| Siitä seppo Ilmarinen,
|
| takoja iän-ikuinen,
|
| itse tungeikse tupahan,
|
| kaivaikse katoksen alle.
|
|
|
| Tuotihin simoa tuoppi,
|
| mettä kannu kannettihin
|
| seppo Ilmarin kätehen.
|
| Seppo tuon sanoiksi virkki:
|
| "En ennen sinä ikänä,
|
| 10 | kuuna kullan valkeana
|
| juone näitä juomisia,
|
| kuin ma saan nähä omani,
|
| onko valmis valvattini,
|
| valmis valvateltavani."
|
|
|
| Tuop' on Pohjolan emäntä
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Vaiv' on suuri valvatissa,
|
| vaiva valvateltavassa:
|
| jalk' on kesken kenkimistä,
|
| 20 | toinen vieläki kesempi.
|
| Äsken on valmis valvattisi,
|
| oike'in otettavasi,
|
| kun sa kynnät kyisen pellon,
|
| käärmehisen käännättelet
|
| ilman auran astumatta,
|
| vaarnojen värisemättä.
|
| Senpä Hiisi ennen kynti,
|
| Lempo varsinki vakoili
|
| vaarnasilla vaskisilla,
|
| 30 | auralla tuliterällä;
|
| oma poikani poloinen
|
| heitti kesken kyntämättä."
|
|
|
| Silloin seppo Ilmarinen
|
| meni neitonsa tupahan.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Yön tyttö, hämärän neito!
|
| Muistatko ajan mokoman,
|
| kun kuvasin uuen sammon,
|
| kirjokannen kalkuttelin?
|
| 40 | Sie vannoit ikivalasi
|
| eessä julkisen Jumalan,
|
| alla kasvon kaikkivallan,
|
| tullaksesi toivottelit mulle,
|
| miehelle hyvälle,
|
| ikuiseksi ystäväksi,
|
| kainaloiseksi kanaksi:
|
| nyt ei äiti annakana,
|
| työnnä mulle tyttöänsä
|
| kyntämättä kyisen pellon,
|
| 50 | käärmehisen kääntämättä."
|
|
|
| Antoi morsian apua,
|
| työnti neito neuvokkia:
|
| "Ohoh seppo Ilmarinen,
|
| takoja iän-ikuinen!
|
| Aura kultainen kuvoa,
|
| hope'inen huolittele!
|
| Sillä kynnät kyisen pellon,
|
| käärmehisen käännättelet."
|
|
|
| Tuop' on seppo Ilmarinen
|
| 60 | kullan ahjohon asetti,
|
| hopeansa lietsimehen,
|
| tuosta aurasen takovi.
|
| Takoi rautaiset talukset,
|
| teräksiset säärystimet,
|
| ne on päällensä pukevi,
|
| säärillensä säätelevi;
|
| rautapaitahan paneikse,
|
| teräsvöihin vyöteleikse,
|
| otti rautarukkasensa,
|
| 70 | nouti kintahat kiviset.
|
| Sai siitä tulisen ruunan,
|
| valjasti hyvän hevosen,
|
| läksi pellon kynnäntähän,
|
| vainion vakoantahan.
|
|
|
| Näki päitä pyöriviä,
|
| raivoja ratisevia.
|
| Sanovi sanalla tuolla:
|
| "Hoi mato, Jumalan luoma!
|
| Kuka nosti nokkoasi,
|
| 80 | kenpä käski ja kehoitti
|
| päätä pystössä piteä,
|
| kaulan vartta kankeata?
|
| Pois nyt tieltä poikellaite,
|
| tungeite kulohon, kurja,
|
| alas kursohon kuoite,
|
| heilauta heinikkohon!
|
| Josp' on tuolta pääsi nostat,
|
| Ukko pääsi särkenevi
|
| nuolilla teräsnenillä,
|
| 90 | rakehilla rautaisilla."
|
|
|
| Siitä kynti kyisen pellon,
|
| akoeli maan matoisen,
|
| nosti kyitä kynnökselle,
|
| käärmehiä käännökselle.
|
| Sanoi tuolta tultuansa:
|
| "Jo nyt kynnin kyisen pellon,
|
| vakoelin maan matoisen,
|
| käärmehisen käännättelin.
|
| Joko tyttö työnnetähän,
|
| 100 | annetahan ainoiseni?"
|
|
|
| Tuop' on Pohjolan emäntä
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Äsken neiti annetahan,
|
| tyttö täältä työnnetähän,
|
| kun sa tuonet Tuonen karhun,
|
| suistanet suen Manalan
|
| tuolta Tuonelan salosta,
|
| Manalan majan periltä;
|
| sata on saanut suistamahan,
|
| 110 | tullut ei yhtänä takaisin."
|
|
|
| Siitä seppo Ilmarinen
|
| meni neitonsa tupahan.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Työ minulle määrättihin:
|
| suistoa suet Manalan,
|
| Tuonen karhut tuoakseni
|
| tuolta Tuonelan salosta,
|
| Manalan majan periltä."
|
|
|
| Antoi morsian apua,
|
| 120 | työnti neito neuvokkia:
|
| "Ohoh seppo Ilmarinen,
|
| takoja iän-ikuinen!
|
| Teräksestä tehkös suitset,
|
| päitset rauasta rakenna
|
| yhellä vesikivellä,
|
| kolmen kosken kuohumilla!
|
| Niillä tuonet Tuonen karhut,
|
| suistanet suet Manalan."
|
|
|
| Siitä seppo Ilmarinen,
|
| 130 | takoja iän-ikuinen,
|
| teräksestä suitti suitset,
|
| päitset rauasta rakenti
|
| yhellä vesikivellä,
|
| kolmen kosken kuohumilla.
|
|
|
| Kävi siitä suistamahan;
|
| itse noin sanoiksi virkki:
|
| "Ututyttö Terhenetär!
|
| Seulo seulalla utua,
|
| terhenistä tepsuttele
|
| 140 | viljan vierimäsijoille,
|
| jottei kuule kulkevaksi
|
| eik' on eestäni pakene!"
|
|
|
| Sai sutosen suitsi-suuhun,
|
| karhun rautakahlehesen
|
| tuolta Tuonen kankahalta,
|
| sinisen salon sisästä.
|
| Sanoi tuolta tultuansa:
|
| "Anna, akka, tyttäresi!
|
| Jo olen tuonut Tuonen karhun,
|
| 150 | suistanut suen Manalan."
|
|
|
| Tuop' on Pohjolan emäntä
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Äsken alli annetahan,
|
| sinisotka suoritahan,
|
| kun saat suuren suomuhauin,
|
| liikkuvan kalan lihavan,
|
| tuolta Tuonelan joesta,
|
| Manalan alantehesta
|
| ilman nuotan nostamatta,
|
| 160 | käsiverkon kääntämättä.
|
| Sata on saanut pyytämähän,
|
| tullut ei yhtänä takaisin."
|
|
|
| Jopa tuskiksi tulevi,
|
| läylemmäksi lankeavi.
|
| Meni neitonsa tupahan,
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Työ minulle määrättihin
|
| aina entistä parempi:
|
| saa'a suuri suomuhauki,
|
| 170 | liikkuva kala lihava,
|
| Tuonen mustasta joesta,
|
| Manalan ikipurosta
|
| verkotoinna, nuotatoinna,
|
| ilman muutta pyy'yksettä."
|
|
|
| Antoi morsian apua,
|
| työnti neito neuvokkia:
|
| "Ohoh seppo Ilmarinen!
|
| Ellös olko milläskänä!
|
| Taop' on tulinen kokko,
|
| 180 | vaakalintu valke'inen!
|
| Sillä saanet suuren hauin,
|
| liikkuvan kalan lihavan,
|
| Tuonen mustasta joesta,
|
| Manalan alantehesta."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen,
|
| takoja iän-ikuinen,
|
| takovi kokon tulisen,
|
| vaakalinnun valke'isen;
|
| kourat rauasta kuvasi,
|
| 190 | teräksestä temmottimet,
|
| siiviksi venehen vieret.
|
| Itse siiville yleni,
|
| selkähän sijoittelihe,
|
| kokon kynkkäluun nenille.
|
|
|
| Siitä neuvoi kokkoansa,
|
| vaakalintua varoitti:
|
| "Kokkoseni, lintuseni!
|
| Menes lennä, kunne käsken:
|
| Tuonen mustalle joelle,
|
| 200 | Manalan alantehelle!
|
| Iske suuri suomuhauki,
|
| liikkuva kala lihava!"
|
|
|
| Tuo kokko, komea lintu,
|
| lenteä lekuttelevi;
|
| lenti hauin pyyäntähän,
|
| hirmuhampahan hakuhun,
|
| tuonne Tuonelan joelle,
|
| Manalan alantehelle.
|
| Yksi siipi vettä viisti,
|
| 210 | toinen taivasta tapasi,
|
| kourat merta kuopaeli,
|
| nokka luotoja lotaisi.
|
|
|
| Siitä seppo Ilmarinen
|
| lähtevi haroamahan
|
| tuota Tuonelan jokea,
|
| kokko luona vahtimahan.
|
|
|
| Vetehinen veestä nousi,
|
| koppoi kiinni Ilmarisen.
|
| Kokko niskahan kohahti,
|
| 220 | Vetehisen päätä väänti,
|
| polki päätä pohjemmaksi,
|
| kohti mustia mutia.
|
|
|
| Jo tulevi Tuonen hauki,
|
| ve'en koira vengottavi.
|
| Ei ole hauki pienen pieni
|
| eikä hauki suuren suuri:
|
| kieli kahta kirvesvartta,
|
| hampahat haravan varren,
|
| kita kolmen kosken verta,
|
| 230 | selkä seitsemän venehen.
|
| Tahtoi seppoa tavata,
|
| syöä seppo Ilmarisen.
|
|
|
| Tuli kokko kouotellen,
|
| isketellen ilman lintu.
|
| Eik' ole kokko pienen pieni
|
| eikä aivan suuren suuri:
|
| suu sen on satoa syltä,
|
| kita kuusi koskellista,
|
| kieli kuutta keihäsvartta,
|
| 240 | kynnet viittä viikatetta.
|
| Keksi suuren suomuhauin,
|
| liikkuvan kalan lihavan,
|
| iskevi kaloa tuota,
|
| vasten suomuja sukaisi.
|
|
|
| Silloin suuri suomuhauki,
|
| liikkuja kala lihava,
|
| painavi kokon kynimen
|
| alle selvien vesien.
|
| Niin kokko kohotteleikse,
|
| 250 | ilmahan ylenteleikse:
|
| nosti mustia muria
|
| päälle selvien vesien.
|
|
|
| Liiteleikse, laateleikse;
|
| toki toisesti kokevi.
|
| Yhen iski kynsiänsä
|
| hauin hirmun hartioihin,
|
| ve'en koiran koukkuluihin;
|
| toisen iski kynsiänsä
|
| vuorehen teräksisehen,
|
| 260 | rautaisehen kalliohon.
|
| Kilpestyi kivestä kynsi,
|
| kalpistihe kalliosta:
|
| jo hauki sukeltelihe,
|
| ve'en venkale vetihe
|
| kynsistä kokon kynimen,
|
| vaakalinnun varpahista,
|
| - jälet kynnen kylkiluilla,
|
| halennehet hartioilla.
|
|
|
| Siitä kokko rautakoura
|
| 270 | kivastihe vielä kerran;
|
| siivet välkkyi valkeana,
|
| silmät selvänä tulena:
|
| saip' on hauin kynsihinsä,
|
| e'en koiran kourihinsa.
|
| Nosti suuren suomuhauin,
|
| ve'en venkalan veälti
|
| alta aaltojen syvien
|
| päälle selvien vesien.
|
|
|
| Niinp' on kokko rautakoura
|
| 280 | kerrallansa kolmannella
|
| toki saapi Tuonen hauin,
|
| liikkuvan kalan lihavan,
|
| tuosta Tuonelan joesta,
|
| Manalan alantehesta:
|
| ei vesi ve'elle tullut
|
| hauin suuren suomuloista,
|
| ilma ei ilmalle hajaisnut
|
| kokon suuren höyhenistä.
|
|
|
| Siitä kokko rautakoura
|
| 290 | kantoi suuren suomuhauin
|
| oksalle omenatammen,
|
| päähän lakkapään petäjän.
|
| Siinä maisteli makua,
|
| viilti halki hauin vatsan,
|
| riipoeli rintapäätä,
|
| pään on varsin poikki pahkoi.
|
|
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Oi sinua, kurja kokko!
|
| Mikä lienet lintujasi,
|
| 300 | ku ollet otuksiasi,
|
| kun nyt maistelit makua,
|
| viillit halki hauin vatsan,
|
| kanssa riivoit rintapäätä,
|
| pään on varsin poikki pahkoit!"
|
|
|
| Tuop' on kokko rautakoura
|
| siitä syäntyi lentämähän.
|
| Ylös ilmahan kohosi
|
| pitkän pilven rannan päälle:
|
| pilvet liikkui, taivot naukui,
|
| 310 | ilman kannet kallistihe,
|
| katkesi Ukolta kaari,
|
| kuulta sarviset sakarat.
|
|
|
| Siitä seppo Ilmarinen
|
| itse kantoi pään kaloa
|
| anopille antehiksi.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tuoss' onpi ikuinen tuoli
|
| hyvän Pohjolan tupahan."
|
|
|
| Siitä tuon sanoiksi virkki,
|
| 320 | itse lausui ja pakisi:
|
| "Jo nyt kynnin kyiset pellot,
|
| vakoelin maat matoiset,
|
| suistelin suet Manalan,
|
| Tuonen karhut kahlestutin;
|
| sain on suuren suomuhauin,
|
| liikkuvan kalan lihavan,
|
| tuosta Tuonelan joesta,
|
| Manalan alantehesta.
|
| Joko nyt neiti annetahan,
|
| 330 | tyttö täältä työnnetähän?"
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emäntä:
|
| "Pahoinpa sinäki laait,
|
| kun sa päätä poikki pahkoit,
|
| laskit halki hauin vatsan,
|
| vielä riivoit rintapäätä,
|
| kanssa maistelit makua."
|
|
|
| Silloin seppo Ilmarinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei saalis viatta saa'a
|
| 340 | paikoilta paremmiltana,
|
| saati Tuonelan joesta,
|
| Manalan alantehesta.
|
| Joko on valmis valvattini,
|
| valmis valvateltavani?"
|
|
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emäntä,
|
| itse lausui ja nimesi:
|
| "Jo on valmis valvattisi,
|
| valmis valvateltavasi!
|
| Annettava on alliseni,
|
| 350 | sorsaseni suorittava
|
| Ilmariselle sepolle
|
| ikuiseksi istujaksi,
|
| polviseksi puolisoksi,
|
| kainaloiseksi kanaksi."
|
|
|
| Olipa lapsi lattialla.
|
| Lauloi lapsi lattialta:
|
| "Jo tuli tuville näille
|
| liika lintu linnahamme.
|
| Lenti kokko koillisesta,
|
| 360 | halki taivahan havukka;
|
| siipi iski ilman äärtä,
|
| toinen lainetta lakaisi,
|
| pursto merta pyyhätteli,
|
| päähyt taivoa tapasi.
|
| Katseleikse, käänteleikse,
|
| liiteleikse, laateleikse;
|
| liiti miesten linnan päälle,
|
| nokalla kolistelevi;
|
| miesten linna rautakatto:
|
| 370 | ei siihen sisälle pääsnyt.
|
|
|
| "Katseleikse, käänteleikse,
|
| liiteleikse, laateleikse.
|
| Liiti naisten linnan päälle,
|
| nokalla kolistelevi;
|
| naisten linna vaskikatto:
|
| ei siihen sisälle pääsnyt.
|
|
|
| "Katseleikse, käänteleikse,
|
| liiteleikse, laateleikse.
|
| Liiti neitten linnan päälle,
|
| 380 | nokalla kolistelevi;
|
| neitten linna liinakatto:
|
| jo siihen sisälle pääsi!
|
|
|
| "Liiti linnan patsahalle,
|
| siitä laskihe laelle;
|
| liikahutti linnan lauan,
|
| istui linnan ikkunalle,
|
| seinälle selinäsulka,
|
| satasulka salvoimelle.
|
|
|
| "Katselevi kassapäitä,
|
| 390 | tukkapäitä tunnusteli,
|
| neitiparvesta parasta,
|
| kassapäistä kaunihinta,
|
| hele'intä helmipäistä,
|
| kukkapäistä kuuluisinta.
|
|
|
| "Siitä kokko kouraisevi,
|
| havulintu haivertavi:
|
| iski parvesta parahan,
|
| sorsajoukosta somimman,
|
| hele'immän, hempe'immän,
|
| 400 | verevimmän, valke'imman.
|
| Senpä iski ilman lintu,
|
| kynsi pitkä piirrällytti,
|
| ku oli pysty pään piolta
|
| sekä varrelta valittu,
|
| sulkasiltahan sulavin,
|
| hienukaisin höyheniltä."
|
|
|
| Siitä Pohjolan emäntä
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mistä tiesit, teltamoinen,
|
| 410 | kuulit, kultainen omena,
|
| tämän neien kasvavaksi,
|
| tukan liina liikkuvaksi?
|
| Huohtiko hopeat neien,
|
| neien kullat sinne kuului,
|
| sinne paistoi meiän päivät,
|
| meiän kuuhuet kumotti?"
|
|
|
| Lausui lapsi lattialta,
|
| vasta kasvava karehti:
|
| "Siitä tiesi teltamoinen,
|
| 420 | onnen myyrä tien osasi
|
| neien kuuluhun kotihin,
|
| kaunihisen kartanohon:
|
| hyvä oli isosta huuto
|
| laivan suuren laskennalta,
|
| emosta sitäi parempi
|
| leivän paksun paistannalta,
|
| vehnäleivän leivonnalta,
|
| vierahan ravitsennalta.
|
|
|
| "Siitä tiesi teltamoinen,
|
| 430 | äkkioutoinen älysi
|
| neien nuoren nousneheksi,
|
| impyen ylenneheksi:
|
| kun kävi pihatse kerran,
|
| astui aittojen alatse
|
| varsin aamulla varahin,
|
| aivan aika-huomenessa,
|
| noki nousi nuoraisesti,
|
| savu paksusti pakeni
|
| neien kuulusta ko'ista,
|
| 440 | kasvavaisen kartanosta;
|
| neiti oli itse jauhamassa,
|
| kivenpuussa kiikkumassa:
|
| kivenpuu käkenä kukkui,
|
| laklana kiven lapatta,
|
| kiven siili sirkkusena,
|
| kivi helmenä heläsi.
|
|
|
| "Kävi siitä toisen kerran,
|
| astui pellon pientaretse:
|
| neiti oli mataramaalla,
|
| 450 | keikkui keltakankahilla,
|
| paineli punapatoja,
|
| keitti keltakattiloita.
|
|
|
| "Kävi kerran kolmannenki
|
| neien akkunan alatse,
|
| kuuli neitosen kutovan,
|
| pirta käessä piukkoavan:
|
| sukkulainen suikahteli
|
| kuin kärppä kiven kolossa,
|
| pirkaeli pirran pii'it
|
| 460 | kuin on tikka puun kylessä,
|
| käärilauta käännähteli
|
| kuin orava oksapuussa."
|
|
|
| Siitä Pohjolan emäntä
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Kutti, kutti, neitoseni!
|
| Enkö jo sanonut aina:
|
| elä kuusissa kukahu,
|
| elä laula laksoloissa,
|
| näytä kaulan kaarevuutta,
|
| 470 | käsivarren valkeutta,
|
| ripeyttä rinnan nuoren,
|
| muun on muo'on muhkeutta!
|
|
|
| "Kaiken syystä syyättelin,
|
| keikutin tämän kesosen,
|
| jop' on kerkeän keväimen,
|
| jopa toisen toukoaian:
|
| laatiomme piilopirtti,
|
| pienet piiloikkunaiset,
|
| neien kangasta kutoa,
|
| 480 | neljin niisin niukutella,
|
| ettei kuule Suomen sulhot,
|
| Suomen sulhot, maan kosijat!"
|
|
|
| Lausui lapsi lattialta,
|
| kaksiviikkoinen kajahui:
|
| "Helppo on hepo salata,
|
| sorajouhi suojaella,
|
| paha on neitonen salata,
|
| hivus pitkä piilotella.
|
| Laatisit kivisen linnan
|
| 490 | keskelle meren seläistä
|
| siellä piikoja pi'ellä,
|
| kanojasi kasvatella,
|
| eip' on piile piiat siellä,
|
| eipä impyet ylene,
|
| ettei pääse suuret sulhot,
|
| suuret sulhot, maan kosijat,
|
| miehet pystyisin kypärin,
|
| heposet teräskape'in."
|
|
|
|
|
| Itse vanha Väinämöinen
|
| 500 | alla päin, pahoilla mielin
|
| kotihinsa kulkiessa
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Voi minua, mies kuluista,
|
| kun en tuota tuntenunna,
|
| naia nuorella iällä,
|
| etsiä elon ajalla!
|
| Kaikkiansa se katuvi,
|
| joka nuorta naimistansa,
|
| lasna lapsen saamistansa,
|
| 510 | pienenä perehtimistä."
|
| Siinä kielti Väinämöinen,
|
| epäsi suvantolainen
|
| vanhan nuorta noutamasta,
|
| kaunista käkeämästä;
|
| kielti uimasta uhalla,
|
| veikan vettä soutamasta,
|
| kilvoin neittä kosjomasta
|
| toisen, nuoremman keralla. |