| Mieleni minun tekevi,
|
| aivoni ajattelevi
|
| lähteäni laulamahan,
|
| saa'ani sanelemahan,
|
| sukuvirttä suoltamahan,
|
| lajivirttä laulamahan.
|
| Sanat suussani sulavat,
|
| puhe'et putoelevat,
|
| kielelleni kerkiävät,
|
| 10 | hampahilleni hajoovat.
|
| Veli kulta, veikkoseni,
|
| kaunis kasvinkumppalini!
|
| Lähe nyt kanssa laulamahan,
|
| saa kera sanelemahan
|
| yhtehen yhyttyämme,
|
| kahta'alta käytyämme!
|
| Harvoin yhtehen yhymme,
|
| saamme toinen toisihimme
|
| näillä raukoilla rajoilla,
|
| 20 | poloisilla Pohjan mailla.
|
|
|
| Lyökämme käsi kätehen,
|
| sormet sormien lomahan,
|
| lauloaksemme hyviä,
|
| parahia pannaksemme,
|
| kuulla noien kultaisien,
|
| tietä mielitehtoisien,
|
| nuorisossa nousevassa,
|
| kansassa kasuavassa:
|
| noita saamia sanoja,
|
| 30 | virsiä virittämiä
|
| vyöltä vanhan Väinämöisen,
|
| alta ahjon Ilmarisen,
|
| päästä kalvan Kaukomielen,
|
| Joukahaisen jousen tiestä,
|
| Pohjan peltojen periltä,
|
| Kalevalan kankahilta.
|
| Niit' ennen isoni lauloi
|
| kirvesvartta vuollessansa;
|
| niitä äitini opetti
|
| 40 | väätessänsä värttinätä,
|
| minun lasna lattialla
|
| eessä polven pyöriessä,
|
| maitopartana pahaisna,
|
| piimäsuuna pikkaraisna.
|
| Sampo ei puuttunut sanoja
|
| eikä Louhi luottehia:
|
| vanheni sanoihin sampo,
|
| katoi Louhi luottehisin,
|
| virsihin Vipunen kuoli,
|
| 50 | Lemminkäinen leikkilöihin.
|
|
|
| Viel' on muitaki sanoja,
|
| ongelmoita oppimia:
|
| tieohesta tempomia,
|
| kanervoista katkomia,
|
| risukoista riipomia,
|
| vesoista vetelemiä,
|
| päästä heinän hieromia,
|
| raitiolta ratkomia,
|
| paimenessa käyessäni,
|
| 60 | lasna karjanlaitumilla,
|
|
|
| metisillä mättähillä,
|
| kultaisilla kunnahilla,
|
| mustan Muurikin jälessä,
|
| Kimmon kirjavan keralla.
|
| Vilu mulle virttä virkkoi,
|
| sae saatteli runoja.
|
| Virttä toista tuulet toivat,
|
| meren aaltoset ajoivat.
|
| Linnut liitteli sanoja,
|
| 70 | puien latvat lausehia.
|
|
|
| Ne minä kerälle käärin,
|
| sovittelin sommelolle.
|
| Kerän pistin kelkkahani,
|
| sommelon rekoseheni;
|
| ve'in kelkalla kotihin,
|
| rekosella riihen luoksi;
|
| panin aitan parven päähän
|
| vaskisehen vakkasehen.
|
| Viikon on virteni vilussa,
|
| 80 | kauan kaihossa sijaisnut.
|
|
|
| Veänkö vilusta virret,
|
| lapan laulut pakkasesta,
|
| tuon tupahan vakkaseni,
|
| rasian rahin nenähän,
|
| alle kuulun kurkihirren,
|
| alle kaunihin katoksen,
|
| aukaisen sanaisen arkun,
|
| virsilippahan viritän,
|
| kerittelen pään kerältä,
|
| 90 | suorin solmun sommelolta?
|
|
|
| Niin laulan hyvänki virren,
|
| kaunihinki kalkuttelen
|
| ruoalta rukihiselta,
|
| oluelta ohraiselta.
|
| Kun ei tuotane olutta,
|
| tarittane taarivettä,
|
| laulan suulta laihemmalta,
|
| vetoselta vierettelen
|
| tämän iltamme iloksi,
|
| 100 | päivän kuulun kunniaksi,
|
| vaiko huomenen huviksi,
|
| uuen aamun alkeheksi.
|
| * * *
|
|
|
| Noin kuulin saneltavaksi,
|
| tiesin virttä tehtäväksi:
|
| yksin meillä yöt tulevat,
|
| yksin päivät valkeavat;
|
| yksin syntyi Väinämöinen,
|
| ilmestyi ikirunoja
|
| kapehesta kantajasta,
|
| 110 | Ilmattaresta emosta.
|
|
|
| Olipa impi, ilman tyttö,
|
| kave luonnotar korea.
|
| Piti viikoista pyhyyttä,
|
| iän kaiken impeyttä
|
| ilman pitkillä pihoilla,
|
| tasaisilla tanterilla.
|
| Ikävystyi aikojansa,
|
| ouostui elämätänsä,
|
| aina yksin ollessansa,
|
| 120 | impenä eläessänsä
|
|
|
| ilman pitkillä pihoilla,
|
| avaroilla autioilla.
|
| Jop' on astuiksen alemma,
|
| laskeusi lainehille,
|
| meren selvälle selälle,
|
| ulapalle aukealle.
|
| Tuli suuri tuulen puuska,
|
| iästä vihainen ilma;
|
| meren kuohuille kohotti,
|
| 130 | lainehille laikahutti.
|
|
|
| Tuuli neittä tuuitteli,
|
| aalto impeä ajeli
|
| ympäri selän sinisen,
|
| lakkipäien lainehien:
|
| tuuli tuuli kohtuiseksi,
|
| meri paksuksi panevi.
|
| Kantoi kohtua kovoa,
|
| vatsantäyttä vaikeata
|
| vuotta seitsemän satoa,
|
| 140 | yheksän yrön ikeä;
|
|
|
| eikä synny syntyminen,
|
| luovu luomatoin sikiö.
|
| Vieri impi veen emona.
|
| Uipi iät, uipi lännet,
|
| uipi luotehet, etelät,
|
| uipi kaikki ilman rannat
|
| tuskissa tulisen synnyn,
|
| vatsanvaivoissa kovissa;
|
| eikä synny syntyminen,
|
| 150 | luovu luomatoin sikiö.
|
|
|
| Itkeä hyryttelevi;
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Voi poloinen, päiviäni,
|
| lapsi kurja, kulkuani!
|
| Jo olen joutunut johonki:
|
| iäkseni ilman alle,
|
| tuulen tuuiteltavaksi,
|
| aaltojen ajeltavaksi
|
| näillä väljillä vesillä,
|
| 160 | lake'illa lainehilla!
|
|
|
| "Parempi olisi ollut
|
| ilman impenä eleä,
|
| kuin on nyt tätä nykyä
|
| vierähellä veen emona:
|
| vilu tääll' on ollakseni,
|
| vaiva värjätelläkseni,
|
| aalloissa asuakseni,
|
| veessä vierielläkseni.
|
| "Oi Ukko, ylijumala,
|
| 170 | ilman kaiken kannattaja!
|
|
|
| Tule tänne tarvittaissa,
|
| käy tänne kutsuttaessa!
|
| Päästä piika pintehestä,
|
| vaimo vatsanvääntehestä!
|
| Käy pian, välehen jou'u,
|
| välehemmin tarvitahan!"
|
|
|
| Kului aikoa vähäisen,
|
| pirahteli pikkaraisen.
|
| Tuli sotka, suora lintu;
|
| 180 | lenteä lekuttelevi
|
|
|
| etsien pesän sijoa,
|
| asuinmaata arvaellen.
|
| Lenti iät, lenti lännet,
|
| lenti luotehet, etelät.
|
| Ei löyä tiloa tuota,
|
| paikkoa pahintakana,
|
| kuhun laatisi pesänsä,
|
| ottaisi olosijansa.
|
|
|
| Liitelevi, laatelevi;
|
| 190 | arvelee, ajattelevi:
|
|
|
| "Teenkö tuulehen tupani,
|
| aalloillen asuinsijani?
|
| Tuuli kaatavi tupasen,
|
| aalto vie asuinsijani."
|
| Niin silloin ve'en emonen,
|
| veen emonen, ilman impi,
|
| nosti polvea merestä,
|
| lapaluuta lainehesta
|
| sotkalle pesän sijaksi,
|
| 200 | asuinmaaksi armahaksi.
|
|
|
| Tuo sotka, sorea lintu,
|
| liiteleikse, laateleikse.
|
| Keksi polven veen emosen
|
| sinerväisellä selällä;
|
| luuli heinämättähäksi,
|
| tuoreheksi turpeheksi.
|
| Lentelevi, liitelevi,
|
| päähän polven laskeuvi.
|
| Siihen laativi pesänsä,
|
| 210 | muni kultaiset munansa:
|
|
|
| kuusi kultaista munoa,
|
| rautamunan seitsemännen.
|
|
|
| Alkoi hautoa munia,
|
| päätä polven lämmitellä.
|
| Hautoi päivän, hautoi toisen,
|
| hautoi kohta kolmannenki.
|
| Jopa tuosta veen emonen,
|
| veen emonen, ilman impi,
|
| tuntevi tulistuvaksi,
|
| 220 | hipiänsä hiiltyväksi;
|
|
|
| luuli polvensa palavan,
|
| kaikki suonensa sulavan.
|
| Vavahutti polveansa,
|
| järkytti jäseniänsä:
|
| munat vierähti vetehen,
|
| meren aaltohon ajaikse;
|
| karskahti munat muruiksi,
|
| katkieli kappaleiksi.
|
|
|
| Ei munat mutahan joua,
|
| 230 | siepalehet veen sekahan.
|
|
|
| Muuttuivat murut hyviksi,
|
| kappalehet kaunoisiksi:
|
| munasen alainen puoli
|
| alaiseksi maaemäksi,
|
| munasen yläinen puoli
|
| yläiseksi taivahaksi;
|
| yläpuoli ruskeaista
|
| päivöseksi paistamahan,
|
| yläpuoli valkeaista,
|
| 240 | se kuuksi kumottamahan;
|
| mi munassa kirjavaista,
|
| ne tähiksi taivahalle,
|
| mi munassa mustukaista,
|
| nepä ilman pilvilöiksi.
|
|
|
| Ajat eellehen menevät,
|
| vuoet tuota tuonnemmaksi
|
| uuen päivän paistaessa,
|
| uuen kuun kumottaessa.
|
| Aina uipi veen emonen,
|
| 250 | veen emonen, ilman impi,
|
|
|
| noilla vienoilla vesillä,
|
| utuisilla lainehilla,
|
| eessänsä vesi vetelä,
|
| takanansa taivas selvä.
|
| Jo vuonna yheksäntenä,
|
| kymmenentenä kesänä
|
| nosti päätänsä merestä,
|
| kohottavi kokkoansa.
|
| Alkoi luoa luomiansa,
|
| 260 | saautella saamiansa
|
|
|
| selvällä meren selällä,
|
| ulapalla aukealla.
|
| Kussa kättä käännähytti,
|
| siihen niemet siivoeli;
|
| kussa pohjasi jalalla,
|
| kalahauat kaivaeli;
|
| kussa ilman kuplistihe,
|
| siihen syöverit syventi.
|
|
|
| Kylin maahan kääntelihe:
|
| 270 | siihen sai sileät rannat;
|
|
|
| jaloin maahan kääntelihe:
|
| siihen loi lohiapajat;
|
| pä'in päätyi maata vasten:
|
| siihen laitteli lahelmat.
|
| Ui siitä ulomma maasta,
|
| seisattelihe selälle:
|
| luopi luotoja merehen,
|
| kasvatti salakaria
|
| laivan laskemasijaksi,
|
| 280 | merimiesten pään menoksi.
|
|
|
| Jo oli saaret siivottuna,
|
| luotu luotoset merehen,
|
| ilman pielet pistettynä,
|
| maat ja manteret sanottu,
|
| kirjattu kivihin kirjat,
|
| veetty viivat kallioihin.
|
| Viel' ei synny Väinämöinen,
|
| ilmau ikirunoja.
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 290 | kulki äitinsä kohussa
|
|
|
| kolmekymmentä keseä,
|
| yhen verran talviaki,
|
| noilla vienoilla vesillä,
|
| utuisilla lainehilla.
|
| Arvelee, ajattelevi,
|
| miten olla, kuin eleä
|
| pimeässä piilossansa,
|
| asunnossa ahtahassa,
|
| kuss' ei konsa kuuta nähnyt
|
| 300 | eikä päiveä havainnut.
|
|
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Kuu, keritä, päivyt, päästä,
|
| otava, yhä opeta
|
| miestä ouoilta ovilta,
|
| veräjiltä vierahilta,
|
| näiltä pieniltä pesiltä,
|
| asunnoilta ahtahilta!
|
| Saata maalle matkamiestä,
|
| 310 | ilmoillen inehmon lasta,
|
| kuuta taivon katsomahan,
|
| päiveä ihoamahan,
|
| otavaista oppimahan,
|
| tähtiä tähyämähän!"
|
| Kun ei kuu kerittänynnä
|
| eikä päivyt päästänynnä,
|
| ouosteli aikojansa,
|
| tuskastui elämätänsä:
|
| liikahutti linnan portin
|
| 320 | sormella nimettömällä,
|
|
|
| lukon luisen luikahutti
|
| vasemmalla varpahalla;
|
| tuli kynsin kynnykseltä,
|
| polvin porstuan ovelta.
|
| Siitä suistui suin merehen,
|
| käsin kääntyi lainehesen;
|
| jääpi mies meren varahan,
|
| uros aaltojen sekahan.
|
|
|
| Virui siellä viisi vuotta,
|
| 330 | sekä viisi jotta kuusi,
|
|
|
| vuotta seitsemän, kaheksan.
|
| Seisottui selälle viimein,
|
| niemelle nimettömälle,
|
| manterelle puuttomalle.
|
| Polvin maasta ponnistihe,
|
| käsivarsin käännältihe.
|
| Nousi kuuta katsomahan,
|
| päiveä ihoamahan,
|
| otavaista oppimahan,
|
| 340 | tähtiä tähyämähän.
|
|
|
| Se oli synty Väinämöisen,
|
| rotu rohkean runojan
|
| kapehesta kantajasta,
|
| Ilmattaresta emosta.
|
| |