| Kullero, Kalervon poika,
|
| sinisukka äijön lapsi,
|
| hivus keltainen, korea,
|
| kengän kauto kaunokainen,
|
| itse läksi astumahan
|
| luota seppo Ilmarisen,
|
| ennenkuin isäntä saisi
|
| naisen kuolon korvihinsa,
|
| painuisi pahoille mielin,
|
| 10 | tapahtuisi tappelohon.
|
|
|
| Läksi soitellen seposta,
|
| ilon lyöen Ilman mailta,
|
| kullervoiten kankahalla,
|
| patakoitellen palolla:
|
| suo sorahti, maa järähti,
|
| kangas vastahan kajahti
|
| Kullervoisen soitantoa,
|
| ilkeän ilonpitoa.
|
|
|
| Kuului se sepon pajahan.
|
| 20 | Seppo seisottui pajassa,
|
| sai kujalle kuulemahan,
|
| kartanolle katsomahan,
|
| mikä soitanta salolla,
|
| kullervointa kankahalla.
|
|
|
| Jo näki toet totiset,
|
| valehettomat, vakaiset:
|
| näki naisen nukkunehen,
|
| kaunoisensa kaatunehen,
|
| kaatunehen kartanolle,
|
| 30 | kellistynehen keolle.
|
|
|
| Siihen seppo seisottihe
|
| syämellä synkeällä.
|
| Puuttui yöksi itkemähän,
|
| viikoksi vetistämähän.
|
| Mieli ei tervoa parempi,
|
| syän ei syttä valkeampi.
|
|
|
| Itse Kullervo käveli,
|
| astui eelle jonnekunne,
|
| päivän korpia kovia,
|
| 40 | hiien hirsikankahia.
|
| Illan tullen, yön pimeten
|
| päätyi maahan mättähälle.
|
|
|
| Siinä istuvi isotoin,
|
| armotoin ajattelevi:
|
| "Mikä lie minunki luonut,
|
| kuka kurjaisen kuvannut
|
| kuuksi päiväksi kululle,
|
| iäkseni ilman alle?
|
|
|
| "Kotihinsa muut menevät,
|
| 50 | majoillensa matkoavat:
|
| mull' on korvessa kotini,
|
| kankahalla kartanoni,
|
| tuulessa tulisijani,
|
| satehessa saunan löyly.
|
|
|
| "Ellöspä, hyvä Jumala,
|
| elkösi sinä ikänä
|
| luoko lasta luonnotointa
|
| eikä aivan armotointa,
|
| isotointa alle ilman,
|
| 60 | emotointa ensinkänä,
|
| niinkuin loit minun, Jumala,
|
| minun kurjaisen kuvasit,
|
| loit kuin lokkien sekahan,
|
| karille meren kajavan!
|
| Päivä pääskyille tulevi,
|
| varpusille valkenevi,
|
| ilo ilman lintusille;
|
| ei minulle milloinkana,
|
| tule ei päivä polvenensa,
|
| 70 | ei ilo sinä ikänä!
|
|
|
| "En tieä tekijätäni
|
| enkä tunne tuojoani.
|
| Liekö telkkä tielle tehnyt,
|
| sorsa suolle suorittanut,
|
| tavi rannalle takonut,
|
| koskelo kiven kolohon?
|
|
|
| "Piennä jäin minä isosta,
|
| matalana maammostani.
|
| Iso kuoli, äiti kuoli,
|
| 80 | kuoli muu sukuni suuri;
|
| jätti mulle jäiset kengät,
|
| sukat uhkuiset unohti;
|
| jätti jäisille jälille,
|
| pyöriville portahille,
|
| joka suohon sortumahan,
|
| likahan litistymähän...
|
|
|
| Vaan en nyt iällä tällä,
|
| en mä vielä jouakana
|
| soille sotkuportahiksi,
|
| 90 | silloiksi likasijoille.
|
| Enkä sinnes suohon sorru,
|
| kunnes kannan kahta kättä,
|
| viittä sormea viritän,
|
| kynttä kymmentä ylennän."
|
|
|
| Jopa juohtui mielehensä,
|
| puuttui aivohon ajatus
|
| käyä Untamon kylähän,
|
| kostoa isonsa kohlut,
|
| ison kohlut, maammon mahlat,
|
| 100 | itsensä pahoin-piännät.
|
|
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Vuota, vuota, Untamoinen,
|
| maltapa, sukuni surma!
|
| Kun tulen minä sotahan,
|
| tokko saan tuvat tuhaksi,
|
| kartanot kekälehiksi?"
|
|
|
| Tuli akka vastahansa,
|
| siniviitta viian eukko.
|
| Hänpä tuon sanoiksi virkki,
|
| 110 | itse lausui, noin nimesi:
|
| "Kunne läksit, Kullervoinen,
|
| kaaloat, Kalervon poika?"
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Juohtui mielehen minulle,
|
| puuttui aivohon ajatus
|
| mennä tuonne toisialle,
|
| käyä Untamon kylähän,
|
| kostoa sukuni surma,
|
| 120 | ison kohlut, maammon mahlat,
|
| polttoa tuvat tuhaksi,
|
| kypeniksi kyyetellä."
|
|
|
| Akka tuo sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Ei ole surmattu sukusi,
|
| viel' ei kaatunut Kalervo.
|
| On sulla iso elossa,
|
| maammo maille tervehenä."
|
|
|
| "Oi on armas akkaseni!
|
| 130 | Sano, armas akkaseni:
|
| missäpä minun isoni,
|
| kussa kaunis kantajani?"
|
|
|
| "Tuollapa sinun isosi,
|
| tuolla kaunis kantajasi
|
| Lapin laajalla rajalla,
|
| kalalammin laitehella."
|
|
|
| "Oi on armas akkaseni!
|
| Sano, armas akkaseni:
|
| mitenkä mä sinne pääsnen,
|
| 140 | kuten kulkea osannen?"
|
|
|
| "Hyvä on sinne päästäksesi,
|
| ouonkin osataksesi,
|
| korven kolkka käyäksesi,
|
| joen ranta juostaksesi.
|
| Astut päivän, tuosta toisen,
|
| astut kohta kolmannenki,
|
| kulet kohti luotehesen.
|
| Vaara vastahan tulevi:
|
| sie astu alatse vaaran,
|
| 150 | käy vaaran vasenta puolta!
|
| Tuostapa joki tulevi
|
| oikealle puolellesi:
|
| käy sitä joen sivua
|
| kolmen kosken kuohumitse!
|
| Tulet niemen tutkaimehen,
|
| pääyt päähän pitkän kaiskun;
|
| tupa on niemen tutkaimessa,
|
| kalasauna kaiskun päässä:
|
| siinäpä iso elävi,
|
| 160 | siinä kaunis kantajasi,
|
| siinäpä sisaresiki,
|
| kaksi kaunista tytärtä."
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| läksi tuosta astumahan.
|
| Astui päivän, tuosta toisen,
|
| astui kohta kolmannenki,
|
| kulki kohti luotehesen.
|
| Tuli vaara vastahansa:
|
| hän astui alaisin puolin,
|
| 170 | vaaran lievettä vasenta.
|
| Joutuvi joelle tuosta:
|
| astuvi joen sivua,
|
| jokivarrutta vasenta.
|
| Kulki kolmen kosken kautta,
|
| tuli niemen tutkaimehen,
|
| päätyi päähän pitkän niemen:
|
| tupa oli niemen tutkaimessa,
|
| kalasauna kaiskun päässä.
|
|
|
| Meni hän tupahan tuosta
|
| 180 | - eipä tunneta tuvassa:
|
| "Mistä vieras veen takoa,
|
| kusta kulkijain kotoisin?"
|
|
|
| "Etkö tunne poikoasi,
|
| tunne et lastasi omoa,
|
| jonka Untamon urohot
|
| veivät kanssansa kotihin
|
| ison vaaksan varrellisna,
|
| emon värttinän pituisna?"
|
|
|
| Emo ennätti sanoa,
|
| 190 | vaimo vanha lausuella:
|
| "Ohoh poikani poloinen,
|
| ohoh kurja kullansolki!
|
| Ettäpäs elävin silmin
|
| näitä maita matkaelet,
|
| kun jo itkin kuolleheksi,
|
| jo kauan kaonneheksi!
|
|
|
| "Kaks' oli poikoa minulla,
|
| kaksi kaunista tytärtä.
|
| Niist' oli osattomalta
|
| 200 | kaksi vanhinta kaonnut:
|
| poika suurehen sotahan,
|
| tyttö tietämättömihin.
|
| Poikani tuli takaisin,
|
| eipä tyttö tullekana."
|
|
|
| Kullervo, Kalervon poika,
|
| itse ennätti kysyä:
|
| "Kunne tyttösi katosi,
|
| minne sai sisarueni?"
|
|
|
| Emo tuon sanoiksi virkki,
|
| 210 | itse lausui, noin nimesi:
|
| "Tuonne tyttöni katosi,
|
| tuonne sai sisaruesi:
|
| läksi marjahan metsälle,
|
| alle vaaran vaapukkahan;
|
| sinnepä kana katosi,
|
| lintu kuoli liian surman,
|
| surmahan sanattomahan,
|
| nimen tietämättömähän.
|
|
|
| "Kenen tyttöä ikävä?
|
| 220 | Kenen muun, kun ei emonsa!
|
| Emon etso eellimäisnä,
|
| emon etso, emon kaiho.
|
| Läksinpä, emo poloinen,
|
| etsimähän tyttöäni;
|
| juoksin korvet kontiona,
|
| salot saukkona samosin.
|
| Etsin päivän, tuosta toisen,
|
| etsin kohta kolmannenki.
|
| Päivän kolmannen perästä,
|
| 230 | viikon päästä viimeistäki
|
| nousin suurelle mäelle,
|
| korkealle kukkulalle.
|
| Huusin tuosta tyttöäni,
|
| kaonnutta kaihoelin:
|
| 'Missä olet, tyttöseni?
|
| Tule jo, tyttöni, kotihin!'
|
|
|
| "Noinpa huusin tyttöäni,
|
| kaonnutta kaipaelin.
|
| Vaarat vastahan saneli,
|
| 240 | kankahat kajahtelivat:
'Elä huua tyttöäsi,
|
| elä huua, hoilaele!
|
| Ei se saa sinä ikänä,
|
| ei paloa polvenansa
|
| emon entisen tiloille,
|
| taaton vanhan valkamoille.'" |