Kivi ja kansanperinne
Kansanperinnettä Seitsemässä veljeksessä
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Takaisin edelliselle sivulle
2. Tuonen lehto
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell’ on hieno hietakehto,
Sinnepä lapseni saatan.
Siell’ on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
Kaitsea Tuonelan karjaa.
Siell’ on lapsen lysti olla,
Illan tullen tuuditella
Helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
Kultakehdoss’ kellahdella,
Kuullella kehräjälintuu.
Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
Kaukana kavala maailma.
- Seitsemän veljestä, XIV luku, KT 1, 454.
Tuudin lasta Turun tietä,
Hämeenlinnan härkätietä.
Tuudin lasta Tuonelahan,
Tuonela-an uuteen tupaan.
Tuonelas’ on tupa uusi,
peräseinä peuran luusta,
sivuseinät sirkan luusta,
oviseinä omenapuusta,
kärensija kärpäsenluusta,
hieta pieni permantona.
Sielläpä kelpaa lapsen maata
ilman kyljen kääntämätä,
olkapään ojentamata.
- SKVR XIV:760. Nurmijärvi. O. Selander 5. 1895. – Maria Johanintytär Ekroth, 78 v., Nummenpää.
Tuu tuu Tuanelaan,
nurmen alle nukkumaan,
siäl on lapsen lysti olla,
santa siäl on lattialla,
peitto ompi sammaleesta,
oviseinä omenapuusta,
peräseinä peuranluusta,
sivuseinä sirkanluusta.
- -
Ilman kären kääntämättä,
olkapään ojentamatta,
ei siäl kuulu kukon laulu
eikä oman mamman pauhu.