Kivi ja kansanperinne
Kansanperinnettä Seitsemässä veljeksessä
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Takaisin edelliselle sivulle
8. ”Nakkaanko ma, nakkaanko ma?”
Juhani. Mitästäpä tapahtui muutama vuosi takaperin Kuokkalan vanhalle ukolle, joka nyt Herran huomassa lepää. Yhtenä keväänä, ollessansa metsonsoitimella ja vartoessaan puol-yönhetken kulumista nuotionsa vieressä tässä aholla, näki hän tuolla vuoren-juurella saman loistavan hohteen ja kuuli äänen, joka lakkaamatta kyseli: ”nakkaanko ma, nakkaanko ma?” Niin hän kyseli monet tuhannet kerrat, että ukko, joka olikin sitä vanhaa juurta ja jonka sydän ei pamppaillut juuri turhasta, lopulta vihastui ja vastasi häntä tiuskealla äänellä: ”nakkaa, sen tulla ja viedä!”
Timo. Mutta kas silloin ei muuta tarvinnut.
Juhani. Niin, jutteleppas Timo, kuinka kävi.
Timo. Kas kun tuli hetken päästä irvistävä luuranko ukon nuotiolle, että ropsahti, tuli kuin kymmenen miehen kourasta ja sammutti tulen aina viimeiseen kipenään asti. Mutta ukkopas nyt sieppasi kiväärin kouraansa ja tapsutti koreasti pois koko vuoren näkyvistä, vaikka, kuten Juhani sanoi, hän olikin sitä vanhaa juurta eikä sydämensä juuri turhasta pamppaillut.
- Seitsemän veljestä, V luku, KT 1, 152.
Kerran kuuli yks mies, ko makai mettäs valkeell yhren aina huutavan mettäs: ”Nakkaankos?” Mies viimiselt suuttu, ko se aina huuti ”nakkaankos” ja sano viimiselt sille: ”No nakka, ko nakkaat.” Sillon tuli ja nyljetty vaska valkeelle.
- KRA. Porvoo. J. E. Tuomala 20. 1890.
Ku lintumiähi ol metäs keväl metäksempelil ja valkki sit ol. Ei sitt ollu asi kans oikke hyvin luonistan, kiroilis siin ja olik kiukkusi. Ja metsät kuulu ään ett ”heitänkö ma. Heitänkö ma?” Yks sano viimä, närjäs sitt kans ett ”heit ny sitt” ja kiros kans siihe. Sitt paiskas suure heose haaska valkkima pääl ja valkki samos.
- KRA. Tl. Karjala. E Saarimaa 90. 1910. – K. Dahlsten, torppari, 56 v.8. ”Nakkaanko ma, nakkaanko ma?”
Kerran olivat nuotal erään mäen alla ja vetivä parhaallaan ruuheensa nuotan peräosaa kun kuulivat mäen päältä hätäistä: ”Saanko purottaa?” Nuottamiehet meinas että: Putota nyt vaan. Luulivat jonkun vaan olevan pilanpäin siellä huihkimassa, mutta mitäs ollakkaa. Sieltä tuli nyljetty miehen ruumis ruuheen niin että mössätti.
- KRA. Karjalohja. Maria Vesa KRK 56: 182. 1935.