Kivi ja kansanperinne
Kansanperinnettä Seitsemässä veljeksessä
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Takaisin edelliselle sivulle
5. Hiidenkivellä: Viertolan vouti kuulee rajahaltijan
Koska he olivat ryypänneet, korottivat he äänensä taas, huutaen kaikki yht’aikaa. Ehti kaiku Viertolan voudin korvaan, koska hän käyskeli riihimäellä, mutta hän ei käsittänyt huudon tarkoitusta, vaan lausui kamostuen itseksensä: ”rajahaltija siellä huutaa.”
- Seitsemän veljestä, VII luku, KT 1, 236.
”Se or rajalainen kun kulki pitkin rajaa.” Kertoja oli kedolla pitkänään. Rajalainen kulki pitkin rajaa, puut ryski, ja ”oikein ne liikku. Minä näin, ei ollun niim pimee. Raalaj ja Hyvinkään kylän rajalla.”
- KRA. Nurmijärvi. Maija Juvas. 1930. (Sanakirjasäätiö.)
Karjalohjalla käytetään sananlaskua: ”Huutaa kun rajaäijä.” Rajaäijän sanotaan olevan sellaisen äijän, joka kulkee siirrellen yöllä rajamerkkiä, ja myöskin kulkee huutamassa yöllä sellaiselle, joka on salaa siirtänyt rajaa omaksi hyödykseen.
- KRA. Karjalohja. Helmi-Ilona Liimakka 100. 1937.
Ennen maailmas metsän rajoil kulkivatten, ne olivat rajaäijiä. Ne olivat sellaisia hahmuia. Sitä sanottiin rajahuutajaksi. Raja oli siinä vääräl paikal. Kerran Kärjen isäntä tuli Helsingist ja joku tarttui hevosen suupieleen ja ei Kärki päässyt mihinkään. Se oli Kosken ja Suomalaisen rajalla. Kun Kärki katsoi hevosen suitsien läpi, niin pääsi eteenpäin.
- KRA. Ul. Pyhäjärvi. M. Saarto 865. 1945. – Sofia Rönn, 78 v.
Siäl Pernjäs ol kerra veli veljes maal siirtänyt rajamerkki yäl toisse paikka, vaik raamatuski sanota et älä siirrä rajaa, jonka esi-isäs on tehnee…Mut ol vaa ahneuresas siirtäny. Mut siit tul koko harmi ku yätisse aikka ain rajapiru kauhjal äänel ja roomamisel huus siel rajakivel. Sanova et kylmä väre kävi pitki ruumist ku sitä kuutel…Eikä se lakannu huutamst enneku ol rajakivi taas paikallas nostettu. Mut siit on jääny simmone sanapars, et ku joku huutt ja rooma oikke rumal äänel ni sanota: ”Huutta ku rajapiru.”
- KRA. Perniö. Lempi Lamminpää TK 55:25. 1961. – Emilia Johansson, maanviljelijän vaimo, s. 1875. Muistiinpantu Lohjalla 1920.