Kalevalan sisÀltö
Runot 1-2 [teksti]
Ilmatar laskeutuu veteen ja tekeytyy veden emoksi. Sotka munii hÀnen polvelleen. Munat sÀrkyvÀt ja palasista syntyy maailma. VÀinÀmöinen syntyy veden emosta. Sampsa Pellervoinen kylvÀÀ puita. Yksi kasvaa niin isoksi, ettÀ peittÀÀ auringon ja kuun nÀkyvistÀ. MerestÀ nousee pieni mies ja kaataa tammen. Aurinko ja kuu voivat taas paistaa.
Runot 3-4 [teksti]
Joukahainen haastaa VÀinÀmöisen tietojen mittelöön ja hÀviÀÀ. VÀinÀmöinen laulaa hÀnet suohon. Pelastaakseen henkensÀ Joukahainen lupaa sisarensa Ainon VÀinÀmöiselle vaimoksi. Aino hukuttautuu.
Runot 5-7 [teksti]
VÀinÀmöinen etsii Ainoa merestÀ, saa hÀnet kalana veneeseen, mutta menettÀÀ saaliinsa. HÀn lÀhteekin kosimaan Pohjolan neitoa. Kostonhimoinen Joukahainen ampuu VÀinÀmöisen hevosen. VÀinÀmöinen suistuu mereen. Kotka pelastaa hÀnet Pohjolan rannalle. Pohjolan emÀntÀ Louhi hoivailee hÀntÀ. PÀÀstÀkseen kotiin VÀinÀmöinen lupaa seppÀ Ilmarisen takomaan Pohjolaan sammon. Takojalle luvataan palkkioksi Pohjolan neito.
Runot 8-9 [teksti]
Kotimatkallaan VÀinÀmöinen nÀkee Pohjolan neidon ja kosii tÀtÀ. Avioliiton ehtona tyttö mÀÀrÀÀ VÀinÀmöisen yliluonnollisiin työkokeisiin. VenettÀ veistÀessÀÀn VÀinÀmöinen lyö kirveellÀ haavan polveensa. Ukko ylijumala tyrehdyttÀÀ verenvuodon loitsuin.
Runo 10 [teksti]
VÀinÀmöinen lÀhettÀÀ taikakeinoin Ilmarisen vastoin tÀmÀn tahtoa Pohjolaan. Ilmarinen takoo sammon. Louhi sulkee sen kivimÀkeen. Ilmarinen joutuu palaamaan takaisin ilman hÀnelle luvattua morsianta.
Runot 11-12 [teksti]
LemminkÀinen lÀhtee kosintamatkalle Saareen, ilkamoi neitojen kanssa ja ryöstÀÀ Kyllikin. LemminkÀinen hylkÀÀ Kyllikin ja lÀhtee kosimaan Pohjolan neitoa. HÀn laulaa Pohjolan vÀen ulos tuvasta, mutta jÀttÀÀ laulamatta karjapaimenen.
Runot 13-15 [teksti]
LemminkĂ€inen kosii Louhen tytĂ€rtĂ€, joka vaatii hĂ€ntĂ€ pyytĂ€mÀÀn Hiiden hirven, sitten tulisuisen Hiiden ruunan ja kolmanneksi joutsenen Tuonelan joelta. Kostoa vaaninut paimen tappaa LemminkĂ€isen ja syöksee hĂ€net Tuonelan jokeen. Ăiti saa merkin poikansa kuolemasta ja lĂ€htee etsimÀÀn hĂ€ntĂ€. HĂ€n haravoi poikansa palaset Tuonelan joesta, sovittaa ne yhteen ja virvoittaa poikansa henkiin.
Runot 16-17 [teksti]
VÀinÀmöinen ryhtyy rakentamaan venettÀ ja kÀy Tuonelassa pyytÀmÀssÀ veneenveistoon tarvittavia sanoja, mutta ei saa niitÀ. VÀinÀmöinen hakee puuttuvat sanat kuolleen tietÀjÀn, Antero Vipusen, vatsasta ja saa veneen valmiiksi.
Runot 18-19 [teksti]
VÀinÀmöinen lÀhtee veneellÀÀn kosimaan Pohjolan tytÀrtÀ. Ilmarinenkin lÀhtee kosiomatkalle. Pohjolan neito valitsee sammon takojan. Ilmarinen selviytyy kolmesta yliluonnollisesta työkokeesta: hÀn kyntÀÀ kyisen pellon, pyydystÀÀ Tuonelan karhun ja Manalan suden sekÀ lopulta suuren hauen Tuonelan joesta. Louhi lupaa tyttÀrensÀ Ilmariselle.
Runot 20-25 [teksti]
Pohjolassa valmistetaan hÀitÀ. Muut kutsutaan paitsi LemminkÀinen. Sulhanen ja sulhaskansa saapuvat Pohjolaan. Vieraita kestitÀÀn. VÀinÀmöinen viihdyttÀÀ hÀÀvÀkeÀ laulullaan. Morsiamelle annetaan neuvoja avioliittoa varten, sulhastakin neuvotaan. Morsian hyvÀstelee kotivÀkensÀ ja lÀhtee Ilmarisen kanssa kohti Kalevalaa. Saavutaan Ilmarisen kotiin, missÀ vieraita jÀlleen kestitÀÀn. VÀinÀmöinen laulaa kiitoslaulun.
Runot 26-27 [teksti]
LemminkÀinen saapuu kutsumattomana Pohjolan pitoihin ja vaatii kestitystÀ. HÀnelle tarjotaan kyillÀ tÀytetty oluttuoppi. Laulu- ja miekkataistelun lopuksi hÀn tappaa isÀnnÀn.
Runot 28-30 [teksti]
LemminkÀinen pakenee sotaan nousevaa Pohjolan vÀkeÀ, piiloutuu Saareen ja elÀÀ Saaren neitojen kanssa, kunnes joutuu pakenemaan Saaren mustasukkaista miesvÀkeÀ. LemminkÀinen löytÀÀ kotinsa poltettuna ja ÀitinsÀ korven keskeltÀ piilopirtistÀ. HÀn lÀhtee kostoretkelle Pohjolaan, mutta joutuu palaamaan kotiin.
Runot 31-34 [teksti]
Untamo ja Kalervo riitaantuvat ja Kalervon suvusta jÀÀ poika, Kullervo. Yliluonnollisilla voimillaan tÀmÀ pilaa kaikki hÀnelle mÀÀrÀtyt työt. Untamo myy pojan orjaksi Ilmariselle. Ilmarisen emÀntÀ lÀhettÀÀ Kullervon paimeneksi ja ilkeyksissÀÀn leipoo kiven evÀsleipÀÀn. Kullervo rikkoo veitsensÀ kiveen. Kostoksi hÀn ajaa lehmÀt suohon ja pedot karjana kotiin. Lypsylle ryhtyvÀ emÀntÀ raadellaan kuoliaaksi. Kullervo pakenee. HÀn löytÀÀ metsÀstÀ vanhempansa, mutta kuulee sisarensa kadonneen.
Runot 35-36 [teksti]
IsÀ lÀhettÀÀ Kullervon veronmaksumatkalle. Paluumatkalla tÀmÀ tietÀmÀttÀÀn viettelee sisarensa. Asian selvittyÀ sisar hukuttautuu koskeen. Kullervo lÀhtee kostoretkelle. Surmattuaan Untamon vÀen hÀn palaa kotiin, mutta tapaa kotivÀkensÀ kuolleina. Kullervo surmaa itsensÀ.
Runo 37 [teksti]
Ilmarinen suree kuollutta vaimoaan ja takoo itselleen naisen kullasta. Kultaneito on kuitenkin kylmÀ. VÀinÀmöinen varoittaa nuorisoa kumartamasta kullalle.
Runo 38 [teksti]
Ilmarinen saa rukkaset Pohjolan nuorimmalta tyttÀreltÀ ja ryöstÀÀ hÀnet. Tyttö kiusaa Ilmarista, joka laulaa tÀmÀn lopulta lokiksi. Ilmarinen kertoo VÀinÀmöiselle sammon Pohjolalle tuottamasta varallisuudesta.
Runot 39-41 [teksti]
VÀinÀmöinen, Ilmarinen ja LemminkÀinen lÀhtevÀt ryöstÀmÀÀn sampoa Pohjolasta. Matkalla vene takertuu jÀttimÀisen hauen hartioille. VÀinÀmöinen tappaa hauen ja rakentaa sen leukaluusta kanteleen. Kukaan muu ei pysty soittamaan sillÀ, mutta VÀinÀmöinen lumoaa luomakunnan soitollaan.
Runot 42-43 [teksti]
Pohjolassa VÀinÀmöinen nukuttaa soitollaan koko vÀen ja sampo viedÀÀn veneeseen. Pohjolan vÀki herÀÀ ja Louhi lÀhettÀÀ esteitÀ sammon ryöstÀjien tielle. RetkelÀiset selviytyvÀt, mutta kannel putoaa mereen. Louhi lÀhtee takaa-ajoon ja muuntautuu jÀttilÀiskotkaksi. Taistelun tuoksinassa sampo rikkoutuu ja putoaa mereen. Sammon muruista osa jÀÀ meren aarteiksi, osa ajautuu rantaan Suomen rikkaudeksi. Louhelle jÀÀ kansi ja leivÀtön elÀmÀ.
Runot 44 [teksti]
VÀinÀmöinen etsii turhaan mereen pudonnutta kanneltaan. Sen tilalle hÀn rakentaa koivuisen kanteleen ja lumoaa soitollaan jÀlleen koko luomakunnan.
Runot 45-46 [teksti]
Louhi lÀhettÀÀ tauteja Kalevalan kansan tuhoksi, mutta VÀinÀmöinen parantaa ne. Louhi lÀhettÀÀ karhun karjan kimppuun, mutta VÀinÀmöinen kaataa sen. VietetÀÀn karhunpeijaisjuhlat.
Runot 47-48 [teksti]
Pohjolan emÀntÀ kÀtkee taivaan valot ja varastaa tulen. Ukko ylijumala iskee tulta uudeksi kuuksi ja auringoksi, mutta tuli putoaa suuren kalan vatsaan. VÀinÀmöinen pyytÀÀ Ilmarisen kanssa kalan ja asettaa tulen palvelemaan ihmisiÀ.
Runo 49 [teksti]
Ilmarinen takoo uuden auringon ja kuun, mutta ne eivÀt paista. Taisteltuaan Pohjolan vÀen kanssa VÀinÀmöinen palaa teettÀmÀÀn Ilmarisella avaimet, joilla aurinko ja kuu saadaan Pohjolan vuoresta. Ilmarisen takoessa Louhi pÀÀstÀÀ valot takaisin taivaalle.
Runo 50 [teksti]
Marjatta tulee puolukasta raskaaksi. Poikalapsi syntyy metsÀssÀ, mutta katoaa pian, kunnes löytyy suosta. VÀinÀmöinen tuomitsee isÀttömÀn lapsen kuolemaan, mutta tÀmÀ nousee puhumaan VÀinÀmöisen tuomiota vastaan. Poika ristitÀÀn Karjalan kuninkaaksi. VÀinÀmöinen poistuu vaskiveneellÀ ennustaen, ettÀ vielÀ hÀntÀ tarvitaan uuden sammon saattajana, uuden pÀivÀn pÀÀstÀjÀnÀ ja uuden soiton soittajana.
