Elias Lönnrot
Sammatin Elias
Elias Lönnrot syntyi 9. huhtikuuta 1802 eteläsuomalaisessa Sammatin pitäjässä räätälimestari Fredrik Juhana Lönnrotin 7-lapsiseen perheeseen. Eliaksen lahjakkuus havaittin jo varhain. Hän oppi viisivuotiaana lukemaan, ja kirjoista tuli pojan suuri intohimo. Ympäristössä hänen lukuhalunsa synnytti kaskuja ja tarinoita. "Nouskaa ylös jo! Lönnrotin Elias on jo kauan istunut puunoksalla lukemassa", herätteli naapuritorpan muori lapsiansa. Toisen tarinan mukaan Elias kerran pyysi nälkäänsä leipää, jota äidillä ei kuitenkaan silloin ollut antaa. "Jassoo, mä luen sitten", totesi poika.
Elias Lönnrot Uuden Kalevalan valmistumisen aikoihin.
G. Budkowskin piirros vuodelta 1845. (Kuva: SKS)
Vanhemmat päättivät lähettää pojan kouluun, vaikka olivatkin varattomia. Eliaksen opintie alkoi 12-vuotiaana Tammisaaressa. Supisuomalaiselle pojalle ruotsin kielen omaksuminen tuotti alkuun hankaluuksia, suomenkielisiä koulujahan ei tuolloin ollut. Sisukas, tiedonhaluinen poika kuitenkin selviytyi ja pääsi jatkamaan opintietään Turun katedraalikouluun 1816. Opiskelu vieraassa kaupungissa vaati varoja. Välillä rahat loppuivat, ja Eliaksen oli tartuttava isänsä tavoin räätälinsaksiin ja neulaan. Kotipitäjän pappi kuitenkin auttoi pojan jälleen koulutielle, nyt Porvooseen. Turun yliopistoon Lönnrot kirjoittautui 1822.
Lönnrotin opiskeluaika
Yliopistossa Lönnrot harjoitti ajan tavan mukaan useiden aineiden opintoja. Lääketieteen ohella hän opiskeli latinaa, kreikkaa, historiaa ja kirjallisuutta. Lönnrot tutustui myös pieneen, kansallisesti ajattelevaan opettajien ja ylioppilaitten piiriin, jonka keskeisiä tavoitteita oli edistää maan oman kielen asemaa.
Opintojensa yhteydessä Lönnrot perehtyi vasta ilmestyneisiin kansanrunojulkaisuihin. Kävi ilmi, että Itä-Suomi ja erityisesti Venäjän puolella oleva Vienan Karjala olivat niitä seutuja, joilla vanhat laulut vielä elivät.
Opettajansa Reinhold von Beckerin johdolla Lönnrot kirjoitti väitöskirjan suomalaisesta mytologiasta, Väinämöisestä. Tämä latinankielinen vihkonen ilmestyi 1827.
Lönnrot jatkoi nyt opintojaan lääketieteen alalla ja valmistui lääkäriksi vuonna 1832. Hankkiakseen opiskeluvaroja hän monien tovereidensa tavoin toimi kotiopettajana. Näin hän kesällä 1824 joutui Länsi-Suomeen Vesilahdelle Laukon kartanoon. Seudulla laulettiin vielä muutamia kalevalamittaisia lauluja, joista kiinnostunut kotiopettaja teki muistiinpanoja. Laukossa hän myös tapasi karjalaisia laulutaitoisia kulkukauppiaita.
Vuonna 1827 Suomea kohtasi katastrofi. Maan pääkaupunki Turku paloi maan tasalle. Yliopisto-opetusta ei lukuvuonna 1827-1828 voitu järjestää. Siksi Lönnrot vietti koko talven kotiopettajana Vesilahdella. Ajatus runonkeruumatkasta Karjalaan alkoi itää hänen mielessään.
Lönnrot päätti käyttää kesän 1828 Savoon ja Karjalaan suuntautuvaan runojen keruumatkaan. Hän halusi omien sanojensa mukaan "nähdä laajemmin omaa maata, oppia tuntemaan sen kieltä eri murteiden mukaan, mutta varsinkin koota sen merkillisen kauniin kansanrunouden tuotteita".
Lisää tietoa Elias Lönnrotista
