Edithin Kivi-editiot
Aleksis Kiven lukija ja tutkija törmää kirjailijan teosten äärellä moniin haasteisiin. Kiven teoksista on julkaistu monia eri versioita, jotka poikkeavat toisistaan. Aina ole helppoa päätellä, mistä erot johtuvat, saati päättää, mihin versioon tai versioihin lukijan tulkintojen tulisi nojautua. Kirjojen lisäksi on käsikirjoituksia ja niiden versiota, joista on saatavilla vain niukasti tietoa.
Kuinka Kivi rakensi teoksensa? Vain harvat Kiven nykyisistä lukijoista ovat perehtyneet Kiven teosten syntyhistoriaan ja tuntevat kirjallisuutta, jota Kiven aikana luettiin. Kivi viittaa runsaasti maailmankirjallisuuteen, mikä jää helposti nykylukijalta huomaamatta. Myös Kiven kieli ja teosten edustama kulttuuri alkavat olla nykylukijalle vieraita. Kun jossakin puhutaan vaikkapa ”tiististä”, ei nykylukija välttämättä tunnista sitä koiranpennuksi.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa toimii Edith – Suomalaisen kirjallisuuden kriittiset editiot -tutkimus- ja julkaisuyksikkö (www.edith.fi). Edith pyrkii vastaamaan yllä mainittuihin haasteisiin julkaisemalla kotimaisen kirjallisuuden klassikoista niin sanottuja kriittisiä editioita. Ne ovat kirjallisista teoksista laadittuja kommentoituja laitoksia, jotka pohjautuvat huolelliseen lähdeaineiston tutkimukseen. Niissä valotetaan teoksen syntyhistoriaa ja -kontekstia, selitetään sanoja ja avataan käsitteitä sekä selvitetään teoksen yhteyksiä muuhun kirjallisuuteen ja aatehistoriaan. Editioiden avulla lukija voi tutustua alkuperäislähteisiin, kuten käsikirjoituksiin ja ensipainoksiin, sekä perehtyä teosten elinkaareen synty- ja julkaisuprosessista vastaanottoon.
Edithin ensimmäinen editio on Aleksis Kiven komedia Nummisuutarit vuodelta 1864. Editio on saatavilla sekä perinteisenä kirjana (SKS 2010) että verkkojulkaisuna (SKS 2011) ja sen opetuskäyttöön on laadittu erillinen oppimateriaali (SKS 2013). Lisäksi on valmistunut painettu kriittinen editio Aleksis Kiven kirjeistä (SKS 2012) ja Kullervosta (2014) sekä koko Kiven tuotannon kattava Aleksis Kivi -korpus (SKS) (2013).
Lapsi ja Pieni matkamies
Kiven monista runoista on olemassa useita versioita, joita on säilynyt käsikirjoituksina ja julkaistu lehdissä ja kirjoissa. Niitä vertailemalla voidaan selvittää runojen syntyprosessia ja Kiven tapaa työstää runojaan. Käsikirjoituksissa olevat korjaukset ja korjausten korjaukset valaisevat Kiven kirjoitusprosessia, kun taas käsikirjoituksia ja niiden pohjalta tehtyjä painettuja tekstejä vertailemalla voidaan yrittää selvittää, millaisia muutoksia teoksiin on tehty julkaisuprosessin aikana.
Kiven runo Lapsi, toiselta nimeltään Pieni matkamies, tuo hyvin esille, kuinka haastavaa mutta mielenkiintoista runoversioiden vertailu voi olla. Runosta on säilynyt kolme versiota:
Lapsi. Kirjallinen kuukauslehti, syyskuu 1866. (runoesimerkit kokonaisuudessaan)
Pieni matkamies. Kirjallinen kuukauslehti, touko-kesäkuu 1878. (runoesimerkit kokonaisuudessaan)
Pieni matkamies, käsikirjoitus.
(runoesimerkit kokonaisuudessaan)
Kriittiset editiot
- Kuuluvat elävään kirjalliseen kulttuuriin
Monissa kirjallisissa sivistysmaissa kriittisten editioiden toimittamisella on vuosisataiset perinteet ja ne ovat olennainen osa alan tutkimusta ja opetusta. - Avaavat klassikoita lukijoille
2000-luvulla paine suomalaisen kirjallisuuden kriittisten editioiden toimittamiseen on kasvanut, sillä 1800-luvun klassikoiden kieli ja niiden edustama kulttuuri alkavat olla nykylukijalle vieraita. - Tuovat aarteita päivänvaloon
Kriittiset editiot tuovat harvinaisia ensipainoksia ja arkistojen aarteita kaikkien ulottuville. - Kestävät sukupolvelta toiselle
Kriittiset editiot edustavat kestävää ja monikäyttöistä perustutkimusta. Tietokantamuotoiset editiot muuntuvat joustavasti erilaisiin tarkoituksiin ja ovat helposti päivitettävissä. - Muodostavat tutkimuksen peruskiven
Tutkimusperinnettä ja uusinta tutkimustietoa yhdistävät kriittiset editiot palvelevat kirjallisuudentutkimusta ja monia lähitieteitä. - Luovat uusia tutkimusmahdollisuuksia
Tietokantamuotoiset editiot hakuominaisuuksineen mahdollistavat monia ennen näkemättömiä tapoja tutkia kieltä ja kirjallisuutta.