu teräksen,
|
| rauta ei kasva karkeaksi
|
| ilman veessä kastumatta.
|
|
|
| "Siitä seppo Ilmarinen
|
| itse tuota arvelevi.
|
| Laati pikkuisen poroa,
|
| 210 | lipeäistä liuotteli
|
| teräksenteko-mujuiksi,
|
| rauankarkaisu-vesiksi.
|
|
|
| "Koitti seppo kielellänsä,
|
| hyvin maistoi mielellänsä;
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| 'Ei nämät hyvät minulle
|
| teräksenteko-vesiksi,
|
| rautojen rakentomaiksi.'
|
|
|
| "Mehiläinen maasta nousi,
|
| 220 | sinisiipi mättähästä.
|
| Lentelevi, liitelevi
|
| ympäri sepon pajoa.
|
|
|
| "Niin seppo sanoiksi virkki:
|
| 'Mehiläinen, mies kepeä!
|
| Tuo simoa siivessäsi,
|
| kanna mettä kielessäsi
|
| kuuen kukkasen nenästä,
|
| seitsemän on heinän päästä
|
| teräksille tehtäville,
|
| 230 | rauoille rakettaville!'
|
|
|
| "Herhiläinen, Hiien lintu,
|
| katselevi, kuuntelevi,
|
| katseli katon rajasta,
|
| alta tuohen tuijotteli
|
| rautoja rakettavia,
|
| teräksiä tehtäviä.
|
|
|
| "Lenteä hyrähtelevi;
|
| viskoi Hiien hirmuloita,
|
| kantoi käärmehen kähyjä,
|
| 240 | maon mustia mujuja,
|
| kusiaisen kutkelmoita,
|
| sammakon salavihoja
|
| teräksenteko-mujuihin,
|
| rauankarkaisu-vetehen.
|
|
|
| "Itse seppo Ilmarinen,
|
| takoja alinomainen,
|
| luulevi, ajattelevi
|
| mehiläisen tulleheksi,
|
| tuon on mettä tuoneheksi,
|
| 250 | kantaneheksi simoa.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| 'Kas nämät hyvät minulle
|
| teräksenteko-vesiksi,
|
| rautojen rakentamiksi!'
|
|
|
| "Siihen tempasi teräksen,
|
| siihen kasti rauta raukan
|
| pois tulesta tuotaessa,
|
| ahjosta otettaessa.
|
|
|
| "Sai siitä teräs pahaksi,
|
| 260 | rauta raivoksi rupesi,
|
| petti, vaivainen, valansa,
|
| söi kuin koira kunniansa:
|
| veisti, raukka, veljeänsä,
|
| sukuansa suin piteli,
|
| veren päästi vuotamahan,
|
| hurmehen hurahtamahan."
|
|
|
|
|
| Ukko uunilta urahti,
|
| parta lauloi, pää järähti:
|
| "Jo nyt tieän rauan synnyn,
|
| 270 | tajuan tavat teräksen.
|
|
|
| "Ohoh sinua, rauta raukka,
|
| rauta raukka, koito kuona,
|
| teräs tenhon-päivällinen!
|
| Siitäkö sinä sikesit,
|
| siitä kasvoit kauheaksi,
|
| ylen suureksi sukesit?
|
|
|
| "Et sä silloin suuri ollut
|
| etkä suuri etkä pieni,
|
| et kovin koreakana
|
| 280 | etkä äijältä äkäinen,
|
| kun sa maitona makasit,
|
| rieskasena riuottelit
|
| nuoren neitosen nisissä,
|
| kasvoit immen kainalossa
|
| pitkän pilven rannan päällä,
|
| alla taivahan tasaisen.
|
|
|
| "Etkä silloin suuri ollut,
|
| et ollut suuri etkä pieni,
|
| kun sa liejuna lepäsit,
|
| 290 | seisoit selvänä vetenä
|
| suurimmalla suon selällä,
|
| tuiman tunturin laella,
|
| muutuit tuolla maan muraksi,
|
| ruostemullaksi rupesit.
|
|
|
| "Etkä silloin suuri ollut,
|
| et ollut suuri etkä pieni,
|
| kun sua hirvet suolla hieroi,
|
| peurat pieksi kankahalla,
|
| susi sotki sorkillansa,
|
| 300 | karhu kämmenyisillänsä.
|
|
|
| "Etkä silloin suuri ollut,
|
| et ollut suuri etkä pieni,
|
| kun sa suosta sotkettihin,
|
| maan muasta muokattihin,
|
| vietihin sepon pajahan,
|
| alle ahjon Ilmarisen.
|
|
|
| "Etkä silloin suuri ollut,
|
| et ollut suuri etkä pieni,
|
| kun sa kuonana kohisit,
|
| 310 | läikyit lämminnä vetenä
|
| tuimissa tulisijoissa,
|
| vannoit vaikean valasi
|
| ahjolla, alasimella,
|
| vasaroilla, valkkamilla,
|
| sepon seisontasijoilla,
|
| takehinta-tanterilla.
|
|
|
| "Joko nyt suureksi sukenit,
|
| äreäksi ärtelihit,
|
| rikoit, vaivainen, valasi,
|
| 320 | söit kuin koira kunniasi,
|
| kun sa syrjit syntyäsi,
|
| sukuasi suin pitelit?
|
|
|
| "Ku käski pahalle työlle,
|
| kenp' on kehnolle kehoitti?
|
| Isosiko vai emosi
|
| vaiko vanhin veljiäsi
|
| vai nuorin sisariasi
|
| vaiko muu sukusi suuri?
|
|
|
| "Ei isosi, ei emosi
|
| 330 | eikä vanhin veljiäsi,
|
| ei nuorin sisariasi
|
| eikä muu sukusi suuri:
|
| itse teit tihua työtä,
|
| katkoit kalmankarvallista.
|
|
|
| "Tule nyt työsi tuntemahan,
|
| pahasi parantamahan,
|
| ennenkuin sanon emolle,
|
| vanhemmallesi valitan!
|
| Enemp' on emolla työtä,
|
| 340 | vaiva suuri vanhemmalla,
|
| kun poika pahoin tekevi,
|
| lapsi tuhmin turmelevi.
|
|
|
| "Piäty, veri, vuotamasta,
|
| hurme, huppelehtamasta,
|
| päälleni päräjämästä,
|
| riuskumasta rinnoilleni!
|
| Veri, seiso kuni seinä,
|
| asu, hurme, kuni aita,
|
| kuin miekka meressä seiso,
|
| 350 | saraheinä sammalessa,
|
| paasi pellon pientaressa,
|
| kivi koskessa kovassa!
|
|
|
| "Vaan jos mieli laatinevi
|
| liikkua lipeämmästi,
|
| niin sä liikkuos lihassa
|
| sekä luissa luistaellos!
|
| Sisässä sinun parempi,
|
| alla kalvon kaunihimpi,
|
| suonissa sorottamassa
|
| 360 | sekä luissa luistamassa,
|
| kuin on maahan vuotamassa,
|
| rikoille ripajamassa.
|
|
|
| "Et sä, maito, maahan joua,
|
| nurmehen, veri viatoin,
|
| miesten hempu, heinikkohon,
|
| kumpuhun, urosten kulta.
|
| Syämessä sinun sijasi,
|
| alla keuhkon kellarisi;
|
| sinne siirräite välehen,
|
| 370 | sinne juoskos joutuisasti!
|
| Et ole joki juoksemahan
|
| etkä lampi laskemahan,
|
| suohete solottamahan,
|
| venelotti vuotamahan.
|
|
|
| "Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta,
|
| punainen, putoamasta!
|
| Kun et tyy'y, niin tyrehy!
|
| Tyytyi ennen Tyrjän koski,
|
| joki Tuonelan tyrehtyi,
|
| 380 | meri kuivi, taivas kuivi
|
| sinä suurna poutavuonna,
|
| tulivuonna voimatoinna.
|
|
|
| "Jos et tuostana totelle,
|
| viel' on muita muistetahan,
|
| uuet keinot keksitähän:
|
| huuan Hiiestä patoa,
|
| jolla verta keitetähän,
|
| hurmetta varistetahan,
|
| ilman tilkan tippumatta,
|
| 390 | punaisen putoamatta,
|
| veren maahan vuotamatta,
|
| hurmehen hurajamatta.
|
|
|
| "Kun ei lie minussa miestä,
|
| urosta Ukon pojassa
|
| tämän tulvan tukkijaksi,
|
| suonikosken sortajaksi,
|
| onp' on taatto taivahinen,
|
| pilven-päällinen jumala,
|
| joka miehistä pätevi,
|
| 400 | urohista kelpoavi
|
| veren suuta sulkemahan,
|
| tulevata tukkimahan.
|
|
|
| "Oi Ukko, ylinen luoja,
|
| taivahallinen jumala!
|
| Tule tänne tarvittaissa,
|
| käy tänne kutsuttaessa!
|
| Tunge turpea kätesi,
|
| paina paksu peukalosi
|
| tukkeheksi tuiman reiän,
|
| 410 | paikaksi pahan veräjän!
|
| Veä päälle lemmen lehti,
|
| kultalumme luikahuta
|
| veren tielle telkkimeksi,
|
| tulevalle tukkeheksi,
|
| jottei parsku parralleni,
|
| valu vaaterievuilleni!"
|
|
|
| Sillä sulki suun vereltä,
|
| tien on telkki hurmehelta.
|
|
|
|
|
| Pani poikansa pajahan
|
| 420 | tekemähän voitehia
|
| noista heinän helpehistä,
|
| tuhatlatvan tutkaimista,
|
| me'en maahan vuotajista,
|
| simatilkan tippujista.
|
|
|
| Poikanen meni pajahan,
|
| läksi voitehen tekohon;
|
| tuli tammi vastahansa.
|
| Kysytteli tammeltansa:
|
| "Onko mettä oksillasi,
|
| 430 | alla kuoresi simoa?"
|
|
|
| Tammi taiten vastoavi:
|
| "Päivänäpä eilisenä
|
| sima tippui oksilleni,
|
| mesi latvalle rapatti
|
| pilvistä pirisevistä,
|
| hattaroista haihtuvista."
|
|
|
| Otti tammen lastuloita,
|
| puun murskan murenemia;
|
| otti heiniä hyviä,
|
| 440 | ruohoja monennäköjä,
|
| joit' ei nähä näillä mailla
|
| kaikin paikoin kasvaviksi.
|
|
|
| Panevi pa'an tulelle,
|
| laitti keiton kiehumahan
|
| täynnä tammen kuoriloita,
|
| heiniä hyvännäköjä.
|
|
|
| Pata kiehui paukutteli
|
| kokonaista kolme yötä,
|
| kolme päiveä keväistä.
|
| 450 | Siitä katsoi voitehia,
|
| onko voitehet vakaiset,
|
| katsehet alinomaiset.
|
|
|
| Ei ole voitehet vakaiset,
|
| katsehet alinomaiset.
|
| Pani heiniä lisäksi,
|
| ruohoa monennäöistä,
|
| kut oli tuotu toisialta,
|
| sa'an taipalen takoa
|
| yheksältä loitsijalta,
|
| 460 | kaheksalta katsojalta.
|
|
|
| Keitti vielä yötä kolme,
|
| ynnähän yheksän yötä.
|
| Nostavi pa'an tulelta,
|
| katselevi voitehia,
|
| onko voitehet vakaiset,
|
| katsehet alinomaiset.
|
|
|
| Olipa haapa haaraniekka,
|
| kasvoi pellon pientarella.
|
| Tuon murha murenti poikki,
|
| 470 | kaikki kahtia hajotti;
|
| voiti niillä voitehilla,
|
| katsoi niillä katsehilla.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kun lie näissä voitehissa
|
| vian päälle vietävätä,
|
| vammoille valettavata,
|
| haapa, yhtehen paratkos
|
| ehommaksi entistäsi!"
|
|
|
| Haapa yhtehen parani
|
| 480 | ehommaksi entistänsä,
|
| kasvoi päältä kaunihiksi,
|
| alta aivan terveheksi.
|
|
|
| Siitä koitti voitehia,
|
| katselevi katsehia,
|
| koitteli kiven koloihin,
|
| paasien pakahtumihin:
|
| jo kivet kivihin tarttui,
|
| paaet paatehen rupesi.
|
|
|
| Tuli poikanen pajasta
|
| 490 | tekemästä voitehia,
|
| rasvoja rakentamasta;
|
| ne työnti ukon kätehen:
|
| "Siin' on voitehet vakaiset,
|
| katsehet alinomaiset,
|
| vaikka vuoret voitelisit,
|
| kaikki kalliot yheksi."
|
|
|
| Koki ukko kielellänsä,
|
| maistoi suullansa sulalla,
|
| tunsi katsehet hyviksi,
|
| 500 | voitehet vaka'isiksi.
|
|
|
| Siitä voiti Väinämöistä,
|
| pahoin-tullutta paranti,
|
| voiti alta, voiti päältä,
|
| kerta keskeä sivalti.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "En liiku omin lihoini,
|
| liikun Luojani lihoilla,
|
| en väiky omin väkini,
|
| 510 | väikyn väellä kaikkivallan,
|
| en puhu omalla suulla,
|
| puhelen Jumalan suulla.
|
| Josp' on mulla suu suloinen,
|
| suloisempi suu Jumalan,
|
| jospa on kaunoinen käteni,
|
| käsi Luojan kaunihimpi."
|
|
|
| Kun oli voie päälle pantu,
|
| nuot on katsehet vakaiset,
|
| murti se puolipyörryksihin,
|
| 520 | Väinämöisen väännyksihin:
|
| lyökse sinne, lyökse tänne,
|
| vaan ei löytänyt lepoa.
|
|
|
| Niin ukko kipuja kiisti,
|
| työnti tuosta tuskapäitä
|
| keskelle Kipumäkeä,
|
| Kipuvuoren kukkulalle
|
| kiviä kivistämähän,
|
| paasia pakottamahan.
|
|
|
| Tukun silkkiä sivalti,
|
| 530 | senpä leikkeli levyiksi,
|
| senp' on katkoi kappaleiksi,
|
| sitehiksi suoritteli.
|
| Sitoi niillä silkillänsä,
|
| kapaloivi kaunoisilla
|
| polvea pojan pätöisen,
|
| varpahia Väinämöisen.
|
|
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Siteheksi Luojan silkki,
|
| 540 | Luojan kaapu katteheksi
|
| tälle polvelle hyvälle,
|
| vakaisille varpahille!
|
| Katso nyt, kaunoinen Jumala,
|
| varjele, vakainen Luoja,
|
| jottei vietäisi vioille,
|
| vammoille veällettäisi!"
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| jo tunsi avun totisen.
|
| Pian pääsi terveheksi;
|
| 550 | liha kasvoi kaunihiksi,
|
| alta aivan terveheksi,
|
| keskeä kivuttomaksi,
|
| vieriltä viattomaksi,
|
| päältä päärmehettömäksi,
|
| ehommaksi entistänsä,
|
| paremmaksi tuonoistansa.
|
|
|
| Jo nyt jaksoi jalka käyä,
|
| polvi polkea kykeni;
|
| ei nuuru nimeksikänä
|
| 560 | vaikerra vähäistäkänä.
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| siirti silmänsä ylemmä,
|
| katsahtavi kaunihisti
|
| päälle pään on taivosehen;
|
| sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Tuoltapa aina armot käyvät,
|
| turvat tuttavat tulevat
|
| ylähältä taivahasta,
|
| 570 | luota Luojan kaikkivallan.
|
|
|
| "Ole nyt kiitetty, Jumala,
|
| ylistetty, Luoja, yksin,
|
| kun annoit avun minulle,
|
| tuotit turvan tuttavasti
|
| noissa tuskissa kovissa,
|
| terän rauan raatamissa!"
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| vielä tuon sanoiksi virkki:
|
| "Elkätte, etinen kansa,
|
| 580 | kansa vasta kasvavainen,
veikaten venettä tehkö,
|
| uhkaellen kaartakana!
|
| Jumalass' on juoksun määrä,
|
| Luojassa lopun asetus,
|
| ei uron osoannassa,
|
| vallassa väkevänkänä." |