Sota-aikoja
Pääkaupungin keskeisellä paikalla SKS ja sen talo joutuivat alttiiksi myös sotien vaikutuksille.
6.8.1914 SKS:n valmistus- ja talousvaliokunnan kokouspöytäkirjaan merkittiin seuraava katkelma:
Kokous ilmoitettiin aiheutuneeksi kysymyksestä: onko Seuran käsikirjoitus- y.m. kokoelmain säilyttämistä varten lähimmässä tulevaisuudessa, jolloin pääkaupungin läheisyydessä voi sattua tapahtumia, mitkä voivat aiheuttaa kaupungissa tulipaloja y.m. vaaroja, Seuran omaa taloa pidettävä kyllin turvallisena paikkana, ja ellei: minne kokoelmista tärkeimmät olisivat siirrettävät.
Sittenkun esimies oli antanut tietoja, mihin toimenpiteisiin Valtionarkisto, Taideyhdistys, Eduskunnan arkiston hoitajat, Yliopiston kirjasto y.m. olivat mahdollisen vaaran varalta ryhtyneet, päätettiin kirjastohuoneiston kolme Hallituskadun puoleista ikkunaa varustaa sisäpuolelle kiinnitettävillä rautaluukuilla sekä kirjastohuoneiston alla olevan makasiinin sisäpuolinen ovi ja akkunaluukut kahden puolen vuorata rautapeltilevyllä (palovakuutusyhtiöiden vaatimusten mukaisesti). Kallion konepajasta oli eräs asiantuntija käynyt paikalla ja arvioinut tämän kaiken tulevan maksamaan n. 500 mk. Tarkempaa hinnotelmaa oli pyydettävä G.W. Sohlbergin tehtaalta. […]
5.5.1915 SKS:n kokouspöytäkirja: ”Ilmoitettiin, että valmistus- ja talousvaliokunta oli asian kiireellisyyden vuoksi päättänyt Seuraa kuulematta vakuuttaa Sotavakuutus oy. Marsissa Seuran talon 160,000 mk:sta, kirjaston ja kokoelmat 180,000:sta sekä muun irtaimiston (paitsi kustannusvarastoa, joka jää vakuutussopimuksen ulkopuolelle) 4,500 mk:sta.”
17.3.1919 vuosikertomuksessa kerrottiin, että vuonna 1918 keväällä kansalaissodan aikana SKS:n toiminta oli pysähtynyt. Talon pääovi pysyi suljettuna, eikä aukiolo olisi ollut tarpeellistakaan, sillä SKS:n talon ja Ritarihuoneen välinen osa katuakin oli usein suljettuna liikenteeltä. Toimihenkilöt, arkistossa työskentelijät ja satunnaiset kävijät käyttivät Ritarikadun puoleista sivuovea ja -käytävää. Mariankadun puoleinen ovi, samoin kuin ne kaksi huoneistoa, jotka SKS oli vuokrannut maan Virallisille Lehdille, olivat kapinahallituksen näiden sijaan asettamien Tiedonantojen ja Notisbladin hallussa. SKS:n talo ei kärsinyt muita vahinkoja kuin jonkun verran välillisiä seurauksia läheisen Borgströmin talon ammunnasta. ”Ulkonaiset vahingot supistuivat eräiden akkunain särkymiseen, joiden korjaamiseen ei mennyt täyttä kahtasataa markkaa. Seuran kokoelmat ja muu omaisuus saivat koko kapinahallituksen ja taisteluiden aikana olla rauhassa.” (Hirvonen jne. 1981, 203)
Keväällä 1939 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan perustettiin ”väestösuojelutaloryhmä”, ja talon kellariin alettiin rakentaa pommisuojaa. Suojeluvartijaksi valittiin väestönsuojelukurssin käynyt vahtimestari J.E. Vihervaara. Lisäksi valittiin paloryhmä, ensiapuryhmä sekä sairaitten ja haavoittuneiden avustusryhmä. (SKS:n kokoelmien evakuointi ja väestönsuojelu 1939–1944: Suomen Kaasusuojelujärjestön kurssitodistus 2.4.1939; Väestönsuojelukokousten pöytäkirjat 13.4.1939, 23.9.1939.)
23.9.1939 SKS:n suojeluryhmän kokouspöytäkirja: ”Virastojen ja laitosten suojelusuunnitelman” mukaisesti tehtiin selvää arkiston turvaamisessa noudatettavista periaatteista. Todettiin, että pommisuoja, jonka rakentamiseen oli ryhdytty jo viime keväänä, oli valmistunut ja kaasusuojelujärjestön asiantuntijain tarkastamana hyväksytty. Samoin oli viime keväänä suoritettu arkiston jaoittelu 1) välttämättä siirrettävään, 2) toivottavasti siirrettävään ja 3) paikalleen jätettävään ainekseen, ja hankittu hyllyjä, laatikoita ja säkkejä mahdollista siirtoa varten.
Kokouksen jälkeen pantiin toimeen koehälytys, jolloin todettiin, että kaikki talossa silloin olevat henkilöt, 58 luvultaan, ehtivät 3 ½ minuutissa pommisuojaan.
Uusi Suomi n:o 257, 24.9.1939:
Ilmahälytys Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talossa.
Eilen iltapäivällä pidettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talossa väestönsuojeluharjoitus. Talon kellarikerrokseen on järjestetty väestönsuoja, joka on pommivarma ja kaasutiivis, ja jossa on tarpeelliset ilmanpuhdistus- ja ensiapuvälineet.
Talon suojelupäällikön toimitettua hälytyksen kiiruhti talossa työskentelevä n. 60-henkinen väki väestönsuojaan. Hälytyksestä ei ehtinyt kulua kuin kolme ja puoli minuuttia, kun he kaikki olivat turvassa. Koska vihollisen toimittama ”pommitus” oli sytyttänyt tulipalon, oli talon suojapukuinen paloryhmä lähetettävä sitä sammuttamaan. Pian sen jälkeen saapui myös ilmoitus, että tarvittiin ensiapuryhmää antamaan apuaan haavoittuneille. Koska vihollinen oli käyttänyt ”kaasua” ja väestönsuojan ovet olivat tiiviisti pantu kiinni, alkoi ilma suojassa nopeasti huonontua ja siksi oli käytettävä ilmanpuhdistuskonetta, joka puhdistikin ilman entiselleen helpommin hengitettäväksi.
SKS:n talon väestönsuoja oli toiminnassa talvi- ja jatkosodan aikana 1939–1944. Kaikeksi onneksi sen kestävyys ei koskaan joutunut koetukselle. Talo, jossa toimi mm. sotasensuuri, säästyi sodan aikana aineellisilta vahingoilta, toisin kuin esim. lähellä sijaitseva Helsingin yliopisto. (ks. Hirvonen jne. 1981, 238)
