| Lemminkäinen, lieto poika,
|
| itse kaunis Kaukomieli,
|
| saapi säkkihin evästä,
|
| kesävoita vakkahansa,
|
| vuoeksensa voita syöä,
|
| toiseksi sianlihoa.
|
| Siitä läksi piilemähän,
|
| sekä läksi jotta joutui.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| 10 | "Jo lähenki, jo pakenen
|
| koko kolmeksi kesäksi,
|
| viitiseksi vuotoseksi.
|
| Heitän maat matojen syöä,
|
| lehot ilvesten levätä,
|
| pellot peuran piehtaroia,
|
| ahot hanhien asua.
|
|
|
| "Hyvästi, hyvä emoni!
|
| Kun tulevi Pohjan kansa,
|
| Pimentolan pitkä joukko
|
| 20 | päätäni kyselemähän,
|
| sanopa samonneheksi,
|
| minun täältä menneheksi
|
| saman kasken kaattuani,
|
| joka jo on leikattuna!"
|
|
|
| Vetäisi venon vesille,
|
| laski laivan lainehille
|
| teräksisiltä teloilta,
|
| vaskisilta valkamoilta.
|
| Veti puuhun purjehia,
|
| 30 | vaattehia varpapuuhun;
|
| itse istuvi perähän,
|
| laaittihe laskemahan
|
| kokan koivuisen nojahan,
|
| melan vartevan varahan.
|
|
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Puhu, tuuli, purjehesen,
|
| ahava, aja alusta!
|
| Anna juosta puisen purren,
|
| 40 | mennä mäntyisen venehen
|
| saarelle sanattomalle,
|
| niemelle nimettömälle!"
|
|
|
| Tuuli tuuitti venoista,
|
| meren tyrsky työnnytteli
|
| selviä selän vesiä,
|
| ulapoita auke'ita;
|
| tuuitteli kuuta kaksi,
|
| kuun on kohta kolmannenki.
|
|
|
| Tuossa istui niemen neiet
|
| 50 | rannalla meren sinisen;
|
| katselevat, käänteleivät,
|
| silmät päin sinistä merta.
|
| Kenpä vuotti veljeänsä,
|
| toivoi taattonsa tulevan;
|
| sepä vasta varsin vuotti,
|
| joka vuotti sulhoansa.
|
|
|
| Kaukoa näkyvi Kauko,
|
| Kaukon laiva loitompata:
|
| on kuin pieni pilven lonka
|
| 60 | veen ja taivahan välillä.
|
|
|
| Niemen neiet arvelevat,
|
| saaren impyet sanovat:
|
| "Mipä tuo merellä outo,
|
| kupa kumma lainehilla?
|
| Kun ollet omainen laiva,
|
| saaren pursi purjeniekka,
|
| niin kohin kotia käänny,
|
| vasten saaren valkamoita:
|
| saisimme sanomat kuulla,
|
| 70 | viestit mailta vierahilta,
|
| rauhassako rantakansat
|
| vainko vainossa elävät."
|
|
|
| Tuuli purjetta punovi,
|
| aalto laivoa ajeli.
|
| Pian lieto Lemminkäinen
|
| luotti purren luotoselle,
|
| laski laivan saaren päähän,
|
| saaren niemyen nenähän.
|
|
|
| Sanoi tuonne saatuansa,
|
| 80 | tutkaeli tultuansa:
|
| "Onko saarella sijoa,
|
| maata saaren manterella
|
| veteä venettä maalle,
|
| purtta kuivalle kumota?"
|
|
|
| Saaren impyet sanovat,
|
| niemen neiet vastoavat:
|
| "Onpa saarella sijoa,
|
| maata saaren manterella
|
| veteä venettä maalle,
|
| 90 | purtta kuivalle kumota:
|
| tääll' on valkamat varavat,
|
| rannat täynnänsä teloja,
|
| jos saisit saoin venehin,
|
| tulisit tuhansin pursin."
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| veälti venehen maalle,
|
| purren puisille teloille.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Onko saarella tiloa,
|
| 100 | maata saaren manterella
|
| piillä miehen pienekkäisen,
|
| paeta vähäväkisen
|
| suurista sotajymyistä,
|
| terän miekan melskehistä?"
|
|
|
| Saaren impyet sanovat,
|
| niemen neiet vastoavat:
|
| "Onpa saarella tiloa,
|
| maata saaren manterella
|
| piillä miehen pienekkäisen,
|
| 110 | paeta vähäväkisen:
|
| liiat meill' on linnat täällä,
|
| kalhot kartanot asua,
|
| jos saisi sa'an urosta,
|
| tulisi tuhannen miestä."
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| sanan virkki, noin nimesi:
|
| "Onko saarella tiloa,
|
| maata saaren manterella,
|
| pieni kolkka koivikkoa
|
| 120 | ja murunen muuta maata
|
| minun kaski kaatakseni,
|
| hyvä huuhta raatakseni?"
|
|
|
| Saaren impyet sanovat,
|
| niemen neiet vastoavat:
|
| "Ei ole saarella tiloa,
|
| maata saaren manterella
|
| yhtä selkäsi sijoa,
|
| maata karpion aloa
|
| sinun kaski kaataksesi,
|
| 130 | hyvä huuhta raataksesi:
|
| saaren maat saroin jaettu,
|
| pellot pirstoin mittaeltu,
|
| aholoista arpa lyöty,
|
| nurmista keräjät käyty."
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| kysyi kaunis Kaukomieli:
|
| "Onko saarella sijoa,
|
| maata saaren manterella
|
| minun laulut laulellani,
|
| 140 | pitkät virret vieretellä?
|
| Sanat suussani sulavat,
|
| ikenilläni itävät."
|
|
|
| Saaren impyet sanovat,
|
| niemen neiet vastoavat:
|
| "Onpa saarella sijoa,
|
| maata saaren manterella
|
| sinun laulut laulellasi,
|
| hyvät virret vieretellä,
|
| lehot leikki lyöäksesi,
|
| 150 | tanner tanhuellaksesi."
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| jopa loihe laulamahan.
|
| Lauloi pihlajat pihoille,
|
| tammet keskitanhu'ille,
|
| tammelle tasaiset oksat,
|
| joka oksallen omenan,
|
| omenalle kultapyörän,
|
| kultapyörälle käkösen:
|
| kun käki kukahtelevi,
|
| 160 | kulta suusta kuohahtavi,
|
| vaski leuoilta valuvi,
|
| hopea hohahtelevi
|
| kultaiselle kunnahalle,
|
| hope'iselle mäelle.
|
|
|
| Vielä lauloi Lemminkäinen,
|
| vielä lauloi ja saneli,
|
| lauloi hiekat helmilöiksi,
|
| kivet kaikki kiiltäviksi,
|
| puut kaikki punertaviksi,
|
| 170 | kukat kullankarvaisiksi.
|
|
|
| Siitä lauloi Lemminkäinen,
|
| lauloi kaivon kartanolle,
|
| kultakannen kaivon päälle,
|
| kultakapan kannen päälle,
|
| josta veikot vettä juovat,
|
| siskot silmiä pesevät.
|
|
|
| Lauloi lammin tanterelle,
|
| lampihin siniset sorsat,
|
| kulmat kulta, pää hopea,
|
| 180 | kaikki varpahat vasesta.
|
|
|
| Imehtivät immet saaren,
|
| niemen neiet kummeksivat
|
| Lemminkäisen laulantoa,
|
| urohon osoantoa.
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Laulaisin hyvänki virren,
|
| kaunihinki kaikuttaisin,
|
| kun oisin katoksen alla,
|
| 190 | päässä pitkän pintapöyän.
|
| Kun ei täytyne tupoa,
|
| lainattane lattiata,
|
| jo puran sanat salolle,
|
| kaa'an virret viiakkohon."
|
|
|
| Saaren impyet sanovat,
|
| niemen neiet arvelevat:
|
| "On meillä tupia tulla,
|
| kalhot kartanot asua,
|
| vieä virtesi vilusta,
|
| 200 | sanat saa'a ulkoisesta."
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| heti tultua tupahan
|
| lauloi tuopit tuonnempata
|
| päähän pitkän pintapöyän,
|
| tuopit täytehen olutta,
|
| kannut kaunihit simoa,
|
| va'it varpelaitehille,
|
| kupit kukkurakuvulle:
|
| olipa olutta tuopit,
|
| 210 | mettä kannut kannettuna,
|
| voita pantuna varalle
|
| ja siihen sianlihoa
|
| syöä lieto Lemminkäisen,
|
| Kaukomielen mielitellä.
|
|
|
| Kovin on korea Kauko:
|
| eipä syömähän rupea
|
| veitsettä hopeapäättä,
|
| kuraksetta kultaisetta.
|
|
|
| Sai veitsen hopeapäisen,
|
| 220 | lauloi kultaisen kuraksen;
|
| siitä syöpi kylliksensä,
|
| joi olutta onneksensa.
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| käveli kyliä myöten
|
| saaren impien ilossa,
|
| kassapäien kauneussa.
|
| Kunnepäin on päätä käänti,
|
| siinä suuta suihkatahan,
|
| kunne kättänsä ojenti,
|
| 230 | siinä kättä käpsätähän.
|
|
|
| Kävi öillä öitsimässä,
|
| pime'illä pilkkoisilla.
|
| Ei ollut sitä kyleä,
|
| kuss' ei kymmenen taloa,
|
| eik' ollut sitä taloa,
|
| kuss' ei kymmenen tytärtä,
|
| eikäpä sitä tytärtä,
|
| ei sitä emosen lasta,
|
| kunk' ei vierehen venynyt,
|
| 240 | käsivartta vaivutellut.
|
|
|
| Tuhat tunsi morsianta,
|
| sa'an leskiä lepäsi.
|
| Kaht' ei ollut kymmenessä,
|
| kolmea koko sa'assa
|
| piikoa pitämätöintä,
|
| leskeä lepäämätöintä.
|
|
|
| Niinpä lieto Lemminkäinen
|
| eleä nutustelevi
|
| koko kolmisen keseä
|
| 250 | saaren suurissa kylissä;
|
| ihastutti saaren immet,
|
| kaikki lesketki lepytti.
|
| Jäi yksi lepyttämättä,
|
| yksi vanha impi rukka.
|
| Se on päässä pitkän niemen,
|
| kymmenennessä kylässä.
|
|
|
| Jo oli matka mielessänsä
|
| lähteä omille maille.
|
| Tuli vanha impi rukka,
|
| 260 | itse noin sanoiksi virkki:
|
| "Kauko rukka, miesi kaunis!
|
| Kun et muistane minua,
|
| annan täältä mennessäsi
|
| juosta purtesi kivehen."
|
|
|
| Ei kuullut kukotta nousta,
|
| kanan lapsetta karata
|
| senki impyen ilohon,
|
| naisen raukan naurantahan.
|
|
|
| Niin päivänä muutamana,
|
| 270 | iltana moniahana
|
| laati liiton noustaksensa
|
| ennen kuuta, kukkoaki.
|
|
|
| Nousi ennen liittoansa,
|
| ennen ehtoaikoansa.
|
| Läksi kohta kulkemahan,
|
| kylitse vaeltamahan
|
| senki impyen ilohon,
|
| naisen raukan naurantahan.
|
|
|
| Yöllä yksin käyessänsä,
|
| 280 | kulkiessansa kylitse
|
| tuonne niemen pitkän päähän,
|
| kymmenentehen kylähän,
|
| ei nähnyt sitä taloa,
|
| kuss' ei kolmea kotoa,
|
| ei nähnyt sitä kotoa,
|
| kuss' ei kolmea urosta,
|
| ei nähnyt sitä urosta,
|
| ku ei miekkoa hionut,
|
| tapparata tahkaellut
|
| 290 | pään varalle Lemminkäisen.
|
|
|
| Silloin lieto Lemminkäinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Voi, päivyinen päivä nousi,
|
| armas aurinko kohosi
|
| mun, pojan poloisen, päälle,
|
| päälle kaulani katalan!
|
| Lempoko yhen urohon
|
| sovissansa suojelevi,
|
| vaipoissansa varjelevi,
|
| 300 | kaavuissansa kaitselevi
|
| päälle saaessa satojen,
|
| tuhansien tunkiessa!"
|
|
|
| Jäi neiet syliämättä,
|
| sylityt haloamatta.
|
| Jo vieri veneteloille
|
| luoksi purtensa poloinen:
|
| purs' on poltettu poroksi,
|
| kypeniksi kyyetelty!
|
|
|
| Jo tunsi tuhon tulevan,
|
| 310 | hätäpäivän päälle saavan.
|
| Alkoi veisteä venettä,
|
| uutta purtta puuhaella.
|
|
|
| Puita puuttui purren seppä,
|
| lautoja venon tekijä.
|
| Saapi puuta pikkuruisen,
|
| lautoa ani vähäisen:
|
| viisi värttinän murua,
|
| kuusi tainnan taittumoa.
|
|
|
| Siitä veistävi venosen,
|
| 320 | uuen purren puuhoavi.
|
| Teki tieolla venettä,
|
| tietoisilla tehtahilla;
|
| iski kerran: läksi laita,
|
| iski toisen: syntyi toinen,
|
| iski kerran kolmannenki:
|
| siitä sai koko venonen.
|
|
|
| Jo työnti venon vesille,
|
| laski laivan lainehille.
|
| Sanan virkki, noin nimesi,
|
| 330 | itse lausui ja pakisi:
|
| "Kupliksi, veno, vesille,
|
| lumpehiksi lainehille!
|
| Kokko, kolme sulkoasi,
|
| kokko, kolme, kaarne, kaksi
|
| varaksi vähän venehen,
|
| pahan purren parraspuuksi!"
|
|
|
| Astaiksen aluksehensa,
|
| vierähti venon perähän,
|
| alla päin, pahoilla mielin,
|
| 340 | kaiken kallella kypärin,
|
| kun ei saanut öitä olla
|
| eikä päiviä elellä
|
| saaren impien iloissa,
|
| kassapäien karkeloissa.
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Pois tuli pojalle lähtö,
|
| matkansa majoilta näiltä,
|
| näistä impien iloista,
|
| 350 | kaunokaisten karkeloista.
|
| Vaan toki lähettyäni,
|
| minun täältä mentyäni
|
| eipä impyet iloinne,
|
| kassapäät ei kalketelle
|
| näillä tuhmilla tuvilla,
|
| kataloilla kartanoilla."
|
|
|
| Jopa itki saaren immet,
|
| niemen neiet vaikeroitsi:
|
| "Mitä läksit, Lemminkäinen,
|
| 360 | urkenit, urosten sulho?
|
| Läksitkö piikojen pyhyyttä
|
| vainko vaimojen vähyyttä?"
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Lähe en piikojen pyhyyttä
|
| enkä vaimojen vähyyttä:
|
| saisin jos sataki naista,
|
| tuhat piikoa pi'ellä.
|
| Sitä läksin, Lemminkäinen,
|
| 370 | urkenin, urosten sulho,
|
| kun tuli kova ikävä,
|
| ikävä omia maita,
|
| oman maani mansikoita,
|
| oman vaaran vaapukoita,
|
| oman niemen neitosia,
|
| oman kartanon kanoja."
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| laski laivansa ulomma.
|
| Tuli tuuli, tuon puhalti,
|
| 380 | tuli aalto, tuon ajeli
|
| selälle meren sinisen,
|
| ulapalle aukealle.
|
| Jäivät raukat rannikolle,
|
| vienoiset vesikivelle,
|
| saaren immet itkemähän,
|
| kultaiset kujertamahan.
|
|
|
| Sini itki saaren immet,
|
| niemen neiet voikerrehti,
|
| kuni purjepuu näkyvi,
|
| 390 | rautahankki haimentavi.
|
| Ei he itke purjepuuta,
|
| rautahankkia haloa:
|
| itki purjepuun alaista,
|
| hankkinuoran haltijata.
|
|
|
| Itse itki Lemminkäinen,
|
| sini itki ja sureksi,
|
| kuni saaren maat näkyvi,
|
| saaren harjut haimentavi.
|
| Ei hän itke saaren maita,
|
| 400 | saaren harjuja haloa:
|
| itki saaren impy'itä,
|
| noita harjun hanhosia.
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| laskevi sinistä merta.
|
| Laski päivän, laski toisen.
|
| Päivälläpä kolmannella
|
| nousi tuuli tuulemahan,
|
| ilman ranta riehkumahan,
|
| suuri tuuli luotehinen,
|
| 410 | kova tuuli koillistuuli:
|
| otti laian, otti toisen,
|
| vikelti koko venehen.
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| kääntihe käsin vetehen,
|
| läksi sormin soutamahan,
|
| jaloilla meloamahan.
|
|
|
| Uituansa yön ja päivän,
|
| melke'in melattuansa
|
| näki pilven pikkuruisen,
|
| 420 | pilven longan luotehessa.
|
| Sepä maaksi muuttelihe,
|
| niemeksi panettelihe.
|
|
|
| Nousi niemelle talohon.
|
| Löyti emännän leipomassa,
|
| tyttäret taputtamassa:
|
| "Oi on ehtoinen emäntä!
|
| Kunpa nälkäni näkisit,
|
| asiani arvoaisit,
|
| juosten aittahan menisit,
|
| 430 | tuiskuna oluttupahan;
|
| toisit tuoppisen olutta,
|
| sirusen sianlihoa,
|
| sen panisit paistumahan,
|
| vuolaisisit voita päälle
|
| syöä miehen uupunehen,
|
| juoa uinehen urohon.
|
| Jo olen uinut yöt ja päivät
|
| meren aavan aaltoloita,
|
| joka tuuli turvanani,
|
| 440 | meren aallot armonani."
|
| Tuopa ehtoinen emäntä
|
| meni aittahan mäelle,
|
| vuoli voita aittasesta,
|
| sirusen sianlihoa;
|
| sen panevi paistumahan
|
| syöä miehen nälkähisen,
|
| tuopi tuopilla olutta
|
| juoa uinehen urohon.
|
| Antoi siitä uuen purren,
|
| 450 | varsin valmihin venehen,
|
| mennä miehen muille maille,
|
| kulkea kotiperille.
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen,
|
| päästyä kotiperille,
|
| tunsi maat on, tunsi rannat,
|
| sekä saaret jotta salmet,
|
| tunsi vanhat valkamansa,
|
| entiset elosijansa;
|
| mäet tunsi mäntyinensä,
|
| 460 | kummut kaikki kuusinensa
|
| - ei tunne tuvan aloa,
|
| seinän seisontasijoa:
|
| jo tuossa tuvan sijalla
|
| nuori tuomikko tohisi,
|
| männikkö tupamäellä,
|
| katajikko kaivotiellä!
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Tuoss' on lehto, jossa liikuin,
|
| 470 | kivet tuossa, joilla kiikuin,
|
| tuossa nurmet nukkeroimat,
|
| pientarehet piehtaroimat.
|
| Mikä vei tutut tupani,
|
| kuka kaunihit katokset?
|
| Tupa on poltettu poroksi,
|
| tuuli tuhkat korjannunna!"
|
|
|
| Loihe siitä itkemähän;
|
| itki päivän, itki toisen.
|
| Ei hän itkenyt tupoa
|
| 480 | eikä aittoa halannut:
|
| itki tuttua tuvassa,
|
| aitallista armastansa.
|
|
|
| Linnun lentävän näkevi,
|
| kokkolinnun liitelevän.
|
| Sai tuolta kyselemähän:
|
| "Oi sie kokko, lintuseni!
|
| Etkö saattaisi sanoa,
|
| miss' on entinen emoni,
|
| missä kaunis kantajani,
|
| 490 | ihana imettäjäni?"
|
|
|
| Ei kokko mitänä muista
|
| eikä tunne tuhma lintu:
|
| kokko tiesi kuolleheksi
|
| ja kaarne kaonneheksi,
|
| miekalla menetetyksi,
|
| tapetuksi tapparalla.
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Ohoh kaunis kantajani,
|
| 500 | ihana imettäjäni!
|
| Jo olet kuollut, kantajani,
|
| mennyt, ehtoinen emoni,
|
| liha mullaksi lahonnut,
|
| kuuset päälle kasvanehet,
|
| katajaiset kantapäihin,
|
| pajut sormien nenähän!
|
|
|
| "Kostohon minäki koito,
|
| kostoksi, kovaosainen,
|
| mittaelin miekkoani,
|
| 510 | kannoin kaunista asetta
|
| noilla Pohjolan pihoilla,
|
| Pimentolan pientarilla
|
| - surmaksi oman sukuni,
|
| kateheksi kantajani!"
|
|
|
| Katseleikse, käänteleikse:
|
| näki jälkeä hitusen,
|
| ruohossa rutistunutta,
|
| kanervassa katkennutta.
|
| Läksi tietä tietämähän,
|
| 520 | ojelvoista oppimahan.
|
| Tiehyt metsähän vetävi,
|
| ojelvoinen ottelevi.
|
|
|
| Vieri siitä virstan, toisen,
|
| pakeni palasen maata
|
| salon synkimmän sisähän,
|
| korven kolkan kainalohon.
|
| Näkevi salaisen saunan,
|
| piilopirtin pikkaraisen
|
| kahen kallion lomassa,
|
| 530 | kolmen kuusen kulman alla
|
| - siellä ehtoisen emonsa,
|
| tuon on valtavanhempansa.
|
|
|
| Siinä lieto Lemminkäinen
|
| ihastui ikihyväksi.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Ohoh äiti armahani,
|
| oi emo, elättäjäni!
|
| Viel' olet, emo, elossa,
|
| 540 | vanhempani, valvehella,
|
| kun jo luulin kuolleheksi,
|
| kaiketi kaonneheksi,
|
| miekalla menetetyksi,
|
| keihä'ällä keksityksi!
|
| Itkin pois ihanat silmät,
|
| kasvon kaunihin kaotin."
|
|
|
| Sanoi äiti Lemminkäisen:
|
| "Viel' olen toki elossa,
|
| vaikkapa piti paeta,
|
| 550 | pistäitäni piilosalle
|
| tänne synkkähän salohon,
|
| korven kolkan kainalohon.
|
| Suori Pohjola sotoa,
|
| takajoukko tappeloa
|
| vasten vaivaista sinua
|
| ja kohti kovaosaista:
|
| poltti huonehet poroksi,
|
| kaikki kaatoi kartanomme."
|
|
|
| Sanoi lieto Lemminkäinen:
|
| 560 | "Oi emoni, kantajani!
|
| Ellös olko milläkänä,
|
| milläkänä, tuollakana!
|
| Tuvat uuet tehtänehe,
|
| paremmat osattanehe,
|
| Pohjola so'ittanehe,
|
| Lemmon kansa kaattanehe."
|
|
|
| Siitä äiti Lemminkäisen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Viikon viivyit, poikueni,
|
| 570 | kauan, Kaukoni, elelit
|
| noilla mailla vierahilla,
|
| aina ouoilla ovilla,
|
| niemellä nimettömällä,
|
| saarella sanattomalla."
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Hyvä oli siellä ollakseni,
|
| lempi liehaellakseni.
|
| Puut siellä punalle paistoi,
|
| 580 | puut punalle, maat sinelle,
|
| hopealle hongan oksat,
|
| kullalle kukat kanervan.
|
| Siell' oli mäet simaiset,
|
| kalliot kananmunaiset;
|
| mettä vuoti kuivat kuuset,
|
| maitoa mahot petäjät,
|
| aian nurkat voita lypsi,
|
| seipähät valoi olutta.
|
|
|
| "Hyvä oli siellä ollakseni,
|
| 590 | armas aikaellakseni.
|
| Siitä oli paha elämä,
|
| siitä outo ollakseni:
|
| pelkäsivät piikojansa,
|
| luulivat lutuksiansa,
|
| noita kehnon kellukoita,
|
| paholaisen pallukoita
|
| pahasti piteleväni,
|
| ylimäärin öitsiväni.
|
| Minä piilin piikasia,
|
| 600 | varoin vaimon tyttäriä,
kuin susi sikoja piili,
|
| havukat kylän kanoja." |