Kivi ja kansanperinne

Kansanperinnettä Seitsemässä veljeksessä

 1   2   3   4   5   6   7   8   9   10   11   12            Takaisin edelliselle sivulle


7. Kylmän-ojan lörpöittävä paara

Eero. Kysyppäs millä keinolla viisi miestä ja kaksi kalaa ruokittiin viidellä tuhannella leivällä.

Juhani. Kitas kiinni, sinä Lopen pahalainen, Kylmän-ojan lörpöittävä paara! Minä sinun opetan. Kysyisin ja selittäisin asian, jota ei ymmärrä itse arkkipiispakaan. Mutta kyllä tiedän mitä kysyn; ja tuossa on ukko.

- Seitsemän veljestä, XIII luku, KT 1, 383.



Taru Kylmänojan torpasta kuin piru siellä vuoden majaili. Lopelta.

Noin 100 vuotta takaperin asusti piru Kylmänojan torpassa. Joulunaattona sanottuna aikakautena poikkesi kerjäläisukko sieltä yösijaa hakeen, eikä naisväki antanut. Mutta ukko sanoi että hän hommaa sellaisen vieraan joka on koko vuoden sielä. Sitte äijä läks ja pisti tuhkapussin nurkan alle, ja kun ovi avattiin tuli musta kissa huoneseen ja hyppäsi tuliseen uuniin, vaan kun väki katsoi sinne, ei sielä näkynyt kuin lankakerä, ja ääni tuli uunista, että oh oh kun partakarvani kärähti. Ja yöllä se meni lehmät navetasta ulos päästään, ja sitte yöllä meni tupaan piiat ylös herättään. Pani ovet selälleen ja seisoi ovella ja nauroi ha ha haa. Tulkaa lehmät navettaan laittaan. Seisoi siellä ometan ovella ja huusi isäntää kaikkeen kuulla pitää kaikkeen kuulla pitää.

Erään kerran naapurin muija tuli sinne kyläilemään, niin hän rupesi nuuskaa haistelemaan. Piru huusi uunin päältä että anna mullekin nuuskaa. Niin akka sanoi ”haista paska”. Ja kun akka nuuskaa taas haistoi niin piru huusi taas ”se haista vaan se on Salon herran paskaa”. Mutta oli siitä pirusta hyötyäkin. Erään kerran isäntä lähti kaupunkiin, niin rapun edessä oli 2 mustaa uljasta hevosta. Sitte ääni kuului, älä sido mua mihinkään, vaan laske ohjat lautaselle. Sitten se meni niin sukkelaan että ihmiset ihmetteli, että mistähän Kylmänoja on niin komeita hevosia saanut. Paluumatkalla sitte kun isäntä kantoi kaikki tavarat vaunusta pois niin hevoset hävis kuin maa olisi niellyt ne. Erään kerran se taas heitti sontasen tallukan väen ruokapataan, ja kerran se heitti vellipataan tuhkaa. ja kun piiat maisteli, niin piru huusi, kyllä se hyvää on. Ja lypsinkiuluun monta kertaa heitti lehmän sontaa. Se teki piioille vain kiusaa kun se vihas niitä. Isännästä se tykkäskin.

- KRA. Loppi. Hilma Virtanen KRK 68:6. 1935. – Jeremia Rooman, 76 v.

Lopen kirkonkellot soivat ja se teki pahaa Kylmänojan paaran korville. Se seiso Kaahkomäjellä ja huusi: Korvani ei saa rauhaa kun Lopen Santa-Pirje pauhaa, ja sitte se heitti ison kiven sitä kohti, mutta se menikin sivu Loppijärveen kallion kiälelle. Ihmisek kiäritti sej järveen ja sillon eläimet, jokka joi siitä tai meni uimaan, alko kualla. Sillon niitten täyty viärittää see takasi. Se viisas sitte talov väjelle, että porstuan kynnyksen alla oli luu ja sitte kun ne otti sem pois, niin see katosi.

- KRA. Renko. Eila Pennanen 80. 1938. – Kalle Koskinen, s. 1882.

Takaisin edelliselle sivulle