| Ahti poika, aino poika,
|
| lieto poika Lemminkäinen
|
| aamulla ani varahin,
|
| aivan aika-huomenessa
|
| astuihen alusmajoille,
|
| läksi laivavalkamoille.
|
|
|
| Siinä itki puinen pursi,
|
| hanka rauta haikeroitsi:
|
| "Mi minusta laatimasta,
|
| 10 | kurjasta kuvoamasta!
|
| Ei Ahti sotia soua
|
| kuunna, kymmennä kesänä
|
| hopeankana halulla,
|
| kullankana tarpehella."
|
|
|
| Se on lieto Lemminkäinen
|
| iski purtta vanttuhulla,
|
| kirjasuulla kintahalla.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Elä huoli, hongan pinta,
|
| 20 | varpelaitainen, valita!
|
| Vielä saat sotia käyä,
|
| tappeloita tallustella:
|
| lienet täynnä soutajia
|
| päivän huomenen perästä."
|
|
|
| Astuvi emonsa luoksi,
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Et nyt itkene, emoni,
|
| valittane, vanhempani,
|
| jos menen johonkuhunki,
|
| 30 | suorime sotatiloille.
|
| Juohtui juoni mieleheni,
|
| tuuma aivohon osasi
|
| kaatakseni Pohjan kansa,
|
| kostoakseni katalat."
|
|
|
| Emo estellä käkesi,
|
| varoitteli vaimo vanha:
|
| "Ellös menkö, poikaseni,
|
| noihin Pohjolan sotihin!
|
| Siellä surmasi tulevi,
|
| 40 | kuolemasi kohtoavi."
|
|
|
| Mitä huoli Lemminkäinen!
|
| Toki mietti mennäksensä,
|
| lähteäksensä lupasi.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mistä saisin miehen toisen,
|
| sekä miehen jotta miekan
|
| Ahille soan avuksi,
|
| liioin voivalle lisäksi?
|
|
|
| "Onpa Tiera tieossani,
|
| 50 | Kuura kuulemaisissani!
|
| Siitä saanen miehen toisen,
|
| sekä miehen jotta miekan
|
| Ahille soan avuksi,
|
| liioin voivalle lisäksi."
|
|
|
| Kulkevi kylitse tuonne,
|
| teitse Tieran kartanohon.
|
| Sanoi sinne saatuansa,
|
| toimitteli tultuansa:
|
| "Tieraseni, tiettyiseni,
|
| 60 | armaiseni, ainoiseni!
|
| Tokko muistat muinaistamme,
|
| entistä elämätämme,
|
| kun ennen kahen kävimme
|
| suurilla sotatiloilla?
|
| Ei ollut sitä kyleä,
|
| kuss' ei kymmenen taloa;
|
| ei ollut sitä taloa,
|
| kuss' ei kymmenen urosta;
|
| ei ollut sitä urosta
|
| 70 | eikä miestä melkeätä,
|
| kuta emme kaatanehet
|
| ja kahen kapistanehet."
|
|
|
| Iso päätyi ikkunassa
|
| keihäsvartta vuolemassa,
|
| emo aitan kynnyksellä
|
| kirnua kolistamassa,
|
| veljekset veräjän suussa
|
| laitioita laatimassa,
|
| sisarekset sillan päässä
|
| 80 | vaippoja vanuttamassa.
|
|
|
| Virkkoi iso ikkunasta,
|
| emo aitan kynnykseltä,
|
| veljekset veräjän suusta,
|
| sisarekset sillan päästä:
|
| "Ei Tiera sotahan joua,
|
| Tieran tuura tappelohon!
|
| Tiera on tehnyt kuulun kaupan,
|
| ikikaupan iskenynnä:
|
| vast' on nainut naisen nuoren,
|
| 90 | ottanut oman emännän;
|
| viel' on nännit näppimättä,
|
| rinnat riuahuttamatta."
|
|
|
| Tiera päätyi kiukahalla,
|
| Kuura uunin korvasella:
|
| jalan kenki kiukahalla,
|
| toisen pankon partahalla,
|
| veräjällä vyöteleikse,
|
| ulkona kävysteleikse.
|
| Tempoi Tiera keihä'änsä;
|
| 100 | ei ole keiho suuren suuri
|
| eikä keiho pienen pieni,
|
| keiho keskikertahinen:
|
| heponen sulalla seisoi,
|
| varsa vaapui lappealla,
|
| susi ulvoi suoverolla,
|
| karhu karjui naulan tiessä.
|
|
|
| Sylkytteli keihoansa,
|
| sylkytteli, nyrskytteli:
|
| sylen syöksi keihäsvartta
|
| 110 | peltohon saviperähän,
|
| nurmehen nukattomahan,
|
| maahan mättähättömähän.
|
|
|
| Työnti Tiera keihä'änsä
|
| Ahin keihojen keselle,
|
| sekä läksi jotta joutui
|
| Ahille soan avuksi.
|
|
|
| Siitä Ahti Saarelainen
|
| lykkäsi venon vesille
|
| kuni kyyn kulon-alaisen
|
| 120 | eli käärmehen elävän.
|
| Läksi luoen luotehesen
|
| tuolle Pohjolan merelle.
|
|
|
| Silloin Pohjolan emäntä
|
| Pakkasen pahan lähetti
|
| tuolle Pohjolan merelle,
|
| ulapalle aukealle.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki,
|
| sekä käski jotta lausui:
|
| "Pakko poika pienokainen,
|
| 130 | oma kaunis kasvattini!
|
| Lähe tuonne, kunne käsken,
|
| kunne käsken ja kehoitan!
|
| Kylmä veitikän venonen,
|
| pursi lieto Lemminkäisen
|
| selvälle meren selälle,
|
| ulapalle aukealle!
|
| Kylmä itseki isäntä,
|
| jää'ä veitikkä vesille,
|
| jottei pääse päivinänsä,
|
| 140 | selviä sinä ikänä,
|
| kun en pääsne päästämähän,
|
| kerinne kehittämähän!"
|
|
|
| Pakkanen pahansukuinen
|
| ja poika pahantapainen
|
| läksi merta kylmämähän,
|
| aaltoja asettamahan.
|
| Jopa tuonne mennessänsä,
|
| maata matkaellessansa
|
| puut puri lehettömäksi,
|
| 150 | heinät helpehettömäksi.
|
|
|
| Sitte sinne saatuansa
|
| meren Pohjan partahalle,
|
| äärettömän äyrähälle,
|
| heti yönä ensimäisnä
|
| lahet kylmi, lammet kylmi,
|
| meren rannat rapsutteli;
|
| viel' ei merta kylmänynnä,
|
| aaltoja asettanunna.
|
| Pieni on peiponen selällä,
|
| 160 | västäräkki lainehilla:
|
| senki on kynnet kylmämättä,
|
| pää pieni palelematta.
|
|
|
| Äsken tuosta toisna yönä
|
| jopa suureksi sukeutui,
|
| heittihe hävyttömäksi,
|
| kovin kasvoi kauheaksi.
|
| Kylmi silloin täyen kylmän,
|
| väki pakkasen paleli:
|
| kylmi jäätä kyynäsvarren,
|
| 170 | satoi lunta sauvan varren,
|
| kylmi veitikän venehen,
|
| Ahin laivan lainehille.
|
|
|
| Aikoi kylmeä Ahinki,
|
| jääteä jalon urohon;
|
| jopa kynsiä kyseli,
|
| anoi alta varpahia.
|
| Siitä suuttui Lemminkäinen,
|
| siitä suuttui ja pahastui;
|
| tunki Pakkasen tulehen,
|
| 180 | työnti rautarauniohon.
|
|
|
| Käsin Pakkasen piteli,
|
| kovan ilman kouristeli.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Pakkanen, Puhurin poika,
|
| talven poika hyyelmöinen!
|
| Elä kylmä kynsiäni,
|
| vaai varpahuisiani
|
| eläkä koske korviani,
|
| 190 | elä päätäni palele!
|
|
|
| "Kyll' on sulla kylmämistä,
|
| paljoki palelemista
|
| ilman ihmisen ihotta,
|
| emon tuoman ruumihitta:
|
| kylmä soita, kylmä maita,
|
| kylmä kylmiä kiviä,
|
| palele vesipajuja,
|
| pane haavan pahkuroita,
|
| koivun kuoria kolota,
|
| 200 | närehiä näykkäele,
|
| elä ihmisen ihoa,
|
| karvoja kavon tekemän!
|
|
|
| "Kun et tuosta kyllin saane,
|
| kylmä muita kummempia!
|
| Kylmä kuumia kiviä,
|
| palavoita paateroita,
|
| rautaisia kallioita,
|
| vuoria teräksisiä,
|
| Vuoksen koskea kovoa,
|
| 210 | Imatrata ilkeätä,
|
| kurimuksen kulkun suuta,
|
| kinahmia kauheata!
|
|
|
| "Joko nyt sanon sukusi,
|
| kuuluttelen kunniasi?
|
| Tieänpä sinun sukusi,
|
| tieän kaiken kasvantasi:
|
| Pakkanen pajuilla syntyi,
|
| kova ilma koivikolla
|
| Pohjolan koan perässä,
|
| 220 | Pimentolan pirtin päässä
|
| ikiturmasta isosta,
|
| emosta epattomasta.
|
|
|
| "Kukas Pakkasen imetti,
|
| kovan ilman kostutteli,
|
| kun oli maammo maiotoinna,
|
| emonen utaretoinna?
|
|
|
| "Kyyhyt Pakkasen imetti,
|
| kyy imetti, käärme syötti
|
| nännillä nenättömillä,
|
| 230 | utarella uuttomalla;
|
| pohjaistuuli tuuitteli,
|
| vilu ilma viihytteli
|
| pahoilla pajupuroilla,
|
| here'illä hettehillä.
|
|
|
| "Sai poika pahantapainen,
|
| tuli turmion-alainen.
|
| Ei ollut nimeä vielä
|
| pojalla epäpäöllä.
|
| Pantihin nimi pahalle:
|
| 240 | pantihinpa Pakkaseksi.
|
|
|
| "Siitä aioilla ajeli,
|
| risukoissa ripsutteli;
|
| kesät heilui hettehissä,
|
| suurimmilla suon selillä;
|
| talvet mäiski männiköissä,
|
| pelmusi petäjiköissä,
|
| kolkkaeli koivikoissa,
|
| lepiköissä leyhkäeli.
|
| Kylmi puita ja pehuja,
|
| 250 | tasoitteli tanteria,
|
| puri puut lehettömäksi,
|
| kanervat kukittomaksi,
|
| pilvat hongista piristi,
|
| laski lastut mäntylöistä.
|
|
|
| "Joko nyt suureksi sukesit,
|
| ylenit ylen ehoksi,
|
| aioit kylmeä minua,
|
| kohotella korviani,
|
| alta jalkoja anella,
|
| 260 | päältä kynsiä kysellä?
|
|
|
| "Etp' on kylmäne minua,
|
| et pahoin palellekana!
|
| Tulen tungen sukkahani,
|
| kekälehet kenkähäni,
|
| hienot hiilet helmoihini,
|
| panun alle paulojeni,
|
| Pakkasen palelematta,
|
| kovan ilman koskematta.
|
|
|
| "Tuonne ma sinun manoan
|
| 270 | Pohjan pitkähän perähän.
|
| Sitte sinne tultuasi,
|
| kotihisi käytyäsi
|
| kylmä kattilat tulelle,
|
| hiilet uunin lietoselle,
|
| käet naisen taikinahan,
|
| poika neitosen povehen,
|
| utarihin uuhen maito,
|
| vatsahan hevosen varsa!
|
|
|
| "Et sinä sitä totelle,
|
| 280 | niin tuonne sinun manoan
|
| Hiien hiilien sekahan,
|
| Lemmon liesikiukahille.
|
| Siellä tungeite tulehen,
|
| asetu alasimelle
|
| sepän panna paljallansa,
|
| vasaralla valkkaella,
|
| panna paljalla lujasti,
|
| vasaralla vaikeasti!
|
|
|
| "Et totelle tuotakana,
|
| 290 | vääjänne väheäkänä,
|
| vielä muistan muunkin paikan,
|
| arvoan yhen aluen:
|
| vien suusi suven sijahan,
|
| kielesi kesän kotihin,
|
| jost' et pääse päivinäsi,
|
| selviä sinä ikänä,
|
| kun en tulle päästämähän
|
| ja käyne kerittämähän."
|
|
|
| Pakkanen, Puhurin poika,
|
| 300 | jo tunsi tuhon tulevan;
|
| alkoi armoa anella.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tehkämme sula sovinto
|
| toinen ei toistansa viata
|
| sinä ilmoisna ikänä,
|
| kuuna kullan valkeana!
|
|
|
| "Jos mun kuulet kylmäväksi,
|
| toiste tuhmin liikkuvaksi,
|
| niin tunge tulisijahan,
|
| 310 | vaivuttele valkeahan,
|
| sepän hiilien sekahan,
|
| alle ahjon Ilmarisen!
|
| Tahi vie suvehen suuni,
|
| kieleni kesän kotihin,
|
| etten pääse päivinäni,
|
| selviä sinä ikänä!"
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen
|
| jätti laivan jäätehesen,
|
| sotapurren puutoksehen,
|
| 320 | itse eellehen menevi.
|
| Tiera tuossa toisna miesnä
|
| väänti veitikän jälessä.
|
|
|
| Tallasi tasaista jäätä,
|
| sileätä siuotteli.
|
| Astui päivän, tuosta toisen;
|
| päivänäpä kolmantena
|
| jo näkyvi Nälkäniemi,
|
| kylä kurja kuumottavi.
|
|
|
| Astui alle niemen linnan.
|
| 330 | Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Onko linnassa lihoa
|
| ja kalaista kartanossa
|
| urohille uupuneille,
|
| miehille väsynehille?"
|
| Ollut ei linnassa lihoa,
|
| ei kalaista kartanossa.
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Tuli, polta tuhma linna,
|
| 340 | vesi vieköhön mokoman!"
|
| Itse eistyvi etemmä,
|
| ylös korpehen kohosi,
|
| matkoille majattomille,
|
| teille tietämättömille.
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen,
|
| tuo on kaunis Kaukomieli,
|
| keritsi kiveltä villat,
|
| katkoi karvat kalliolta,
|
| suoritteli sukkasiksi,
|
| 350 | kiirehteli kintahiksi
|
| vilun suurihin sijoihin,
|
| Pakkasen palelemihin.
|
|
|
| Läksi tietä tietämähän,
|
| ojelvoista oppimahan:
|
| tiehyt metsähän vetävi,
|
| ojelvoinen ottelevi.
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Ohoh Tiera veikkoseni!
|
| 360 | Jo nyt jou'uimme johonki,
|
| kuuksi päiväksi kululle,
|
| ilman rannallen iäksi!"
|
|
|
| Tiera tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Kostohonpa, koito raukat,
|
| kostohon, kovaosaiset,
|
| saimme suurehen sotahan
|
| pimeähän Pohjolahan
|
| - oman hengen heitteheksi,
|
| 370 | itsemme ikimenoksi
|
| näillä paikoilla pahoilla,
|
| teillä tietämättömillä.
|
|
|
| "Emme tuota tunnekana,
|
| emme tunne, emme tieä,
|
| mikä tie vetävi meiät,
|
| kuka juoni juohattavi
|
| kuolemahan korven päähän,
|
| kaatumahan kankahalle,
|
| korppien kotisijoille,
|
| 380 | variksien vainioille.
|
|
|
| "Siinä korpit siirtelevät,
|
| linnut liiat kantelevat:
|
| saavat lintuset lihoa,
|
| varikset varia verta,
|
| korpit noukan kostuketta
|
| meiän, raukan, raaoistamme;
|
| luumme luovat rauniolle,
|
| kantavat kivikarille.
|
|
|
| "Ei tieä emo poloinen
|
| 390 | eikä kantaja katala,
|
| missä liikkuvi lihansa,
|
| vierevi oma verensä,
|
| onko suuressa soassa,
|
| tasapäässä tappelossa,
|
| vaiko suurella selällä,
|
| lakehilla lainehilla,
|
| vai käypi käpymäkeä,
|
| vaelsi varvikkosaloa.
|
|
|
| "Ei emo mitänä tieä
|
| 400 | poloisesta poiastansa:
|
| emo tiesi kuolleheksi,
|
| kantaja kaonneheksi.
|
| Noinpa itkevi emoni,
|
| valittavi vanhempani:
|
| 'Tuoll' on poikani, poloisen,
|
| tuolla, vaivaisen, varani
|
| Tuonen toukojen panossa,
|
| Kalman maien karhinnassa.
|
| Saapi nyt minun pojalta,
|
| 410 | minun, laiton, lapseltani,
|
| saapi jouset jouten olla,
|
| jalot kaaret kuivaella,
|
| lintuset hyvin lihota,
|
| pyyt lehossa pyrhistellä;
|
| kontiot kovin elellä,
|
| peurat pellon piehtaroia.'"
|
|
|
| Virkkoi lieto Lemminkäinen,
|
| sanoi kaunis Kaukomieli:
|
| "Niin on, niin, emo poloinen,
|
| 420 | niinpä, kantaja katala!
|
| Kasvatit kanoja parven,
|
| koko joukon joutsenia:
|
| tuli tuuli, niin hajotti,
|
| tuli lempo, niin levitti,
|
| yhet sinne, toiset tänne,
|
| jonnekunne kolmannetki.
|
|
|
| "Kyllä muistan muinaisenki,
|
| arvoan ajan paremman,
|
| kun kulimme kukkasina,
|
| 430 | marjoina omilla mailla:
|
| moni katsoi muotohomme,
|
| vartehemme valkotteli.
|
| Ei kuin nyt tätä nykyä,
|
| tällä inhalla iällä:
|
| yks' on tuuli tuttujamme,
|
| päivä ennen nähtyjämme;
|
| senki pilvet peittelevät,
|
| satehet salaelevat.
|
|
|
| "Vaan en huoli huolimahan,
|
| 440 | suuresti sureksimahan,
|
| jos immet hyvin eläisi,
|
| kassapäiset kalkettaisi,
|
| naiset kaikki naurusuulla,
|
| mesimielin morsiamet,
|
| ikävissä itkemättä,
|
| huolihin häviämättä.
|
|
|
| "Viel' ei meitä noiat noiu,
|
| noiat noiu, näe näkijät
|
| näille teille kuolevaksi,
|
| 450 | matkoille masenevaksi,
|
| nuorena nukahtavaksi,
|
| verevänä viereväksi.
|
|
|
| "Minkä noiat noitunevat,
|
| kunka nähnevät näkijät,
|
| kotihinsa koitukohon,
|
| majahansa maatukohon!
|
| Noitukohot itsiänsä,
|
| laulakohot lapsiansa,
|
| sukuansa surmatkohot,
|
| 460 | heimoansa herjatkohot!
|
|
|
| "Ei ennen minun isoni
|
| eikä valtavanhempani
|
| nouatellut noian mieltä,
|
| lahjoitellut lappalaista.
|
| Noin sanoi minun isoni,
|
| noin sanon minä itseki:
|
| varjele, vakainen Luoja,
|
| kaitse, kaunoinen Jumala,
|
| auta armokourallasi,
|
| 470 | väkevällä vallallasi
|
| miesten mielijuohtehista,
|
| akkojen ajatuksista,
|
| pakinoista partasuien,
|
| pakinoist' on parratointen!
|
| Ole ainaisna apuna,
|
| vakaisena vartijana,
|
| ettei poika pois tulisi,
|
| emon tuoma erkaneisi
|
| Luojan luomalta la'ulta,
|
| 480 | Jumalan sukeamalta!"
|
|
|
| Siitä lieto Lemminkäinen,
|
| itse kaunis Kaukomieli,
|
| laati huolista hevoset,
|
| murehista mustat ruunat,
|
| päitset päivistä pahoista,
|
| satulat salavihoista.
|
| Hyppäsi hyvän selälle,
|
| hyvän laukin lautasille;
|
| ajoa ramuttelevi
|
| 490 | Tieran tuttavan keralla.
|
| Ajoi rannat raskutellen,
|
| hiekkarannat herskytellen
|
| luoksi ehtoisen emonsa,
|
| tykö valtavanhempansa.
|
|
|
| Siihen Kaukoni kaotan
|
| virrestäni viikommaksi,
|
| Tieran tielle toimittelen
|
| kotihinsa kulkemahan.
|
| Itse virren vierähytän,
|
| 500 | panen toiselle tolalle. |