Kivi ja kansanperinne
Kansanperinnettä Seitsemässä veljeksessä
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Takaisin edelliselle sivulle
4. Simeonin kertomus Kiikalan lasimiehestä, joka häiritsi vainajien rauhaa
Tässä on Sonnimäen tien-risti, tännepä asti aina kirkkotarhasta vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiestä, joka kulkeissansa ohi kirkon, laski, jumalaton, huikean kirouksen suustansa. Tämä olkoon teille varoitukseksi karttamaan kirous-syntiä.
Seitsemän veljestä, II luku, KT 1, 64.
Ei saa kirota hautausmaan kohdalla. Kerran oli kironnut yksi mies ja oli jäänyt koko yöksi siihen paikkaan seisomaan. Se oli sanonut että ”mitä perkeleit mahtaa tuollakin maata”, sitte oli käynyt monta tuhatta luurankoa kysymässä ”olenko mää perkele” ja monta semmostakin oli ollut kun lihat vielä roikkuivat.
- KRA. Nakkila. Nikolaus Ruusunen b)192. 1903. – Juho Stenros Tattaran kylästä, s. 1860. Kuullut Heikki Mosanderilta samassa kylässä.
Hautausmaasta ei saa puhua pahaa eikä pilkkaa tehdä. Pyhäjoen kylästä Säkylässä oli kuollut yksi isäntä, joka oli kova ryyppymies ja oli sunnuntaina haudattu ja toinen juoppo oli puhunut pilkkaa että hän Porista tullessan menee viemään ryyppyy sille juomakamraatille hautausmaalle. Säkylän kankaalla nukkui rekkees ja kun heräsi niin hevonen seisoi sen kuolleen haudan vieressä hautausmaalla. Se mies tuli sitten hulluksi ja kuoli ennen kuin vuosi oli kulunut.
- KRA. Säkylä. Nikolaus Ruusunen b)189. 1903. – Miina Björkroth Vähänsäkylän kylästä.
Eräs Torkki-niminen mies oikaisi kerran Lopen hautausmaan poikki jostakin illanvietosta palatessaan. Kun hän tuloksetta oli kehottanut toisia tovereitaan seuraamaan esimerkkiä sanoi hän: ”Mikä perkele siinä si on kunnetten tuh.” Mutta hautausmaalla tulikin hänen ympärilleen musta seinä, eikä hän päässyt sieltä pois ennen auringon nousua. Hän joutui vanhana kunnanhoidokiksi ja hirtti itsensä.
- KRA. Tammela. Aili Mäkilä. KT 51:19. 1938. Lempi Mäkilä, s. 1894 Tammelassa.
Oli kerran sellainen reisumies, joka aina pröystäili eli kerskuili, että hän ei pelkää mitään, ei aaveita, ei vainajia, eikä kirkkomaan väkeä. Mutta kun hän kerran ajoi Vesilahden kirkon vierellä olevaa maantietä pitkin, kerskaillen itsekseen, ettei mikään kykene häntä pelottamaan, niin silloin koko kirkkomaan väki karkasi hänen kimppuunsa. Hevonen pysähtyi eikä hän saanut sitä menemään eteen eikä taakse. Jo työntyi kirkkomaan väki rattaille hänen kimppuunsa. Hän huusi apua. Silloin hän kuuli äänen: ”Mene ristiin kynnetylle.” Mies juoksi lähellä olevalle pellolle. Pelto oli kynnetty, niin kuin vanhaanaikaan kynnettiin, nimittäin ristiin, ja kyntäjä oli peltonsa siunannut. Siinä rukoili reisumies isämeitänsä polvillansa ja kirkkomaan väki poistui. Hän palasi hevosensa rattaille ja hevonen totteli häntä.
- KRA Vesilahti. Frans Kärki 2661. 1947. – Maanviljelijä August Kärki, 66 v. Vesilahden Hinsalankylästä, kuullut isältään mv. Matti Kärjeltä Hinsalasta.