| Tuo oli kaunis Pohjan neiti,
|
| maan kuulu, ve'en valio.
|
| Istui ilman vempelellä,
|
| taivon kaarella kajotti
|
| pukehissa puhta'issa,
|
| valke'issa vaattehissa;
|
| kultakangasta kutovi,
|
| hope'ista huolittavi
|
| kultaisesta sukkulasta,
|
| 10 | pirralla hope'isella.
|
|
|
| Suihki sukkula piossa,
|
| käämi käessä kääperöitsi,
|
| niiet vaskiset vatisi,
|
| hope'inen pirta piukki
|
| neien kangasta kutoissa,
|
| hope'ista huolittaissa.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| ajoa karittelevi
|
| pimeästä Pohjolasta,
|
| 20 | summasta Sariolasta.
|
| Ajoi matkoa palasen,
|
| pikkaraisen piirrätteli:
|
| kuuli sukkulan surinan
|
| ylähältä päänsä päältä.
|
|
|
| Tuossa päätänsä kohotti,
|
| katsahtavi taivahalle:
|
| kaari on kaunis taivahalla,
|
| neiti kaaren kannikalla,
|
| kultakangasta kutovi,
|
| 30 | hope'ista helkyttävi.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| heti seisatti hevosen.
|
| Tuossa tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Tule, neiti, korjahani,
|
| laskeite rekoseheni!"
|
|
|
| Neiti tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui ja kysyvi:
|
| "Miksi neittä korjahasi,
|
| 40 | tyttöä rekosehesi?"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| tuop' on tuohon vastaeli:
|
| "Siksi neittä korjahani,
|
| tyttöä rekoseheni:
|
| mesileivän leipojaksi,
|
| oluen osoajaksi,
|
| joka lautsan laulajaksi,
|
| ikkunan iloitsijaksi
|
| noilla Väinölän tiloilla,
|
| 50 | Kalevalan kartanoilla."
|
|
|
| Neiti tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui ja pakisi:
|
| "Kun kävin mataramaalla,
|
| keikuin keltakankahalla
|
| eilen iltamyöhäsellä,
|
| aletessa aurinkoisen,
|
| lintu lauleli lehossa,
|
| kyntörastas raksutteli:
|
| lauleli tytärten mielen
|
| 60 | ja lauloi miniän mielen.
|
|
|
| "Mie tuota sanelemahan,
|
| linnulta kyselemähän:
|
| 'Oi sie kyntörastahainen!
|
| Laula korvin kuullakseni:
|
| kumman on parempi olla,
|
| kumman olla kuuluisampi,
|
| tyttärenkö taattolassa
|
| vai miniän miehelässä?'
|
|
|
| "Tiainenpa tieon antoi,
|
| 70 | kyntörastas raksahutti:
|
| 'Valkea kesäinen päivä,
|
| neitivalta valkeampi;
|
| vilu on rauta pakkasessa,
|
| vilumpi miniävalta.
|
| Niin on neiti taattolassa,
|
| kuin marja hyvällä maalla,
|
| niin miniä miehelässä,
|
| kuin on koira kahlehissa.
|
| Harvoin saapi orja lemmen,
|
| 80 | ei miniä milloinkana.'"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Tyhjiä tiaisen virret,
|
| rastahaisen raksutukset!
|
| Lapsi on tytär kotona,
|
| vasta on neiti naituansa.
|
| Tule, neiti, korjahani,
|
| laskeite rekoseheni!
|
| En ole mitätön miesi,
|
| 90 | uros muita untelompi."
|
|
|
| Neiti taiten vastaeli,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Sitte sun mieheksi sanoisin,
|
| urohoksi arveleisin,
|
| jospa jouhen halkaiseisit
|
| veitsellä kärettömällä,
|
| munan solmuhun vetäisit
|
| solmun tuntumattomaksi."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 100 | jouhen halki halkaisevi
|
| veitsellä kärettömällä,
|
| aivan tutkaimettomalla;
|
| munan solmuhun vetävi
|
| solmun tuntumattomaksi.
|
| Käski neittä korjahansa,
|
| tyttöä rekosehensa.
|
|
|
| Neiti taiten vastaeli:
|
| "Ehkäpä tulen sinulle,
|
| kun kiskot kivestä tuohta,
|
| 110 | säret jäästä aiaksia
|
| ilman palan pakkumatta,
|
| pilkkehen pirahtamatta."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| ei tuosta kovin hätäile:
|
| kiskoipa kivestä tuohta,
|
| särki jäästä aiaksia
|
| ilman palan pakkumatta,
|
| pilkkehen pirahtamatta.
|
| Kutsui neittä korjahansa,
|
| 120 | tyttöä rekosehensa.
|
|
|
| Neiti taiten vastoavi,
|
| sanovi sanalla tuolla:
|
| "Sillenpä minä menisin,
|
| kenp' on veistäisi venosen
|
| kehrävarteni muruista,
|
| kalpimeni kappaleista,
|
| työntäisi venon vesille,
|
| uuen laivan lainehille
|
| ilman polven polkematta,
|
| 130 | ilman kouran koskematta,
|
| käsivarren kääntämättä,
|
| olkapään ojentamatta."
|
|
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Liene ei maassa, maailmassa,
|
| koko ilman kannen alla
|
| mointa laivan laatijata,
|
| vertoani veistäjätä."
|
|
|
| Otti värttinän muruja,
|
| 140 | kehrävarren kiertimiä;
|
| läksi veistohon venosen,
|
| satalauan laittelohon
|
| vuorelle teräksiselle,
|
| rautaiselle kalliolle.
|
|
|
| Veikaten venettä veisti,
|
| purtta puista uhkaellen.
|
| Veisti päivän, veisti toisen,
|
| veisti kohta kolmannenki:
|
| ei kirves kivehen koske,
|
| 150 | kasa ei kalka kalliohon.
|
|
|
| Niin päivällä kolmannella
|
| Hiisi pontta pyörähytti,
|
| Lempo tempasi tereä,
|
| Paha vartta vaapahutti.
|
| Kävipä kivehen kirves,
|
| kasa kalkkoi kalliohon;
|
| kirves kilpistyi kivestä,
|
| terä liuskahti liha'an,
|
| polvehen pojan pätöisen,
|
| 160 | varpahasen Väinämöisen.
|
| Sen Lempo lihoille liitti,
|
| Hiisi suonille sovitti:
|
| veri pääsi vuotamahan,
|
| hurme huppelehtamahan.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen,
|
| tietäjä iän-ikuinen,
|
| tuossa tuon sanoiksi virkki,
|
| noin on lausui ja pakisi:
|
| "Oi sie kirves kikkanokka,
|
| 170 | tasaterä tapparainen!
|
| Luulitko puuta purrehesi,
|
| honkoa hotaisnehesi,
|
| petäjätä pannehesi,
|
| koivua kohannehesi,
|
| kun sa lipsahit liha'an,
|
| solahutit suonilleni?"
|
|
|
| Loihe siitä loitsimahan,
|
| sai itse sanelemahan.
|
| Luki synnyt syitä myöten,
|
| 180 | luottehet lomia myöten,
|
| mutt' ei muista muutamia
|
| rauan suuria sanoja,
|
| joista salpa saataisihin,
|
| luja lukko tuotaisihin
|
| noille rauan ratkomille,
|
| suu sinervän silpomille.
|
|
|
| Jo veri jokena juoksi,
|
| hurme koskena kohisi:
|
| peitti maassa marjan varret,
|
| 190 | kanervaiset kankahalla.
|
| Eik' ollut sitä mätästä,
|
| jok' ei tullut tulvillehen
|
| noita liikoja veriä,
|
| hurmehia huurovia
|
| polvesta pojan totisen,
|
| varpahasta Väinämöisen.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| ketti villoja kiveltä,
|
| otti suolta sammalia,
|
| 200 | maasta mättähän repäisi
|
| tukkeheksi tuiman reiän,
|
| paikaksi pahan veräjän;
|
| ei vääjä vähäistäkänä,
|
| pikkuistakana piätä.
|
|
|
|
|
| Jopa tuskaksi tulevi,
|
| läylemmäksi lankeavi.
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| itse itkuhun hyräytyi;
|
| pani varsan valjahisin,
|
| 210 | ruskean re'en etehen,
|
| siitä reuoikse rekehen,
|
| kohennaikse korjahansa.
|
|
|
| Laski virkkua vitsalla,
|
| helähytti helmisvyöllä;
|
| virkku juoksi, matka joutui,
|
| reki vieri, tie lyheni.
|
| Jo kohta kylä tulevi:
|
| kolme tietä kohtoavi.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 220 | ajavi alinta tietä
|
| alimaisehen talohon.
|
| Yli kynnyksen kysyvi:
|
| "Oisiko talossa tässä
|
| rauan raannan katsojata,
|
| uron tuskan tuntijata,
|
| vammojen vakittajata?"
|
|
|
| Olipa lapsi lattialla,
|
| poika pieni pankon päässä.
|
| Tuop' on tuohon vastoavi:
|
| 230 | "Ei ole talossa tässä
|
| rauan raannan katsojata,
|
| uron tuskan tuntijata,
|
| kivun kiinniottajata,
|
| vammojen vakittajata;
|
| onpi toisessa talossa:
|
| aja toisehen talohon!"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| laski virkkua vitsalla,
|
| ajoa suhuttelevi.
|
| 240 | Ajoi matkoa palasen,
|
| keskimäistä tietä myöten
|
| keskimäisehen talohon.
|
| Kysyi kynnyksen takoa,
|
| anoi alta ikkunaisen:
|
| "Oisiko talossa tässä
|
| rauan raannan katsojata,
|
| salpoa verisatehen,
|
| suonikosken sortajata?"
|
|
|
| Akka oli vanha vaipan alla,
|
| 250 | kielipalku pankon päässä.
|
| Akka varsin vastaeli,
|
| hammas kolmi kolkkaeli:
|
| "Ei ole talossa tässä
|
| rauan raannan katsojata,
|
| verisynnyn tietäjätä,
|
| kivun kiinniottajata;
|
| onpi toisessa talossa:
|
| aja toisehen talohon!"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 260 | laski virkkua vitsalla,
|
| ajoa suhuttelevi.
|
| Ajoi matkoa palasen,
|
| ylimäistä tietä myöten
|
| ylimäisehen talohon.
|
| Yli kynnyksen kysyvi,
|
| lausui lakkapuun takoa:
|
| "Oisiko talossa tässä
|
| rauan raannan katsojata,
|
| tämän tulvan tukkijata,
|
| 270 | veren summan sulkijata?"
|
|
|
| Ukko oli uunilla asuva,
|
| halliparta harjun alla.
|
| Ukko uunilta urahti,
|
| halliparta paukutteli:
|
| "On sulettu suuremmatki,
|
| jalommatki jaksettuna
|
| Luojan kolmella sanalla,
|
| syvän synnyn säätämällä:
|
| joet suista, järvet päistä,
|
| 280 | virrat niskalta vihaiset,
lahet niemien nenistä,
|
| kannakset kape'immilta." |