| Tuopa Aino, neito nuori,
|
| sisar nuoren Joukahaisen,
|
| läksi luutoa lehosta,
|
| vastaksia varvikosta.
|
| Taittoi vastan taatollensa,
|
| toisen taittoi maammollensa,
|
| kokoeli kolmannenki
|
| verevälle veijollensa.
|
|
|
| Jo astui kohin kotia,
|
| 10 | lepikköä leuhautti.
|
| Tuli vanha Väinämöinen;
|
| näki neitosen lehossa,
|
| hienohelman heinikössä.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Eläpä muille, neiti nuori,
|
| kuin minulle, neiti nuori,
|
| kanna kaulanhelmilöitä,
|
| rinnanristiä rakenna,
|
| pane päätä palmikolle,
|
| 20 | sio silkillä hivusta!"
|
|
|
| Neiti tuon sanoiksi virkki:
|
| "En sinulle enkä muille
|
| kanna rinnanristilöitä,
|
| päätä silkillä sitaise.
|
| Huoli en haahen haljakoista,
|
| vehnän viploista valita;
|
| asun kaioissa sovissa,
|
| kasvan leivän kannikoissa
|
| tykönä hyvän isoni,
|
| 30 | kanssa armahan emoni."
|
|
|
|
|
| Riisti ristin rinnaltansa,
|
| sormukset on sormestansa,
|
| helmet kaulasta karisti,
|
| punalangat päänsä päältä,
|
| jätti maalle maan hyviksi,
|
| lehtohon lehon hyviksi.
|
| Meni itkien kotihin,
|
| kallotellen kartanolle.
|
|
|
| Iso istui ikkunalla,
|
| 40 | kirvesvartta kirjoavi:
|
| "Mitä itket, tyttö raukka,
|
| tyttö raukka, neito nuori?"
|
|
|
| "Onpa syytä itkeäni,
|
| vaivoja valittoani!
|
| Sitä itken, taattoseni,
|
| sitä itken ja valitan:
|
| kirpoi risti rinnaltani,
|
| kaune vyöstäni karisi,
|
| rinnalta hopearisti,
|
| 50 | vaskilangat vyöni päästä."
|
|
|
| Veljensä veräjän suulla
|
| vemmelpuuta veistelevi:
|
| "Mitä itket, sisko raukka,
|
| sisko raukka, neito nuori?"
|
|
|
| "Onpa syytä itkeäni,
|
| vaivoja valittoani!
|
| Sitä itken, veikko rukka,
|
| sitä itken ja valitan:
|
| kirpoi sormus sormestani,
|
| 60 | helmet kaulasta katosi,
|
| kullansormus sormestani,
|
| kaulasta hopeahelmet."
|
|
|
| Sisko sillan korvasella
|
| vyötä kullaista kutovi:
|
| "Mitä itket, sisko raukka,
|
| sisko raukka, neito nuori?"
|
|
|
| "Onpa syytä itkijällä,
|
| vaivoja vetistäjällä!
|
| Sitä itken, sisko rukka,
|
| 70 | sitä itken ja valitan:
|
| kirpoi kullat kulmiltani,
|
| hopeat hivuksiltani,
|
| sinisilkit silmiltäni,
|
| punanauhat pääni päältä."
|
|
|
| Emo aitan portahalla
|
| kuoretta kokoelevi:
|
| "Mitä itket, tytti raukka,
|
| tyttö raukka, neito nuori?"
|
|
|
| "Oi on maammo, kantajani,
|
| 80 | oi emo, imettäjäni!
|
| Onp' on syitä synke'itä,
|
| apeita ani pahoja!
|
| Sitä itken, äiti rukka,
|
| sitä, maammoni, valitan:
|
| läksin luutoa lehosta,
|
| vastanpäitä varvikosta.
|
| Taitoin vastan taatolleni,
|
| toisen taitoin maammolleni,
|
| kokoelin kolmannenki
|
| 90 | verevälle veijolleni.
|
| Aloin astua kotihin;
|
| astuinpa läpi ahosta:
|
| Osmoinen orosta virkkoi,
|
| Kalevainen kaskesmaalta:
|
| 'Eläpä muille, neiti rukka,
|
| kuin minulle, neiti rukka,
|
| kanna kaulanhelmilöitä,
|
| rinnanristiä rakenna,
|
| pane päätä palmikolle,
|
| 100 | sio silkillä hivusta!'
|
|
|
| "Riistin ristin rinnaltani,
|
| helmet kaulasta karistin,
|
| sinilangat silmiltäni,
|
| punalangat pääni päältä,
|
| heitin maalle maan hyviksi,
|
| lehtohon lehon hyviksi.
|
| Itse tuon sanoiksi virkin:
|
| 'En sinulle enkä muille
|
| kanna rinnanristiäni,
|
| 110 | päätä silkillä sitaise.
|
| Huoli en haahen haljakoista,
|
| vehnän viploista valita;
|
| asun kaioissa sovissa,
|
| kasvan leivän kannikoissa
|
| tykönä hyvän isoni,
|
| kanssa armahan emoni.'"
|
|
|
| Emo tuon sanoiksi virkki,
|
| lausui vanhin lapsellensa:
|
| "Elä itke, tyttäreni,
|
| 120 | nuorna saamani, nureksi!
|
| Syö vuosi suloa voita:
|
| tulet muita vuolahampi;
|
| toinen syö sianlihoa:
|
| tulet muita sirkeämpi;
|
| kolmas kuorekokkaroita:
|
| tulet muita kaunihimpi.
|
| Astu aittahan mäelle
|
| - aukaise parahin aitta - !
|
| Siell' on arkku arkun päällä,
|
| 130 | lipas lippahan lomassa.
|
| Aukaise parahin arkku,
|
| kansi kirjo kimmahuta:
|
| siin' on kuusi kultavyötä,
|
| seitsemän sinihamoista.
|
| Ne on Kuuttaren kutomat,
|
| Päivättären päättelemät.
|
|
|
| "Ennen neinnä ollessani,
|
| impenä eläessäni
|
| läksin marjahan metsälle,
|
| 140 | alle vaaran vaapukkahan.
|
| Kuulin Kuuttaren kutovan,
|
| Päivättären kehreävän
|
| sinisen salon sivulla,
|
| lehon lemmen liepehellä.
|
|
|
| "Minä luoksi luontelime,
|
| likelle lähentelime.
|
| Aloinpa anella noita,
|
| itse virkin ja sanelin:
|
| 'Anna, Kuutar, kultiasi,
|
| 150 | Päivätär, hope'itasi
|
| tälle tyhjälle tytölle,
|
| lapsellen anelijalle!'
|
|
|
| "Antoi Kuutar kultiansa,
|
| Päivätär hope'itansa.
|
| Minä kullat kulmilleni,
|
| päälleni hyvät hopeat!
|
| Tulin kukkana kotihin,
|
| ilona ison pihoille.
|
|
|
| "Kannoin päivän, kannoin toisen.
|
| 160 | Jo päivänä kolmantena
|
| riisuin kullat kulmiltani,
|
| päältäni hyvät hopeat,
|
| vein ne aittahan mäelle,
|
| panin arkun kannen alle:
|
| siit' on asti siellä ollut
|
| ajan kaiken katsomatta.
|
|
|
| "Sio nyt silkit silmillesi,
|
| kullat kulmille kohota,
|
| kaulahan heleät helmet,
|
| 170 | kullanristit rinnoillesi!
|
| Pane paita palttinainen,
|
| liitä liinan-aivinainen!
|
| Hame verkainen vetäise,
|
| senp' on päälle silkkivyöhyt,
|
| sukat sulkkuiset koreat,
|
| kautokengät kaunokaiset!
|
| Pääsi kääri palmikolle,
|
| silkkinauhoilla sitaise,
|
| sormet kullansormuksihin,
|
| 180 | käet kullankäärylöihin!
|
|
|
| "Niin tulet tupahan tuolta,
|
| astut aitasta sisälle
|
| sukukuntasi suloksi,
|
| koko heimon hempeäksi:
|
| kulet kukkana kujilla,
|
| vaapukkaisena vaellat,
|
| ehompana entistäsi,
|
| parempana muinaistasi."
|
|
|
| Sen emo sanoiksi virkki,
|
| 190 | senp' on lausui lapsellensa.
|
| Ei tytär totellut tuota,
|
| ei kuullut emon sanoja;
|
| meni itkien pihalle,
|
| kaihoellen kartanolle.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Miten on mieli miekkoisien,
|
| autuaallisten ajatus?
|
| Niinp' on mieli miekkoisien,
|
| 200 | autuaallisten ajatus,
|
| kuin on vellova vetonen
|
| eli aalto altahassa.
|
| Mitenpä poloisten mieli,
|
| kuten allien ajatus?
|
| Niinpä on poloisten mieli,
|
| niinpä allien ajatus,
|
| kuin on hanki harjun alla,
|
| vesi kaivossa syvässä.
|
|
|
| "Usein nyt minun utuisen,
|
| 210 | use'in, utuisen lapsen,
|
| mieli kulkevi kulossa,
|
| vesakoissa viehkuroivi,
|
| nurmessa nuhaelevi,
|
| pensahassa piehtaroivi;
|
| mieli ei tervoa parempi,
|
| syän ei syttä valkeampi.
|
|
|
| "Parempi minun olisi,
|
| parempi olisi ollut
|
| syntymättä, kasvamatta,
|
| 220 | suureksi sukeumatta
|
| näille päiville pahoille,
|
| ilmoille ilottomille.
|
| Oisin kuollut kuusiöisnä,
|
| kaonnut kaheksanöisnä,
|
| oisi en paljoa pitänyt:
|
| vaaksan palttinapaloa,
|
| pikkaraisen pientaretta,
|
| emon itkua vähäisen,
|
| ison vieläki vähemmän,
|
| 230 | veikon ei väheäkänä."
|
|
|
| Itki päivän, itki toisen.
|
| Sai emo kyselemähän:
|
| "Mitä itket, impi rukka,
|
| kuta, vaivainen, valitat?"
|
|
|
| "Sitä itken, impi rukka,
|
| kaiken aikani valitan,
|
| kun annoit minun poloisen,
|
| oman lapsesi lupasit,
|
| käskit vanhalle varaksi,
|
| 240 | ikäpuolelle iloksi,
|
| turvaksi tutisevalle,
|
| suojaksi sopenkululle.
|
| Oisit ennen käskenynnä
|
| alle aaltojen syvien
|
| sisareksi siikasille,
|
| veikoksi ve'en kaloille!
|
| Parempi meressä olla,
|
| alla aaltojen asua
|
| sisarena siikasilla,
|
| 250 | veikkona ve'en kaloilla,
|
| kuin on vanhalla varana,
|
| turvana tutisijalla,
|
| sukkahansa suistujalla,
|
| karahkahan kaatujalla."
|
|
|
|
|
| Siitä astui aittamäelle,
|
| astui aittahan sisälle.
|
| Aukaisi parahan arkun,
|
| kannen kirjo kimmahutti:
|
| löysi kuusi kultavyötä,
|
| 260 | seitsemän sinihametta;
|
| ne on päällensä pukevi,
|
| varrellensa valmistavi.
|
| Pani kullat kulmillensa,
|
| hopeat hivuksillensa,
|
| sinisilkit silmillensä,
|
| punalangat päänsä päälle.
|
|
|
| Läksi siitä astumahan
|
| ahon poikki, toisen pitkin;
|
| vieri soita, vieri maita,
|
| 270 | vieri synkkiä saloja.
|
| Itse lauloi mennessänsä,
|
| virkki vieriellessänsä:
|
| "Syäntäni tuimelevi,
|
| päätäni kivistelevi.
|
| Eikä tuima tuimemmasti,
|
| kipeämmästi kivistä,
|
| jotta, koito, kuolisinki,
|
| katkeaisinki, katala,
|
| näiltä suurilta suruilta,
|
| 280 | ape'ilta miel'aloilta.
|
|
|
| "Jo oisi minulla aika
|
| näiltä ilmoilta eritä,
|
| aikani Manalle mennä,
|
| ikä tulla Tuonelahan:
|
| ei mua isoni itke,
|
| ei emo pane pahaksi,
|
| ei kastu sisaren kasvot,
|
| veikon silmät vettä vuoa,
|
| vaikka vierisin vetehen,
|
| 290 | kaatuisin kalamerehen
|
| alle aaltojen syvien,
|
| päälle mustien murien."
|
|
|
| Astui päivän, astui toisen,
|
| päivänäpä kolmantena
|
| ennätti meri etehen,
|
| ruokoranta vastahansa:
|
| tuohon yöhyt yllättävi,
|
| pimeä piättelevi.
|
|
|
| Siinä itki impi illan,
|
| 300 | kaikerteli kaiken yötä
|
| rannalla vesikivellä,
|
| laajalla lahen perällä.
|
| Aamulla ani varahin
|
| katsoi tuonne niemen päähän:
|
| kolme oli neittä niemen päässä ...
|
| ne on merta kylpemässä!
|
| Aino neiti neljänneksi,
|
| vitsan varpa viienneksi!
|
|
|
| Heitti paitansa pajulle,
|
| 310 | hamehensa haapaselle,
|
| sukkansa sulalle maalle,
|
| kenkänsä vesikivelle,
|
| helmet hietarantaselle,
|
| sormukset somerikolle.
|
|
|
| Kivi oli kirjava selällä,
|
| paasi kullan paistavainen:
|
| kiistasi kivellen uia,
|
| tahtoi paaelle paeta.
|
|
|
| Sitte sinne saatuansa
|
| 320 | asetaiksen istumahan
|
| kirjavaiselle kivelle,
|
| paistavalle paaterelle:
|
| kilahti kivi vetehen,
|
| paasi pohjahan pakeni,
|
| neitonen kiven keralla,
|
| Aino paaen palleassa.
|
|
|
| Siihenpä kana katosi,
|
| siihen kuoli impi rukka.
|
| Sanoi kerran kuollessansa,
|
| 330 | virkki vielä vierressänsä:
|
| "Menin merta kylpemähän,
|
| sainp' on uimahan selälle;
|
| sinne mä, kana, katosin,
|
| lintu, kuolin liian surman:
|
| elköhön minun isoni
|
| sinä ilmoisna ikänä
|
| vetäkö ve'en kaloja
|
| tältä suurelta selältä!
|
|
|
| "Läksin rannalle pesohon,
|
| 340 | menin merta kylpemähän;
|
| sinne mä, kana, katosin,
|
| lintu, kuolin liian surman:
|
| elköhön minun emoni
|
| sinä ilmoisna ikänä
|
| panko vettä taikinahan
|
| laajalta kotilahelta!
|
|
|
| "Läksin rannalle pesohon,
|
| menin merta kylpemähän;
|
| sinne mä, kana, katosin,
|
| 350 | lintu, kuolin liian surman:
|
| elköhönp' on veikkoseni
|
| sinä ilmoisna ikänä
|
| juottako sotaoritta
|
| rannalta merelliseltä!
|
|
|
| "Läksin rannalle pesohon,
|
| menin merta kylpemähän;
|
| sinne mä, kana, katosin,
|
| lintu, kuolin liian surman:
|
| elköhönp' on siskoseni
|
| 360 | sinä ilmoisna ikänä
|
| peskö tästä silmiänsä
|
| kotilahen laiturilta!
|
| Mikäli meren vesiä,
|
| sikäli minun veriä;
|
| mikäli meren kaloja,
|
| sikäli minun lihoja;
|
| mikä rannalla risuja,
|
| se on kurjan kylkiluita;
|
| mikä rannan heinäsiä,
|
| 370 | se hivusta hierottua."
|
|
|
| Se oli surma nuoren neien,
|
| loppu kaunihin kanasen...
|
|
|
| Kukas nyt sanan saatantahan,
|
| kielikerran kerrontahan
|
| neien kuuluhun kotihin,
|
| kaunihisen kartanohon?
|
|
|
| Karhu sanan saatantahan,
|
| kielikerran kerrontahan!
|
| Ei karhu sanoa saata:
|
| 380 | lehmikarjahan katosi.
|
|
|
| Kukas sanan saatantahan,
|
| kielikerran kerrontahan
|
| neien kuuluhun kotihin,
|
| kaunihisen kartanohon?
|
|
|
| Susi sanan saatantahan,
|
| kielikerran kerrontahan!
|
| Ei susi sanoa saata:
|
| lammaskarjahan katosi.
|
|
|
| Kukas sanan saatantahan,
|
| 390 | kielikerran kerrontahan
|
| neien kuuluhun kotihin,
|
| kaunihisen kartanohon?
|
|
|
| Repo sanan saatantahan,
|
| kielikerran kerrontahan!
|
| Ei repo sanoa saata:
|
| hanhikarjahan katosi.
|
|
|
| Kukas sanan saatantahan,
|
| kielikerran kerrontahan
|
| neien kuuluhun kotihin,
|
| 400 | kaunihisen kartanohon?
|
|
|
| Jänö sanan saatantahan,
|
| kielikerran kerrontahan!
|
| Jänis varman vastaeli:
|
| "Sana ei miehe'en katoa!"
|
|
|
| Läksi jänis juoksemahan,
|
| pitkäkorva piippomahan,
|
| vääräsääri vääntämähän,
|
| ristisuu ripottamahan
|
| neien kuuluhun kotihin,
|
| 410 | kaunihisen kartanohon.
|
|
|
| Juoksi saunan kynnykselle;
|
| kyykistäikse kynnykselle:
|
| sauna täynnä neitosia,
|
| vasta käessä vastoavat:
|
| "Saitko, kiero, keittimiksi,
|
| paltsasilmä, paistimiksi,
|
| isännällen iltaseksi,
|
| emännällen eineheksi,
|
| tyttären välipaloiksi,
|
| 420 | pojan puolipäiväseksi?"
|
|
|
| Jänis saattavi sanoa,
|
| kehräsilmä kerskaella:
|
| "Liepä lempo lähtenynnä
|
| kattiloihin kiehumahan!
|
| Läksin sanan saatantahan,
|
| kielikerran kerrontahan:
|
| jop' on kaunis kaatununna,
|
| tinarinta riutununna,
|
| sortunna hopeasolki,
|
| 430 | vyö vaski valahtanunna:
|
| mennyt lietohon merehen,
|
| alle aavojen syvien,
|
| sisareksi siikasille,
|
| veikoksi ve'en kaloille."
|
|
|
| Emo tuosta itkemähän,
|
| kyynelvierus vieremähän.
|
| Sai siitä sanelemahan,
|
| vaivainen valittamahan:
|
| "Elkätte, emot poloiset,
|
| 440 | sinä ilmoisna ikänä
|
| tuuitelko tyttäriä,
|
| lapsianne liekutelko
|
| vastoin mieltä miehelähän,
|
| niinkuin mie, emo poloinen,
|
| tuuittelin tyttöjäni,
|
| kasvatin kanasiani!"
|
|
|
| Emo itki, kyynel vieri:
|
| vieri vetrehet vetensä
|
| sinisistä silmistänsä
|
| 450 | poloisille poskillensa.
|
|
|
| Vieri kyynel, vieri toinen:
|
| vieri vetrehet vetensä
|
| poloisilta poskipäiltä
|
| ripe'ille rinnoillensa.
|
|
|
| Vieri kyynel, vieri toinen:
|
| vieri vetrehet vetensä
|
| ripe'iltä rinnoiltansa
|
| hienoisille helmoillensa.
|
|
|
| Vieri kyynel, vieri toinen:
|
| 460 | vieri vetrehet vetensä
|
| hienoisilta helmoiltansa
|
| punasuille sukkasille.
|
|
|
| Vieri kyynel, vieri toinen:
|
| vieri vetrehet vetensä
|
| punasuilta sukkasilta
|
| kultakengän kautosille.
|
|
|
| Vieri kyynel, vieri toinen:
|
| vieri vetrehet vetensä
|
| kultakengän kautosilta
|
| 470 | maahan alle jalkojensa;
|
| vieri maahan maan hyväksi,
|
| vetehen ve'en hyväksi.
|
|
|
| Ve'et maahan tultuansa
|
| alkoivat jokena juosta:
|
| kasvoipa jokea kolme
|
| itkemistänsä vesistä,
|
| läpi päänsä lähtemistä,
|
| alta kulman kulkemista.
|
|
|
| Kasvoipa joka jokehen
|
| 480 | kolme koskea tulista,
|
| joka kosken kuohumalle
|
| kolme luotoa kohosi,
|
| joka luo'on partahalle
|
| kunnas kultainen yleni;
|
| kunki kunnahan kukulle
|
| kasvoi kolme koivahaista,
|
| kunki koivun latvasehen
|
| kolme kullaista käkeä.
|
|
|
| Sai käköset kukkumahan.
|
| 490 | Yksi kukkui: "lemmen, lemmen!"
|
| Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!"
|
| Kolmas kukkui: "auvon, auvon!"
|
|
|
| Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!"
|
| Sep' on kukkui kuuta kolme
|
| lemmettömälle tytölle,
|
| meressä makoavalle.
|
|
|
| Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!"
|
| Sep' on kukkui kuusi kuuta
|
| sulholle sulottomalle,
|
| 500 | ikävissä istuvalle.
|
|
|
| Kuka kukkui: "auvon, auvon!"
|
| Se kukkui ikänsä kaiken
|
| auvottomalle emolle,
|
| iän päivät itkevälle.
|
|
|
| Niin emo sanoiksi virkki
|
| kuunnellessansa käkeä:
|
| "Elköhön emo poloinen
|
| kauan kuunnelko käkeä!
|
| Kun käki kukahtelevi,
|
| 510 | niin syän sykähtelevi,
itku silmähän tulevi,
|
| ve'et poskille valuvi,
|
| hereämmät herne-aarta,
|
| paksummat pavun jyveä:
|
| kyynärän ikä kuluvi,
|
| vaaksan varsi vanhenevi,
|
| koko ruumis runnahtavi
|
| kuultua kevätkäkösen." |