| Mitä nyt laulamme lajia,
|
| kuta virttä vieretämme?
|
| Tuota laulamme lajia,
|
| tuota virttä vieretämme:
|
| noita Pohjolan pitoja,
|
| jumalisten juominkia.
|
|
|
| Viikon häitä hankittihin,
|
| valmistettihin varoja
|
| noilla Pohjolan tuvilla,
|
| 10 | Sariolan salvoksilla.
|
|
|
| Mitä tuohon tuotettihin
|
| ja kuta veätettihin,
|
| Pohjan pitkihin pitoihin,
|
| suuren joukon juominkihin
|
| rahvahan ravitsemiksi,
|
| joukon suuren syöttämiksi?
|
|
|
| Kasvoi härkä Karjalassa,
|
| sonni Suomessa lihosi;
|
| ei ollut suuri eikä pieni,
|
| 20 | olihan oikea vasikka!
|
| Hämehessä häntä häilyi,
|
| pää keikkui Kemijoella;
|
| sata syltä sarvet pitkät,
|
| puoltatoista turpa paksu.
|
| Viikon kärppä kääntelihe
|
| yhen kytkyen sijalla;
|
| päivän lenti pääskyläinen
|
| härän sarvien väliä,
|
| hätäisesti päähän pääsi
|
| 30 | keskenä levähtämättä.
|
| Kuun juoksi kesäorava
|
| häpähältä hännän päähän
|
| eikä päähän pääsnytkänä,
|
| ensi kuussa ennättänyt.
|
|
|
| Sepä vallatoin vasikka,
|
| sonni suuri suomalainen,
|
| Karjalasta kaimattihin
|
| Pohjan pellon pientarelle.
|
| Sata miestä sarviloista,
|
| 40 | tuhat turvasta piteli
|
| härkeä taluttaessa,
|
| Pohjolahan tuotaessa.
|
|
|
| Härkä käyä källeröitti
|
| Sariolan salmen suussa,
|
| syöpi heinät hettehestä,
|
| selkä pilviä siveli.
|
| Eikä ollut iskijätä,
|
| maan kamalan kaatajata
|
| Pohjan poikien lu'ussa,
|
| 50 | koko suuressa su'ussa,
|
| nuorisossa nousevassa
|
| eikä varsin vanhastossa.
|
|
|
| Tulipa ukko ulkomainen,
|
| Virokannas karjalainen.
|
| Hänpä tuon sanoiksi virkki:
|
| "Malta, malta, härkä parka,
|
| kun tulen kurikan kanssa,
|
| kamahutan kangellani
|
| sun, katala, kallohosi:
|
| 60 | tok' et toisena kesänä
|
| kovin käännä kärseäsi,
|
| tölläytä turpoasi
|
| tämän pellon pientarella,
|
| Sariolan salmen suussa!"
|
|
|
| Läksi ukko iskemähän,
|
| Virokannas koskemahan,
|
| Palvoinen pitelemähän.
|
| Härkä päätä häiläytti,
|
| mustat silmänsä mulisti:
|
| 70 | ukko kuusehen kavahti,
|
| Virokannas vitsikkohon,
|
| Palvoinen pajun sekahan!
|
|
|
| Etsittihin iskijätä,
|
| sonnin suuren sortajata
|
| kaunihista Karjalasta,
|
| Suomen suurilta tiloilta,
|
| vienosta Venäjän maasta,
|
| Ruotsin maasta rohkeasta,
|
| Lapin laajoilta periltä,
|
| 80 | Turjan maasta mahtavasta;
|
| etsittihin Tuonelasta,
|
| Manalasta, maanki alta.
|
| Etsittihin, eipä löytty,
|
| haettihin, ei havaittu.
|
|
|
| Etsittihin iskijätä,
|
| katsottihin kaatajata
|
| selvältä meren selältä,
|
| lake'ilta lainehilta.
|
|
|
| Mies musta merestä nousi,
|
| 90 | uros umpilainehista,
|
| aivan selvältä selältä,
|
| ulapalta aukealta.
|
| Ei tuo ollut suurimpia
|
| eikä aivan pienimpiä:
|
| alle maljan maata mahtui,
|
| alle seulan seisomahan.
|
|
|
| Se oli ukko rautakoura,
|
| rauankarva katsannolta;
|
| päässä paatinen kypärä,
|
| 100 | jaloissa kiviset kengät,
|
| veitsi kultainen käessä,
|
| varsi vasken-kirjavainen.
|
|
|
| Saip' on siitä iskijänsä,
|
| tapasipa tappajansa,
|
| Suomen sonni sortajansa,
|
| maan kamala kaatajansa.
|
|
|
| Heti kun näki eränsä,
|
| ruhtoi niskahan rutosti:
|
| sorti sonnin polvillensa,
|
| 110 | kylen maahan kyykähytti.
|
|
|
| Saiko paljo saalihiksi?
|
| Saanut ei paljo saalihiksi:
|
| sata saavia lihoa,
|
| sata syltä makkarata,
|
| verta seitsemän venettä,
|
| kuuta kuusi tynnyriä
|
| noihin Pohjolan pitoihin,
|
| Sariolan syöminkihin.
|
|
|
|
|
| Tupa oli tehty Pohjolassa,
|
| 120 | tupa laitto, pirtti suuri,
|
| sivulta yheksän syltä,
|
| päästä seitsentä leveä.
|
| Kukko kun laessa lauloi,
|
| ei sen ääni maahan kuulu;
|
| penin haukunta perässä
|
| ei kuulu ovehen asti.
|
|
|
| Tuop' on Pohjolan emäntä
|
| liikkui sillan liitoksella,
|
| laahoi keskilattialla.
|
| 130 | Arvelee, ajattelevi:
|
| "Mistäpä olutta saamme,
|
| taarit taiten laittelemme
|
| näille häille hankkimille,
|
| pioille pi'ettäville?
|
| En tieä tekoa taarin
|
| enkä syntyä olosen."
|
|
|
| Olipa ukko uunin päällä.
|
| Lausui ukko uunin päältä:
|
| "Ohrasta oluen synty,
|
| 140 | humalasta julkijuoman,
|
| vaikk' ei tuo ve'että synny
|
| eikä tuimatta tuletta.
|
|
|
| "Humala, Remusen poika,
|
| piennä maahan pistettihin,
|
| kyynä maahan kynnettihin,
|
| viholaisna viskottihin
|
| vierehen Kalevan kaivon,
|
| Osmon pellon penkerehen.
|
| Siitä nousi nuori taimi,
|
| 150 | yleni vihanta virpi;
|
| nousi puuhun pienoisehen,
|
| kohen latvoa kohosi.
|
|
|
| "Onnen ukko ohran kylvi
|
| Osmon uuen pellon päähän.
|
| Ohra kasvoi kaunihisti,
|
| yleni ylen hyvästi
|
| Osmon uuen pellon päässä,
|
| kaskessa pojan Kalevan.
|
|
|
| "Oli aikoa vähäisen,
|
| 160 | jo huuhui humala puusta,
|
| ohra lausui pellon päästä,
|
| vesi kaivosta Kalevan:
|
| 'Milloin yhtehen yhymme,
|
| konsa toinen toisihimme?
|
| Yksin on elo ikävä,
|
| kahen, kolmen kaunoisampi.'
|
|
|
| "Osmotar, oluen seppä,
|
| Kapo, kaljojen tekijä,
|
| otti ohrasen jyviä,
|
| 170 | kuusi ohrasen jyveä,
|
| seitsemän humalan päätä,
|
| vettä kauhoa kaheksan;
|
| niin pani pa'an tulelle,
|
| laittoi keiton kiehumahan.
|
| Keitti ohraista olutta
|
| kerkeän kesäisen päivän
|
| nenässä utuisen niemen,
|
| päässä saaren terhenisen,
|
| puisen uuen uurtehesen,
|
| 180 | korvon koivuisen sisähän.
|
|
|
| "Sai oluen panneheksi,
|
| ei saanut hapanneheksi.
|
| Arvelee, ajattelevi,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| 'Mitä tuohon tuotanehe
|
| ja kuta katsottanehe
|
| oluelle happaimeksi,
|
| kaljalle kohottimeksi?'
|
|
|
| "Kalevalatar, kaunis neiti,
|
| 190 | se on sormilta sorea,
|
| aina liukas liikunnolta,
|
| aina kengältä kepeä,
|
| liikkui sillan liitoksella,
|
| keikkui keskilattialla
|
| yhtä, toista toimitellen
|
| kahen kattilan kesellä.
|
| Näki puikon lattialla:
|
| poimi puikon lattialta.
|
|
|
| "Katselevi, kääntelevi:
|
| 200 | 'Mitä tuostaki tulisi
|
| Kavon kaunihin käsissä,
|
| hyvän immen hyppysissä,
|
| jos kannan Kavon kätehen,
|
| hyvän immen hyppysihin?'
|
|
|
| "Kantoipa Kavon kätehen,
|
| hyvän immen hyppysihin.
|
| Kapo kaksin kämmeninsä,
|
| hykerti käsin molemmin
|
| molempihin reisihinsä:
|
| 210 | syntyi valkea orava.
|
|
|
| "Noin se neuvoi poikoansa,
|
| oravaistansa opasti:
|
| 'Oravainen, kummun kulta,
|
| kummun kukka, maan ihana!
|
| Juokse tuonne, kunne käsken,
|
| kunne käsken ja kehoitan:
|
| mieluisahan Metsolahan,
|
| tarkkahan Tapiolahan!
|
| Nouse puuhun pienoisehen,
|
| 220 | taiten tarhalatvaisehen,
|
| jottei kokko kouraiseisi
|
| eikä iskis' ilman lintu!
|
| Tuo'os kuusesta käpyjä,
|
| petäjästä helpehiä,
|
| ne kanna Kavon kätehen,
|
| oluehen Osmottaren!'
|
|
|
| "Osasi orava juosta,
|
| pöyhtöhäntä pyörähellä,
|
| pian juosta matkan pitkän,
|
| 230 | välehen välit samota,
|
| salon poikki, toisen pitkin,
|
| kolmannen vähän vitahan
|
| mieluisahan Metsolahan,
|
| tarkkahan Tapiolahan.
|
|
|
| "Näki kolme korpikuusta,
|
| neljä pienoista petäätä;
|
| nousi kuusehen norolla,
|
| petäjähän kankahalla.
|
| Eikä kokko kouraisnunna,
|
| 240 | iskenynnä ilman lintu.
|
|
|
| "Katkoi kuusesta käpyjä,
|
| petäjästä päitä lehvän.
|
| Kävyt kätki kynsihinsä,
|
| kääräisi käpälihinsä;
|
| ne kantoi Kavon kätehen,
|
| hyvän immen hyppysihin.
|
|
|
| "Kapo pisti kaljahansa,
|
| Osmotar oluehensa:
|
| eip' ota olut hapata,
|
| 250 | juoma nuori noustaksensa.
|
|
|
| "Osmotar, oluen seppä,
|
| Kapo, kaljojen tekijä,
|
| ainakin ajattelevi:
|
| 'Mitä tuohon tuotanehe
|
| oluelle happaimeksi,
|
| kaljalle kohottimeksi?'
|
|
|
| "Kalevatar, kaunis neiti,
|
| se on sormilta sorea,
|
| aina liukas liikunnolta,
|
| 260 | aina kengältä kepeä,
|
| liikkui sillan liitoksella,
|
| keikkui keskilattialla
|
| yhtä, toista toimitellen
|
| kahen kattilan kesellä.
|
| Näki lastun lattialla:
|
| poimi lastun lattialta.
|
|
|
| "Katselevi, kääntelevi:
|
| 'Mitä tuostaki tulisi
|
| Kavon kaunihin käsissä,
|
| 270 | hyvän immen hyppysissä,
|
| jos kannan Kavon kätehen,
|
| hyvän immen hyppysihin?'
|
|
|
| "Kantoipa Kavon kätehen,
|
| hyvän immen hyppysihin.
|
| Kapo kaksin kämmeninsä,
|
| hykerti käsin molemmin
|
| molempihin reisihinsä:
|
| syntyi näätä kultarinta.
|
|
|
| "Niin se neuvoi nääteänsä,
|
| 280 | orpolastansa opasti:
|
| 'Näätäseni, lintuseni,
|
| rahankarva kaunoiseni!
|
| Mene tuonne, kunne käsken,
|
| kunne käsken ja kehoitan:
|
| kontion kivikololle,
|
| metsän karhun kartanolle,
|
| jossa karhut tappelevat,
|
| kontiot kovin elävät!
|
| Kourin hiivoa kokoa,
|
| 290 | käsin vaahtea valuta,
|
| se kanna Kavon kätehen,
|
| tuo olallen Osmottaren!'
|
|
|
| "Jopa taisi näätä juosta,
|
| rinta kulta riehätellä.
|
| Pian juoksi matkan pitkän,
|
| välehen välit samosi,
|
| joen poikki, toisen pitkin,
|
| kolmannen vähän vitahan
|
| kontion kivikololle,
|
| 300 | karhun louhikammiolle.
|
| Siellä karhut tappelevat,
|
| kontiot kovin elävät
|
| rautaisella kalliolla,
|
| vuorella teräksisellä.
|
|
|
| "Valui vaahti karhun suusta,
|
| hiiva hirveän kiasta:
|
| käsin vaahtea valutti,
|
| kourin hiivoa kokosi;
|
| sen kantoi Kavon kätehen,
|
| 310 | hyvän immen hyppysihin.
|
|
|
| "Osmotar oluehensa,
|
| Kapo kaatoi kaljahansa:
|
| ei ota olut hapata,
|
| mehu miesten puurakoia.
|
|
|
| "Osmotar, oluen seppä,
|
| Kapo, kaljojen tekijä,
|
| ainakin ajattelevi:
|
| 'Mitä tuohon tuotanehe
|
| oluelle happaimeksi,
|
| 320 | kaljalle kohottimeksi?'
|
|
|
| "Kalevatar, kaunis neiti,
|
| tyttö sormilta sorea,
|
| aina liukas liikunnolta,
|
| aina kengältä kepeä,
|
| liikkui sillan liitoksella,
|
| keikkui keskilattialla
|
| yhtä, toista toimitellen
|
| kahen kattilan välillä.
|
| Näki maassa palkoheinän:
|
| 330 | poimi maasta palkoheinän.
|
|
|
| "Katselevi, kääntelevi:
|
| 'Mitä tuostaki tulisi
|
| Kavon kaunihin käsissä,
|
| hyvän immen hyppysissä,
|
| jos kannan Kavon kätehen,
|
| hyvän immen hyppysihin?'
|
|
|
| "Kantoipa Kavon kätehen,
|
| hyvän immen hyppysihin.
|
| Kapo kaksin kämmeninsä,
|
| 340 | hykerti käsin molemmin
|
| molempihin reisihinsä:
|
| mehiläinen siitä syntyi.
|
|
|
| "Niin se neuvoi lintuansa,
|
| mehiläistänsä opasti:
|
| 'Mehiläinen, lintu liukas,
|
| nurmen kukkien kuningas!
|
| Lennä tuonne, kunne käsken,
|
| kunne käsken ja kehoitan:
|
| saarelle selälliselle,
|
| 350 | luo'olle merelliselle!
|
| Siell' on neiti nukkununna,
|
| vyö vaski valahtanunna,
|
| sivulla simainen heinä,
|
| mesiheinä helmassansa.
|
| Tuo simoa siivessäsi,
|
| kanna mettä kaavussasi
|
| heleästä heinän päästä,
|
| kukan kultaisen kuvusta;
|
| se kanna Kavon kätehen,
|
| 360 | tuo olallen Osmottaren!'
|
|
|
| "Mehiläinen, lintu liukas,
|
| jopa lenti jotta joutui.
|
| Pian lenti matkan pitkän,
|
| välehen välit lyhenti,
|
| meren poikki, toisen pitkin,
|
| kolmannen vähän vitahan
|
| saarehen selällisehen,
|
| luotohon merellisehen.
|
| Näki neien nukkunehen,
|
| 370 | tinarinnan riutunehen
|
| nurmelle nimettömälle,
|
| mesipellon pientarelle,
|
| kupehella kultaheinä,
|
| vyöllänsä hopeaheinä.
|
|
|
| "Kasti siipensä simahan,
|
| sulkansa mesi sulahan
|
| helevässä heinän päässä,
|
| kukan kultaisen nenässä;
|
| sen kantoi Kavon kätehen,
|
| 380 | hyvän immen hyppysihin.
|
|
|
| "Osmotar oluehensa,
|
| Kapo pisti kaljahansa:
|
| siit' otti olut hapata,
|
| siitä nousi nuori juoma
|
| puisen uuen uurtehessa,
|
| korvon koivuisen sisässä;
|
| kuohui korvien tasalle,
|
| ärjyi päällen äyrähien,
|
| tahtoi maahan tyyräellä,
|
| 390 | lattialle lasketella.
|
|
|
| "Oli aikoa vähäisen,
|
| pirahteli pikkaraisen.
|
| Joutui juomahan urohot,
|
| Lemminkäinen liiatenki:
|
| juopui Ahti, juopui Kauko,
|
| juopui veitikkä verevä
|
| oluelta Osmottaren,
|
| kaljalta Kalevattaren.
|
|
|
| "Osmotar, oluen seppä,
|
| 400 | Kapo, kaljojen tekijä,
|
| hän tuossa sanoiksi virkki:
|
| 'Voi, poloinen, päiviäni,
|
| kun panin pahan oluen,
|
| tavattoman taarin laitoin:
|
| ulos korvosta kohosi,
|
| lattialle lainehtivi!'
|
|
|
| "Punalintu puusta lauloi,
|
| rastas räystähän rajalta:
|
| 'Ei ole pahaoloinen,
|
| 410 | on juoma hyväoloinen,
|
| tynnyrihin tyhjettävä,
|
| kellarihin käytettävä
|
| tynnyrissä tammisessa,
|
| vaskivannetten sisässä.'
|
|
|
| "Se oli oluen synty,
|
| kalevaisten kaljan alku;
|
| siitä sai hyvän nimensä,
|
| siitä kuulun kunniansa,
|
| kun oli hyväoloinen,
|
| 420 | hyvä juoma hurskahille:
|
| pani naiset naurusuulle,
|
| miehet mielelle hyvälle,
|
| hurskahat iloitsemahan,
|
| hullut huppeloitsemahan."
|
|
|
| Siitä Pohjolan emäntä,
|
| kun kuuli oluen synnyn,
|
| koki vettä suuren korvon,
|
| uuen puisen puolellensa,
|
| siihen ohria oloksi
|
| 430 | ja paljo humalan päitä.
|
| Alkoi keitteä olutta,
|
| väkivettä väännätellä
|
| uuen puisen uurtehessa,
|
| korvon koivuisen sisässä.
|
|
|
| Kuut kiviä kuumettihin,
|
| kesät vettä keitettihin,
|
| salot puita poltettihin,
|
| kaivot vettä kannettihin:
|
| jo salot saristui puista,
|
| 440 | veet väheni lähtehistä
|
| olosia pantaessa,
|
| kaljoja kyhättäessä
|
| Pohjan pitkiksi pioiksi,
|
| hyvän joukon juomingiksi.
|
|
|
| Savu saarella palavi,
|
| tuli niemen tutkaimella.
|
| Nousipa savu sakea,
|
| auer ilmahan ajoihe
|
| tuimilta tulisijoilta,
|
| 450 | varavilta valke'ilta:
|
| täytti puolen Pohjan maata,
|
| kaiken Karjalan sokisti.
|
|
|
| Kansa kaikki katsahtavi,
|
| katsahtavi, kaivahtavi:
|
| "Mistäpä savunen saapi,
|
| auer ilmahan ajaikse?
|
| Pienikö soan savuksi,
|
| suuri paimosen paloksi."
|
|
|
| Tuop' on äiti Lemminkäisen
|
| 460 | aivan aamulla varahin
|
| läksi vettä lähteheltä;
|
| näkevi savun sakean
|
| pohjoisilla maailmoilla.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Nuo onpi soan savuja,
|
| varsin vainovalke'ita!"
|
|
|
| Itse Ahti Saarelainen,
|
| tuo on kaunis Kaukomieli,
|
| katseleikse, käänteleikse.
|
| 470 | Arvelee, ajattelevi:
|
| "Josp' on kaalan katsomahan,
|
| likeltä tähystämähän,
|
| mistä tuo savunen saapi,
|
| auer ilman täyttelevi,
|
| oisiko soan savuja,
|
| noita vainovalke'ita."
|
|
|
| Kaaloi Kauko katsomahan
|
| savun syntymäsijoa:
|
| ei ollut soan tulia
|
| 480 | eikä vainovalke'ita;
|
| olipa oluttulia,
|
| kaljankeitto-valke'ita
|
| Sariolan salmen suulla,
|
| niemen kaiskun kainalossa.
|
|
|
| Siinä Kauko katselevi ...
|
| Silmä karsas Kaukon päässä,
|
| silmä karsas, toinen kiero,
|
| suu vähiten väärällänsä.
|
| Virkki viimein katsellessa,
|
| 490 | poikki salmesta sanovi:
|
| "Oi armas anoppiseni,
|
| Pohjan ehtoisa emäntä!
|
| Laitapa oluet oivat,
|
| keitä kaljat kelvolliset
|
| juotavaksi joukon suuren,
|
| Lemminkäisen liiatenki
|
| noissa häissänsä omissa
|
| kera nuoren tyttäresi!"
|
|
|
| Sai olonen valmihiksi,
|
| 500 | mehu miesten juotavaksi.
|
| Pantihin olut punainen,
|
| kalja kaunis käytettihin
|
| maan alle makoamahan
|
| kivisessä kellarissa,
|
| tammisessa tynnyrissä,
|
| tapin vaskisen takana.
|
|
|
| Siitä Pohjolan emäntä
|
| laittoi keitot kiehumahan,
|
| kattilat kamuamahan,
|
| 510 | riehtilät remuamahan.
|
| Leipoi siitä leivät suuret,
|
| suuret talkkunat taputti
|
| hyvän rahvahan varaksi,
|
| joukon suuren syötäviksi
|
| Pohjan pitkissä pioissa,
|
| Sariolan juomingissa.
|
|
|
|
|
| Saipa leivät leivotuksi,
|
| talkkunat taputetuksi.
|
| Kului aikoa vähäisen,
|
| 520 | pirahteli pikkaraisen:
|
| olut tykki tynnyrissä,
|
| kalja keikkui kellarissa:
|
| "Kun nyt juojani tulisi,
|
| lakkijani laittauisi,
|
| kunnollinen kukkujani,
|
| laaullinen laulajani!"
|
|
|
| Etsittihin laulajata,
|
| laaullista laulajata,
|
| kunnollista kukkujata,
|
| 530 | kaunista karehtijata:
|
| lohi on tuotu laulajaksi,
|
| hauki kunnon kukkujaksi.
|
| Ei lohessa laulajata,
|
| hauissa karehtijata:
|
| lohen on leuat longallahan,
|
| hauin hampahat hajalla.
|
|
|
| Etsittihin laulajata,
|
| laaullista laulajata,
|
| kunnollista kukkujata,
|
| 540 | kaunista karehtijata:
|
| lapsi on tuotu laulajaksi,
|
| poika kunnon kukkujaksi.
|
| Ei lapsessa laulajata,
|
| kuolasuussa kukkujata:
|
| lapsen kiel' on kimmeltynnä,
|
| kielen kanta kammeltunna.
|
|
|
| Uhkasi olut punainen,
|
| noitueli nuori juoma
|
| nassakassa tammisessa,
|
| 550 | tapin vaskisen takana:
|
| "Kun et laita laulajata,
|
| laaullista laulajata,
|
| kunnollista kukkujata,
|
| kaunista karehtijata,
|
| potkin poikki vanteheni,
|
| ulos pohjani porotan!"
|
|
|
| Silloin Pohjolan emäntä
|
| pani kutsut kulkemahan,
|
| airuhut vaeltamahan.
|
| 560 | Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ohoh piika pikkarainen,
|
| orjani alinomainen!
|
| Kutsu rahvasta kokohon,
|
| miesten joukko juominkihin!
|
| Kutsu kurjat, kutsu köyhät,
|
| sokeatki, vaivaisetki,
|
| rammatki, rekirujotki!
|
| Sokeat venehin soua,
|
| rammat ratsahin ajele,
|
| 570 | rujot re'in remmätellös!
|
|
|
| "Kutsu kaikki Pohjan kansa
|
| ja kaikki Kalevan kansa,
|
| kutsu vanha Väinämöinen
|
| lailliseksi laulajaksi!
|
| Elä kutsu Kaukomieltä,
|
| tuota Ahti Saarelaista!"
|
|
|
| Tuop' on piika pikkarainen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Miks' en kutsu Kaukomieltä,
|
| 580 | yhtä Ahti Saarelaista?"
|
|
|
| Tuop' on Pohjolan emäntä
|
| sanan vastaten sanovi:
|
| "Siks' et kutsu Kaukomieltä,
|
| tuota lieto Lemminkäistä,
|
| kun on kaikitse toraisa,
|
| aivan tarkka tappelija;
|
| tehnyt on häissäki häpeät,
|
| pitoloissa pillat suuret,
|
| nauranut pyhäiset piiat
|
| 590 | pyhäisissä vaattehissa."
|
|
|
| Tuop' on piika pikkarainen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mistä tieän Kaukomielen,
|
| jotta heitän kutsumatta?
|
| En tunne Ahin kotia,
|
| Kaukomielen kartanoa."
|
|
|
| Sanoi Pohjolan emäntä,
|
| itse lausui ja nimesi:
|
| "Hyvin tunnet Kaukomielen,
|
| 600 | tuon on Ahti Saarelaisen:
|
| Ahti saarella asuvi,
|
| veitikkä vesien luona,
|
| laajimman lahen sivulla,
|
| Kaukoniemen kainalossa."
|
|
|
| Tuop' on piika pikkarainen,
|
| raataja rahan-alainen,
|
| kantoi kutsut kuusialle,
|
| keruhut kaheksialle.
|
| Kutsui kaiken Pohjan kansan
|
| 610 | ja kaiken Kalevan kansan,
nuotki hoikat huonemiehet,
|
| kaitakauhtanat kasakat.
|
| Yks' on aino Ahti poika,
|
| - senp' on heitti kutsumatta. |