| Vaka vanha Väinämöinen
|
| arvelevi aivossansa:
|
| "Nytpä soitanto sopisi,
|
| ilon teentä kelpoaisi
|
| näillä uusilla oloilla,
|
| kaunihilla kartanoilla!
|
| Vaan on kantele kaonnut,
|
| iloni iäti mennyt
|
| kalaisehen kartanohon,
|
| 10 | lohisehen louhikkohon,
|
| meren hauan haltijoille,
|
| Vellamon ikiväelle.
|
| Eikä tuota tuonekana,
|
| Ahto antane takaisin.
|
|
|
| "Oi on seppo Ilmarinen!
|
| Taoit ennen, taoit eilen,
|
| taopa tänäki päänä!
|
| Tao rautainen harava,
|
| haravahan piit tiheät,
|
| 20 | piit tiheät, varsi pitkä,
|
| jolla lainehet haroan,
|
| laposille aallot lasken,
|
| meren ruoikot ru'olle,
|
| rannat kaikki karhikoille,
|
| soitto jälle saa'akseni,
|
| kantelo tavatakseni
|
| kalaisesta kaartehesta,
|
| lohisesta louhikosta!"
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen,
|
| 30 | takoja iän-ikuinen,
|
| takoi rautaisen haravan
|
| varren vaskisen keralla.
|
| Piit takoi satoa syltä,
|
| varren viittä valmisteli.
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| otti rautaisen haravan.
|
| Astui tietä pikkaraisen,
|
| kulki matkoa palasen
|
| teloille teräksisille,
|
| 40 | vaskisille valkamoille.
|
|
|
| Tuoss' oli purtta, kaksi purtta,
|
| kaksi valmista venettä
|
| teloilla teräksisillä,
|
| vaskisilla valkamoilla:
|
| yksi pursi uusi pursi,
|
| toinen pursi vanha pursi.
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen,
|
| virkki uuelle venolle:
|
| "Lähepä, veno, vesille,
|
| 50 | pursi, aalloillen ajaite
|
| käsivarren kääntämättä,
|
| peukalon pitelemättä!"
|
|
|
| Läksipä veno vesille,
|
| pursi aalloillen ajoihe.
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| itse istuihe perähän;
|
| läksi merta luutimahan,
|
| lainetta lakaisemahan.
|
| Luopi lumpehet kokohon,
|
| 60 | haravoipi rannan raiskat,
|
| ruoposteli ruo'on ruutut,
|
| ruo'on ruutut, kaislan kaitut,
|
| joka hauanki harasi,
|
| karit kaikki karhieli:
|
| eipä saanut, ei tavannut
|
| hauinluista soittoansa,
|
| ikimennyttä iloa,
|
| kaonnutta kanteloa.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 70 | astuvi kohen kotia
|
| alla päin, pahoilla mielin,
|
| kaiken kallella kypärin.
|
| Itse tuon sanoiksi kertoi:
|
| "Ei tuota enämpi olle
|
| hauin hampahan iloa,
|
| kalanluista luikutusta!"
|
|
|
|
|
| Astuessansa ahoa,
|
| saloviertä vierressänsä
|
| kuuli koivun itkeväksi,
|
| 80 | puun visan vetistäväksi.
|
| Jopa luoksi luontelihe,
|
| lähemmäksi laittelihe.
|
|
|
| Kysytteli, lausutteli:
|
| "Mit' itket, ihana koivu,
|
| puu vihanta, vierettelet,
|
| vyöhyt valkea, valitat?
|
| Ei sua sotahan vieä,
|
| ei tahota tappelohon."
|
|
|
| Koivu taiten vastaeli,
|
| 90 | itse virkki puu vihanta:
|
| "Niinpä muutamat sanovi,
|
| moniahat arvelevi
|
| elävän minun ilossa,
|
| riemussa remuelevan:
|
| minä hoikka huolissani,
|
| ikävissäni iloitsen,
|
| panen pakkopäivissäni,
|
| murehissa murmattelen.
|
|
|
| "Typeryyttä, tyhjä, itken,
|
| 100 | vajauttani valitan,
|
| kun olen osatoin, raukka,
|
| tuiki, vaivainen, varatoin
|
| näillä paikoilla pahoilla,
|
| lake'illa laitumilla.
|
|
|
| "Osalliset, onnelliset
|
| tuota toivovat alati
|
| kesän kaunihin tulevan,
|
| suven suuren lämpiävän.
|
| Toisinpa minä typerä,
|
| 110 | minä vaivainen varoan
|
| - kuoreni kolottavaksi,
|
| lehtivarvat vietäväksi!
|
|
|
| "Useinpa minun utuisen,
|
| use'in, utuisen raukan,
|
| lapset kerkeän keväimen
|
| luokseni lähenteleikse,
|
| veitsin viisin viiltelevät
|
| halki mahlaisen mahani.
|
| Paimenet pahat kesällä
|
| 120 | vievät vyöni valkeaisen,
|
| ken lipiksi, ken tupeksi,
|
| kenpä marjatuohiseksi.
|
|
|
| "Use'in minun utuisen,
|
| use'in, utuisen raukan,
|
| tytöt allani asuvat,
|
| vierelläni viehkuroivat,
|
| lehvät päältä leikkelevät,
|
| varvat vastoiksi sitovat.
|
|
|
| "Use'in minä utuinen,
|
| 130 | use'in, utuinen raukka,
|
| kaaetahan kaskipuiksi,
|
| pinopuiksi pilkotahan.
|
| Kolmasti tänäi kesänä,
|
| tänä suurena suvena
|
| miehet allani asuivat,
|
| kirvestänsä kitkuttivat
|
| mun poloisen pään menoksi,
|
| heikon henkeni lähöksi.
|
|
|
| "Se oli ilo kesästä,
|
| 140 | riemu suuresta suvesta.
|
| Ei ole talvi sen parempi,
|
| lumen aika armahampi.
|
|
|
| "Jopa aina aikaisehen
|
| mure muo'on muuttelevi,
|
| pääni painuvi pahaksi,
|
| kasvot käypi kalveaksi
|
| muistellessa mustat päivät,
|
| pahat ajat arvellessa.
|
|
|
| "Siitä tuuli tuskat tuopi,
|
| 150 | halla huolet haike'immat:
|
| tuuli vie vihannan turkin,
|
| halla kaunihin hamehen.
|
| Niin minä vähävarainen,
|
| minä, koito koivu raukka,
|
| jään aivan alastomaksi,
|
| varsin vaattehettomaksi
|
| vilussa värisemähän,
|
| pakkasessa parkumahan."
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| 160 | "Elä itke, puu vihanta,
|
| vesa lehti, vierettele,
|
| vyöhyt valkea, valita!
|
| Saat sinä olevan onnen,
|
| elon uuen armahamman;
|
| kohta itkenet ilosta,
|
| riemusta remahutellet."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| koivun soitoksi kuvasi.
|
| Veisteli kesäisen päivän,
|
| 170 | kalkutteli kanteletta
|
| nenässä utuisen niemen,
|
| päässä saaren terhenisen.
|
| Veisti kopan kanteletta,
|
| emäpuun iloa uutta,
|
| kopan koivusta lujasta,
|
| emäpuun visaperästä.
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Tuoss' on koppa kanteletta,
|
| 180 | emäpuu iki-iloa.
|
| Mistä naulat saatanehe,
|
| vääntimet perittänehe?"
|
|
|
| Kasvoi tammi tanhualla,
|
| puu pitkä pihan perällä,
|
| tammessa tasaiset oksat,
|
| joka oksalla omena,
|
| omenalla kultapyörä,
|
| kultapyörällä käkönen.
|
|
|
| Kun käki kukahtelevi,
|
| 190 | sanoin viisin virkkelevi,
|
| kulta suusta kumpuavi,
|
| hopea valahtelevi
|
| kultaiselle kunnahalle,
|
| hope'iselle mäelle:
|
| siitä naulat kantelehen,
|
| vääntimet visaperähän!
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen,
|
| itse virkki, noin nimesi:
|
| "Sain ma naulat kantelehen,
|
| 200 | vääntimet visaperähän.
|
| Vielä uupuvi vähäisen,
|
| viittä kieltä kanteloinen.
|
| Mistä tuohon kielet saisin,
|
| äänöset asetteleisin?"
|
|
|
| Läksi kieltä etsimähän.
|
| Astuvi ahoa myöten:
|
| istui immikkö aholla,
|
| nuori neitonen norolla.
|
| Ei se impi itkenynnä,
|
| 210 | ei varsin ilonnutkana;
|
| ilman lauloi itseksensä:
|
| lauloi iltansa kuluksi,
|
| sulhon toivossa tulevan,
|
| armahansa aikehessa.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| tuonne kengättä kepitti,
|
| ilman hampsi hattaratta.
|
| Sitte sinne tultuansa
|
| alkoi hapsia anella.
|
| 220 | Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Anna, impi, hapsiasi,
|
| hieprukka, hivuksiasi
|
| kanteloisen kielosiksi,
|
| ääniksi ilon ikuisen!"
|
|
|
| Antoi impi hapsiansa,
|
| hienoja hivuksiansa;
|
| antoi hasta viisi, kuusi
|
| sekä seitsemän hivusta:
|
| siit' on kielet kantelessa,
|
| 230 | ääntimet iki-ilossa.
|
|
|
| Saip' on soitto valmihiksi.
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| istuiksen alakivelle,
|
| paatiselle portahalle.
|
|
|
| Otti kantelon käsille,
|
| ilon itsensä lähemmä.
|
| Kären käänti taivahalle,
|
| ponnen polville tukesi:
|
| ääniä asettelevi,
|
| 240 | säveliä sääntelevi.
|
|
|
| Sai äänet asetetuksi,
|
| soittonsa sovitetuksi,
|
| niin käänti alakäsille,
|
| poikkipuolin polvillensa.
|
| Laski kynttä kymmenkunnan,
|
| viisi sormea viritti
|
| kielille kapahumahan,
|
| sävelille hyppimähän.
|
|
|
| Siinä vanha Väinämöinen
|
| 250 | kun on soitti kanteletta
|
| käsin pienin, hoikin sormin,
|
| peukaloin ulos kiverin,
|
| jopa virkki puu visainen,
|
| vesa lehti vieretteli,
|
| kukahti käkösen kulta,
|
| hivus impyen ilosi.
|
|
|
| Sormin soitti Väinämöinen,
|
| kielin kantelo kajasi:
|
| vuoret loukkui, paaet paukkui,
|
| 260 | kaikki kalliot tärähti,
|
| kivet laikkui lainehilla,
|
| somerot vesillä souti,
|
| petäjät piti iloa,
|
| kannot hyppi kankahilla.
|
|
|
| Kälykset Kalevan naiset,
|
| kesken kirjan neulomisen
|
| ne tuohon jokena juoksi,
|
| kaikki virtana vilisi,
|
| nuoret naiset naurusuulla,
|
| 270 | emännät ilolla mielin
|
| soitteloa kuulemahan,
|
| iloa imehtimähän.
|
|
|
| Mi oli miehiä lähellä,
|
| ne kaikki lakit käessä;
|
| mi oli akkoja lähellä,
|
| ne kaikki käsi posella.
|
| Tyttäret vesissä silmin,
|
| pojat maassa polvillansa
|
| kanteloista kuuntelivat,
|
| 280 | iloa imehtelivät.
|
| Sanoivat samalla suulla,
|
| yhen kielen kerkesivät:
|
| "Ei ole tuota ennen kuultu
|
| noin suloista soitantoa,
|
| sinä ilmoisna ikänä,
|
| kuuna kullan valkeana!"
|
|
|
| Kuuluvi sorea soitto,
|
| kuului kuutehen kylähän.
|
| Eik' ollut sitä otusta,
|
| 290 | ku ei tullut kuulemahan
|
| tuota soittoa suloista,
|
| kajahusta kanteloisen.
|
|
|
| Mi oli metsän eläintä,
|
| kyykistyivät kynsillehen
|
| kanteloista kuulemahan,
|
| iloa imehtimähän.
|
| Ilman linnut lentäväiset
|
| varvuille varustelihe,
|
| veen kalaset kaikenlaiset
|
| 300 | rantahan rakentelihe.
|
| Matosetki maanalaiset
|
| päälle mullan muuttelihe
|
| - käänteleivät, kuuntelevat
|
| tuota soittoa suloista,
|
| kantelen iki-iloa,
|
| Väinämöisen väännätystä.
|
|
|
| Siinä vanha Väinämöinen
|
| kyllä soitteli somasti,
|
| kajahutti kaunihisti.
|
| 310 | Soitti päivän, soitti toisen
|
| yhtehen rupeamahan,
|
| yhen aamun atriahan,
|
| yhen vyönsä vyötäntähän,
|
| yhen paitansa panohon.
|
|
|
| Kun hän soitteli kotona,
|
| huonehessa honkaisessa,
|
| niin katot kajahtelivat,
|
| permannot pemahtelivat;
|
| laet lauloi, ukset ulvoi,
|
| 320 | kaikki ikkunat iloitsi,
|
| kiukoa kivinen liikkui,
|
| patsas patvinen pajahti.
|
|
|
| Kun hän kulki kuusikossa,
|
| vaelti petäjikössä,
|
| kuusoset kumartelihe,
|
| männyt mäellä kääntelihe,
|
| käpöset keolle vieri,
|
| havut juurelle hajosi.
|
|
|
| Kun hän liikahti lehossa
|
| 330 | tahi astahti aholla,
lehot leikkiä pitivät,
|
| ahot ainoista iloa,
|
| kukat kulkivat kutuhun,
|
| vesat nuoret notkahteli. |