| Nousi siitä Väinämöinen
|
| jalan kahen kankahalle
|
| saarehen selällisehen,
|
| manterehen puuttomahan.
|
|
|
| Viipyi siitä vuotta monta,
|
| aina eellehen eleli
|
| saaressa sanattomassa,
|
| manteressa puuttomassa.
|
|
|
| Arvelee, ajattelevi,
|
| 10 | pitkin päätänsä pitävi:
|
| kenpä maita kylvämähän,
|
| toukoja tihittämähän?
|
|
|
| Pellervoinen, pellon poika,
|
| Sampsa poika pikkarainen,
|
| sep' on maita kylvämähän,
|
| toukoja tihittämähän!
|
|
|
| Kylvi maita kyyhätteli,
|
| kylvi maita, kylvi soita,
|
| kylvi auhtoja ahoja,
|
| 20 | panettavi paasikoita.
|
|
|
| Mäet kylvi männiköiksi,
|
| kummut kylvi kuusikoiksi,
|
| kankahat kanervikoiksi,
|
| notkot nuoriksi vesoiksi.
|
|
|
| Noromaille koivut kylvi,
|
| lepät maille leyhke'ille,
|
| tuomet kylvi tuorehille,
|
| raiat maille raikkahille,
|
| pihlajat pyhille maille,
|
| 30 | pajut maille paisuville,
|
| katajat karuille maille,
|
| tammet virran vieremille.
|
|
|
| Läksi puut ylenemähän,
|
| vesat nuoret nousemahan.
|
| Kasvoi kuuset kukkalatvat,
|
| lautui lakkapäät petäjät.
|
| Nousi koivupuut noroilla,
|
| lepät mailla leyhke'illä,
|
| tuomet mailla tuorehilla,
|
| 40 | katajat karuilla mailla,
|
| katajahan kaunis marja,
|
| tuomehen hyvä he'elmä.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| kävi tuota katsomahan
|
| Sampsan siemenen aloa,
|
| Pellervoisen kylvämiä.
|
| Näki puut ylenneheksi,
|
| vesat nuoret nousneheksi;
|
| yks' on tammi taimimatta,
|
| 50 | juurtumatta puu Jumalan.
|
|
|
| Heitti herjan valloillensa,
|
| olevillen onnillensa;
|
| vuotti vielä yötä kolme,
|
| saman verran päiviäki.
|
| Kävi siitä katsomahan
|
| viikon päästä viimeistäki:
|
| ei ole tammi kasvanunna,
|
| juurtununna puu Jumalan.
|
|
|
| Niin näkevi neljä neittä,
|
| 60 | viisi veen on morsianta.
|
| Ne oli nurmen niitännässä,
|
| kastekorren katkonnassa
|
| nenässä utuisen niemen,
|
| päässä saaren terhenisen;
|
| mink' on niitti, sen haravoi,
|
| kaikki karhille veteli.
|
|
|
| Tulipa merestä Tursas,
|
| uros aalloista yleni.
|
| Tunki heinäset tulehen,
|
| 70 | ilmivalkean väkehen;
|
| ne kaikki poroksi poltti,
|
| kypeniksi kyyetteli.
|
|
|
| Tuli tuhkia läjänen,
|
| koko kuivia poroja.
|
| Saip' on siihen lemmen lehti,
|
| lemmen lehti, tammen terho,
|
| josta kasvoi kaunis taimi,
|
| yleni vihanta virpi;
|
| nousi maasta mansikkaisna,
|
| 80 | kasvoi kaksihaarukkaisna.
|
|
|
| Ojenteli oksiansa,
|
| levitteli lehviänsä.
|
| Latva täytti taivahalle,
|
| lehvät ilmoille levisi:
|
| piätti pilvet juoksemasta,
|
| hattarat hasertamasta,
|
| päivän peitti paistamasta,
|
| kuuhuen kumottamasta.
|
|
|
| Silloin vanha Väinämöinen
|
| 90 | arvelee, ajattelevi:
|
| oisko tammen taittajata,
|
| puun sorean sortajata?
|
| Ikävä inehmon olla,
|
| kamala kalojen uia
|
| ilman päivän paistamatta,
|
| kuuhuen kumottamatta.
|
|
|
| Ei ole sitä urosta
|
| eikä miestä urheata,
|
| joka taisi tammen kaata,
|
| 100 | satalatvan langettoa.
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kave äiti, kantajani,
|
| luonnotar, ylentäjäni!
|
| Laitapa ve'en väkeä
|
| - veessä on väkeä paljo -
|
| tämä tammi taittamahan,
|
| puu paha hävittämähän
|
| eestä päivän paistavaisen,
|
| 110 | tieltä kuun kumottavaisen!"
|
|
|
| Nousipa merestä miesi,
|
| uros aallosta yleni.
|
| Ei tuo ollut suuren suuri
|
| eikä aivan pienen pieni:
|
| miehen peukalon pituinen,
|
| vaimon vaaksan korkeuinen.
|
|
|
| Vaski- oli hattu hartioilla,
|
| vaskisaappahat jalassa,
|
| vaskikintahat käessä,
|
| 120 | vaskikirjat kintahissa,
|
| vaskivyöhyt vyölle vyötty,
|
| vaskikirves vyön takana:
|
| varsi peukalon pituinen,
|
| terä kynnen korkeuinen.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| arvelee, ajattelevi:
|
| on miesi näkemiänsä,
|
| uros silmänluontiansa,
|
| pystyn peukalon pituinen,
|
| 130 | härän kynnen korkunainen!
|
|
|
| Siitä tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Mi sinä olet miehiäsi,
|
| ku, kurja, urohiasi?
|
| Vähän kuollutta parempi,
|
| katonutta kaunihimpi!"
|
|
|
| Sanoi pikku mies merestä,
|
| uros aallon vastaeli:
|
| "Olen mie mokoma miesi,
|
| 140 | uros pieni, veen väkeä.
|
| Tulin tammen taittamahan,
|
| puun murskan murentamahan."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei liene sinua luotu,
|
| eipä luotu eikä suotu
|
| ison tammen taittajaksi,
|
| puun kamalan kaatajaksi."
|
|
|
| Sai toki sanoneheksi;
|
| 150 | katsahtavi vielä kerran:
|
| näki miehen muuttunehen,
|
| uuistunehen urohon!
|
| Jalka maassa teutaroivi,
|
| päähyt pilviä pitävi;
|
| parta on eessä polven päällä,
|
| hivus kannoilla takana;
|
| syltä oli silmien välitse,
|
| syltä housut lahkehesta,
|
| puoltatoista polven päästä,
|
| 160 | kahta kaation rajasta.
|
|
|
| Hivelevi kirvestänsä,
|
| tahkaisi tasatereä
|
| kuutehen kovasimehen,
|
| seitsemähän sieran päähän.
|
|
|
| Astua lykyttelevi,
|
| käyä kulleroittelevi
|
| lave'illa lahkehilla,
|
| leve'illä liehuimilla.
|
| Astui kerran keikahutti
|
| 170 | hienoiselle hietikolle,
|
| astui toisen torkahutti
|
| maalle maksankarvaiselle,
|
| kolmannenki koikahutti
|
| juurelle tulisen tammen.
|
|
|
| Iski puuta kirvehellä,
|
| tarpaisi tasaterällä.
|
| Iski kerran, iski toisen,
|
| kohta kolmannen yritti;
|
| tuli tuiski kirvehestä,
|
| 180 | panu tammesta pakeni:
|
| tahtoi tammi kallistua,
|
| lysmyä rutimoraita.
|
|
|
| Niin kerralla kolmannella
|
| jopa taisi tammen kaata,
|
| ruhtoa rutimoraian,
|
| satalatvan lasketella.
|
| Tyven työnnytti itähän,
|
| latvan laski luotehesen,
|
| lehvät suurehen suvehen,
|
| 190 | oksat puolin pohjosehen.
|
|
|
| Kenpä siitä oksan otti,
|
| se otti ikuisen onnen;
|
| kenpä siitä latvan taittoi,
|
| se taittoi ikuisen taian;
|
| kenpä lehvän leikkaeli,
|
| se leikkoi ikuisen lemmen.
|
| Mi oli lastuja pirannut,
|
| pälähellyt pälkäreitä
|
| selvälle meren selälle,
|
| 200 | lake'ille lainehille,
|
| noita tuuli tuuitteli,
|
| meren läikkä läikytteli
|
| venosina veen selällä,
|
| laivasina lainehilla.
|
|
|
| Kantoi tuuli Pohjolahan.
|
| Pohjan piika pikkarainen
|
| huntujahan huuhtelevi,
|
| virutteli vaattehia
|
| rannalla vesikivellä
|
| 210 | pitkän niemyen nenässä.
|
|
|
| Näki lastun lainehilla;
|
| tuon kokosi konttihinsa,
|
| kantoi kontilla kotihin,
|
| pitkäkielellä piha'an,
|
| tehä noian nuoliansa,
|
| ampujan asehiansa.
|
|
|
| Kun oli tammi taittununna,
|
| kaatununna puu katala,
|
| pääsi päivät paistamahan,
|
| 220 | pääsi kuut kumottamahan,
|
| pilvet pitkin juoksemahan,
|
| taivon kaaret kaartamahan
|
| nenähän utuisen niemen,
|
| päähän saaren terhenisen.
|
|
|
| Siit' alkoi salot silota,
|
| metsät mielin kasvaella,
|
| lehti puuhun, ruoho maahan,
|
| linnut puuhun laulamahan,
|
| rastahat iloitsemahan,
|
| 230 | käki päällä kukkumahan.
|
|
|
| Kasvoi maahan marjanvarret,
|
| kukat kultaiset keolle;
|
| ruohot kasvoi kaikenlaiset,
|
| monenmuotoiset sikesi.
|
| Ohra on yksin nousematta,
|
| touko kallis kasvamatta.
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| astuvi, ajattelevi
|
| rannalla selän sinisen,
|
| 240 | ve'en vankan vieremillä.
|
| Löyti kuusia jyviä,
|
| seitsemiä siemeniä
|
| rannalta merelliseltä,
|
| hienoiselta hietiköltä;
|
| kätki nää'än nahkasehen,
|
| koipehen kesäoravan.
|
|
|
| Läksi maata kylvämähän,
|
| siementä sirottamahan
|
| vierehen Kalevan kaivon,
|
| 250 | Osmon pellon penkerehen.
|
|
|
| Tirskuipa tiainen puusta:
|
| "Eipä nouse Osmon ohra,
|
| ei kasva Kalevan kaura
|
| ilman maan alistamatta,
|
| ilman kasken kaatamatta,
|
| tuon tulella polttamatta."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| teetti kirvehen terävän.
|
| Siitä kaatoi kasken suuren,
|
| 260 | mahottoman maan alisti.
|
| Kaikki sorti puut soreat;
|
| yhen jätti koivahaisen
|
| lintujen leposijaksi,
|
| käkösen kukuntapuuksi.
|
|
|
| Lenti kokko halki taivon,
|
| lintunen ylitse ilman.
|
| Tuli tuota katsomahan:
|
| "Miksipä on tuo jätetty
|
| koivahainen kaatamatta,
|
| 270 | puu sorea sortamatta?"
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Siksipä on tuo jätetty:
|
| lintujen lepeämiksi,
|
| kokon ilman istumiksi."
|
|
|
| Sanoi kokko, ilman lintu:
|
| "Hyvinpä sinäki laait:
|
| heitit koivun kasvamahan,
|
| puun sorean seisomahan
|
| linnuille lepeämiksi,
|
| 280 | itselleni istumiksi."
|
|
|
| Tulta iski ilman lintu,
|
| valahutti valkeaista.
|
| Pohjaistuuli kasken poltti,
|
| koillinen kovin porotti:
|
| poltti kaikki puut poroksi,
|
| kypeniksi kyyetteli.
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| otti kuusia jyviä,
|
| seitsemiä siemeniä
|
| 290 | yhen nää'än nahkasesta,
|
| koivesta kesäoravan,
|
| kesäkärpän kämmenestä.
|
|
|
| Läksi maata kylvämähän,
|
| siementä sirottamahan.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Minä kylvän kyyhättelen
|
| Luojan sormien lomitse,
|
| käen kautta kaikkivallan
|
| tälle maalle kasvavalle,
|
| 300 | ahollen ylenevälle.
|
|
|
| "Akka manteren-alainen,
|
| mannun eukko, maan emäntä!
|
| Pane nyt turve tunkemahan,
|
| maa väkevä vääntämähän!
|
| Eip' on maa väkeä puutu
|
| sinä ilmoisna ikänä,
|
| kun lie armo antajista,
|
| lupa luonnon tyttäristä.
|
|
|
| "Nouse, maa, makoamasta,
|
| 310 | Luojan nurmi, nukkumasta!
|
| Pane korret korttumahan
|
| sekä varret varttumahan!
|
| Tuhansin neniä nosta,
|
| saoin haaroja hajota
|
| kynnöstäni, kylvöstäni,
|
| varsin vaivani näöstä!
|
|
|
| "Oi Ukko, ylijumala
|
| tahi taatto taivahinen,
|
| vallan pilvissä pitäjä,
|
| 320 | hattarojen hallitsija!
|
| Piä pilvissä keräjät,
|
| sekehissä neuvot selvät!
|
| Iätä iästä pilvi,
|
| nosta lonka luotehesta,
|
| toiset lännestä lähetä,
|
| etelästä ennättele!
|
| Vihmo vettä taivosesta,
|
| mettä pilvistä pirota
|
| orahille nouseville,
|
| 330 | touoille tohiseville!"
|
|
|
| Tuo Ukko, ylijumala,
|
| taatto taivon valtiainen,
|
| piti pilvissä keräjät,
|
| sekehissä neuvot selvät.
|
| Iätti iästä pilven,
|
| nosti longan luotehesta,
|
| toisen lännestä lähetti,
|
| etelästä ennätteli;
|
| syrjin yhtehen sysäsi,
|
| 340 | lomituksin loukahutti.
|
| Vihmoi vettä taivosesta,
|
| mettä pilvistä pirotti
|
| orahille kasvaville,
|
| touoille tohiseville.
|
| Nousipa oras okinen,
|
| kannonkarvainen yleni
|
| maasta pellon pehmeästä,
|
| Väinämöisen raatamasta.
|
|
|
| Jopa tuosta toisna päänä,
|
| 350 | kahen, kolmen yön perästä,
|
| viikon päästä viimeistäki
|
| vaka vanha Väinämöinen
|
| kävi tuota katsomahan
|
| kyntöänsä, kylvöänsä,
|
| varsin vaivansa näköä:
|
| kasvoi ohra mieltä myöten,
|
| tähkät kuuella taholla,
|
| korret kolmisolmuisena.
|
|
|
| Siinä vanha Väinämöinen
|
| 360 | katseleikse, käänteleikse.
|
| Niin tuli kevätkäkönen,
|
| näki koivun kasvavaksi:
|
| "Miksipä on tuo jätetty
|
| koivahainen kaatamatta?"
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Siksipä on tuo jätetty
|
| koivahainen kasvamahan:
|
| sinulle kukuntapuuksi.
|
| Siinä kukkuos, käkönen,
|
| 370 | helkyttele, hietarinta,
|
| hoiloa, hopearinta,
|
| tinarinta, riukuttele!
|
| Kuku illoin, kuku aamuin,
|
| kerran keskipäivälläki,
|
| ihanoiksi ilmojani,
|
| mieluisiksi metsiäni,
|
| rahaisiksi rantojani,
|
| viljaisiksi vieriäni!"
|
| |