| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| sai sanoman korvihinsa
|
| Väinölän eleleväksi,
|
| Kalevalan kasvavaksi
|
| sammon saauilla muruilla,
|
| kirjokannen kappaleilla.
|
|
|
| Tuo tuota kovin kaehti.
|
| Itse aina arvelevi,
|
| minkä surman suorittaisi,
|
| 10 | kunka kuoleman kokisi
|
| tuolle Väinölän väelle,
|
| kansalle kalevalaisten.
|
|
|
| Ukkoa rukoelevi,
|
| Pauannetta palvoavi:
|
| "Oi Ukko, ylijumala!
|
| Kaataos Kalevan kansa
|
| rakehilla rautaisilla,
|
| neuloilla teräsnenillä!
|
| Tahikka tauilla tapata,
|
| 20 | surmoa suku katala,
|
| miehet pitkille pihoille,
|
| naiset läävän lattioille!"
|
|
|
| Tyttö oli Tuonelan sokea,
|
| Loviatar, vaimo vanha,
|
| pahin Tuonen tyttäriä,
|
| ilke'in manattaria,
|
| alku kaikille pahoille,
|
| tuhansille turmioille.
|
| Sill' oli muoto mustanlainen,
|
| 30 | iho inhon-karvallinen.
|
|
|
|
|
| Tuopa musta Tuonen tyttö,
|
| ulappalan umpisilmä,
|
| teki tielle vuotehensa,
|
| pahnansa pahalle maalle.
|
| Selin tuulehen makasi,
|
| kaltoin säähän karkeahan,
|
| perin viimahan viluhun,
|
| kohin päivänkoittehesen.
|
|
|
| Tuli suuri tuulen puuska,
|
| 40 | iästä iso vihuri,
|
| tuuli tuhman raskahaksi,
|
| kostutti kohulliseksi
|
| aholla vesattomalla,
|
| maalla mättähättömällä.
|
|
|
| Kantoi kohtua kovoa,
|
| vatsantäyttä vaikeata;
|
| kantoi kuuta kaksi, kolme,
|
| neljännenki, viiennenki,
|
| kuuta seitsemän, kaheksan,
|
| 50 | ympäri yheksän kuuta,
|
| vaimon vanha'an lukuhun
|
| kuuta puolen kymmenettä.
|
|
|
| Yheksännen kuun lopulla,
|
| kuun alulla kymmenennen
|
| kohtu kääntyvi kovaksi,
|
| painuvi pakolliseksi;
|
| eikä synny syntyminen,
|
| luovu luomaiset sikiöt.
|
|
|
| Siirrälti sijan aloa,
|
| 60 | paneutti toisen paikan.
|
| Meni portto poikimahan,
|
| tulen lautta lapsimahan
|
| kahen kallion välihin,
|
| viien vuoren viukelohon:
|
| eipä tuolla synty synny,
|
| luovu luomainen sikiö.
|
|
|
| Etsi synnytössijoa,
|
| vatsansa vajennusmaata
|
| heiluvilla hettehillä,
|
| 70 | läikkyvillä lähtehillä:
|
| ei siellä sijoa saanut,
|
| vajennusta vatsallensa.
|
|
|
| Synnytteli poikiansa,
|
| vajenteli vatsoansa
|
| kuohussa tulisen kosken,
|
| ve'en vankan vääntehessä,
|
| alla kolmen kosken koprun,
|
| alla äyrähän yheksän;
|
| vaan ei vielä synty synny,
|
| 80 | kehnon kohtu ei kevene.
|
|
|
| Alkoi itkeä iletys,
|
| parkua paha kuvatus.
|
| Ei tieä, mihin menisi,
|
| kunne kulkea pitäisi
|
| vatsansa vajentamahan,
|
| poikiansa poikimahan.
|
|
|
| Puhui pilvestä Jumala,
|
| lausui Luoja taivahalta:
|
| "Tuoll' on suolla kolmisoppi
|
| 90 | rannalla meryttä vasten,
|
| pimeässä Pohjolassa,
|
| sangassa Sariolassa.
|
| Mene sinne poikimahan,
|
| kohtusi keventämähän!
|
| Siellä silma tarvitahan,
|
| väkeäsi vuotetahan."
|
|
|
| Tuopa musta Tuonen tyttö,
|
| ilkeä Manalan impi,
|
| tuli Pohjolan tuville,
|
| 100 | Sariolan saunan maille
|
| latomahan lapsiansa,
|
| saamahan sikiöitänsä.
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| Pohjan akka harvahammas,
|
| vei tuon saunahan saloa,
|
| kylin kylpyhuonehesen,
|
| kyläkunnan kuulematta,
|
| sanan saamatta kylähän.
|
|
|
| Lämmitti saloa saunan,
|
| 110 | rikenehen riuahutti;
|
| oluella ukset voiti,
|
| kasti kaljalla saranat,
|
| jottei ukset ulvonunna,
|
| saranat narahtanunna.
|
|
|
| Siitä tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Kave eukko, luonnon tyttö,
|
| kave kultainen, korea,
|
| jok' olet vanhin vaimoloita,
|
| 120 | ensin emä itselöitä!
|
| Juokse polvesta merehen,
|
| vyö lapasta lainehesen,
|
| ota kiiskiltä kinoa,
|
| matehelta nuljaskata,
|
| jolla voiat luun lomia,
|
| sivelet sivuja myöten,
|
| päästät piian pintehistä,
|
| vaimon vatsanvääntehistä,
|
| tästä tuskasta kovasta,
|
| 130 | vatsantyöstä vaikeasta!
|
|
|
| "Kun ei tuosta kyllin liene,
|
| oi Ukko, ylijumala,
|
| tule tänne tarvittaissa,
|
| käy tänne kutsuttaessa!
|
| Tääll' on piika pintehessä,
|
| vaimo vatsanvääntehessä
|
| saunassa savun seassa,
|
| kylän kylpyhuonehessa.
|
|
|
| "Ota kultainen kurikka
|
| 140 | kätehesi oikeahan!
|
| Sillä haittoja hajota,
|
| pihtipuoliset porota,
|
| lukot Luojan lonkahuta,
|
| takasalvat poikki taita
|
| mennä suuren, mennä pienen,
|
| kulkea vähäväkisen!"
|
|
|
| Siinä tuo paha pahennus,
|
| Tuonen tyttö umpisilmä
|
| jopa vatsansa vajenti,
|
| 150 | latoi lapsensa vihaiset
|
| alla vaipan vaskikirjan,
|
| alla uutimen utuisen.
|
|
|
| Teki poikoa yheksän
|
| yhtenä kesäisnä yönä,
|
| yhen löylyn lyötävillä,
|
| yhen saunan saatavilla,
|
| yhestä vatsan väestä,
|
| kohuntäyestä kovasta.
|
|
|
| Nimitteli poikiansa,
|
| 160 | laaitteli lapsiansa,
|
| kuin kuki tekemiänsä,
|
| itse ilmi luomiansa:
|
| minkä pisti pistokseksi,
|
| kunka änkäsi ähyksi,
|
| minkä laati luuvaloksi,
|
| kunka riieksi risasi;
|
| minkä painoi paiseheksi,
|
| kunka ruohutti ruveksi,
|
| minkä syöjäksi sysäsi,
|
| 170 | kunka ruhtosi rutoksi.
|
|
|
| Jäi yksi nimittämättä,
|
| poika pahnan-pohjimmainen.
|
| Senpä sitte käski tuonne,
|
| työnti velhoiksi vesille,
|
| noi'iksi noroperille,
|
| katehiksi kaikin paikoin.
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| muut on käski käyä tuonne
|
| nenähän utuisen niemen,
|
| 180 | päähän saaren terhenisen.
|
| Ärrytti äkäiset luomat,
|
| tavattomat tauit työnti
|
| vasten Väinölän väkeä,
|
| surmaksi su'un Kalevan.
|
|
|
| Pojat Väinölän potevi,
|
| läsivi Kalevan kansa
|
| tautia tavattomia,
|
| nimen tietämättömiä:
|
| alta lattiat lahovi,
|
| 190 | päältä peite märkänevi.
|
|
|
|
|
| Silloin vanha Väinämöinen,
|
| tietäjä iän-ikuinen,
|
| läksi päitä päästämähän,
|
| henkiä lunastamahan,
|
| läksi Tuonelle sotahan,
|
| kera tauin tappelohon.
|
|
|
| Saattoi saunan lämpimäksi,
|
| kivet löylyn lyötäväksi
|
| puuhu'illa puhtahilla,
|
| 200 | ve'en tuomilla haloilla.
|
| Vei on vettä verhossansa,
|
| kantoi vastat varjossansa,
|
| hauteli haluiset vastat,
|
| satalatvat lauhutteli.
|
|
|
| Löi siitä simaisen löylyn,
|
| mesilöylyn löyhäytti
|
| läpi kuumien kivien,
|
| palavojen paaterojen.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| 210 | lausui tuolla lausehella:
|
| "Tule nyt löylyhyn, Jumala,
|
| iso ilman, lämpimähän
|
| tekemähän terveyttä,
|
| rauhoa rakentamahan!
|
| Pyyhi pois pyhät kipunat,
|
| pyhät saastat sammuttele,
|
| lyötä maahan liika löyly,
|
| paha löyly pois lähetä,
|
| ettei polta poikiasi,
|
| 220 | turmele tekemiäsi!
|
|
|
| "Minkä vettä viskaelen
|
| noille kuumille kiville,
|
| se me'eksi muuttukohon,
|
| simaksi sirahtakohon!
|
| Juoskohon joki metinen,
|
| simalampi laikkukohon
|
| läpi kiukahan kivisen,
|
| läpi saunan sammalisen!
|
|
|
| "Ei nyt meitä syyttä syöä
|
| 230 | eikä tauitta tapeta,
|
| ei luvatta suuren Luojan,
|
| ilman surmatta Jumalan.
|
| Kenpä meitä syyttä söisi,
|
| suuhunsa omat sanansa,
|
| päähänsä pahat panonsa,
|
| ajatukset itsehensä!
|
|
|
| "Jos ei minussa miestä liene,
|
| urosta Ukon pojassa
|
| rikkehistä riisumahan,
|
| 240 | päättehistä päästämähän,
|
| onp' on itsessä Ukossa,
|
| joka pilviä pitävi,
|
| poutapilvessä asuvi,
|
| hattaroissa hallitsevi.
|
|
|
| "Oi Ukko, ylijumala,
|
| pilven-päällinen jumala!
|
| Tule tänne tarvittaissa,
|
| ajaite anottaessa
|
| nämä tuskat tuntemahan,
|
| 250 | hätäpäivät häätämähän,
|
| rikonnaiset riisumahan,
|
| puutunnaiset purkamahan!
|
|
|
| "Tuo mulle tulinen miekka,
|
| säkehinen säilä kanna,
|
| jolla ma pahat pitelen,
|
| ilkeät iki asetan,
|
| tuskat tuulen teitä myöten,
|
| kivut aavoillen ahoille!
|
|
|
| "Tuonne ma kipuja kiistän,
|
| 260 | tuonne tuskia manoan
|
| kivisihin kellarihin,
|
| rautaisihin raunioihin,
|
| kiviä kivistämähän,
|
| paasia pakottamahan.
|
| Ei kivi kipuja itke,
|
| paasi ei vaivoja valita,
|
| vaikka paljo pantahisi,
|
| määrättä mätettähisi.
|
|
|
| "Kiputyttö, Tuonen neiti,
|
| 270 | joka istut kipukivellä
|
| joen kolmen juoksevassa,
|
| veen kolmen jaka'imessa
|
| jauhaen kipukiveä,
|
| Kipuvuorta väännätellen!
|
| Käy kivut kereämähän
|
| kitahan kiven sinisen,
|
| tahi vieretä vetehen,
|
| syytäise meren syvähän,
|
| tuulen tuntumattomahan,
|
| 280 | päivän paistamattomahan!
|
|
|
| "Kun ei tuosta kyllin liene,
|
| Kivutar, hyvä emäntä,
|
| Vammatar, valio vaimo,
|
| tule kanssa, käy keralla
|
| tekemähän terveyttä,
|
| rauhoa rakentamahan!
|
| Tee kivut kivuttomaksi,
|
| vammat värjymättömäksi,
|
| jotta saisi sairas maata,
|
| 290 | huono huoletta levätä,
|
| tuskahinen tunnin olla,
|
| vikahinen vieretellä!
|
|
|
| "Ota kivut kippasehen,
|
| vaivat vaskivakkasehen,
|
| kivut tuonne vieäksesi,
|
| vammat vaivutellaksesi
|
| keskelle Kipumäkeä,
|
| Kipuvuoren kukkulata!
|
| Siellä keittäös kipuja
|
| 300 | pikkuisessa kattilassa,
|
| yhen sormen mentävässä,
|
| peukalon mahuttavassa!
|
|
|
| "Kivi on keskellä mäkeä,
|
| reikä keskellä kiveä,
|
| jok' on väätty vääntiällä,
|
| puhkaistu purasimella:
|
| siihen kivut kiskotahan,
|
| pahat vammat vallatahan,
|
| tuskat tuimat tungetahan,
|
| 310 | pakkopäivät painetahan
|
| öin yrittämättömiksi,
|
| päivin pääsemättömiksi."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen,
|
| tietäjä iän-ikuinen,
|
| vielä voiteli vikoja,
|
| noita vammoja valeli
|
| yheksillä voitehilla,
|
| kaheksilla katsehilla.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| 320 | lausui tuolla lausehella:
|
| "Oi Ukko, ylijumala,
|
| mies on vanha taivahinen!
|
| Iätä iästä pilvi,
|
| nosta lonka luotehesta,
|
| länkä lännestä lähetä!
|
| Sa'a mettä, sa'a vettä
|
| kipehille voitehiksi,
|
| vammoille valantehiksi!
|
|
|
| "En minä mitänä voine,
|
| 330 | kun ei Luojani luvanne.
|
| Avun Luoja antakohon,
|
| avun tuokohon Jumala
|
| minun silmin nähtyäni,
|
| käsin päällä käytyäni,
|
| suin sulin puheltuani,
|
| hengin henkäeltyäni!
|
|
|
| "Kuhun ei käteni käyne,
|
| käyköhön käet Jumalan;
|
| kuhun ei sormeni sopine,
|
| 340 | sopikohon Luojan sormet!
|
| Luojan on somemmat sormet,
|
| Luojan kämmenet käpeät.
|
|
|
| "Tule nyt, Luoja, loitsimahan,
|
| Jumala, puhelemahan,
|
| kaikkivalta, katsomahan!
|
| Tehkös yöllä terveheksi,
|
| päivällä imanteheksi,
|
| jottei tuska päällä tunnu,
|
| kipu keskeä kivistä,
|
| 350 | pakko ei syämehen paneite,
|
| jottei tunnu pikkuistana,
|
| vaivoa vähäistäkänä
|
| sinä ilmoisna ikänä,
|
| kuuna kullan valkeana!"
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen,
|
| tietäjä iän-ikuinen,
|
| sillä riisui rikkehiä,
|
| purkaeli puuttehia.
|
| Poies poisti poikenluomat,
|
| 360 | paranti pahat panoset,
päästi kansan kuolemasta,
|
| Kalevan katoamasta. |