| Marjatta, korea kuopus,
|
| se kauan kotona kasvoi,
|
| korkean ison kotona,
|
| emon tuttavan tuvilla.
|
| Piti viiet vitjat poikki,
|
| kuuet renkahat kulutti
|
| isonsa ava'imilla,
|
| helmassa helottavilla.
|
|
|
| Puolen kynnystä kulutti
|
| 10 | helevillä helmoillansa,
|
| puolen hirttä päänsä päältä
|
| sile'illä silkillänsä,
|
| puolet pihtipuolisia
|
| hienoilla hiansa suilla,
|
| siltalaahkon lattiata
|
| kautokengän-kannoillansa.
|
|
|
| Marjatta, korea kuopus,
|
| tuo on piika pikkarainen,
|
| piti viikoista pyhyyttä,
|
| 20 | ajan kaiken kainoutta.
|
| Syöpi kaunista kaloa,
|
| petäjätä pehmeätä,
|
| ei syönyt kananmunia,
|
| kukerikun riehkatuita,
|
| eikä lampahan lihoa,
|
| ku oli ollut oinahilla.
|
|
|
| Emo käski lypsämähän:
|
| eipä mennyt lypsämähän.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| 30 | "Ei neiti minun näköinen
|
| koske sen lehmän nisähän,
|
| jok' on häilynyt härillä,
|
| kun ei hiehoista herune,
|
| vasikkaisista valune."
|
|
|
| Iso käski orin rekehen:
|
| ei istu orin rekehen.
|
| Veikko vei emähevosen:
|
| neiti tuon sanoiksi virkki:
|
| "En istu hevon rekehen,
|
| 40 | joka lie orilla ollut,
|
| kun ei varsaset vetäne,
|
| kuletelle kuutiaiset."
|
|
|
| Marjatta, korea kuopus,
|
| aina piikoina elävä,
|
| neitosena niekottava,
|
| kassapäänä kainustava,
|
| päätyi karjanpaimeneksi,
|
| läksi lammasten keralle.
|
|
|
| Lampahat meni mäkeä,
|
| 50 | vuonat vuoren kukkulata;
|
| neiti asteli ahoa,
|
| lepikköä leyhytteli
|
| käen kullan kukkuessa,
|
| hope'isen hoilatessa.
|
|
|
| Marjatta, korea kuopus,
|
| katselevi, kuuntelevi.
|
| Istui marjamättähälle,
|
| vaipui vaaran rintehelle.
|
|
|
| Tuossa tuon sanoiksi virkki,
|
| 60 | itse lausui, noin nimesi:
|
| "Kuku, kultainen käkönen,
|
| hope'inen, hoilattele,
|
| tinarinta, riukuttele,
|
| Saksan mansikka, sanele,
|
| käynkö viikon villapäänä,
|
| kauan karjanpaimenena
|
| näillä aavoilla ahoilla,
|
| leve'illä lehtomailla!
|
| Kesosenko, kaksosenko,
|
| 70 | viitosenko, kuutosenko,
|
| vainko kymmenen keseä
|
| tahi ei täytehen tätänä?"
|
|
|
| Marjatta, korea kuopus,
|
| viikon viipyi paimenessa.
|
| Paha on olla paimenessa,
|
| tyttölapsen liiatenki:
|
| mato heinässä matavi,
|
| sisiliskot siuottavi.
|
|
|
| Ei mato maellutkana,
|
| 80 | sisilisko siuotellut.
|
| Kirkui marjanen mäeltä,
|
| puolukkainen kankahalta:
|
| "Tule, neiti, noppimahan,
|
| punaposki, poimimahan,
|
| tinarinta, riipimähän,
|
| vyö vaski, valitsemahan,
|
| ennenkuin etana syöpi,
|
| mato musta muikkoavi!
|
| Sata on saanut katsomahan,
|
| 90 | tuhat ilman istumahan,
|
| sata neittä, tuhat naista,
|
| lapsia epälukuisin,
|
| ei ken koskisi minuhun,
|
| poimisi minun poloisen."
|
|
|
| Marjatta, korea kuopus,
|
| meni matkoa vähäisen,
|
| meni marjan katsantahan,
|
| punapuolan poimintahan
|
| hyppysillähän hyvillä,
|
| 100 | kätösillä kaunihilla.
|
| Keksi marjasen mäeltä,
|
| punapuolan kankahalta:
|
| on marja näkemiänsä,
|
| puola ilmoin luomiansa,
|
| ylähähkö maasta syöä,
|
| alahahko puuhun nousta!
|
|
|
| Tempoi kartun kankahalta,
|
| jolla marjan maahan sorti.
|
| Niinpä marja maasta nousi
|
| 110 | kaunoisille kautoloille,
|
| kaunoisilta kautoloilta
|
| puhtahille polviloille,
|
| puhtahilta polviloilta
|
| heleville helmasille.
|
|
|
| Nousi siitä vyörivoille,
|
| vyörivoilta rinnoillensa,
|
| rinnoiltansa leuoillensa,
|
| leuoiltansa huulillensa;
|
| siitä suuhun suikahutti,
|
| 120 | keikahutti kielellensä,
|
| kieleltä keruksisihin,
|
| siitä vatsahan valahti.
|
|
|
| Marjatta, korea kuopus,
|
| tuosta tyytyi, tuosta täytyi,
|
| tuosta paksuksi panihe,
|
| lihavaksi liittelihe.
|
|
|
| Alkoi pauloitta asua,
|
| ilman vyöttä völlehtiä,
|
| käyä saunassa saloa,
|
| 130 | pime'issä pistelläitä.
|
|
|
| Emo aina arvelevi,
|
| äitinsä ajattelevi:
|
| "Mi on meiän Marjatalla,
|
| ku meiän kotikanalla,
|
| kun se pauloitta asuvi,
|
| aina vyöttä völlehtivi,
|
| käypi saunassa saloa,
|
| pime'issä pisteleikse?"
|
|
|
| Lapsi saattavi sanoa,
|
| 140 | lapsi pieni lausuella:
|
| "Se on meiän Marjatalla,
|
| sepä Kurjetta rukalla,
|
| kun oli paljon paimenessa,
|
| kauan karjassa käveli."
|
|
|
| Kantoi kohtua kovoa,
|
| vatsantäyttä vaikeata
|
| kuuta seitsemän, kaheksan,
|
| ynnähän yheksän kuuta,
|
| vaimon vanha'an lukuhun
|
| 150 | kuuta puolen kymmenettä.
|
|
|
| Niin kuulla kymmenennellä
|
| impi tuskalle tulevi:
|
| kohtu kääntyvi kovaksi,
|
| painuvi pakolliseksi.
|
|
|
| Kysyi kylpyä emolta:
|
| "Oi, emoni, armahani!
|
| Laita suojoa sijoa,
|
| lämpymyttä huonehutta
|
| piian pieniksi pyhiksi,
|
| 160 | vaimon vaivahuoneheksi!"
|
|
|
| Emo saattavi sanoa,
|
| oma vanhin vastaella:
|
| "Voi sinua, hiien huora!
|
| Kenen oot makaelema?
|
| Ootko miehen naimattoman
|
| eli nainehen urohon?"
|
|
|
| Marjatta, korea kuopus,
|
| tuop' on tuohon vastoavi:
|
| "En ole miehen naimattoman
|
| 170 | enkä nainehen urohon.
|
| Menin marjahan mäelle,
|
| punapuolan poimentahan,
|
| otin marjan mielelläni,
|
| toisen kerran kielelläni.
|
| Se kävi kerustimille,
|
| siitä vatsahan valahti:
|
| tuosta tyy'yin, tuosta täy'yin,
|
| tuosta sain kohulliseksi."
|
|
|
| Kysyi kylpyä isolta:
|
| 180 | "Oi isoni, armahani!
|
| Anna suojoa sijoa,
|
| lämpymyttä huonehutta,
|
| jossa huono hoivan saisi,
|
| piika piinansa pitäisi!"
|
|
|
| Iso saattavi sanoa,
|
| taatto taisi vastaella:
|
| "Mene, portto, poikemmaksi,
|
| tulen lautta, tuonnemmaksi,
|
| kontion kivikoloihin,
|
| 190 | karhun louhikammioihin,
|
| sinne, portto, poikimahan,
|
| tulen lautta, lapsimahan!"
|
|
|
| Marjatta, korea kuopus,
|
| tuop' on taiten vastaeli:
|
| "En mä portto ollekana,
|
| tulen lautta lienekänä.
|
| Olen miehen suuren saava,
|
| jalon synnyn synnyttävä,
|
| joll' on valta vallallenki,
|
| 200 | väki Väinämöisellenki."
|
|
|
| Jo on piika pintehissä,
|
| minne mennä, kunne käyä,
|
| kusta kylpyä kysellä.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Piltti, pienin piikojani,
|
| paras palkkalaisiani!
|
| Käypä kylpyä kylästä,
|
| saunoa Saraojalta,
|
| jossa huono hoivan saisi,
|
| 210 | piika piinansa pitäisi!
|
| Käy pian, välehen jou'u,
|
| välehemmin tarvitahan!"
|
|
|
| Piltti, piika pikkarainen,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Keltä mä kysyn kylyä,
|
| keltä aihelen apua?"
|
|
|
| Sanoi meiän Marjattainen,
|
| itse virkki, noin nimesi:
|
| "Kysy Ruotuksen kylyä,
|
| 220 | saunoa Sarajan-suista!"
|
|
|
| Piltti, piika pikkarainen,
|
| tuo oli nöyrä neuvottava,
|
| kärkäs ilman käskemättä,
|
| kehumattaki kepeä,
|
| utuna ulos menevi,
|
| savuna pihalle saapi.
|
| Kourin helmansa kokosi,
|
| käsin kääri vaattehensa,
|
| sekä juoksi jotta joutui
|
| 230 | kohin Ruotuksen kotia.
|
| Mäet mätkyi mennessänsä,
|
| vaarat notkui noustessansa,
|
| kävyt hyppi kankahalla,
|
| someret hajosi suolla.
|
| Tuli Ruotuksen tupahan,
|
| sai sisälle salvoksehen.
|
|
|
| Ruma Ruotus paitulainen
|
| syöpi, juopi suurten lailla
|
| päässä pöyän paioillansa,
|
| 240 | aivan aivinaisillansa.
|
|
|
| Lausui Ruotus ruoaltansa,
|
| tiuskui tiskinsä nojalta:
|
| "Mitä sie sanot, katala?
|
| Kuta, kurja, juoksentelet?"
|
|
|
| Piltti, piika pikkarainen,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Läksin kylpyä kylästä,
|
| saunoa Saraojalta,
|
| jossa huono hoivan saisi:
|
| 250 | avun ange tarvitseisi."
|
|
|
| Ruma Ruotuksen emäntä
|
| käet puuskassa käveli,
|
| liehoi sillan liitoksella,
|
| laahoi keskilattialla.
|
| Itse ennätti kysyä,
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Kellen kylpyä kyselet,
|
| kellen aihelet apua?"
|
|
|
| Sanoi Piltti, pieni piika:
|
| 260 | "Kysyn meiän Marjatalle."
|
|
|
| Ruma Ruotuksen emäntä
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ei kylyt kylähän joua,
|
| ei saunat Sarajan suulta.
|
| On kyly kytömäellä,
|
| hepohuone hongikossa
|
| tuliporton poiat saa'a,
|
| lautan lapsensa latoa:
|
| kun hevonen hengännevi,
|
| 270 | niinp' on siinä kylpeötte!"
|
|
|
| Piltti, piika pikkarainen,
|
| pian pistihe takaisin,
|
| sekä juoksi jotta joutui.
|
| Sanoi tultua ta'atse:
|
| "Ei ole kylpyä kylässä,
|
| saunoa Saraojalla.
|
| Ruma Ruotuksen emäntä
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| 'Ei kylyt kylähän joua,
|
| 280 | ei saunat Sarajan suulta.
|
| On kyly kytömäellä,
|
| hepohuone hongikossa
|
| tuliporton poiat saa'a,
|
| lautan lapsensa latoa:
|
| kun hevonen hengännevi,
|
| niin on siinä kylpeköhön!'
|
| Niinp' on, niin sanoi mokomin,
|
| niinpä vainen vastaeli."
|
|
|
| Marjatta, matala neiti,
|
| 290 | tuosta täytyi itkemähän.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Lähteä minun tulevi
|
| niinkuin muinenki kasakan
|
| eli orjan palkollisen
|
| - lähteä kytömäelle,
|
| käyä hongikkokeolle!"
|
|
|
| Käsin kääri vaattehensa,
|
| kourin helmansa kokosi;
|
| otti vastan varjoksensa,
|
| 300 | lehen lempi suojaksensa.
|
| Astua taputtelevi
|
| vatsanvaivoissa kovissa
|
| huonehesen hongikkohon,
|
| tallihin Tapiomäelle.
|
|
|
| Sanovi sanalla tuolla,
|
| lausui tuolla lausehella:
|
| "Tule, Luoja, turvakseni,
|
| avukseni, armollinen,
|
| näissä töissä työlähissä,
|
| 310 | ajoissa ani kovissa!
|
| Päästä piika pintehestä,
|
| vaimo vatsanvääntehestä,
|
| ettei vaivoihin vajoisi,
|
| tuskihinsa tummeneisi!"
|
|
|
| Niin perille päästyänsä
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Henkeäs, hyvä hevonen,
|
| huokoas, vetäjä varsa,
|
| kylylöyly löyhäytä,
|
| 320 | sauna lämpöinen lähetä,
|
| jotta, huono, hoivan saisin!
|
| Avun, ange, tarvitseisin."
|
|
|
| Henkäsi hyvä hevonen,
|
| huokasi vetäjä varsa
|
| vatsan kautta vaivaloisen:
|
| min hevonen hengähtävi,
|
| on kuin löyly lyötäessä,
|
| viskattaessa vetonen.
|
|
|
| Marjatta, matala neiti,
|
| 330 | pyhä piika pikkarainen,
|
| kylpi kylyn kyllältänsä,
|
| vatsan löylyn vallaltansa.
|
| Teki tuonne pienen poian,
|
| latoi lapsensa vakaisen
|
| heinille hevosen luoksi,
|
| sorajouhen soimen päähän.
|
|
|
| Pesi pienen poikuensa,
|
| kääri kääreliinahansa;
|
| otti pojan polvillensa,
|
| 340 | laittoi lapsen helmahansa.
|
|
|
| Piiletteli poiuttansa,
|
| kasvatteli kaunoistansa,
|
| kullaista omenuttansa,
|
| hope'ista sauvoansa.
|
| Sylissänsä syöttelevi,
|
| käsissänsä kääntelevi.
|
|
|
| Laski pojan polvillensa,
|
| lapsen lantehuisillensa,
|
| alkoi päätänsä sukia,
|
| 350 | hapsiansa harjaella.
|
|
|
| Katoi poika polviltansa,
|
| lapsi lannepuoliltansa.
|
|
|
| Marjatta, matala neiti,
|
| tuosta tuskille tulevi.
|
| Rapasihe etsimähän.
|
| Etsi pientä poiuttansa,
|
| kullaista omenuttansa,
|
| hope'ista sauvoansa
|
| alta jauhavan kivosen,
|
| 360 | alta juoksevan jalaksen,
|
| alta seulan seulottavan,
|
| alta korvon kannettavan,
|
| puiten puut, jaellen ruohot,
|
| hajotellen hienot heinät.
|
|
|
| Viikon etsi poiuttansa,
|
| poiuttansa, pienuttansa.
|
| Etsi mäiltä, männiköiltä,
|
| kannoilta, kanervikoilta,
|
| katsoen joka kanervan,
|
| 370 | joka varvikon vatoen,
|
| kaivellen katajajuuret,
|
| ojennellen puien oksat.
|
|
|
| Astua ajattelevi,
|
| käyä kääperöittelevi:
|
| Tähti vastahan tulevi.
|
| Tähelle kumarteleikse:
|
| "Oi Tähti, Jumalan luoma!
|
| Etkö tieä poiuttani,
|
| miss' on pieni poikueni,
|
| 380 | kultainen omenueni?"
|
|
|
| Tähti taisi vastaella:
|
| "Tietäisinkö, en sanoisi.
|
| Hänpä on minunki luonut
|
| näille päiville pahoille,
|
| kylmillä kimaltamahan,
|
| pime'illä pilkkimähän."
|
|
|
| Astua ajattelevi,
|
| käyä kääperöittelevi:
|
| Kuuhut vastahan tulevi.
|
| 390 | Niin Kuulle kumarteleikse:
|
| "Oi Kuuhut, Jumalan luoma!
|
| Etkö tieä poiuttani,
|
| miss' on pieni poikueni,
|
| kultainen omenueni?"
|
|
|
| Kuuhut taisi vastaella:
|
| "Tietäisinkö, en sanoisi.
|
| Hänpä on minunki luonut
|
| näille päiville pahoille,
|
| yksin öillä valvomahan,
|
| 400 | päivällä makoamahan."
|
|
|
| Astua ajattelevi,
|
| käyä kääperöittelevi:
|
| päätyi Päivyt vastahansa.
|
| Päivälle kumarteleikse:
|
| "Oi Päivyt, Jumalan luoma!
|
| Etkö tieä poiuttani,
|
| miss' on pieni poikueni,
|
| kultainen omenueni?"
|
|
|
| Päivyt taiten vastaeli:
|
| 410 | "Kyllä tieän poikuesi!
|
| Hänpä on minunki luonut
|
| näille päiville hyville,
|
| kullassa kulisemahan,
|
| hopeassa helkkimähän.
|
|
|
| "Jopa tieän poikuesi!
|
| Voi, poloinen, poiuttasi!
|
| Tuoll' on pieni poikuesi,
|
| kultainen omenuesi,
|
| onp' on suossa suonivyöstä,
|
| 420 | kankahassa kainalosta."
|
|
|
| Marjatta, matala neiti,
|
| etsi suolta poikoansa.
|
| Poika suolta löyettihin,
|
| tuolta tuotihin kotia.
|
|
|
| Siitä meiän Marjatalle
|
| kasvoi poika kaunokainen.
|
| Ei tieä nimeä tuolle,
|
| millä mainita nimellä.
|
| Emo kutsui kukkaseksi,
|
| 430 | vieras vennon joutioksi.
|
|
|
| Etsittihin ristijätä,
|
| katsottihin kastajata.
|
| Tuli ukko ristimähän,
|
| Virokannas kastamahan.
|
|
|
| Ukko tuon sanoiksi virkki,
|
| itse lausui, noin nimesi:
|
| "En mä risti riivattua,
|
| katalata kastakana,
|
| kun ei ensin tutkittane,
|
| 440 | tutkittane, tuomittane."
|
|
|
| Kenpä tuohon tutkijaksi,
|
| tutkijaksi, tuomariksi?
|
| Vaka vanha Väinämöinen,
|
| tietäjä iän-ikuinen,
|
| sepä tuohon tutkijaksi,
|
| tutkijaksi, tuomariksi!
|
|
|
| Vaka vanha Väinämöinen
|
| tuop' on tuossa tuomitsevi:
|
| "Kun lie poika suolta saatu,
|
| 450 | maalta marjasta si'ennyt,
|
| poika maahan pantakohon,
|
| marjamättähän sivulle,
|
| tahi suolle vietäköhön,
|
| puulla päähän lyötäköhön!"
|
|
|
| Puhui poika puolikuinen,
|
| kaksiviikkoinen kajahui:
|
| "Ohoh sinua, ukko utra,
|
| ukko utra, unteloinen,
|
| kun olet tuhmin tuominnunna,
|
| 460 | väärin laskenna lakia!
|
| Eipä syistä suuremmista,
|
| töistä tuhmemmistakana
|
| itseäsi suolle viety
|
| eikä puulla päähän lyöty,
|
| kun sa miesnä nuorempana
|
| lainasit emosi lapsen
|
| oman pääsi päästimeksi,
|
| itsesi lunastimeksi.
|
|
|
| "Ei sinua silloinkana,
|
| 470 | eip' on vielä suolle viety,
|
| kun sa miesnä nuorempana
|
| menettelit neiet nuoret
|
| alle aaltojen syvien,
|
| päälle mustien mutien."
|
|
|
| Ukko risti ripsahutti,
|
| kasti lapsen kapsahutti
|
| Karjalan kuninkahaksi,
|
| kaiken vallan vartijaksi.
|
|
|
| Siitä suuttui Väinämöinen,
|
| 480 | jopa suuttui ja häpesi.
|
| Itse läksi astumahan
|
| rannalle merelliselle.
|
| Tuossa loihe laulamahan,
|
| lauloi kerran viimeisensä:
|
| lauloi vaskisen venehen,
|
| kuparisen umpipurren.
|
|
|
| Itse istuvi perähän,
|
| läksi selvälle selälle.
|
| Virkki vielä mennessänsä,
|
| 490 | lausui lähtiellessänsä:
|
| "Annapas ajan kulua,
|
| päivän mennä, toisen tulla,
|
| taas minua tarvitahan,
|
| katsotahan, kaivatahan
|
| uuen sammon saattajaksi,
|
| uuen soiton suorijaksi,
|
| uuen kuun kulettajaksi,
|
| uuen päivän päästäjäksi,
|
| kun ei kuuta, aurinkoa
|
| 500 | eikä ilmaista iloa."
|
|
|
| Siitä vanha Väinämöinen
|
| laskea karehtelevi
|
| venehellä vaskisella,
|
| kuutilla kuparisella
|
| yläisihin maaemihin,
|
| alaisihin taivosihin.
|
|
|
| Sinne puuttui pursinensa,
|
| venehinensä väsähtyi.
|
| Jätti kantelon jälille,
|
| 510 | soiton Suomelle sorean,
|
| kansalle ilon ikuisen,
|
| laulut suuret lapsillensa.
|
|
|
| * * *
|
|
|
| Suuni jo sulkea pitäisi,
|
| kiinni kieleni sitoa,
|
| laata virren laulannasta,
|
| heretä heläjännästä.
|
| Hevonenki hengähtävi
|
| matkan pitkän mentyänsä,
|
| rautanenki raukeavi
|
| 520 | kesäheinän lyötyänsä,
|
| vetonenki vierähtävi
|
| joen polvet juostuansa,
|
| tulonenki tuikahtavi
|
| yön pitkän palettuansa;
|
| niin miks' ei runo väsyisi,
|
| virret vienot vierähtäisi
|
| illan pitkiltä iloilta,
|
| päivänlaskun laulannoilta?
|
|
|
| Noin kuulin saneltavaksi,
|
| 530 | toisin tutkaeltavaksi:
|
| "Eipä koski vuolaskana
|
| laske vettänsä loputen,
|
| eikä laulaja hyväinen
|
| laula tyynni taitoansa.
|
| Mieli on jäämähän parempi
|
| kuin on kesken katkemahan."
|
|
|
| Niin luonen, lopettanenki,
|
| herennenki, heittänenki.
|
| Kerin virteni kerälle,
|
| 540 | sykkyrälle syylättelen,
|
| panen aitan parven päähän,
|
| luisten lukkojen sisälle,
|
| jost' ei pääse päivinänsä,
|
| selviä sinä ikänä
|
| ilman luien lonsumatta,
|
| leukojen leveämättä,
|
| hammasten hajoamatta,
|
| kielen keikkelehtämättä.
|
|
|
| Mitäs tuosta, jos ma laulan,
|
| 550 | jos ma paljoki pajahan,
|
| jos laulan jokaisen lakson,
|
| joka kuusikon kujerran!
|
| Ei ole emo elossa,
|
| oma vanhin valvehella
|
| eikä kulta kuulemassa,
|
| oma armas oppimassa:
|
| on mua kuuset kuulemassa,
|
| hongan oksat oppimassa,
|
| koivun lehvät lempimässä,
|
| 560 | pihlajat pitelemässä.
|
|
|
| Piennä jäin minä emosta,
|
| matalana maammostani.
|
| Jäin kuin kiuruksi kivelle,
|
| rastahaksi rauniolle,
|
| kiuruna kivertämähän,
|
| rastahana raikkumahan,
|
| vaimon vierahan varahan,
|
| ehtohon emintimäisen.
|
|
|
| Se mun karkotti, katalan,
|
| 570 | ajoi lapsen armottoman
|
| tuulipuolelle tupoa,
|
| pohjaispuolelle kotia,
|
| vieä tuulen turvatointa,
|
| ahavaisen armotointa.
|
|
|
| Sainpa, kiuru, kiertämähän,
|
| lintu kurja, kulkemahan,
|
| vieno, maita vieremähän,
|
| vaivainen, vaeltamahan,
|
| joka tuulen tuntemahan,
|
| 580 | ärjynnän älyämähän,
|
| vilussa värisemähän,
|
| pakkasessa parkumahan.
|
|
|
| Moni nyt minulla onpi,
|
| usea olettelevi
|
| virkkaja vihaisen äänen,
|
| äänen tuiman tuikuttaja.
|
| Ken se kieltäni kirosi,
|
| kenpä ääntä ärjähteli;
|
| soimasi sorisevani,
|
| 590 | lausui liioin laulavani,
|
| pahasti pajattavani,
|
| väärin virttä vääntäväni.
|
|
|
| Elkätte, hyvät imeiset,
|
| tuota ouoksi otelko,
|
| jos ma, lapsi, liioin lauloin,
|
| pieni, pilpatin pahasti!
|
| En ole opissa ollut,
|
| käynyt mailla mahtimiesten,
|
| saanut ulkoa sanoja,
|
| 600 | loitompata lausehia.
|
|
|
| Muut kaikki oli opissa,
|
| mie en joutanut kotoa
|
| emon ainoan avusta,
|
| yksinäisen ympäriltä.
|
| Piti oppia kotona,
|
| oman aitan orren alla,
|
| oman äitin värttinöillä,
|
| veikon veistoslastusilla,
|
| senki piennä, pikkaraisna,
|
| 610 | paitaressuna pahaisna.
|
|
|
| Vaan kuitenki kaikitenki
|
| la'un hiihin laulajoille,
|
| la'un hiihin, latvan taitoin,
|
| oksat karsin, tien osoitin.
|
| Siitäpä nyt tie menevi,
|
| ura uusi urkenevi
|
| laajemmille laulajoille,
|
| runsahammille runoille,
|
| nuorisossa nousevassa,
|
| 620 | kansassa kasuavassa. |