| Vaka vanha Väinämöinen
|
| kauan soitti kanteletta,
|
| sekä soitti jotta lauloi,
|
| jotta ilmankin iloitsi.
|
|
|
| Soitto kuului kuun tupihin,
|
| ilo päivän ikkunoille.
|
| Kuu tuvastahan tulevi,
|
| astui koivun konkelolle,
|
| päivä päätyi linnastansa,
|
| 10 | loihe latvahan petäjän
|
| kanteletta kuulemahan,
|
| iloa imehtimähän.
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emäntä,
|
| Pohjan akka harvahammas,
|
| siitä päivän kiinni saapi,
|
| kuuhuen käsin tavoitti,
|
| kuun on koivun konkelolta,
|
| päivän latvasta petäjän.
|
| Ne kohta kotihin saattoi,
|
| 20 | pimeähän Pohjolahan.
|
|
|
| Kätki kuun kumottamasta
|
| kirjarintahan kivehen,
|
| lauloi päivän paistamasta
|
| vuorehen teräksisehen.
|
| Itse tuossa noin saneli:
|
| "Ellös täältä ilman pääskö,
|
| nousko, kuu, kumottamahan,
|
| pääskö, päivä, paistamahan,
|
| kun en käyne päästämähän,
|
| 30 | itse tulle noutamahan
|
| yheksän orihin kanssa,
|
| yhen tamman kantamalla!"
|
|
|
| Kun oli kuun kulettanunna
|
| sekä päivän saattanunna
|
| Pohjolan kivimäkehen,
|
| rautaisehen kalliohon,
|
| jopa valkean varasti,
|
| tulen Väinölän tuvilta:
|
| sai tuvat tulettomaksi,
|
| 40 | pirtit valkeattomaksi.
|
|
|
|
|
| Jo oli yö alinomainen,
|
| pitkä, pilkkoisen pimeä.
|
| Oli yö Kalevalassa,
|
| noilla Väinölän tuvilla
|
| sekä tuolla taivahassa,
|
| Ukon ilman istuimilla.
|
|
|
| Tukela on tuletta olla,
|
| vaiva suuri valkeatta,
|
| ikävä inehmisien,
|
| 50 | ikävä itsen Ukonki.
|
|
|
| Tuo Ukko, ylijumala,
|
| itse ilman suuri luoja,
|
| alkoi tuota ouostella.
|
| Arvelee, ajattelevi,
|
| mikä kumma kuun e'essä,
|
| mikä terhen päivän tiessä,
|
| kun ei kuu kumotakana
|
| eikä päivä paistakana.
|
|
|
| Astui pilven äärtä myöten,
|
| 60 | taivahan rajoa myöten
|
| sukassa sinertävässä,
|
| kirjavassa kaplukassa;
|
| kävi kuuta etsimähän,
|
| päiveä tapoamahan:
|
| eipä kuuta löyäkänä,
|
| päiveä tapoakana.
|
|
|
| Tulta iski ilman Ukko,
|
| valahutti valkeata
|
| miekalla tuliterällä,
|
| 70 | säilällä säkenevällä;
|
| iski tulta kyntehensä,
|
| järskytti jäsenehensä
|
| ylähällä taivosessa,
|
| tähtitarhojen tasalla.
|
|
|
| Saipa tulta iskemällä.
|
| Kätkevi tulikipunan
|
| kultaisehen kukkarohon,
|
| hope'isehen kehä'än.
|
| Antoi neien tuuitella,
|
| 80 | ilman immen vaapotella
|
| kuun uuen kuvoamaksi,
|
| uuen auringon aluksi.
|
|
|
|
|
| Neiti pitkän pilven päällä,
|
| impi ilman partahalla
|
| tuota tulta tuuitteli,
|
| valkeaista vaapotteli
|
| kultaisessa kätkyessä,
|
| hihnoissa hope'isissa.
|
|
|
| Hope'iset orret notkui,
|
| 90 | kätkyt kultainen kulisi,
|
| pilvet liikkui, taivot naukui,
|
| taivon kannet kallistihe
|
| tulta tuuiteltaessa,
|
| valkeaista vaapottaissa.
|
|
|
| Impi tulta tuuitteli,
|
| vaapotteli valkeaista,
|
| tulta sormilla somitti,
|
| käsin vaali valkeaista:
|
| tuli tuhmalta putosi,
|
| 100 | valkea varattomalta,
|
| kätösiltä kääntelijän,
|
| sormilta somittelijan.
|
|
|
| Taivas reikihin repesi,
|
| ilma kaikki ikkunoihin.
|
| Kirposi tulikipuna,
|
| suikahti punasoronen,
|
| läpi läikkyi taivosista,
|
| puhki pilvistä pirisi,
|
| läpi taivahan yheksän,
|
| 110 | halki kuuen kirjokannen.
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Veli, seppo Ilmarinen!
|
| Lähtekämme katsomahan,
|
| saakamme opastumahan,
|
| mikä tuo tuli tulonen,
|
| outo valkea valahti
|
| yläisistä taivosista
|
| alaisihin maaemihin,
|
| jos olisi kuun kehänen
|
| 120 | eli päivän pyöryläinen!"
|
|
|
| Läksivät urosta kaksi.
|
| Astuivat, ajattelivat,
|
| miten tuonne tullaksensa
|
| ja kuten osataksensa
|
| tulen siirtymäsijoille,
|
| valkean valantomaille.
|
|
|
|
|
| Joki joutuvi etehen,
|
| melkeän meren tapainen.
|
| Siinä vanha Väinämöinen
|
| 130 | alkoi veisteä venettä,
|
| alla korven kolkutella.
|
| Toinen seppo Ilmarinen
|
| laati kuusesta meloja,
|
| petäjästä järkäleitä.
|
|
|
| Sai venonen valmihiksi
|
| hankoinensa, airoinensa;
|
| niin veivät venon vesille.
|
| Soutelevat, joutelevat
|
| ympäri Nevan jokea,
|
| 140 | Nevan nientä kiertelevät.
|
|
|
| Ilmatar, ihana impi,
|
| vanhin luonnon tyttäristä,
|
| tuopa vastahan tulevi
|
| puhutellen, lausutellen:
|
| "Mitä miehiä olette,
|
| kuinka teitä kutsutahan?"
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen:
|
| "Merimiehiä olemme,
|
| minä vanha Väinämöinen,
|
| 150 | toinen seppo Ilmarinen.
|
| Vaan sano oma sukusi,
|
| kuin sinua kutsutahan!"
|
|
|
| Vaimo tuon sanoiksi virkki:
|
| "Minä olen vanhin vaimoksia,
|
| vanhin ilman impilöitä,
|
| ensin emä itselöitä,
|
| joll' on vihki viien vaimon,
|
| muoto kuuen morsiamen.
|
| Minne te menette, miehet,
|
| 160 | kunne läksitte, urohot?"
|
|
|
| Sanoi vanha Väinämöinen,
|
| itse virkki, noin nimesi:
|
| "Tukehtui tulonen meiltä,
|
| vaipui meiltä valkeainen.
|
| Viikon on tuletta oltu,
|
| pime'issä piileskelty.
|
| Nyt on meillä mielessämme
|
| mennä tulta tietämähän,
|
| jok' on tullut taivahasta,
|
| 170 | päältä pilvien pu'onnut."
|
|
|
| Vaimo tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "Tuli on tuima tie'ettävä,
|
| valkeainen vaaittava.
|
| Jo teki tuli tekoset,
|
| valkea vahingot laati!
|
| Tuikahti tulikipuna,
|
| putosi punakeränen
|
| Luojan luomilta tiloilta,
|
| 180 | Ukon ilman iskemiltä
|
| läpi taivahan tasaisen,
|
| halki tuon ihalan ilman,
|
| puhki reppänän retuisen,
|
| kautta kuivan kurkihirren
|
| Tuurin uutehen tupahan,
|
| Palvoisen laettomahan.
|
|
|
| "Sitte sinne tultuansa
|
| Tuurin uutehen tupahan
|
| panihe pahoille töille,
|
| 190 | löihe töille törke'ille:
|
| rikkoi rinnat tyttäriltä,
|
| neitosilta nännit näppi,
|
| turmeli pojalta polvet,
|
| isännältä parran poltti.
|
|
|
| "Äiti lastansa imetti
|
| kätkyessä vaivaisessa.
|
| Tuohon tultua tulonen
|
| jo teki pahinta työtä:
|
| poltti lapsen kätkyestä,
|
| 200 | poltti paarmahat emolta.
|
| Se lapsi meni Manalle,
|
| toki poika Tuonelahan,
|
| ku oli luotu kuolemahan,
|
| katsottu katoamahan
|
| tuskissa tulen punaisen,
|
| vaike'issa valkeaisen.
|
|
|
| "Niin emo enemmän tiesi,
|
| ei emo Manalle mennyt;
|
| se tunsi tulen manata,
|
| 210 | valkeaisen vaivutella
|
| läpi pienen neulansilmän,
|
| halki kirvehen hamaran,
|
| puhki kuuman tuuran putken,
|
| pitkin pellon pientaretta."
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| itse ennätti kysyä:
|
| "Kunne tulet tuosta läksi,
|
| kunne kiiähti kipunat
|
| Tuurin pellon pientarelta?
|
| 220 | Metsällenkö vai merelle?"
|
|
|
| Vaimo vastaten sanovi,
|
| itse virkki, noin nimesi:
|
| "Tuli tuosta mennessänsä,
|
| valkeainen vierressänsä
|
| ensin poltti paljo maita,
|
| paljo maita, paljo soita;
|
| viimein vierähti vetehen,
|
| aaltoihin Aluen järven:
|
| se oli syttyä tulehen,
|
| 230 | säkehinä säihkyellä.
|
|
|
| "Kolmasti kesäisnä yönä,
|
| yheksästi syksy-yönä,
|
| kuohui kuusien tasalle,
|
| ärjyi päälle äyrähien
|
| tuon tuiman tulen käsissä,
|
| varin valkean väessä.
|
|
|
| "Kuohui kuiville kalansa,
|
| arinoille ahvenensa.
|
| Kalat tuossa katselevat,
|
| 240 | ahvenet ajattelevat,
|
| miten olla, kuin eleä:
|
| ahven itki aittojansa,
|
| kalat kartanoisiansa,
|
| kiiski linnoa kivistä.
|
|
|
| "Läksi ahven kyrmyniska,
|
| tavoitti tulisoroista:
|
| eipä ahven saanutkana.
|
| Niin meni sinervä siika:
|
| se nieli tulisorosen,
|
| 250 | vajotteli valkeaisen.
|
|
|
| "Jo vettyi Aluen järvi,
|
| pääsi päältä äyrästensä
|
| sijallensa entiselle
|
| yhtenä kesäisnä yönä.
|
|
|
| "Oli aikoa vähäisen:
|
| tuli tuska nielijälle,
|
| vaikea vajottajalle,
|
| pakko paljo syönehelle.
|
|
|
| "Uiskenteli, kuiskenteli.
|
| 260 | Uipi päivän, uipi toisen
|
| siikasaarien sivuja,
|
| lohiluotojen lomia,
|
| tuhannen nenätse niemen,
|
| sa'an saaren kainalotse.
|
| Joka niemi neuvon pisti,
|
| joka saari sai sanoman:
|
| 'Ei ole vienossa ve'essä,
|
| Aluessa ankehessa
|
| kalan kurjan nielijätä,
|
| 270 | katalan kaottajata
|
| näissä tuskissa tulosen,
|
| vaivannoissa valkeaisen.'
|
|
|
| "Niin kuuli kulea kuuja,
|
| nieli tuon sinervän siian.
|
| Oli aikoa vähäisen:
|
| tuli tuska nielijälle,
|
| vaikea vajottajalle,
|
| pakko paljo syönehelle.
|
|
|
| "Uiskenteli, kuiskenteli.
|
| 280 | Uipi päivän, uipi toisen
|
| lohiluotojen lomia,
|
| kalahauin kartanoita,
|
| tuhannen nenitse niemen,
|
| sa'an saaren kainaloitse.
|
| Joka niemi neuvon pisti,
|
| joka saari sai sanoman:
|
| 'Ei ole vienossa ve'essä,
|
| Aluessa ankehessa
|
| kalan kurjan appajata,
|
| 290 | katalan kaottajata
|
| tuskissa tulen palavan,
|
| vaivannoissa valkeaisen.'
|
|
|
| "Niin tuli halea hauki,
|
| nieli tuon kulean kuujan.
|
| Oli aikoa vähäisen:
|
| tuli tuska nielijälle,
|
| vaikea vajottajalle,
|
| pakko paljo syönehelle.
|
|
|
| "Uiskenteli, kuiskenteli.
|
| 300 | Uipi päivän, uipi toisen
|
| lokkiluotojen lomitse,
|
| kajavan kivikaritse,
|
| tuhannen nenätse niemen,
|
| sa'an saaren kainalotse.
|
| Joka niemi neuvon pisti,
|
| joka saari sai sanoman:
|
| 'Ei ole vienossa ve'essä,
|
| Aluessa ankehessa
|
| kalan kurjan nielijätä,
|
| 310 | katalan kaottajata
|
| tuskissa tulen palavan,
|
| vaivannoissa valkeaisen.'"
|
|
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen,
|
| toinen seppo Ilmarinen
|
| nuotan niinisen kutovi,
|
| katajaisen kaikuttavi;
|
| sen painoi pajuvesillä,
|
| raian kuorilla rakenti.
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| 320 | työnti naiset nuottaselle.
|
| Läksi naiset nuottaselle,
|
| sisarekset silpomahan.
|
| Soutelevat, luitelevat
|
| niemi nientä, saari saarta,
|
| lohiluotojen lomatse,
|
| siikasaarien sivutse
|
| ruskeahan ruoikkohon,
|
| kaunihisen kaislikkohon.
|
|
|
| Pyritähän, pyyetähän,
|
| 330 | ve'etähän, vellotahan
|
| - nurin nuotta potketahan,
|
| väärin veetähän apaja:
|
| ei saa'a sitä kaloa,
|
| kuta kilvoin pyyetähän.
|
|
|
| Veljekset vesille läksi,
|
| miehet nuotalle menevät.
|
| Pohetahan, potketahan,
|
| ve'etähän, vennotahan
|
| lahen suita, luo'on päitä,
|
| 340 | Kalevan kivikaria:
|
| ei saa'a kaloa tuota,
|
| mitä tarkoin tarvittihin.
|
| Tullut ei halea hauki
|
| vienoilta lahen vesiltä
|
| eikä suurelta selältä:
|
| kalat pienet, verkot harvat.
|
|
|
| Jo tuossa kalat valitti,
|
| hauki hauille sanovi,
|
| kysyi siika säynähältä,
|
| 350 | lohi toiselta lohelta:
|
| "Joko kuoli kuulut miehet,
|
| katosi Kalevan poiat,
|
| liinanuotan nuikuttajat,
|
| lankapaulan laaittajat,
|
| suuren tarpoimen talujat,
|
| pitkän varren vaikuttajat?"
|
|
|
| Kuuli vanha Väinämöinen.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei ole kuollehet urohot,
|
| 360 | kaatunut Kalevan kansa.
Yksi kuoli, kaksi syntyi,
|
| joill' on tarpoimet paremmat,
|
| varret vaaksoa pitemmät,
|
| nuotat kahta kauheammat." |