| Tuop' on seppo Ilmarinen,
|
| takoja iän-ikuinen,
|
| heitti kultaisen kuvansa,
|
| hope'isen neitosensa.
|
| Pisti varsan valjahisin,
|
| ruskean re'en etehen,
|
| itse istuvi rekehen,
|
| kohennaikse korjahansa.
|
| Lähteäksensä lupasi
|
| 10 | sekä mietti mennäksensä
|
| pyytämähän Pohjolasta
|
| toista Pohjolan tytärtä.
|
|
|
| Sai päivän ajaneheksi,
|
| tuosta toisen vierneheksi;
|
| päivälläpä kolmannella
|
| tuli Pohjolan pihalle.
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| itse päätyvi pihalle.
|
| Sai tuossa sanelemahan,
|
| 20 | kääntihe kyselemähän
|
| oman lapsensa oloa,
|
| asuntoa armahansa
|
| miniänä miehelässä,
|
| naisena anoppelassa.
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| alla päin, pahoilla mielin,
|
| kaiken kallella kypärin
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ellös nyt, anoppiseni,
|
| 30 | ellös sie kyselkö tuota,
|
| elämiä tyttäresi,
|
| asuntoa armahasi!
|
| Jo sen on surma suin pi'ellyt,
|
| kova loppu loukahtanut.
|
| Maassa on jo marjaseni,
|
| kankahassa kaunoiseni,
|
| mustakulmani kulossa,
|
| hopeani heinikossa.
|
| Läksin toista tyttöäsi,
|
| 40 | nuorempata neitoasi.
|
| Annapa, anoppiseni,
|
| työnnä toinen tyttäresi
|
| naisen entisen eloille,
|
| sijalle sisaruensa!"
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Pahoin tein minä poloinen,
|
| pahoinpa, polon-alainen,
|
| kun ma lapseni lupasin,
|
| 50 | työnsin sulle toisenkana
|
| nuorena nukahtamahan,
|
| verevänä vieremähän:
|
| annoin kuin sutosen suuhun,
|
| karhun kiljuvan kitahan.
|
|
|
| "En nyt toista annakana,
|
| en mä työnnä tyttöäni
|
| nokiesi nuohojaksi,
|
| karstojesi kaapijaksi.
|
| Ennen työnnän tyttäreni,
|
| 60 | laitan lapseni vakavan
|
| koskehen kohisevahan,
|
| palavahan pyörtehesen,
|
| Manalan matikan suuhun,
|
| Tuonen hauin hampahisin."
|
|
|
| Siitä seppo Ilmarinen
|
| murti suuta, väänti päätä,
|
| murti mustoa haventa,
|
| käänti päätä käiväräistä.
|
| Itse tunkihe tupahan,
|
| 70 | alle kattojen ajoihe.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Tulepa minulle, tyttö,
|
| sijalle sisaruesi,
|
| naisen entisen eloille
|
| mesileivän leipojaksi,
|
| oluen osoajaksi!"
|
|
|
| Lauloi lapsi lattialta,
|
| sekä lauloi jotta lausui:
|
| "Pois on, liika, linnastamme,
|
| 80 | mies outo, ovilta näiltä!
|
| Tukon linnoa tuhosit,
|
| palan linnoa pahensit
|
| kerran ennen käytyäsi,
|
| ovillen osattuasi.
|
|
|
| "Neitonen, sinä sisari!
|
| Elä sulho'on ihastu,
|
| elä sulhon suun pitohon
|
| eläkä jalkoihin jaloihin!
|
| Sulholl' on suen ikenet,
|
| 90 | revon koukut kormanossa,
|
| karhun kynnet kainalossa,
|
| veren juojan veitsi vyöllä,
|
| jolla päätä piirtelevi,
|
| selkeä sirettelevi."
|
|
|
| Neiti itse noin saneli
|
| Ilmariselle sepolle:
|
| "En lähe minä sinulle
|
| enkä huoli huitukoille!
|
| Tapoit naisen ennen naiun,
|
| 100 | surmasit sisarueni:
|
| vielä tappaisit minunki,
|
| surmoaisit itseniki.
|
| Onpa tässä neitosessa
|
| paremmanki miehen verta,
|
| kaunihimman varren kauppa,
|
| koreamman korjan täysi,
|
| paikoille paremmillenki,
|
| isommille istuimille,
|
| ei sepon sysisijoille,
|
| 110 | miehen tuhmaisen tulille."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen,
|
| takoja iän-ikuinen,
|
| murti suuta, väänti päätä,
|
| murti mustoa haventa.
|
| Saautti tytön samassa,
|
| käärälti käpälihinsä,
|
| läksi tuiskuna tuvasta,
|
| riepsahti rekensä luoksi;
|
| työnnälti tytön rekehen,
|
| 120 | koksahutti korjahansa.
|
| Läksi kohta kulkemahan,
|
| valmistui vaeltamahan,
|
| käsi ohjassa orosen,
|
| toinen neien nännisillä.
|
|
|
|
|
| Neiti itki ja urisi,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Sain nyt suolle karpalohon,
|
| vehkahan vesiperille;
|
| tuonne ma kana katoan,
|
| 130 | kuolen, lintu, liian surman!
|
|
|
| "Kuule, seppo Ilmarinen!
|
| Kun et laskene minua,
|
| potkin korjasi paloiksi,
|
| sären reen repalehiksi,
|
| potkin poikki polvillani,
|
| sären säärivarsillani."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Sentähen sepon rekosen
|
| 140 | laiat rautahan rakettu,
|
| jotta potkia pitävi,
|
| hyvän immen heiskaroia."
|
|
|
| Neitonen kujertelevi,
|
| vyö vaski valittelevi,
|
| sormiansa murtelevi,
|
| katkovi kätösiänsä.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Kun et laskene minua,
|
| laulaime meren kalaksi,
|
| 150 | syvän aallon siikaseksi."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Etpä sinä sinne pääse:
|
| minä haukina jälessä."
|
|
|
| Neitonen kujertelevi,
|
| vyö vaski valittelevi,
|
| sormiansa murtelevi,
|
| katkovi kätösiänsä.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| 160 | "Kun et laskene minua,
|
| metsähän menetteleime,
|
| kärpäksi kiven kolohon."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Etpä sinä sinne pääse:
|
| minä saukkona jälessä."
|
|
|
| Neitonen kujertelevi,
|
| vyö vaski valittelevi,
|
| sormiansa murtelevi,
|
| 170 | katkovi kätösiänsä.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Kun et laskene minua,
|
| kiuruna kiverteleime
|
| taaksi pilven piilemähän."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Etpä sinä sinne pääse:
|
| minä kokkona jälessä."
|
|
|
| Kulki matkoa palasen,
|
| 180 | ajoi tietä pikkuruisen.
|
| Jo hepo höryeleikse,
|
| luppakorva luonteleikse.
|
|
|
| Neiti päätänsä kohotti,
|
| näki jälkiä lumessa.
|
| Kysytteli, lausutteli:
|
| "Mi on tästä poikki juosnut?"
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Jänö on juosnut siitä poikki."
|
|
|
| Neiti parka huokaiseikse,
|
| 190 | huokaiseikse, henkäiseikse.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Voi minua, kurja raukka!
|
| Parempi minun olisi,
|
| parempi oletteleisi
|
| jänön juoksevan jälillä,
|
| koukkupolven polkemilla,
|
| kuin tämän kosijan reessä,
|
| viirunaaman viltin alla.
|
| Jänön on karvat kaunihimmat,
|
| 200 | jänön suumalo somempi."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| puri huulta, väänti päätä;
|
| ajoa kahattelevi.
|
| Ajoi matkoa palasen:
|
| taas hepo höryeleikse,
|
| luppakorva luonteleikse.
|
|
|
| Neiti päätänsä kohotti,
|
| näki jälkiä lumessa.
|
| Kysytteli, lausutteli:
|
| 210 | "Mi on tästä poikki juosnut?"
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Repo on juosnut siitä poikki."
|
|
|
| Neiti parka huokaiseikse,
|
| huokaiseikse, henkäiseikse.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Voi minua, kurja raukka!
|
| Parempi minun olisi,
|
| parempi oletteleisi
|
| revon reyhkävän re'essä,
|
| 220 | aina käyvän ahkiossa,
|
| kuin tämän kosijan reessä,
|
| viirunaaman viltin alla.
|
| Revon on karvat kaunihimmat,
|
| revon suumalo somempi."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| puri huulta, väänti päätä;
|
| ajoa kahattelevi.
|
| Ajoi matkoa palasen:
|
| taas hepo höryeleikse,
|
| 230 | luppakorva luonteleikse.
|
|
|
| Neiti päätänsä kohotti,
|
| näki jälkiä lumessa.
|
| Kysytteli, lausutteli:
|
| "Mi on tästä poikki juosnut?"
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Hukka on juosnut siitä poikki."
|
|
|
| Neiti parka huokaiseikse,
|
| huokaiseikse, henkäiseikse.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| 240 | "Voi minua, kurja raukka!
|
| Parempi minun olisi,
|
| parempi oletteleisi
|
| hukan hurskavan jälillä,
|
| alakärsän askelilla,
|
| kuin tämän kosijan reessä,
|
| viirunaaman viltin alla.
|
| Hukan on karva kaunihimpi,
|
| hukan suumalo somempi."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| 250 | puri huulta, väänti päätä.
|
| Ajoa kahattelevi
|
| yöksi uutehen kylähän.
|
|
|
| Matkalta väsynehenä
|
| seppo nukkuvi sike'in
|
| - toinen naista naurattavi
|
| mieheltä unekkahalta.
|
|
|
| Siitä seppo Ilmarinen
|
| aamulla havattuansa
|
| murti suuta, väänti päätä,
|
| 260 | murti mustoa haventa.
|
| Sanoi seppo Ilmarinen,
|
| itse mietti, noin nimesi:
|
| "Joko luome laulamahan,
|
| laulan moisen morsiamen
|
| metsähän metsän omaksi
|
| vai vetehen veen omaksi?
|
|
|
| "En laula metsän omaksi:
|
| metsä kaikki kaihostuisi;
|
| enkäpä ve'en omaksi:
|
| 270 | vieroaisi veen kalaset.
|
| Ennen kaa'an kalvallani,
|
| menettelen miekallani."
|
|
|
| Miekka mietti miehen kielen,
|
| arvasi uron pakinan.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ei liene minua luotu
|
| naisia menettämähän,
|
| kataloita kaatamahan."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| 280 | jopa loihe laulamahan,
|
| syäntyi sanelemahan.
|
| Lauloi naisensa lokiksi
|
| luo'olle lekottamahan,
|
| veen karille kaikkumahan,
|
| nenät nienten niukumahan,
|
| vastatuulet vaapumahan.
|
|
|
|
|
| Siitä seppo Ilmarinen
|
| rekehensä reutoaikse.
|
| Ajoa kahattelevi
|
| 290 | alla päin, pahoilla mielin;
|
| matkasi omille maille,
|
| tuli maille tuttaville.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| tiellä vastahan tulevi.
|
| Sai tuosta sanelemahan:
|
| "Veli, seppo Ilmarinen!
|
| Mit' olet pahoilla mielin,
|
| kahta kallella kypärin
|
| Pohjolasta tullessasi?
|
| 300 | Miten Pohjola elävi?"
|
|
|
| Sanoi seppo Ilmarinen:
|
| "Mi on Pohjolan eleä!
|
| Siell' on sampo jauhamassa,
|
| kirjokansi kallumassa:
|
| päivän jauhoi syötäviä,
|
| päivän toisen myötäviä,
|
| kolmannen kotipitoja.
|
|
|
| "Jotta sanon kuin sanonki,
|
| vielä kerran kertaelen:
|
| 310 | mi on Pohjolan eleä,
|
| kun on sampo Pohjolassa!
|
| Siin' on kyntö, siinä kylvö,
|
| siinä kasvo kaikenlainen,
|
| siinäpä ikuinen onni."
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Veli, seppo Ilmarinen!
|
| Minne heitit naisen nuoren,
|
| kunne kuulun morsiamen,
|
| kun sa tyhjänä tuletki,
|
| 320 | aina naisetta ajelet?"
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Lauloin ma mokoman naisen
|
| meren luo'olle lokiksi.
|
| Nyt se lokkina lojuvi,
|
| kajavana kaakahtavi,
|
| kiljuvi vesikivillä,
|
| kariloilla kaljahuvi." |