Kirjasto ja arkistot

Kirjasto- ja arkistotoiminta kuuluvat SKS:n keskeisimpiin tehtäviin. Seuran oman talon valmistuttua kirjasto arkistoineen ja kustannusvarasto sijoitettiin ensimmäisen kerroksen itäpäätyyn. Vuonna 1905 kustannusvarasto muutti toisiin tiloihin, jolloin kirjastolle ja arkistolle jäi hieman väljemmät tilat. Asiaa käsiteltiin SKS:n kokouksessa 1.2.1905:

Kustannusliikkeen hallussa oleva osa alakerran itäisessä huoneustossa päätettiin kokonaan luovuttaa kirjastolle, jossa tilan puute käy yhä tuntuvammaksi. Mainitusta kirjaston käytettäväksi joutuvasta huoneustosta lohkaistaan osa erityiseksi työhuoneeksi, jommoista ei Seuralla tällä haavaa ollenkaan ole. Kirjaston uudestaan järjestämiseksi oli arkkitehti Y. Sadenius tehnyt piirustukset, jotka olivat olleet Valmistusvaliokunnan jäsenten nähtävinä.

1934 tehdyn laajennustyön jälkeen entisestään kasvanut kirjasto sai lisää tilaa talon toisesta kerroksesta, vanhasta juhlasalista ja sinne rakennetuilta parvilta. Osa kokoelmia sijoitettiin neljänteen kerrokseen, jonne mm. kirjaston yleisarkisto siirrettiin vuonna 1948. Kansanrunousarkiston historia erillisenä osastonaan alkoi 1934 ja sen toiminta keskitettiin, vuonna 1949 suoritetun peruskorjauksen jälkeen, ensimmäisen kerroksen tiloihin.  

1950-luvulla SKS aktivoitui kansanperinteen äänittämisessä. Oy Karl Fazer Ab:n lahjoittamilla varoilla hankittiin Standard Vanguard -merkkinen äänitysauto ja sille rakennettiin taloon oma talli. Äänitearkistolle järjestettiin tilat talon pohjakerroksen Mariankadun puoleiseen päätyyn. 1.12.1955 todettiin SKS:n johtokunnan kokouspöytäkirjassa seuraavasti:

Vahtimestari Rautavaaran muutettua seuran talosta omaan asuntoonsa päätettiin vapautunut huonetila varata seuran omaan käyttöön silmällä pitäen, että kansanrunouden opetusta sekä äänitystoimintaa varten saadaan kipeän tarpeen vaatimia tiloja. Pöytäkirjaan merkittiin, että arkkitehti Paavo Riihimäeltä oli tilattu muutoksien tekoon suunnitelma, jonka perusteella vasta yksityiskohtaiset päätökset voidaan tehdä. Siihen katsoen, että suurin osa lisätiloista tulee varattavaksi yliopistollisiin tarkoituksiin, päätettiin Helsingin yliopistolle ehdottaa yhteistyösopimusta.

Kyseiset muutostyöt toteutettiin seuraavana vuonna. Suurin huone muutettiin seminaarihuoneeksi ja pieni perähuone professorin vastaanottohuoneeksi. Lisäksi kunnostettiin kaksi muuta huonetta, joihin tuli äänittämö ja äänitysstudio. Vuonna 1976 äänitearkisto muutti alakerrasta talon neljänteen kerrokseen, jolloin siltä vapautuneet tilat saatettiin luovuttaa kuva-arkistolle. Äänitearkiston taival jatkui edelleen vuonna 1988, jolloin se sai tilat Mariankatu 7:stä. (Toiminta kertomus 1976; Niskanen 1978, 120; Hirvonen jne. 1981, 266) 

Vuonna 1962 kirjaston käsikirjoitusarkisto (myöh. kirjallisuusarkisto) sai omat tilat talon kolmannen kerroksen länsipäädystä. Lisäksi kirjastoon muodostettiin erillinen etnologinen osasto, joka sijoitettiin toisen kerroksen Mariankadun puoleiseen päätyyn, Nykysuomen sanakirjan käytössä olleisiin tiloihin, ja myöhemmin, vuonna 1974, talon neljänteen kerrokseen. (Toiminta kertomus 1974)

1970 vapautuivat kansanrunoustieteen laitoksen vuokraamat entiset sihteerin huoneiston tilat kolmannen kerroksen Mariankadun puoleisesta päädystä. Ne päätettiin kunnostaa ja luovuttaa SKS:n kansanrunousarkistolle. Sihteerin kanslia talon toisessa kerroksessa yhdistettiin kirjastoon.
(Johtokunnan pöytäkirja 2.10.1970)

Tilanahtauden vuoksi SKS:n kirjallisuusarkisto muutti vuonna 1979 Mariankatu 19:ään, jolloin kansanrunousarkistossa saatiin mahdollisuudet huomattaviin työtilojen ja kokoelmien uudelleenjärjestelyihin. Arkistosali voitiin rauhoittaa tutkijapalveluun ja useimmat työntekijöistä saivat entistä paremmat työolot. Osa käsikirjoitusaineistosta siirrettiin kolmannesta kerroksesta vapautuneisiin tiloihin. Samalla ryhdyttiin valmistelemaan myös kuva-arkiston siirtoa talon kolmannen kerroksen itäiseen päätyyn, jossa se toimi vuoden 1993 loppuun ja siirtyi sitten Mariankatu 19:ään. (Toimintakertomus 1979; SKS:n jäsenlehti 1/1980, 20).

Vuonna 1980 SKS:n kirjasto sai käyttöönsä talon ensimmäisen kerroksen länsipäädyn, josta vapautui tiloja kustannusvarastolta ja -toimistolta. Vastaavasti kirjasto luovutti toisen kerroksen itäpäädyssä olleet tilansa kustannus- ja talousosastolle. Juhlasali säilyi edelleen kirjaston kokoelmahuoneena ja lukusalina. (Hallituksen kokouspöytäkirja 28.11.1979; Laaksonen 1980, 10.)

1998 kansanrunousarkistossa remontoitiin. Hallituksen kokouksessa 14.9.1998 todettiin, että kansanrunousarkiston tutkijasali oli kunnostettu. Tarpeettomat ylähyllyt oli poistettu, seinäpintoja maalattu, lattianpäällysteet uusittu, sähkö- ja tietoliikennekaapelointia lisätty ja tarkistettu, kiinteitä kalusteita huollettu ja Alpo Sailon kipsiveistoksia runonlaulajista restauroitu.

Vuonna 2009, suuren peruskorjauksen jälkeen, kirjasto sijoitettiin pohjakerroksen holvattuihin tiloihin ja talon länsipuolen ensimmäiseen kerrokseen. Kansanrunousarkiston arkistosali sisustuksineen säilyi vanhalla paikallaan. (SKS 2009)