| Kullervo, Kalervon poika,
|
| otti konttihin evÀstÀ,
|
| ajoi lehmÀt suota myöten,
|
| itse kangasta kapusi.
|
| Sanan virkki vierressÀnsÀ,
|
| kertoeli kÀyessÀnsÀ:
|
| "Voi minÀ poloinen poika,
|
| voi poika polon-alainen!
|
| Jo minÀ johonki jou'uin,
|
| 10 | jou'uin joutavan jÀlille,
|
| hÀrÀn hÀnnÀn paimeneksi,
|
| vasikkojen vaalijaksi,
|
| joka suon on sotkijaksi,
|
| maan pahan matelijaksi!"
|
|
|
| Istui maahan mÀttÀhÀlle,
|
| pÀÀtyi pÀivÀn rintehesen.
|
| SiinÀ virkki virsissÀnsÀ,
|
| lauluissansa noin lateli:
|
| "Paistapa, Jumalan pÀivÀ,
|
| 20 | Herran kehrÀ, hellittele
|
| sepon karjan kaitsijalle,
|
| poloiselle paimenelle,
|
| elÀ Ilmarin tuville,
|
| emÀnnÀllen ensinkÀnÀ!
|
| EmÀntÀ hyvin elÀvi,
|
| vehnÀsiÀ viiltelevi,
|
| piirosia pistelevi,
|
| voita pÀÀlle vuolaisevi.
|
| Paimen parka kuivan leivÀn,
|
| 30 | kuivan kuoren kurskuttavi,
|
| kauraisen kavertelevi,
|
| lemettisen leikkoavi,
|
| olkisen ojentelevi,
|
| petÀjÀisen peiputtavi,
|
| veen lipillÀ luikkoavi
|
| mÀrÀn mÀttÀhÀn nenÀstÀ.
|
|
|
| "Mene, pÀivÀ, viere, vehnÀ,
|
| alene, Jumalan aika!
|
| Kule, pÀivÀ, kuusikolle,
|
| 40 | viere, vehnÀ, vitsikölle,
|
| karkoa katajikolle,
|
| lennÀ leppien tasalle!
|
| PÀÀstÀ paimenta kotihin
|
| voivatia vuolemahan,
|
| rieskoa repÀisemÀhÀn,
|
| kakkaroita kaivamahan!"
|
|
|
| Silloin Ilmarin emÀntÀ,
|
| paimenen pajattaessa,
|
| Kullervoisen kukkuessa,
|
| 50 | jo oli vuollut voivatinsa,
|
| itse rieskansa revÀisnyt,
|
| kakkaransa kaivaellut;
|
| keittÀnyt vetisen vellin,
|
| kylmÀn kaalin Kullervolle,
|
| jos' oli rakki rasvan syönyt,
|
| Musti murkinan pitÀnyt,
|
| Merkki syönyt mielin mÀÀrin,
|
| Halli haukannut halunsa.
|
|
|
| Lintunen lehosta lauloi,
|
| 60 | pieni lintu pensahasta:
|
| "Jos oisi aika orjan syöÀ,
|
| isottoman illastella."
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| katsoi pitkÀn pÀivÀn pÀÀlle.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Jo nyt on aika atrioia,
|
| aika ruoalle ruveta,
|
| evÀhiÀ etsiskellÀ."
|
|
|
| Ajoi lehmÀnsÀ levolle,
|
| 70 | karjan maata kankahalle;
|
| itse istui mÀttÀhÀlle,
|
| vihannalle turpehelle.
|
| Laski laukkunsa selÀstÀ,
|
| otti leivÀn laukustansa,
|
| katselevi, kÀÀntelevi.
|
| Tuosta tuon sanoiksi virkki:
|
| "Moni on kakku pÀÀltÀ kaunis,
|
| kuorelta kovin sileÀ,
|
| vaan on silkkoa sisÀssÀ,
|
| 80 | akanoita alla kuoren."
|
|
|
| Veti veitsensÀ tupesta
|
| leivÀn leikkaellaksensa:
|
| veitsi vierÀhti kivehen,
|
| kasahutti kalliohon;
|
| terÀ vieri veitsosesta,
|
| katkesi kurauksuesta.
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| katselevi veitsyttÀnsÀ,
|
| itse pÀÀtyi itkemÀhÀn.
|
| 90 | Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Yks' oli veitsi veikkoutta,
|
| yksi rauta rakkautta,
|
| isÀn saamoa eloa,
|
| vanhemman varustamata;
|
| senki katkaisin kivehen,
|
| karahutin kalliohon,
|
| leipÀhÀn pahan emÀnnÀn,
|
| pahan vaimon paistamahan!
|
|
|
| "MillÀ nyt maksan naisen naurun,
|
| 100 | naisen naurun, piian pilkan,
|
| akan ilkeÀn evÀhÀt,
|
| pahan porton paistannaiset?"
|
|
|
| Varis vaakkui varvikosta,
|
| varis vaakkui, korppi koikkui:
|
| "Oi on kurja kullansolki,
|
| ainoa Kalervon poika!
|
| Mit' olet mielellÀ pahalla,
|
| syÀmellÀ synkeÀllÀ?
|
| Ota vitsa viiakosta,
|
| 110 | koivu korven notkelmosta,
|
| aja suolle sontareiet,
|
| lehmÀt liejuhun levitÀ
|
| puolen suurille susille,
|
| toisen korven kontioille!
|
|
|
| "Kaikoa suet kokohon,
|
| karhut kaikki katrahasen!
|
| Suet pistÀ Pienikiksi,
|
| karhut KyytÀksi kyhÀise,
|
| aja karjana kotihin,
|
| 120 | kirjavana kartanolle!
|
| SillÀ maksat naisen naurun,
|
| pahan vaimon parjaukset."
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Malta, malta, hiien huora!
|
| Jos itken isoni veistÀ,
|
| vielÀ itkenet itseki,
|
| itket lypsylehmiÀsi."
|
|
|
| Otti vitsan viiakosta,
|
| 130 | katajaisen karjanruoskan;
|
| sorti suohon lehmÀkarjan,
|
| hÀrÀt murtohon murenti
|
| puoliksi susien syöÀ,
|
| puolen korven kontioille.
|
| Suet lausui lehmÀsiksi,
|
| karhut karjaksi rakenti,
|
| minkÀ pisti Pienikiksi,
|
| kunka KyytÀksi kyhÀisi.
|
|
|
| Lonkui pÀivÀ lounahasen,
|
| 140 | kiertyi keski-illoillensa,
|
| kulki kuusikon tasalle,
|
| lenti lehmÀslypsykselle.
|
| Tuo pahainen paimen raiska,
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| ajoi kontiot kotihin,
|
| susikarjan kartanolle.
|
| VielÀ neuvoi karhujansa,
|
| susillensa suin puheli:
|
| "RepÀise emÀnnÀn reisi,
|
| 150 | pure puoli pohkeata,
|
| kun tulevi katsomahan,
|
| lyykistÀikse lypsÀmÀhÀn!"
|
|
|
| Teki luikun lehmÀn luista,
|
| hÀrÀn sarvesta helinÀn,
|
| torven Tuomikin jalasta,
|
| pillin Kirjon kinterestÀ.
|
| Lujahutti luikullansa,
|
| toitahutti torvellansa
|
| kolmasti kotimÀellÀ,
|
| 160 | kuuesti kujosten suussa.
|
|
|
| Tuop' on Ilmarin emÀntÀ,
|
| sepon akka, selvÀ nainen,
|
| viikon maiotta viruvi,
|
| kesÀvoitta kellettÀvi.
|
| Kuuli suolta soittamisen,
|
| kajahuksen kankahalta.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Ole kiitetty, Jumala!
|
| 170 | Torvi soipi, karja saapi!
|
| Mist' on orja sarven saanut,
|
| torven raataja tavannut,
|
| kun tuo soitelleen tulevi,
|
| toitatellen torvettavi,
|
| puhki korvani puhuvi,
|
| lÀpi pÀÀni lÀylentÀvi?"
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Suolt' on orja sarven saanut,
|
| 180 | tuonut torven liettehestÀ.
|
| Jo nyt on karjasi kujalla,
|
| lehmÀt lÀÀvÀpellon pÀÀssÀ;
|
| saaospa savun panohon,
|
| kÀyös lehmÀt lypsÀmÀhÀn!"
|
|
|
| SepÀ Ilmarin emÀntÀ
|
| kÀski muorin lypsÀmÀhÀn:
|
| "KÀypÀ, muori, lypsÀmÀhÀn,
|
| raavahat rakentamahan!
|
| EnpÀ itse ennÀttÀisi
|
| 190 | taikinan alustehelta."
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ainapa hyvÀt emÀnnÀt,
|
| taitavat taloiset vaimot
|
| itse ennen lehmÀt lypsi,
|
| itse raavahat rakenti."
|
|
|
| SiitÀ Ilmarin emÀntÀ
|
| sai itse savupanolle,
|
| tuosta lypsylle tulevi.
|
| 200 | Katsoi kerran karjoansa,
|
| silmÀeli siivatoita;
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Karja on kaunihin nÀköinen,
|
| siivatat sileÀkarvat,
|
| kaikki ilveksen iholla,
|
| metsÀn uuhen untuvalla,
|
| tuntuvilla tummelilla,
|
| nÀnnillÀ nÀpÀhyvillÀ."
|
|
|
| Lyhmistihe lypsÀmÀhÀn,
|
| 210 | heittihe heruttamahan.
|
| Veti kerran, tuosta toisen,
|
| kohta kolmatta yritti:
|
| susi pÀÀlle suimastaikse,
|
| karhu pÀÀlle kuopaiseikse.
|
| Susi suun revittelevi,
|
| karhu kiskoi kinttusuonet,
|
| puri puolen pohkeata,
|
| katkoi kannan sÀÀriluusta.
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| 220 | sillÀ kosti piian pilkan,
|
| piian pilkan, naisen naurun,
|
| pahan vaimon palkan maksoi.
|
|
|
| Ilmarin iso emÀntÀ
|
| itse loihe itkemÀhÀn,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Pahoin teit sÀ, paimo parka!
|
| Ajoit kontiot kotihin,
|
| suet suurille pihoille!"
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| 230 | tuopa tuohon vastaeli:
|
| "Pahoin tein mÀ, paimen parka,
|
| et hyvin, emÀntÀ parka!
|
| Leivoit sie kivisen leivÀn,
|
| kakun paistoit kallioisen:
|
| ve'in veitseni kivehen,
|
| karahutin kalliohon
|
| - ainoan isoni veitsen,
|
| sukukuntani kuraksen!"
|
|
|
| Sanoi Ilmarin emÀntÀ:
|
| 240 | "Oi sie paimo, armas paimo!
|
| MyöstytÀpÀ miettehesi,
|
| perin lausu lausehesi,
|
| pÀÀstÀ suen suutehista,
|
| karhun kynnestÀ kavista!
|
| Mie sun paioilla parannan,
|
| kaatioilla kaunistelen,
|
| syötÀn voilla, vehnÀsillÀ,
|
| juotan rieskamaitosilla;
|
| vuoen syötÀn raatamatta,
|
| 250 | toisen työlle työntÀmÀttÀ.
|
|
|
| "Kun et jou'u pÀÀstÀmÀhÀn,
|
| kÀy pian kerittÀmÀhÀn,
|
| kohta kaaun kuolijaksi,
|
| muutun mullan muotoiseksi."
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Kun on kuollet, kuolkosipa,
|
| kaotkosi, kun kaonnet!
|
| Sija on maassa mennehillÀ,
|
| 260 | kalmassa kaonnehilla,
|
| maata mahtavaisimmanki,
|
| leve'immÀnki levÀtÀ."
|
|
|
| Sanoi Ilmarin emÀntÀ:
|
| "Oi Ukko, ylijumala!
|
| Jou'uttele jousi suuri,
|
| katso kaaresi parahin,
|
| pane vaskinen vasama
|
| tuon tulisen jousen pÀÀlle!
|
| TyönnytÀ tulinen nuoli,
|
| 270 | ammu vaskinen vasama,
|
| ammu kautta kainaloien,
|
| halki hartiolihojen:
|
| kaa'a tuo Kalervon poika,
|
| ammu kurja kuolijaksi
|
| nuolella terÀsnenÀllÀ,
|
| vasamalla vaskisella!"
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Oi Ukko, ylijumala!
|
| 280 | ElÀ sie minua ammu!
|
| Ammu Ilmarin emÀntÀ,
|
| kaota katala nainen
|
| siirtymÀttÀnsÀ sijalta,
|
| kulkematta kunnekana!"
|
|
|
| SiitÀ Ilmarin emÀntÀ,
|
| tuo tarkan takojan nainen,
|
| vieri kohta kuolijaksi,
|
| kaatui kattilanoeksi
|
| oman pirttinsÀ pihalle,
|
| 290 | kape'ille kartanoille.
|
| Se oli meno nuoren naisen,
|
| kanssa kaunihin emÀnnÀn,
|
| jot' oli viikon valvateltu,
|
| vuosin kuusin kuulusteltu
|
| Ilmarin iki-iloksi,
|
| sepon kuulun kunniaksi. |