| Ain' on pÀivÀ paistamatta,
|
| kuu kulta kumottamatta
|
| noilla VÀinölÀn tuvilla,
|
| Kalevalan kankahilla.
|
| Vilu viljalle tulevi,
|
| karjoille olo kamala,
|
| outo ilman lintusille,
|
| ikÀvÀ imehnoisille,
|
| kun ei konsa pÀivyt paista
|
| 10 | eikÀ kuuhuet kumota.
|
|
|
| Hauki tiesi hauan pohjat,
|
| kokko lintujen kulennan,
|
| tuuli haahen pÀivÀyksen;
|
| ei tieÀ imehnon lapset,
|
| milloin aamu alkanevi,
|
| milloin yö yrittÀnevi
|
| nenÀssÀ utuisen niemen,
|
| pÀÀssÀ saaren terhenisen.
|
|
|
| Nuoret neuvoa pitÀvÀt,
|
| 20 | ikÀpuolet arvelevat,
|
| kuinka kuutta lietÀnehe,
|
| pÀivÀttÀ elettÀnehe
|
| noilla raukoilla rajoilla,
|
| poloisilla Pohjan mailla.
|
|
|
| Neiet neuvoa pitÀvÀt,
|
| orpanat osaelevat.
|
| PÀÀtyvÀt sepon pajahan.
|
| Sanovat sanalla tuolla:
|
| "Nouse, seppo, seinÀn alta,
|
| 30 | takoja, kiven takoa
|
| takomahan uutta kuuta,
|
| uutta auringon keheÀ!
|
| Pah' on kuun kumottamatta,
|
| outo pÀivÀn paistamatta."
|
|
|
| Nousi seppo seinÀn alta,
|
| takoja kiven takoa
|
| takomahan uutta kuuta,
|
| uutta auringon kehÀistÀ.
|
| Kuun on kullasta kuvasi,
|
| 40 | hopeasta pÀivÀn laati.
|
|
|
| Tuli vanha VÀinÀmöinen,
|
| ovelle asetteleikse.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Oi on seppo veikkoseni!
|
| MitÀ paukutat pajassa,
|
| ajan kaiken kalkuttelet?"
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Kuuta kullaista kuvoan,
|
| 50 | hope'ista aurinkoa
|
| tuonne taivahan laelle,
|
| pÀÀlle kuuen kirjokannen."
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ohoh seppo Ilmarinen!
|
| Jo nyt laait joutavia!
|
| Ei kumota kulta kuuna,
|
| paista pÀivÀnÀ hopea."
|
|
|
| Seppo kuuhuen kuvasi,
|
| 60 | takoi pÀivÀn valmihiksi.
|
| Noita nosteli halulla,
|
| kaunihisti kannatteli,
|
| kuun on kuusen latvasehen,
|
| pÀivÀn pitkÀn mÀnnyn pÀÀhÀn.
|
| Hiki vieri viejÀn pÀÀstÀ,
|
| kaste kantajan otsasta
|
| työssÀ tuiki työlÀhÀssÀ,
|
| nostannassa vaikeassa.
|
|
|
| Saipa kuun kohotetuksi,
|
| 70 | auringon asetetuksi,
|
| kuun on kuusen kukkuralle,
|
| pÀivyen petÀjÀn pÀÀhÀn:
|
| eipÀ kuu kumotakana
|
| eikÀ pÀivyt paistakana.
|
|
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Nyt on aika arvan kÀyÀ,
|
| miehen merkkiÀ kysyÀ,
|
| minne meiltÀ pÀivÀ pÀÀtyi,
|
| 80 | kunne meiltÀ kuu katosi."
|
|
|
| Itse vanha VÀinÀmöinen,
|
| tietÀjÀ iÀn-ikuinen,
|
| leikkasi lepÀstÀ lastut,
|
| laittoi lastut laaullensa,
|
| kÀvi arvat kÀÀntÀmÀhÀn,
|
| sormin arvat suortamahan.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Kysyn Luojalta lupoa,
|
| 90 | vaain varsin vastinetta.
|
| Sano totta, Luojan merkki,
|
| juttele, Jumalan arpa:
|
| minne meiltÀ pÀivÀ pÀÀtyi,
|
| kunne meiltÀ kuu katosi,
|
| kun ei ilmoisna ikÀnÀ
|
| nÀhÀ noita taivahalla?
|
|
|
| "Sano, arpa, syytÀ myöten,
|
| elÀ miehen mieltÀ myöten,
|
| tuo tÀnne toet sanomat,
|
| 100 | varmat liitot liikahuta!
|
| Jos arpa valehteleisi,
|
| niin arvo alennetahan:
|
| arpa luoahan tulehen,
|
| merkki miesten poltetahan."
|
|
|
| Toi arpa toet sanomat,
|
| merkki miesten vastoavi:
|
| sanoi pÀivÀn saaneheksi,
|
| kuun tuonne kaonneheksi
|
| Pohjolan kivimÀkehen,
|
| 110 | vaaran vaskisen sisÀhÀn.
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| siitÀ tuon sanoiksi virkki:
|
| "Jos ma nyt lÀhen Pohjolahan,
|
| Pohjan poikien poluille,
|
| saan ma kuun kumottamahan,
|
| pÀivÀ kullan paistamahan."
|
|
|
| Jopa lÀksi jotta joutui
|
| pimeÀhÀn Pohjolahan.
|
| Astui pÀivÀn, astui toisen:
|
| 120 | pÀivÀnÀpÀ kolmantena
|
| jo nÀkyvi Pohjan portti,
|
| kivikummut kuumottavi.
|
|
|
| Ensin huuti huikahutti
|
| tuolla Pohjolan joella:
|
| "Tuokatte venettÀ tÀnne
|
| joen poikki pÀÀstÀkseni!"
|
|
|
| Kun ei huuto kuulununna
|
| eikÀ tuotuna venettÀ,
|
| kerÀsi kekosen puita,
|
| 130 | kuivan kuusen lehvÀsiÀ;
|
| teki tulen rantaselle,
|
| saavutti savun sakean.
|
| Tuli nousi taivahalle,
|
| savu ilmahan sakeni.
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emÀntÀ,
|
| itse pÀÀtyi ikkunahan.
|
| Katsoi tuonne salmen suuhun,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mi tuolla tuli palavi,
|
| 140 | tuolla saaren salmen suulla?
|
| Pieni on sotatuliksi,
|
| suuri nuottavalke'iksi."
|
|
|
| Itse poika pohjolaisen
|
| pian pistihe pihalle
|
| katsomahan, kuulemahan,
|
| tarkasti tÀhyÀmÀhÀn:
|
| "On tuolla joen takana
|
| mies kempi kÀvelemÀssÀ."
|
|
|
| SiinÀ vanha VÀinÀmöinen
|
| 150 | jo huhusi toisen kerran:
|
| "Tuo venettÀ, Pohjan poika,
|
| VÀinÀmöiselle venettÀ!"
|
|
|
| Niin sanovi Pohjan poika,
|
| itse lausui, vastaeli:
|
| "Ei tÀÀltÀ venehet joua.
|
| Tule sormin soutimina,
|
| kÀmmenin kÀsimeloina
|
| poikki Pohjolan joesta!"
|
|
|
| SiinÀ vanha VÀinÀmöinen
|
| 160 | arvelee, ajattelevi:
|
| "Sep' ei miesi lienekÀnÀ,
|
| ku on tieltÀ myösteleikse."
|
| Meni haukina merehen,
|
| siikana silajoelle,
|
| pian uipi salmen poikki,
|
| vÀlehen vÀlin samosi.
|
| Astui jalan, astui toisen,
|
| Pohjan rannalle rapasi.
|
|
|
| Niin sanovi Pohjan poiat,
|
| 170 | paha parvi pauhoavi:
|
| "KÀypÀ Pohjolan pihalle!"
|
| Meni Pohjolan pihalle.
|
|
|
| Pohjan poikaset sanovat,
|
| paha parvi pauhoavi:
|
| "Tules Pohjolan tupahan!"
|
| Meni Pohjolan tupahan;
|
| jalan polki porstuahan,
|
| laski kÀÀkÀhÀn kÀtensÀ,
|
| siitÀ tunkihe tupahan,
|
| 180 | ajoihe katoksen alle.
|
|
|
| SiellÀ miehet mettÀ juovat,
|
| simoa sirettelevÀt,
|
| miehet kaikki miekka vyöllÀ,
|
| urohot sota-aseissa
|
| pÀÀn varalle VÀinÀmöisen,
|
| surmaksi suvantolaisen.
|
|
|
| Nuo kysyivÀt tullehelta,
|
| sanoivat sanalla tuolla:
|
| "Ku sanoma kurjan miehen,
|
| 190 | tuuma uinehen urohon?"
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Kuusta on sanomat kummat,
|
| pÀivÀstÀ iki-imehet.
|
| Minnes meiltÀ pÀivÀ pÀÀtyi,
|
| kunnes meiltÀ kuu katosi?"
|
|
|
| Pohjan poikaset sanovi,
|
| paha parvi lausueli:
|
| "Tuonne teiltÀ pÀivÀ pÀÀtyi,
|
| 200 | pÀivÀ pÀÀtyi, kuu katosi
|
| kirjarintahan kivehen,
|
| rautaisehen kalliohon.
|
| Sielt' ei pÀÀse pÀÀstÀmÀttÀ,
|
| selviÀ selittÀmÀttÀ."
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kun ei kuu kivestÀ pÀÀsne,
|
| pÀÀsne pÀivÀ kalliosta,
|
| kÀykÀmme kÀsirysyhyn,
|
| 210 | ruvetkamme miekkasille!"
|
|
|
| Veti miekan, riisti rauan,
|
| tempasi tupesta tuiman,
|
| jonka kuu kÀrestÀ paistoi,
|
| pÀivÀ vÀstistÀ vÀlÀhyi,
|
| hepo seisovi selÀllÀ,
|
| kasi naukui naulan tiessÀ.
|
|
|
| MittelivÀt miekkojansa,
|
| koittelivat korttiansa:
|
| olipa pikkuista pitempi
|
| 220 | miekka vanhan VÀinÀmöisen,
|
| yhtÀ ohrasen jyveÀ,
|
| olen kortta korkeampi.
|
|
|
| Mentihin ulos pihalle,
|
| tasarinnan tanterelle.
|
| SiitÀ vanha VÀinÀmöinen
|
| löip' on kerran leimahutti,
|
| löipÀ kerran, löipÀ toisen:
|
| listi kuin naurihin napoja,
|
| lippasi kuin liinan pÀitÀ
|
| 230 | pÀitÀ Pohjan poikasien.
|
|
|
|
|
| SiitÀ vanha VÀinÀmöinen
|
| kÀvi kuuta katsomahan,
|
| pÀiveÀ kerittÀmÀhÀn
|
| kirjarinnasta kivestÀ,
|
| vuoresta terÀksisestÀ,
|
| rautaisesta kalliosta.
|
|
|
| Astui tietÀ pikkuruisen,
|
| kulki matkoa vÀhÀisen,
|
| niin nÀki vihannan saaren.
|
| 240 | Saarell' on komea koivu,
|
| koivun alla paasi paksu,
|
| alla paaen kallioinen,
|
| yheksin ovia eessÀ,
|
| saoin salpoja ovilla.
|
|
|
| Keksi piirtÀmÀn kivessÀ,
|
| valeviivan kalliossa.
|
| Veti miekkansa tupesta,
|
| kirjoitti kivehen kirjan
|
| miekalla tuliterÀllÀ,
|
| 250 | sÀilÀllÀ sÀkenevÀllÀ:
|
| katkesi kivi kaheksi,
|
| paasi kolmeksi pakahtui.
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| katsovi kiven rakohon:
|
| siellÀ kyyt olutta juovat,
|
| maot vierrettÀ vetÀvÀt
|
| kirjavan kiven sisÀssÀ,
|
| maksankarvaisen malossa.
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen,
|
| 260 | itse lausui, noin nimesi:
|
| "SentÀhen emÀntÀ raukat
|
| vÀhemmin olutta saavat,
|
| kunp' on kyyt oluen juovat,
|
| maot viertehen vetÀvÀt."
|
|
|
| Leikkasip' on pÀÀn maolta,
|
| katkoi kaulan kÀÀrmeheltÀ.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Elköhön sinÀ ikÀnÀ,
|
| 270 | tÀmÀn pÀivyen perÀstÀ
|
| kyyt juoko olosiamme,
|
| maot mallasjuomiamme!"
|
|
|
| SiitÀ vanha VÀinÀmöinen,
|
| tietÀjÀ iÀn-ikuinen,
|
| kourin koitteli ovia,
|
| salpoja sanan vÀellÀ:
|
| ei ovet kÀsin avau,
|
| salvat ei sanoista huoli.
|
|
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| 280 | itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Akka mies asehitoinna,
|
| konna kirves-kuokatoinna."
|
| Kohta lÀhtevi kotia,
|
| alla pÀin, pahoilla mielin,
|
| kun ei vielÀ kuuta saanut
|
| eikÀ pÀiveÀ tavannut.
|
|
|
| Sanoi lieto LemminkÀinen:
|
| "Ohoh vanha VÀinÀmöinen!
|
| Miks'et ottanut minua
|
| 290 | kanssasi karehtijaksi?
|
| Oisi lukot luikahtanna,
|
| takasalvat taittununna,
|
| pÀÀsnyt kuu kumottamahan,
|
| nousnut pÀivÀ paistamahan."
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei salvat sanoilla taitu,
|
| lukot loihulla murene
|
| eikÀ kourin koskemalla,
|
| 300 | kÀsivarsin vÀÀntÀmÀllÀ."
|
|
|
| Meni sepponsa pajahan.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ohoh seppo Ilmarinen!
|
| Taos kuokka kolmihaara,
|
| tao tuuria tusina,
|
| avaimia aika kimppu,
|
| jolla kuun kivestÀ pÀÀstÀn,
|
| pÀivÀn pÀÀstÀn kalliosta!"
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen,
|
| 310 | takoja iÀn-ikuinen,
|
| takoi miehen tarpehia;
|
| takoi tuuria tusinan,
|
| avaimia aika kimpun,
|
| kelpo kimpun keihÀ'itÀ,
|
| eikÀ suurta eikÀ pientÀ,
|
| takoi kerran keskoisia.
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emÀntÀ,
|
| Pohjan akka harvahammas,
|
| siitti siivet sulkinensa,
|
| 320 | levahutti lentÀmÀhÀn.
|
| Lenteli liki kotia,
|
| tuosta loihe loitommaksi,
|
| poikki Pohjolan merestÀ
|
| sepon Ilmarin pajalle.
|
|
|
| Aukoi seppo ikkunansa,
|
| katsoi, kuin tulisi tuuli:
|
| ei ollut tulento tuulen,
|
| oli harmoa havukka.
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| 330 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mit' olet, otus, hakeva,
|
| istut alla ikkunani?"
|
|
|
| Lintu kielelle paneikse,
|
| havukkainen haastelevi:
|
| "Ohoh seppo Ilmarinen,
|
| takoja alinomainen,
|
| kuin olet kovin osaava,
|
| varsin taitava takoja!"
|
|
|
| Sanoi seppo Ilmarinen,
|
| 340 | itse lausui, noin nimesi:
|
| "Ei tuo kumma ollekana,
|
| jos olen takoja tarkka,
|
| kun olen taivoa takonut,
|
| ilman kantta kalkutellut."
|
|
|
| Lintu kielelle paneikse,
|
| havukkainen haastelevi:
|
| "MitÀ, seppo, siitÀ laait,
|
| kuta, rautio, rakennat?"
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| 350 | sanan vastaten sanovi:
|
| "Taon kaularenkahaista
|
| tuolle Pohjolan akalle,
|
| jolla kiinni kytketÀhÀn
|
| vaaran vankan liepehesen."
|
|
|
| Louhi, Pohjolan emÀntÀ,
|
| Pohjan akka harvahammas,
|
| jo tunsi tuhon tulevan,
|
| hÀtÀpÀivÀn pÀÀlle saavan.
|
| Heti loihe lentÀmÀhÀn,
|
| 360 | pÀÀsi poies Pohjolahan.
|
|
|
| Laski kuun kivestÀ irti,
|
| pÀÀsti pÀivÀn kalliosta.
|
|
|
|
|
| Itse muuksi muutaltihe,
|
| kyhÀisihe kyyhkyseksi;
|
| lenteÀ lekuttelevi
|
| sepon Ilmarin pajahan.
|
| Lenti lintuna ovelle,
|
| kyyhkysenÀ kynnykselle.
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| 370 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "MitÀ, lintu, tÀnne lennit,
|
| tulit, kyyhky, kynnykselle?"
|
|
|
| Vastasi otus ovelta,
|
| virkkoi kyyhky kynnykseltÀ:
|
| "Tuota lienen kynnyksellÀ
|
| sanomata saattamassa:
|
| jopa kuu kivestÀ nousi,
|
| pÀivÀ pÀÀsi kalliosta."
|
|
|
| Se on seppo Ilmarinen
|
| 380 | kÀvi itse katsomahan.
|
| Astuvi pajan ovelle,
|
| katsoi tarkan taivahalle:
|
| katsoi kuun kumottavaksi,
|
| nÀki pÀivÀn paistavaksi.
|
|
|
| Meni luoksi VÀinÀmöisen,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Ohoh vanha VÀinÀmöinen,
|
| laulaja iÀn-ikuinen!
|
| KÀypÀ kuuta katsomahan,
|
| 390 | pÀiveÀ tÀhyÀmÀhÀn!
|
| Jo ovat tarkoin taivahalla,
|
| sijoillansa muinaisilla."
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| itse pistihe pihalle,
|
| varsin pÀÀtÀnsÀ kohotti,
|
| katsahtavi taivahalle:
|
| kuu oli nousnut, pÀivÀ pÀÀsnyt,
|
| taivon aurinko tavannut.
|
|
|
| Silloin vanha VÀinÀmöinen
|
| 400 | sai itse sanelemahan.
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Terve, kuu, kumottamasta,
|
| kaunis, kasvot nÀyttÀmÀstÀ,
|
| pÀivÀ kulta, koittamasta,
|
| aurinko, ylenemÀstÀ!
|
|
|
| "Kuu kulta, kivestÀ pÀÀsit,
|
| pÀivÀ kaunis, kalliosta,
|
| nousit kullaisna kÀkenÀ,
|
| 410 | hope'isna kyyhkylÀisnÀ
|
| elollesi entiselle,
|
| matkoillesi muinaisille.
|
|
|
| "Nouse aina aamusilla
|
| tÀmÀn pÀivÀnki perÀstÀ!
|
| TeepÀ meille terveyttÀ,
|
| siirrÀ saama saatavihin,
|
| pyytö pÀÀhÀn peukalomme,
|
| onni onkemme nenÀhÀn!
|
|
|
| "KÀy nyt tiesi tervehenÀ,
|
| 420 | matkasi imantehena,
|
| pÀÀtÀ kaari kaunihisti,
|
| pÀÀse illalla ilohon!" |