| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| elelevi aikojansa
|
| noilla VÀinölÀn ahoilla,
|
| Kalevalan kankahilla.
|
| Laulelevi virsiÀnsÀ,
|
| laulelevi, taitelevi.
|
|
|
| Lauloi pÀivÀt pÀÀksytysten,
|
| yhytysten yöt saneli
|
| muinaisia muisteloita,
|
| 10 | noita syntyjÀ syviÀ,
|
| joit' ei laula kaikki lapset,
|
| ymmÀrrÀ yhet urohot
|
| tÀllÀ inhalla iÀllÀ,
|
| katovalla kannikalla.
|
|
|
| Kauas kuuluvi sanoma,
|
| ulos viestit vierÀhtÀvÀt
|
| VÀinÀmöisen laulannasta,
|
| urohon osoannasta.
|
| Viestit vierÀhti suvehen,
|
| 20 | sai sanomat Pohjolahan.
|
|
|
| Olipa nuori Joukahainen,
|
| laiha poika lappalainen.
|
| Se kÀvi kylÀssÀ kerran;
|
| kuuli kummia sanoja,
|
| lauluja laeltavaksi,
|
| parempia pantavaksi
|
| noilla VÀinölÀn ahoilla,
|
| Kalevalan kankahilla,
|
| kuin mitÀ itseki tiesi,
|
| 30 | oli oppinut isolta.
|
|
|
| Tuo tuosta kovin pahastui,
|
| kaiken aikansa kaehti
|
| VÀinÀmöistÀ laulajaksi
|
| paremmaksi itseÀnsÀ.
|
| Jo tuli emonsa luoksi,
|
| luoksi valtavanhempansa.
|
| LÀhteÀksensÀ kÀkesi,
|
| tullaksensa toivotteli
|
| noille VÀinölÀn tuville
|
| 40 | kera VÀinön voitteloille.
|
|
|
| Iso kielti poikoansa,
|
| iso kielti, emo epÀsi
|
| lÀhtemÀstÀ VÀinölÀhÀn
|
| kera VÀinön voitteloille:
|
| "SiellÀ silma lauletahan,
|
| lauletahan, lausitahan
|
| suin lumehen, pÀin vitihin,
|
| kourin ilmahan kovahan,
|
| kÀsin kÀÀntymÀttömÀksi,
|
| 50 | jaloin liikkumattomaksi."
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| "HyvÀpÀ isoni tieto,
|
| emoni sitÀi parempi,
|
| oma tietoni ylinnÀ.
|
| Jos tahon tasalle panna,
|
| miesten verroille vetÀitÀ,
|
| itse laulan laulajani,
|
| sanelen sanelijani:
|
| laulan laulajan parahan
|
| 60 | pahimmaksi laulajaksi,
|
| jalkahan kiviset kengÀt,
|
| puksut puiset lantehille,
|
| kiviriipan rinnan pÀÀlle,
|
| kiviharkon hartioille,
|
| kivihintahat kÀtehen,
|
| pÀÀhÀn paatisen kypÀrÀn."
|
|
|
| SiitÀ lÀksi, ei totellut.
|
| Otti ruunansa omansa,
|
| jonka turpa tulta iski,
|
| 70 | sÀkeniÀ sÀÀrivarret;
|
| valjasti tulisen ruunan
|
| korjan kultaisen etehen.
|
| Itse istuvi rekehen,
|
| kohennaikse korjahansa,
|
| iski virkkua vitsalla,
|
| heitti helmiruoskasella.
|
| LÀksi virkku vieremÀhÀn,
|
| hevonen helettÀmÀhÀn.
|
|
|
| Ajoa suhuttelevi.
|
| 80 | Ajoi pÀivÀn, ajoi toisen,
|
| ajoi kohta kolmannenki.
|
| Jo pÀivÀnÀ kolmantena
|
| pÀÀtyi VÀinölÀn ahoille,
|
| Kalevalan kankahille.
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen,
|
| tietÀjÀ iÀn-ikuinen,
|
| oli teittensÀ ajaja,
|
| matkojensa mittelijÀ
|
| noilla VÀinölÀn ahoilla,
|
| 90 | Kalevalan kankahilla.
|
|
|
| Tuli nuori Joukahainen,
|
| ajoi tiellÀ vastatusten:
|
| tarttui aisa aisan pÀÀhÀn,
|
| rahe rahkehen takistui,
|
| lÀnget puuttui lÀnkilöihin,
|
| vemmel vempelen nenÀhÀn.
|
|
|
| SiitÀ siinÀ seisotahan,
|
| seisotahan, mietitÀhÀn...
|
| vesi vuoti vempelestÀ,
|
| 100 | usva aisoista usisi.
|
|
|
| Kysyi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Kuit' olet sinÀ sukua,
|
| kun tulit tuhmasti etehen,
|
| vastahan varattomasti?
|
| SÀret lÀnget lÀnkÀpuiset,
|
| vesapuiset vempelehet,
|
| korjani pilastehiksi,
|
| rÀmÀksi re'en retukan!"
|
|
|
| Silloin nuori Joukahainen
|
| 110 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Mie olen nuori Joukahainen.
|
| Vaan sano oma sukusi:
|
| kuit' olet sinÀ sukua,
|
| kuta, kurja, joukkioa?"
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| jo tuossa nimittelihe.
|
| Sai siitÀ sanoneheksi:
|
| "Kun liet nuori Joukahainen,
|
| veÀite syrjÀhÀn vÀhÀisen!
|
| 120 | Sie olet nuorempi minua."
|
|
|
| Silloin nuori Joukahainen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "VÀhÀ on miehen nuoruuesta,
|
| nuoruuesta, vanhuuesta!
|
| Kumpi on tieolta parempi,
|
| muistannalta mahtavampi,
|
| sep' on tiellÀ seisokahan,
|
| toinen tieltÀ siirtykÀhÀn.
|
| Lienet vanha VÀinÀmöinen,
|
| 130 | laulaja iÀn-ikuinen,
|
| ruvetkamme laulamahan,
|
| saakamme sanelemahan,
|
| mies on miestÀ oppimahan,
|
| toinen toista voittamahan!"
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "MitÀpÀ minusta onpi
|
| laulajaksi, taitajaksi!
|
| Ain' olen aikani elellyt
|
| 140 | nÀillÀ yksillÀ ahoilla,
|
| kotipellon pientarilla
|
| kuunnellut kotikÀkeÀ.
|
| Vaan kuitenki kaikitenki
|
| sano korvin kuullakseni:
|
| mitÀ sie enintÀ tieÀt,
|
| yli muien ymmÀrtelet?"
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| "TieÀnpÀ minÀ jotaki!
|
| Sen on tieÀn selvÀllehen,
|
| 150 | tajuelen tarkoillehen:
|
| reppÀnÀ on liki lakea,
|
| liki lieska kiukoata.
|
|
|
| "HyvÀ on hylkehen eleÀ,
|
| ve'en koiran viehkuroia:
|
| luotansa lohia syöpi,
|
| sivultansa siikasia.
|
|
|
| "Siiall' on sileÀt pellot,
|
| lohella laki tasainen.
|
| Hauki hallalla kutevi,
|
| 160 | kuolasuu kovalla sÀÀllÀ.
|
| Ahven arka, kyrmyniska
|
| sykysyt syvillÀ uipi,
|
| kesÀt kuivilla kutevi,
|
| rantasilla rapsehtivi.
|
|
|
| "Kun ei tuosta kyllin liene,
|
| vielÀ tieÀn muunki tieon,
|
| arvoan yhen asian:
|
| pohjola porolla kynti,
|
| etelÀ emÀhevolla,
|
| 170 | takalappi tarvahalla.
|
| TieÀn puut Pisan mÀellÀ,
|
| hongat Hornan kalliolla:
|
| pitkÀt on puut Pisan mÀellÀ,
|
| hongat Hornan kalliolla.
|
|
|
| "Kolme on koskea kovoa,
|
| kolme jÀrveÀ jaloa,
|
| kolme vuorta korkeata
|
| tÀmÀn ilman kannen alla:
|
| HÀmehess' on HÀllÀpyörÀ,
|
| 180 | Kaatrakoski Karjalassa;
|
| ei ole Vuoksen voittanutta,
|
| yli kÀynyttÀ Imatran."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Lapsen tieto, naisen muisti,
|
| ei ole partasuun urohon
|
| eikÀ miehen naisekkahan!
|
| Sano syntyjÀ syviÀ,
|
| asioita ainoisia!"
|
|
|
| Se on nuori Joukahainen
|
| 190 | sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "TieÀn mÀ tiaisen synnyn,
|
| tieÀn linnuksi tiaisen,
|
| kyyn viherÀn kÀÀrmeheksi,
|
| kiiskisen ve'en kalaksi.
|
| Rauan tieÀn raukeaksi,
|
| mustan mullan muikeaksi,
|
| varin veen on vaikeaksi,
|
| tulen polttaman pahaksi.
|
|
|
| "Vesi on vanhin voitehista,
|
| 200 | kosken kuohu katsehista,
|
| itse Luoja loitsijoista,
|
| Jumala parantajista.
|
|
|
| "Vuoresta on vetosen synty,
|
| tulen synty taivosesta,
|
| alku rauan ruostehesta,
|
| vasken kanta kalliosta.
|
|
|
| "MÀtÀs on mÀrkÀ maita vanhin,
|
| paju puita ensimÀinen,
|
| hongan juuri huonehia,
|
| 210 | paatonen patarania."
|
|
|
| Vaka vanha VÀinÀmöinen
|
| itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Muistatko mitÀ enemmin,
|
| vain jo loppuivat lorusi?"
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| "Muistan vielÀki vÀhÀisen!
|
| Muistanpa ajan mokoman,
|
| kun olin merta kyntÀmÀssÀ,
|
| meren kolkot kuokkimassa,
|
| 220 | kalahauat kaivamassa,
|
| syÀnveet syventÀmÀssÀ,
|
| lampiveet on laskemassa,
|
| mÀet mylleröittÀmÀssÀ,
|
| louhet luomassa kokohon.
|
|
|
| "Viel' olin miesnÀ kuuentena,
|
| seitsemÀntenÀ urosna
|
| tÀtÀ maata saataessa,
|
| ilmoa suettaessa,
|
| ilman pieltÀ pistÀmÀssÀ,
|
| 230 | taivon kaarta kantamassa,
|
| kuuhutta kulettamassa,
|
| aurinkoa auttamassa,
|
| otavaa ojentamassa,
|
| taivoa tÀhittÀmÀssÀ."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Sen varsin valehtelitki!
|
| Ei sinua silloin nÀhty,
|
| kun on merta kynnettihin,
|
| meren kolkot kuokittihin,
|
| 240 | kalahauat kaivettihin,
|
| syÀnveet syvennettihin,
|
| lampiveet on laskettihin,
|
| mÀet mylleröitettihin,
|
| louhet luotihin kokohon.
|
|
|
| "EikÀ lie sinua nÀhty,
|
| ei lie nÀhty eikÀ kuultu
|
| tÀtÀ maata saataessa,
|
| ilmoa suettaessa,
|
| ilman pieltÀ pistettÀissÀ,
|
| 250 | taivon kaarta kannettaissa,
|
| kuuhutta kuletettaissa,
|
| aurinkoa autettaissa,
|
| otavaa ojennettaissa,
|
| taivoa tÀhitettÀissÀ."
|
|
|
| Se on nuori Joukahainen
|
| tuosta tuon sanoiksi virkki:
|
| "Kun ei lie minulla mieltÀ,
|
| kysyn mieltÀ miekaltani.
|
| Oi on vanha VÀinÀmöinen,
|
| 260 | laulaja laveasuinen!
|
| LÀhe miekan mittelöhön,
|
| kÀypÀ kalvan katselohon!"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "En noita pahoin pelÀnne
|
| miekkojasi, mieliÀsi,
|
| tuuriasi, tuumiasi.
|
| Vaan kuitenki kaikitenki
|
| lÀhe en miekan mittelöhön
|
| sinun kanssasi, katala,
|
| 270 | kerallasi, kehno raukka."
|
|
|
| SiinÀ nuori Joukahainen
|
| murti suuta, vÀÀnti pÀÀtÀ,
|
| murti mustoa haventa.
|
| Itse tuon sanoiksi virkki:
|
| "Ken ei kÀy miekan mittelöhön,
|
| lÀhe ei kalvan katselohon,
|
| sen minÀ siaksi laulan,
|
| alakÀrsÀksi asetan.
|
| Panen semmoiset urohot
|
| 280 | sen sikÀli, tuon tÀkÀli,
|
| sorran sontatunkiohon,
|
| lÀÀvÀn nurkkahan nutistan."
|
|
|
| SiitÀ suuttui VÀinÀmöinen,
|
| siitÀ suuttui ja hÀpesi.
|
| Itse loihe laulamahan,
|
| sai itse sanelemahan:
|
| ei ole laulut lasten laulut,
|
| lasten laulut, naisten naurut,
|
| ne on partasuun urohon,
|
| 290 | joit' ei laula kaikki lapset
|
| eikÀ pojat puoletkana,
|
| kolmannetkana kosijat
|
| tÀllÀ inhalla iÀllÀ,
|
| katovalla kannikalla.
|
|
|
| Lauloi vanha VÀinÀmöinen:
|
| jÀrvet lÀikkyi, maa jÀrisi,
|
| vuoret vaskiset vapisi,
|
| paaet vahvat paukahteli,
|
| kalliot kaheksi lenti,
|
| 300 | kivet rannoilla rakoili.
|
|
|
| Lauloi nuoren Joukahaisen:
|
| vesat lauloi vempelehen,
|
| pajupehkon lÀnkilöihin,
|
| raiat rahkehen nenÀhÀn.
|
| Lauloi korjan kultalaian:
|
| lauloi lampihin haoiksi;
|
| lauloi ruoskan helmiletkun
|
| meren rantaruokosiksi;
|
| lauloi laukkipÀÀn hevosen
|
| 310 | kosken rannalle kiviksi.
|
|
|
| Lauloi miekan kultakahvan
|
| salamoiksi taivahalle,
|
| siitÀ jousen kirjavarren
|
| kaariksi vesien pÀÀlle,
|
| siitÀ nuolensa sulitut
|
| havukoiksi kiitÀviksi,
|
| siitÀ koiran koukkuleuan,
|
| sen on maahan maakiviksi.
|
|
|
| Lakin lauloi miehen pÀÀstÀ
|
| 320 | pilven pystypÀÀ kokaksi;
|
| lauloi kintahat kÀestÀ
|
| umpilammin lumpehiksi,
|
| siitÀ haljakan sinisen
|
| hattaroiksi taivahalle,
|
| vyöltÀ ussakan utuisen
|
| halki taivahan tÀhiksi.
|
|
|
| Itsen lauloi Joukahaisen:
|
| lauloi suohon suonivöistÀ,
|
| niittyhyn nivuslihoista,
|
| 330 | kankahasen kainaloista.
|
|
|
|
|
| Jo nyt nuori Joukahainen
|
| jopa tiesi jotta tunsi:
|
| tiesi tielle tullehensa,
|
| matkallen osannehensa
|
| voittelohon, laulelohon
|
| kera vanhan VÀinÀmöisen.
|
|
|
| Jaksoitteli jalkoansa:
|
| eipÀ jaksa jalka nousta;
|
| toki toistakin yritti:
|
| 340 | siin' oli kivinen kenkÀ.
|
|
|
| SiitÀ nuoren Joukahaisen
|
| jopa tuskaksi tulevi,
|
| lÀylemmÀksi lankeavi.
|
| Sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "Oi on viisas VÀinÀmöinen,
|
| tietÀjÀ iÀn-ikuinen!
|
| PyörrytÀ pyhÀt sanasi,
|
| perÀytÀ lausehesi!
|
| PÀÀstÀ tÀstÀ pÀlkÀhÀstÀ,
|
| 350 | tÀstÀ seikasta selitÀ!
|
| Panenpa parahan makson,
|
| annan lunnahat lujimmat."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Niin mitÀ minullen annat,
|
| jos pyörrÀn pyhÀt sanani,
|
| perÀytÀn lauseheni,
|
| pÀÀstÀn siitÀ pÀlkÀhÀstÀ,
|
| siitÀ seikasta selitÀn?"
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| 360 | "Onp' on mulla kaarta kaksi,
|
| jousta kaksi kaunokaista;
|
| yks' on lyömÀhÀn riveÀ,
|
| toinen tarkka ammunnalle.
|
| Ota niistÀ jompikumpi!"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Huoli en, hurja, jousistasi,
|
| en, katala, kaaristasi!
|
| On noita itsellÀniki
|
| joka seinÀ seisoteltu,
|
| 370 | joka vaarnanen varottu:
|
| miehittÀ metsÀssÀ kÀyvÀt,
|
| urohitta ulkotöillÀ."
|
| Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
| lauloi siitÀki syvemmÀ.
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| "Onp' on mulla purtta kaksi,
|
| kaksi kaunoista venoa;
|
| yks' on kiistassa kepeÀ,
|
| toinen paljo kannattava.
|
| 380 | Ota niistÀ jompikumpi!"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "Enp' on huoli pursistasi,
|
| venehistÀsi valita!
|
| On noita itsellÀniki
|
| joka tela tempaeltu,
|
| joka lahtema laottu,
|
| mikÀ tuulella tukeva,
|
| mikÀ vastasÀÀn menijÀ."
|
| Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
| 390 | lauloi siitÀki syvemmÀ.
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| "On mulla oritta kaksi,
|
| kaksi kaunoista hepoa;
|
| yks' on juoksulle jalompi,
|
| toinen raisu rahkehille.
|
| Ota niistÀ jompikumpi!"
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "En huoli hevosiasi,
|
| sure en sukkajalkojasi!
|
| 400 | On noita itsellÀniki
|
| joka soimi solmieltu,
|
| joka tanhua taluttu:
|
| vesi selvÀ selkÀluilla,
|
| rasvalampi lautasilla."
|
| Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
| lauloi siitÀki syvemmÀ.
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| "Oi on vanha VÀinÀmöinen!
|
| PyörrytÀ pyhÀt sanasi,
|
| 410 | perÀytÀ lausehesi!
|
| Annan kultia kypÀrin,
|
| hope'ita huovan tÀyen,
|
| isoni soasta saamat,
|
| taluttamat tappelosta."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "En huoli hope'itasi,
|
| kysy en, kurja, kultiasi!
|
| On noita itsellÀniki
|
| joka aitta ahtaeltu,
|
| 420 | joka vakkanen varottu:
|
| ne on kullat kuun-ikuiset,
|
| pÀivÀn-polviset hopeat."
|
| Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
| lauloi siitÀki syvemmÀ.
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| "Oi on vanha VÀinÀmöinen!
|
| PÀÀstÀ tÀstÀ pÀlkÀhÀstÀ,
|
| tÀstÀ seikasta selitÀ!
|
| Annan aumani kotoiset,
|
| 430 | heitÀn hietapeltoseni
|
| oman pÀÀni pÀÀstimeksi,
|
| itseni lunastimeksi."
|
|
|
| Sanoi vanha VÀinÀmöinen:
|
| "En halaja aumojasi,
|
| herjÀ, hietapeltojasi!
|
| On noita itsellÀniki,
|
| peltoja joka perÀllÀ,
|
| aumoja joka aholla.
|
| Omat on paremmat pellot,
|
| 440 | omat aumat armahammat."
|
| Lauloi nuoren Joukahaisen,
|
| lauloi ainakin alemma.
|
|
|
| SiitÀ nuori Joukahainen
|
| toki viimein tuskautui,
|
| kun oli leuan liettehessÀ,
|
| parran paikassa pahassa,
|
| suun on suossa, sammalissa,
|
| hampahin haon perÀssÀ.
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| 450 | "Oi on viisas VÀinÀmöinen,
|
| tietÀjÀ iÀn-ikuinen!
|
| Laula jo laulusi takaisin,
|
| heitÀ vielÀ heikko henki,
|
| laske tÀÀltÀ pois minua!
|
| Virta jo jalkoa vetÀvi,
|
| hiekka silmiÀ hiovi.
|
|
|
| "Kun pyörrÀt pyhÀt sanasi,
|
| luovuttelet luottehesi,
|
| annan Aino siskoseni,
|
| 460 | lainoan emoni lapsen
|
| sulle pirtin pyyhkijÀksi,
|
| lattian lakaisijaksi,
|
| hulikkojen huuhtojaksi,
|
| vaippojen viruttajaksi,
|
| kutojaksi kultavaipan,
|
| mesileivÀn leipojaksi."
|
|
|
| SiitÀ vanha VÀinÀmöinen
|
| ihastui ikihyvÀksi,
|
| kun sai neion Joukahaisen
|
| 470 | vanhan pÀivÀnsÀ varaksi.
|
|
|
| Istuiksen ilokivelle,
|
| laulupaaelle paneikse.
|
| Lauloi kotvan, lauloi toisen,
|
| lauloi kotvan kolmannenki:
|
| pyörti pois pyhÀt sanansa,
|
| perin laski lausehensa.
|
|
|
|
|
| PÀÀsi nuori Joukahainen,
|
| pÀÀsi leuan liettehestÀ,
|
| parran paikasta pahasta,
|
| 480 | hevonen kosken kivestÀ,
|
| reki rannalta haosta,
|
| ruoska rannan ruokosesta.
|
|
|
| Kohoeli korjahansa,
|
| reutoihe rekosehensa;
|
| lÀksi mielellÀ pahalla,
|
| syÀmellÀ synkeÀllÀ
|
| luoksi armahan emonsa,
|
| tykö valtavanhempansa.
|
|
|
| Ajoa karittelevi.
|
| 490 | Ajoi kummasti kotihin:
|
| rikki riihe'en rekensÀ,
|
| aisat poikki portahasen.
|
|
|
| Alkoi Àiti arvaella,
|
| isonen sanan sanovi:
|
| "Suottapa rikoit rekesi,
|
| tahallasi aisan taitoit!
|
| MitÀpÀ kummasti kuletki,
|
| tulet tuhmasti kotihin?"
|
|
|
| Tuossa nuori Joukahainen
|
| 500 | itkeÀ vetistelevi
|
| alla pÀin, pahoilla mielin,
|
| kaiken kallella kypÀrin
|
| sekÀ huulin hyypynyisin,
|
| nenÀn suulle langennuisen.
|
|
|
| Emo ennÀtti kysyÀ,
|
| vaivan nÀhnyt vaaitella:
|
| "MitÀ itket, poikueni,
|
| nuorna saamani, nureksit,
|
| olet huulin hyypynyisin,
|
| 510 | nenÀn suulle langennuisen?"
|
|
|
| Sanoi nuori Joukahainen:
|
| "Oi on maammo, kantajani!
|
| Jo on syytÀ syntynynnÀ,
|
| taikoja tapahtununna,
|
| syytÀ kyllin itkeÀni,
|
| taikoja nureksiani!
|
| Tuot' itken tÀmÀn ikÀni,
|
| puhki polveni murehin:
|
| annoin Aino siskoseni,
|
| 520 | lupasin emoni lapsen
|
| VÀinÀmöiselle varaksi,
|
| laulajalle puolisoksi,
|
| turvaksi tutisevalle,
|
| suojaksi sopenkululle."
|
|
|
|
|
| Emo kahta kÀmmentÀnsÀ
|
| hykersi molempiansa;
|
| sanan virkkoi, noin nimesi:
|
| "ElÀ itke, poikueni!
|
| Ei ole itkettÀviÀ,
|
| 530 | suuresti surettavia:
|
| tuota toivoin tuon ikÀni,
|
| puhki polveni halasin
|
| sukuhuni suurta miestÀ,
|
| rotuhuni rohkeata,
|
| vÀvykseni VÀinÀmöistÀ,
|
| laulajata langokseni."
|
|
|
| Sisar nuoren Joukahaisen
|
| itse itkullen apeutui.
|
| Itki pÀivÀn, itki toisen
|
| 540 | poikkipuolin portahalla;
|
| itki suuresta surusta,
|
| apeasta miel'alasta.
|
|
|
| Sai emo sanelemahan:
|
| "MitÀ itket, Ainoseni,
|
| kun olet saava suuren sulhon,
|
| miehen korkean kotihin
|
| ikkunoillen istujaksi,
|
| lautsoille lavertajaksi?"
|
|
|
| Tuon tytÀr sanoiksi virkki:
|
| 550 | "Oi emoni, kantajani!
|
| ItkenpÀ minÀ jotaki:
|
| itken kassan kauneutta,
|
| tukan nuoren tuuheutta,
|
| hivuksien hienoutta,
|
| jos ne piennÀ peitetÀhÀn,
|
| katetahan kasvavana.
|
|
|
| "Tuotapa ikÀni itken,
|
| tuota pÀivÀn armautta,
|
| suloutta kuun komean,
|
| 560 | ihanuutta ilman kaiken,
|
| jos oisi nuorna jÀttÀminen,
|
| lapsena unohtaminen
|
| veikon veistotanterille,
|
| ison ikkunan aloille."
|
|
|
| Sanovi emo tytölle,
|
| lausui vanhin lapsellensa:
|
| "Mene, huima, huolinesi,
|
| epÀkelpo, itkuinesi!
|
| Ei ole syytÀ synkistyÀ,
|
| 570 | aihetta apeutua.
|
| Paistavi Jumalan pÀivÀ
|
| muuallaki maailmassa,
|
| ei isosi ikkunoilla,
|
| veikkosi verÀjÀn suulla.
|
| Myös on marjoja mÀellÀ,
|
| ahomailla mansikoita
|
| poimia sinun poloisen
|
| ilmassa etempÀnÀki,
|
| ei aina ison ahoilla,
|
| 580 | veikon viertokankahilla." |