| Tuop' on Pohjolan emäntä,
|
| Sariolan vaimo vanha,
|
| oli ulkona olija,
|
| askareillansa asuja.
|
| Kuului suolta ruoskan roiske,
|
| rannalta re'en ratina.
|
| Loi silmänsä luotehelle,
|
| käänti päätä päivän alle,
|
| arvelee, ajattelevi:
|
| 10 | "Mi tämä väki väjyvi
|
| minun, raukan, rannoilleni?
|
| Suurtako sotaväkeä?"
|
|
|
| Kaaloi tuota katsomahan,
|
| likeltä tähyämähän:
|
| ei ollut sotaväkeä;
|
| oli suuri sulhaiskansa,
|
| vävy keskellä väkeä,
|
| hyvän rahvahan raossa.
|
|
|
| Itse Pohjolan emäntä,
|
| 20 | Sariolan vaimo vanha,
|
| kun tunsi vävyn tulevan,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Luulin tuulen tuulevaksi,
|
| pinon pystyn viereväksi,
|
| meren rannan roikkivaksi,
|
| someren karehtivaksi.
|
| Kaaloin tuota katsomahan,
|
| likeltä tähyämähän;
|
| eipä tuuli tuullutkana,
|
| 30 | pino pysty vierrytkänä,
|
| meren ranta rauennunna,
|
| someret karehtinunna:
|
| vävyni väki tulevi,
|
| saoin kaksin käänteleikse!
|
|
|
| "Mistä mä vävyni tunnen,
|
| vävyni väen seasta?
|
| Tuttu on vävy väestä,
|
| tuttu tuomi muista puista,
|
| tammi virpivarpasista,
|
| 40 | kuuhut taivahan tähistä.
|
|
|
| "Vävy on mustalla orolla,
|
| niinkuin syövällä suella,
|
| kantavalla kaarnehella,
|
| lentävällä lievehellä;
|
| kuusi kultasirkkulaista
|
| vempelellä kukkumassa,
|
| seitsemän siniotusta
|
| rahkehella laulamassa."
|
|
|
| Kuuluvi kumu kujasta,
|
| 50 | aisan kalke kaivotieltä:
|
| jo vävy pihalle saapi,
|
| vävyn kansa kartanolle.
|
| Vävy on keskellä väkeä,
|
| hyvän rahvahan raossa,
|
| ei ole varsin eellimäisnä
|
| eikä aivan jälkimäisnä.
|
|
|
| "Pois, pojat, ulos, urohot,
|
| pihalle, pitimmät miehet,
|
| rinnuksia riistamahan,
|
| 60 | rahkehia raastamahan,
|
| aisoja alentamahan,
|
| tuomahan vävy tupahan!"
|
|
|
| Juoksevi vävyn oronen,
|
| kirjokorja kiiättävi
|
| pitkin appelan pihoa.
|
| Sanoi Pohjolan emäntä:
|
| "Oi sie orja, palkkalainen,
|
| kylän kaunoinen kasakka!
|
| Ottaos vävyn oronen,
|
| 70 | lasketellos laukkiotsa
|
| vaskisista valjahista,
|
| tinaisista rinnuksista,
|
| rahaisista rahkehista,
|
| vesaisista vempelistä!
|
| Viekösi vävyn oronen,
|
| talutellos taitavasti
|
| sulkkuisista suitsiloista,
|
| päitsistä hopeapäistä
|
| piehtaroille pehme'ille,
|
| 80 | tasaiselle tanterelle,
|
| vienolle vitilumelle,
|
| maalle maionkarvaiselle!
|
|
|
| "Juottaos vävyni varsa
|
| lähisestä lähtehestä,
|
| joka seisovi sulana,
|
| heraisena herhettävi
|
| alla kullan kuusen juuren,
|
| alla pensivän petäjän!
|
|
|
| "Apata vävyni varsa
|
| 90 | koropasta kultaisesta,
|
| vaskisesta vakkasesta
|
| pestyin ohrin, lestyin leivin,
|
| keitetyin kesäisin vehnin,
|
| survotuin suvirukihin!
|
|
|
| "Vie siitä vävyn oronen
|
| soimelle sopimmaiselle,
|
| ylimäiselle sijalle,
|
| ta'impahan tanhuahan!
|
| Sito'os vävyn oronen
|
| 100 | kultaisista koltsasista
|
| rautaisehen renkaisehen,
|
| patvisehen patsaisehen!
|
| Pankosi vävyn orolle
|
| kappa kauroja etehen,
|
| toinen heinän helpehiä,
|
| kolmas ruumenen muruja!
|
|
|
| "Sukios vävyn oronen
|
| mursunluisella sualla,
|
| jottei karva katkeaisi,
|
| 110 | sorajouhi sorkahtaisi!
|
| Kattaos vävyn oronen
|
| loimella hope'isella,
|
| kuomikolla kultaisella,
|
| vanumalla vaskisella!
|
|
|
| "Kylän poiat, kyyhkyläiset!
|
| Viekätte vävy tupahan,
|
| hivuksin hatuttomana,
|
| käen kintahattomana!
|
|
|
| "Vuotas katselen vävyä,
|
| 120 | jos sopii vävy tupahan
|
| ilman uksen ottamatta,
|
| pihtipuolen purkamatta,
|
| kamanan korottamatta,
|
| kynnyksen alentamatta,
|
| soppiseinän sortamatta,
|
| multahirren muuttamatta!
|
|
|
| "Ei mahu vävy tupahan,
|
| hyvä lahja laipiohon
|
| ilman uksen ottamatta,
|
| 130 | pihtipuolen purkamatta,
|
| kamanan korottamatta,
|
| kynnyksen alentamatta,
|
| soppiseinän sortamatta,
|
| multahirren muuttamatta:
|
| vävy on päätänsä pitempi,
|
| korvallista korkeampi.
|
|
|
| "Kamanat kohottukohot
|
| lakin päästä laskematta,
|
| kynnykset alentukohot
|
| 140 | kengän kannan koskematta,
|
| pihtipuolet välttyköhöt,
|
| ovet ilman auetkohot
|
| tullessa vävyn tupahan,
|
| astuessa aimo miehen!
|
|
|
| "Kiitos kaunoisen Jumalan,
|
| jo saapi vävy sisähän!
|
| Vuotas katsahan tupoa,
|
| silmeän tuvan sisähän,
|
| onko täällä pöyät pesty,
|
| 150 | lavitsat vesin valeltu,
|
| siivottu sileät sillat,
|
| lautalattiat la'aistu!
|
|
|
| "Katselen tätä tupoa
|
| - enkä tuota tunnekana,
|
| mistä puist' on pirtti tehty,
|
| mistä suoja tänne saatu,
|
| kusta seinät seisotettu
|
| sekä lattiat laottu.
|
|
|
| "Sivuseinä on siilin luista,
|
| 160 | periseinä peuran luista,
|
| oviseinä osman luista,
|
| kamana karitsan luista.
|
|
|
| "Orret on omenapuista,
|
| patsas puista patviloista,
|
| luaslauat lumpehista,
|
| laki lahnan suomuksista.
|
|
|
| "Rahi on rauasta rakettu,
|
| lautsat Saksan laahkoloista,
|
| pöytä kullan kirjoiteltu,
|
| 170 | silta silkillä silattu.
|
|
|
| "Uuni vaskesta valettu,
|
| pankko paasista hyvistä,
|
| kiukoa meren kivistä,
|
| karsina Kalevan puista."
|
|
|
| Sulho tungeikse tupahan,
|
| alle kattojen ajaikse.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Terve tänneki, Jumala,
|
| alle kuulun kurkihirren,
|
| 180 | alle kaunihin katoksen!"
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emäntä:
|
| "Terve, terve tultuasi
|
| tänne pienehen tupahan,
|
| matalaisehen majahan,
|
| honkaisehen huonehesen,
|
| petäjäisehen pesähän!
|
|
|
| "Ohoh orjapiikaseni,
|
| kylän pantu palkkalainen!
|
| Tuopa tulta tuohen päässä,
|
| 190 | temmo tervaksen nenässä
|
| katsellakseni vävyä,
|
| nähäkseni sulhon silmät,
|
| sinisetkö vai punaiset
|
| vaiko vaatevalkeuiset!"
|
|
|
| Orjapiika pikkarainen,
|
| kylän pantu palkkalainen,
|
| toip' on tulta tuohosessa,
|
| tempoi tulta tervaksessa.
|
|
|
| "Tuli on tuohinen rämäkkä,
|
| 200 | savu musta tervaksinen,
|
| vävyn silmät saastuttaisi,
|
| mustuttais' ihanan muo'on:
|
| tuopa tulta tuohuksella,
|
| vahasella valkeaista!"
|
|
|
| Orjapiika pikkarainen,
|
| kylän pantu palkkalainen,
|
| toip' on tulta tuohuksella,
|
| vahasella valkeaista.
|
|
|
| Valkea savu vahainen,
|
| 210 | tuli kirkas tuohuksinen,
|
| valotti vävyltä silmät,
|
| kirkasti vävyltä kasvot.
|
|
|
| "Jo näen vävyni silmät:
|
| ei siniset, ei punaiset
|
| eikä vaatevalkeuiset;
|
| meren on vaahen valkeuiset,
|
| meren ruo'on ruskeuiset,
|
| meren kaislan kauneuiset.
|
|
|
| "Kylän poiat, kyyhkyläiset!
|
| 220 | Viekätte tätä vävyä
|
| isoimmille istuimille,
|
| ylimäisille sijoille,
|
| selin seineä sinistä,
|
| pä'in pöyteä punaista,
|
| kohin kutsuvierahia,
|
| rinnoin rahvahan remua!"
|
|
|
|
|
| Siitä Pohjolan emäntä
|
| syötti, juotti vierahia,
|
| syötti suin sulassa voissa,
|
| 230 | kourin kuorekokkaroissa
|
| noita kutsuvierahia,
|
| vävyänsä liiatenki.
|
|
|
| Olipa lohta luotasilla,
|
| sivulla sianlihoa,
|
| kupit kukkuraisillansa,
|
| va'it varpelaitehilla
|
| syöä kutsuvierahien
|
| ja vävysen liiatenki.
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emäntä:
|
| 240 | "Oi sie piika pikkarainen!
|
| Tuop' on tuopilla olutta,
|
| kanna kaksikorvaisella
|
| noille kutsuvierahille,
|
| vävylleni liiatenki!"
|
|
|
| Tuop' on piika pikkarainen,
|
| raataja rahan-alainen,
|
| antoi tuopin totta tehä,
|
| viisivantehen vikoa,
|
| huuhtoa humalan parrat,
|
| 250 | vaahen parrat valkoella
|
| noilta kutsuvierahilta
|
| ja vävyltä liiatenki.
|
|
|
|
|
| Mitä nyt olut osasi,
|
| virkki viisivantehinen,
|
| kun oli luona laulajansa,
|
| kunnollinen kukkujansa?
|
| Olipa vanha Väinämöinen,
|
| virren ponsi polvu'inen,
|
| laaullisna laulajana,
|
| 260 | parahana taitajana.
|
|
|
| Ensin ottavi olutta,
|
| siitä tuon sanoiksi virkki:
|
| "Olukkainen, juomukkainen!
|
| Elä miestä jouten juota!
|
| Laita miehet laulamahan,
|
| kultasuut on kukkumahan!
|
| Isännät imehtelevät,
|
| emännät ajattelevat:
|
| joko on laulut lauennehet,
|
| 270 | ilokielet kirvonnehet,
|
| vai panin pahan oluen,
|
| juoksuttelin juoman kehnon,
|
| kun ei laula laulajamme,
|
| hyreksi hyvät runomme,
|
| kuku kultavierahamme,
|
| iloitse ilokäkemme?
|
|
|
| "Kukas tässä kukkunevi,
|
| kenpä kielin laulanevi
|
| näissä Pohjolan pioissa,
|
| 280 | Sariolan juomingissa?
|
| Eipä tässä lautsat laula,
|
| kun ei lautsan istujaiset,
|
| lattiat ei lausahtele,
|
| kun ei lattian kävijät;
|
| eikä ikkunat iloitse,
|
| kun ei ikkunan isännät,
|
| eikä pöykä pöyän ääret,
|
| kun ei pöyän äärelliset,
|
| ei ne reppänät remuile,
|
| 290 | kun ei reppänän alaiset."
|
|
|
| Oli lapsi lattialla,
|
| maitoparta pankon päässä.
|
| Lausui lapsi lattialta,
|
| poika pankolta pakisi:
|
| "En ole iso iältä,
|
| vahva varren kasvannolta,
|
| vaan kuitenki kaikitenki,
|
| jos ei muut lihavat laula,
|
| miehet paksummat pajaha,
|
| 300 | verevämmät vierettele,
|
| niin mä laulan, laiha poika,
|
| poika kuiva, kuikuttelen;
|
| laulan laihoilta lihoilta,
|
| kupehilta kuuttomilta
|
| tämän iltamme iloksi,
|
| päivän kuulun kunniaksi."
|
|
|
| Olipa ukko uunin päällä.
|
| Tuopa tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei ole lasten laululoista,
|
| 310 | kurjien kujerteloista:
|
| valehia lasten laulut,
|
| tyhjiä tytärten virret!
|
| Anna virsi viisahalle,
|
| laulu lautsan istujalle!"
|
|
|
| Silloin vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Onko tässä nuorisossa,
|
| koko suuressa su'ussa,
|
| ken panisi käen kätehen,
|
| 320 | ha'an toisehen hakahan
|
| ja saisi sanelemahan,
|
| laikahtaisi laulamahan
|
| päivän päätyvän iloksi,
|
| illan kuulun kunniaksi?"
|
|
|
| Sanoi ukko uunin päältä:
|
| "Ei ole tässä ennen kuultu,
|
| ei ole kuultu eikä nähty
|
| sinä ilmoisna ikänä
|
| parempata laulajata,
|
| 330 | tarkempata taitajata,
|
| kuin mitä minä kujerrin,
|
| lauleskelin lapsempana,
|
| laulelin lahen vesillä,
|
| kajahtelin kankahilla,
|
| kukkuelin kuusikoilla,
|
| sanelin salometsillä.
|
|
|
| "Ääni oli suuri ja sorea,
|
| säveleni sangen kaunis:
|
| se silloin jokena juoksi,
|
| 340 | vesivirtana vilisi,
|
| kulki kuin lyly lumella,
|
| purjelaiva lainehilla.
|
| Vaan en nyt sanoa saata,
|
| tuot' en tarkoin tunnekana,
|
| mikä sorti suuren äänen,
|
| äänen armahan alenti:
|
| ei se nyt jokena juokse,
|
| lainehina lailattele,
|
| on kuin karhi kannostossa,
|
| 350 | hangella havupetäjä,
|
| reki rannan hiekkasilla,
|
| vene kuivilla kivillä."
|
|
|
| Silloin vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kun ei toista tullekana
|
| kerallani laulamahan,
|
| yksin lähtenen runoille,
|
| laikahtanen laulamahan:
|
| kun olen luotu laulajaksi,
|
| 360 | sattunut sanelijaksi,
|
| en kysy kylästä tietä,
|
| päätä virren vierahalta."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen,
|
| virren ponsi polvu'inen,
|
| istuihen ilon teolle,
|
| laulutyölle työntelihe,
|
| ilovirret vieressänsä,
|
| saatavillansa sanaset.
|
|
|
| Lauloi vanha Väinämöinen,
|
| 370 | sekä lauloi jotta taitoi:
|
| ei sanat sanoihin puutu,
|
| virret veisaten vähene;
|
| ennen kalliot kiviä,
|
| umpilammit lumpehia.
|
|
|
| Siinä lauloi Väinämöinen,
|
| pitkin iltoa iloitsi.
|
| Naiset kaikki naurusuulla,
|
| miehet mielellä hyvällä
|
| kuuntelivat, kummeksivat
|
| 380 | Väinämöisen väännätystä,
|
| kun oli kumma kuulijanki,
|
| ime ilmankin olijan.
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen,
|
| virkki virtensä lopulla:
|
| "Mitäpä minusta onpi
|
| laulajaksi, taitajaksi!
|
| En minä mitänä saata,
|
| en kuhunkana kykene.
|
| Oisi Luoja laulamassa,
|
| 390 | suin sulin sanelemassa!
|
| Luoja laulun lauleleisi,
|
| lauleleisi, taiteleisi.
|
|
|
| "Laulaisi meret mesiksi,
|
| meren hiekat hernehiksi,
|
| meren mullat maltahiksi,
|
| suoloiksi meren someret,
|
| lehot laajat leipämaiksi,
|
| ahovieret vehnämaiksi,
|
| mäet mämmikakkaroiksi,
|
| 400 | kalliot kananmuniksi.
|
|
|
| "Lauleleisi, taiteleisi,
|
| saneleisi, saatteleisi,
|
| laulaisi tähän talohon
|
| läävät täysi lähtemiä,
|
| kujat täysi kukkapäitä,
|
| ahot maion antajia,
|
| sata sarven kantajata,
|
| tuhat tuojoa utaren.
|
|
|
| "Lauleleisi, taiteleisi,
|
| 410 | saneleisi, saatteleisi
|
| isännille ilvesturkit,
|
| emännille verkaviitat,
|
| tyttärille ummiskengät,
|
| pojille punaiset paiat.
|
|
|
| "Annap' ainaki, Jumala,
|
| toisteki, totinen Luoja,
|
| näin näissä elettäväksi,
|
| toiste toimieltavaksi
|
| näissä Pohjolan pioissa,
|
| 420 | Sariolan juomingissa,
|
| oloset jokena juosta,
|
| me'et virtana vilata
|
| näissä Pohjolan tuvissa,
|
| Sariolan salvoksissa,
|
| jotta päivin lauleltaisi,
|
| illoin tehtäisi iloa
|
| iällä tämän isännän,
|
| elinajalla emännän!
|
|
|
| "Pankohon Jumala palkan,
|
| 430 | Luoja koston kostakohon
isännälle pöyän päähän,
|
| emännällen aittahansa,
|
| pojillen apajaveelle,
|
| kangaspuihin tyttärille,
|
| jottei konsana katuisi,
|
| vuonna toisna voikahtaisi
|
| näitä pitkiä pitoja,
|
| suuren joukon juominkia!" |