Kekripukista keyrittäreen
Kekri houkutteli koloistaan naamioituneita kummajaisia, jotka kulkivat talosta taloon ja vaativat kestitystä. Jos isäntäväki ei kuitenkaan ollut aivan tehtäviensä tasalla, saattoivat kulkijat uhata uunin rikkomisella. Sopu säilyi useimmiten viinaryypyn, kahvin tai ruuan voimin, ja saattoivatpa tyytyväiset kiertäjät ilahduttaa talonväkeä leikeillä ja tanssillakin.
Eri puolella Suomea kiertelijät tunnettiin eri nimillä ja myös heidän asunsa vaihtelivat. Iisalmen miespuoliset köyrimöröt olivat sonnustautuneet nurinniskoin käännettyihin turkkeihin, joista riippui kaikenlaisia kapineita, ja heillä oli seuranaan valkeisiin vaatteisiin pukeutuneita naispuolisia köyriättäreitä. Samoilla seuduilla liikkui myös köyripukkeja, joiden ulkomuoto oli vieläkin omituisempi. Ne syntyivät nimittäin nurin päin käännetystä turkista, jonka toinen hiha oli nostettu pystyyn kaulaksi. Hihansuusta taas pistivät esiin kirveen terä sekä nokan muodostavat keritsimet ja korvien virkaa toimittavat lusikat. Pukit, köyrittäret ja möröt olivat liikkeellä heti aamutuimaan, sillä jos uuniin oli jo ehditty sytyttää valkea, ei vierailla ollut enää oikeutta uhkailla sen särkemisellä.