Kivi ja kansanperinne
Kansanperinnettä Seitsemässä veljeksessä
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Takaisin edelliselle sivulle
6. Simeonin kertomus: piika myöhään saunassa
Simeoni. Mutta muistelkaamme, että on lauvantai-ilta.
Juhani. Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvittävä tapaus!
Simeoni. Tyttöhän ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan kuhkaili ja kahkaili siellä muiden jo maatessa. Mutta eräänä lauvantai-iltana viipyi hän tavallista kauemmin. Käytiinpä häntä etsimään; mutta mitä löyttiin hänestä? Ainoastaan nahka orressa. Ja oikeinpa mestarin tavalla oli tämä nahka nyljetty, olivatpa siinä hiukset, silmät, korvat, suu ja vielä kynnetkin jäljellä.
- Seitsemän veljestä, IV luku, KT 1, 104.
Ennen kävi yks isäntä ain niin myähäseen lauvantai ehtoona saunas kylpömäs n’että se kuhkaili siäl ain pualeen yähön. Toiset sano sille sit ettei sen pitänny niin myähäseen siäl käymän muutoon tulee piru ja viä sen. Mut ei isäntä hualinnu siit. Se kävi ain vaan niinku enneki myähäseen. Sit yhren kerran tuli piru sinne ja sano kosk’es sinä huali mitä muut ihmiset puhuu niin kyl minä näytän sinulle, sano ja nylki sen isännän ja vei nahan tuppeen.
- KRA. Loppi. K. F. Andersson 256. 1887.
Oli kerran isäntä joka oli niin saita ettei antanut koskaan arkipäivänä väkensä kylpeä, vaan oli se tehtävä pyhänä tai yöllä pyhää vasten. Sitten tapahtui kerran että jostakin syystä väki ei mennytkään yöllä kylpemään vaikka sauna oli sitä varten lämmitetty vaan sanoivat sen olevan syntiä. Isäntä suuttui, kirosi ja läksi yksin saunaan. Kohta alkoi saunasta kuulua kovaa meteliä ja avun huutoja. Kun toiste aikoivat emnnä katsomaan mikä isäntää vaivasi eivät he saaneet saunan ovea auki se oli kuin naulattu kiinni, ja isäntä kirkui ja huusi vimmatusti. Viimein huuto lakkasi ja silloin myös saunan ovi saatiin auki, mutta mitä nähtiin. Isäntää ei ollut missään, mutta ihmisen nyöjetty nahka riippui saunan orressa verisenä. sen jälkeen ei siinä saunassa uskaltanut kukaan kylpeä.
- KRA. Vihti. Kaarlo Ranta 9. 1936. – Kalle Aaltonen, itsellinen, s. 1872.
Laitilas jossai talos mentti ain nii hilja sauna, mentti jouluaattonki hilja kylpemä. Sil talon tyttärel oli sulhane, sulhane ollu saunas. Tiäl tul sit jottai muija vasta miäs kauhia komiois vaatteis, muija oli tuntevanans sen miähe ja kysys, et mihi sä nii myähä menet. Miäs sano, et hän mene sin sauna. Ku sit sulhane ei tullu takasi saunast ja mentti kattoma, nii ei ollu ku nahk saunas sulhasest.
- KRA. Tl. Karjala. L. Laiho 5594. 1938. – Maria Suojanen, 63 v. Karjalan kylä.
Ennen kun ihmiset kylpivät niin myähään, oli muorille tullut kerran kylvettäjä. Koko talonväki veisasi saunan oven takana, kun ei ovea saatu millään auki. Muorin uikutus ja valitus vaan kuului sisältä ja veden lotina. Ja kun aamulla sitten mentiin katsomaan, oli muorilta niin kuin sisälmykset pois ja nahka oli orrella.
- KRA. Nummi. Raakel Saario KT 258:105. 1948. – Hilma Salonen, 75 v.