(1890) SKS saa oman huoneuksen

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli 1800-luvun lopulla toiminut mm. Helsingin yliopiston tiloissa, ja suureksi kasvanutta kirjastoa, arkistoa ja kustannusvarastoa varten oli täytynyt vuokrata säilytystilaa yksityistaloista. SKS:n kokouksessa 7.4.1886 todettiinkin, että tilanpuutteen takia tulisi ryhtyä suunnittelemaan ”oman huoneuksen” hankkimista. Tästä alkaneen rakennushankkeen tuloksena Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saattoi kokoontua ensimmäiseen omassa talossa pitämäänsä kokoukseen 11.10.1890.

Vuosina 1887–1888 arkkitehti Sebastian Gripenberg teki SKS:lle ehdotuksia erihintaisista, kokoisista ja -tyylisistä rakennusvaihtoehdoista. Valituksi tuli lopulta uusrenessanssia edustava kaksikerroksinen rakennus, jonka pohjakerroksessa oli pienet asunnot talon vahtimestarille ja lämmittäjä-talonmiehelle sekä tilat kirja- ja halkovarastoille. Ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin kirjasto ja arkisto, ja toiseen kerrokseen juhlasali, jonka molemmille puolille rakennettiin sivuhuoneet. Toisesta kerroksesta löytyi myös SKS:n virkamiehen asunto ja poisvuokrattavaa tilaa. Arkkitehtuurihistorioitsija Sirpa Hailan mukaan rakennuksesta tehtiin niin koristeellinen kuin kansalaiskeräyksellä hankitut varat suinkin antoivat myöten. Portaali tehtiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kalliimmasta materiaalista, jotta siitä tulisi kauniimpi ja enemmän antiikin mukainen. Ulkoseinien punatiilipintaan rapatuilla detaljeilla taas haluttiin jäljitellä graniitin väriä. Lisäksi julkisivua koristivat kuvanveistäjä Carl Aeneas Sjöstrandin muotoilemat Snellmanin ja Lönnrotin rintakuvat. SKS:n 125-vuotisjuhlavuodeksi (1956) ilmestyneessä Ladun hiihdin -kirjassa todettiin, että talossa ja erityisesti sen portaikossa yhdistyivät eri tyylisuunnat klassismista renessanssiin ja barokin raskasmuotoisesta koristeellisuudesta Engelin ajan empirepylväisiin ja kultaan ja valkeaan. (Laaksonen 1980, 4–5; Haila 1998, 48–49; Ladun hiihdin 1956, 34)

----------------------------------------------

17.12.1886 SKS:n kokouksessa komitea, johon kuuluivat Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, C.G. Borg, A. Boehm ja A.W. Mélart, antoi lausuntonsa. Sen mukaan Seuran tuli hankkia oma rakennus. Perusteiksi ilmoitettiin mm. SKS:n kansallinen merkitys ja arkiston, kirjaston ja kustantamavaraston suojaaminen. Tiloja tarvittaisiin myös kokouksia varten. Kustannusten arvioitiin nousevan 175 000–200 000 markkaan. 100 000 olisi lainaa, 30–40 000 omia rahoja (rahastoista) ja 50–60 000 toivottiin saatavan kansalaiskeräyksellä. Hanke edellyttäisi, että Valtio luovuttaa käyttämättä olevan ”katkonaisen” tontin Servaalin korttelista.

12.1.1887 SKS:n kokouksessa ilmoitettiin, että Seuran lähetystö oli tavannut senaatin talousosaston jäsenet, jotka olivat luvanneet harkita SKS:n rakennusasiaa. Kokous päätti toimittaa kirjallisen anomuksen ”Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen”.

9.2.1887 SKS:n kokouspöytäkirjaan liitettiin kopio anomuksesta, jossa todetaan tarve omaan taloon ja esitetään toive saada omistusoikeus tonttiin N:o 8 Servaalin korttelissa Hallituskadun varrella. Ritarihuonetta vastapäätä oleva tontti oli ollut aiemmin ehdolla Säätytalon sijoituspaikaksi.

Suurivaltaisin, Kaikkenarmollisin Keisari ja Suuriruhtinas! Viidenkuudetta-vuotisen toimensa aikana Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jonka on täytynyt tarvittavia huoneistojansa varten osittain turvata Yliopiston vieraanvaraisuuteen, osittain vourata itselleen enemmän tai vähemmän soveliaita suojia yksityisten taloissa, yhä enemmän on ruvennut huomaamaan, että oma rakennus olisi Seuralle tuiki tarpeellinen. Sillä siitä puhumatta, että Seura semmoinen, jonka kansainvälinen tehtävä on ollut ja yhä on oleva niin suuri kuin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, ei saata ajan pitkään olla koditoinna, jo Seuran arkisto, kirjasto ja kustantama-varasto ovat niin kallista kansallista omaisuutta, että maallemme tulisi arvaamatoin vahinko ja Seuran toimiville jäsenille raskas edesvastaus, jos nämät vuosikymmenien kuluessa kerätyt aarteet soveliaan säilytyspaikan puutteessa joutuisivat häviön alaisiksi, niin kuin vouratuissa, useimmiten epämukavissa huoneistoissa pian suittaisi käydä. Kokouksiansakin varten Seura yhä enemmän on ruvennut kaipaamaan omaa, soveliasta huoneistoa, erittäin myöskin sen tähden, että kirjaston ja arkiston eripaikkaisuus tuottaa vastusta keskusteluissa. Lisäksi tulee tähän vielä tutkijoille syntyvä vaikeus, milloin tarvitsevat Seuran kokoelmia hyväksensä käyttää, sekä mahdottomuus saattaa ulkomaan tiedemiehiä Seuran varastoihin, niin kauvan kuin nämä nykyisellä kurjamaisella tavalla ovat sijoitettuina. Kaikilta puolin katsoen on siis ominainen rakennus Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tarpeita varten lähimmässä tulevaisuudessa sekä suotava että välttämätön.

Tämän rakennustuuman toteuttamiseksi toivoo Kirjallisuuden Seura saattavansa hankkia riittäviä varoja. Tehtyjen laskujen mukaan 175,000:n à 200,000:n markan kustannuksella saataneen rakennetuksi semmoinen kivikartano, joka ei ainoastaan tarjoisi kylliksi tilaa Seuran omia tarpeita varten, vaan myös yleisille laitoksille tai yhdistyksille vourattavien huoneistojen kautta tuottaisi vuotista hyyryä 5,000, jopa 6,000 markkaa. Kun Seura niistä huoneistoista, joita sen tarve välttämättömästi vaatii, lähimmässä tulevaisuudessa saa maksaa vuotista hyyryä noin 2,000 markkaa, luulee Seura lahjoitetuista rahastoista voivansa, antajien tarkoitusta loukkaamatta, panna rakennus-hankkeeseensa 30,000 à 40,000 markkaa. Rakennuksen ylhäällä arvattuun tuottoisuuteen katsoen sopinee 100,000:n markan suuruinen summa ottaa lainaksi. Mitä lisäksi tarvittaviin 50,000:teen à 60,000:teen markkaan tulee, Seura rohkenee toivoa, että se suosio, jota Suomen kansa on Seuralle ennen osottanut ja yhä osottaa, mahdolliseksi tekee puuttuvan summan hankkimisen kansalaisten vapaaehtoisten antimien kautta.

Mutta kaikkien näitten laskujen pohjaksi on edellytetty, että Seura ilman erinäistä maksua käytettäväkseen saa rakennus-yritykseen sopivan tontin. Paitsi Heinä- ja Elokuulla Seura pitää kokouksia kerran, usein kaksikin kertaa kuukauteensa; Seuran arkistoon ja kirjastoon yleisön tulisi päästä ilman ajan hukkaa; Seuran lavea kustannusliike vaatii postikonttorin ja rautatie-aseman läheisyyttä. Näitten kaikkien asianhaarain vuoksi on välttämättömän tarpeellista, että tontti sijaitsee kaupungin keskimailla. Kun Seura siitä syystä on etsinyt ilmaiseksi saatavaa soveliasta tonttia, on Seuran huomio kääntynyt erääseen Servaalin korttelissa Hallituskadun varrella Ritarihuoneen takana olevaan, Suomen valtion omistamaan, katkaistuun tonttiin N:o 8, joka niin asemansa kuin vähäisen alansa puolesta erittäin hyvin soveltuisi Seuran rakennus-hankkeeseen.

Teidän Keisarilliselta Majesteetiltanne rohkenee sen vuoksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, jonka isänmaallista harrastusta Teidän Majesteettinne aina on lempeydellä ja suosiolla kohdellut, syvimmässä alamaisuudessa anoa, että Teidän majesteettinne Armollisimmasti suvaitsisi ylhäällä mainittua rakennushanketta varten Kirjallisuuden Seuralle omistusoikeudella jättää puheenalaisen, Suomen valtion omistaman tontin N:o 8 Servaalin korttelissa tässä Helsingin kaupungissa.

Syvimmällä alamaisella kunnioituksella.

Suurivaltaisin, Kaikkenarmollisin Keisari ja Suuriruhtinas!

Teidän Keisarillisen Majesteettinne uskollisimmat alamaiset: (Allekirjoittaneet Seuran Esimies, Vara-Esimies ja sihteeri).

1.6.1887 SKS:n kokouksessa luettiin Senaatin Talous-osastolta tullut vastaus anomukseen. Siinä todettiin, että tonttia ei tarvita "säätyhuoneusta" varten ja että se luovutetaan 1. heinäkuuta SKS:lle sillä ehdolla, että aiottu rakennus valmistuu viiden vuoden kuluessa luovutuspäivästä. Samassa kokouksessa Seuran esimies ilmoitti, että oli saanut lahjaksi piirustusehdotuksen arkkitehti, vapaaherra Seb. Gripenbergiltä. Rakennusasiaa hoitamaan valittiin komitea, johon kuuluivat lehtori A. Almberg, tullinhoitaja A.E. Blomstedt, maisteri V. Löfgren, rehtori A.W. Melart sekä ylitirehtööri A.A. Thesleff.

Gripenbergin ensimmäinen suunnitelma korosti arkkitehtuurin historiaa tutkineen Sirpa Hailan mukaan mahtipontisesti fennomaanien ajaman asian tärkeyttä ja SKS:n merkitystä valtiollisena toimijana. Siinä tavoiteltiin samaa suureellisuutta kuin Säätytalossa. Vuoden 1887 lokakuussa Gripenbergin ehdotus nelikerroksisesta rakennuksesta todettiin liian kalliiksi. Viikon päästä tästä Gripenberg esitteli kolme erilaista julkisivuehdotusta kaksikerroksisesta talosta. Julkisivuehdotuksista kaksi edusti antiikin tyyliä ja kolmas renessanssia. SKS:n talosta laatimiaan piirustuksia arkkitehti luonnehti seuraavasti: ”Ottaen huomioon Seuran korkea päämäärä tulisi talon pitäytyä tiukkaan renessanssiin tai antiikin tyyliin, jossa onnellisesti voivat yhdistyä arvokkuus ja eleganssi vakavuuteen ja lämpöön ja joka mahdollistaa rakennuksen koristelemisen siten, että jokainen sen nähdessään pystyy käsittämään, ettei talo ole arkipäiväiseen tarkoitukseen omistettu.” (Haila 1998, 47; Laaksonen 1980, 6; Sulkunen 2004, 218.)

5.10.1887 SKS:n esimies ilmoitti Seuran kokouksessa, että oli ryhdytty ajattelemaan hieman halvempaa rakennusvaihtoehtoa 175 000 markkaa maksavan sijaan. Pöytäkirjaan liitettiin Lääninkonttorin Hallituskadun tontin lahjakirja sekä Helsingin raastuvanoikeuden lainhuudatustodistukset.

15.10.1887 SKS:n kokouspöytäkirjaan merkittiin, että rakennusasiaa varten valitulla komitealla ei ollut arkkitehdin piirustuksiin muuta huomautettavaa kuin, että ”vestibyylistä” (eteisaula) haluttaisiin tilavampi ja että siitä tulisi olla suora yhteys ylempiin kerroksiin ilman, että täytyy ensin kääntyä vasempaan. Komitean mukaan 175 000 oli liian suuri Seuran varoihin nähden. Syyksi esitettiin mm., että SKS:n ei tulisi lähitulevaisuudessa laittaa omista varoistaan rakennukseen enempää kuin se pääoma, jolla vastataan kirjastoa, arkistoa ja kirjavarastoa varten vuokratuista tiloista. Vuokran laskettiin tekevän 2 000 markkaa vuodessa, jonka pääoma 5 %:n mukaan tekisi 40 000 markkaa. Vaikka summan korottaisi 50 000:een jäisi kuitenkin 125 000 muulla tavoin hankittavaksi. Komitea ei uskaltanut toivoa, että tuota summaa saataisiin kokoon lahjoituksina, ja näin ollen SKS:n olisi pakko ottaa lainaa. Lainan korot saataisiin ehkä maksettua uusien tilojen vuokratuloilla, mutta lainan kuolettamiseen ei ilmeisesti jäisi mitään. Komitea oli selostuksensa mukaan päätynyt pyytämään arkkitehdilta piirustuksia pienempään ”kartanoon”. Tuon uuden ehdotuksen mukainen rakennus maksaisi 110 000 markkaa, josta arvioitiin selvittävän ilman lainaa. Komitea ehdotti että uusi ”piirustus-suunnitelma” hyväksyttäisiin fasadivaihtoehto A:n kanssa. Uudessakin ehdotuksessa olisi tarpeeksi tilaa, ja ”vestibyylikin” olisi sellainen kuin komitea oli toivonut. Lisäksi komitea esitti lausuntonsa tavasta, jolla rakennustyöhön tarvittavat rahat hankittaisiin. SKS antaisi 50 000 markkaa ja loput 60 000 koottaisiin yleisellä keräyksellä. Seura päätti, että lopullinen ratkaisu talon koosta ja piirustuksista lykättäisiin seuraavan vuosikokouksen jälkeiseen kokoukseen, jolloin olisi selvillä kuinka paljon rahaa keräys tuotti.

16.3.1888 SKS:n esimies Y.S. Yrjö-Koskinen mainitsi vuosikokouspuheessaan, että jotkut olivat arvostelleet rakennushanketta sanomalla, että ”Kirjallisuuden Seuran pitää rakentaa suomalaisen sivistyksen suurta temppeliä toimittamalla ja painattamalla oivallisia kirjateoksia suomenkielellä; sen asiana ei ole rakentaa komeita kivipalatseja.” Tähän esimies totesi, että rakennushanke on tarkoitukseltaan hyvin kirjallinen, sillä SKS:n kirjavaraston arvo on n. 250 000 markkaa, sen kirjastossa on yli 10 000 ”numeroa”, ja sillä on mittaamattoman arvokas käsikirjoituskokoelma, joka on kansallista omaisuutta. Lisäksi puheessa huomautettiin, että hinta ei ole ”enemmän kuin mitä kaikkein yksinkertaisin lyseorakennus maksaa”. Esimies mainitsi puheessaan myös tulevaisuuden vaatimukset arvellessaan kansallisen kirjallisuuden olojen kehittyvän siihen suuntaan, että jonkinlainen akatemian tapainen laitos tulisi ennemmin tai myöhemmin tarpeelliseksi ja että tämä virka epäilemättä tulisi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle.

Vuosikertomuksen mukaan keräys oli tuottanut yhteensä 35 620 markkaa sitoumuksina ja puhtaana rahana.

6.10.1888 SKS:n sihteeri F.W. Rothsten kehotti, lyhyessä lehti-ilmoituksessa, rakennushankkeelle varoja keränneitä lähettämään keräyslistansa takasin Seuralle. Ilahtuneena hän myös totesi, että hanketta varten oli jo lahjoitettu 50 000 markkaa, ja samalla esitti kansalaisille toivomuksensa noin 10 000 markasta, joka vielä puuttui rakennusta varten ajatellusta summasta.

7.11.1888 SKS:n kokouksessa todettiin, että keräys oli tuottanut yhteensä 53 927 markkaa sekä yhden kymmenen taalerin ”palkinto-obligationin”. Kokouksessa päätettiin ryhtyä rakennushankeen valmistaviin töihin, kivien lohkomiseen ja tiilien hankkimiseen, mutta lopullista ratkaisua rakennuksen koosta ja piirustuksista päätettiin lykätä. Lisäksi valittiin viisihenkinen ”rakennus-komitea”, esimieheksi vapaaherra Gripenberg, sekä lehtori A. Almberg, tullinhoitaja A. Blomstedt, maisteri V. Löfgren ja senaatinkamreeri A. Tavaststjerna.

5.12.1888 SKS:n kokoukselle esiteltiin Seb. Gripenbergin uusin piirustus ja siihen liittyvä kustannuslaskelma, joka nousi 133 000 markkaan. Tähän summaan rakennuskomitea suositteli vielä 5 000:n lisäystä. Seura hyväksyi uuden piirustuksen ja päätti hankkia keräyksen tuoton ja SKS:n oman osuuden lisäksi vaadittavan n. 34 000 markan summan lainaamalla.

6.3.1889 Rakennuskomitea esitti SKS:n kokouksessa 4 000:n korotusta rakennuskustannuksiin ja Seura hyväksyi käytettävän kokonaissumman korotettavaksi 142 000 markkaan, jotta pohjakerroksen makasiinit voitaisiin heti varustaa vuokrattaviksi.

16.3.1889 SKS:n vuosikokouksessa luetussa vuosikertomuksessa todettiin, että rakennusurakka oli annettu rakennusmestari Juho Ahteelle, ja että keräys oli tuottanut yhteensä 55 129 markkaa sekä yhden kymmenen taalerin ”palkinto-obligationin”.

5.2.1890 SKS myönsi kokouksessaan 9 000 markkaa käytettäväksi talon huonekaluihin ja muuhun varustukseen, johon kuuluivat mm. juhlasalin tuolit ja pöydät, arkiston ja kirjaston hyllyt, ”kartiinit” (verhot), Lönnrotin ja Snellmanin rintakuvat, jotka oli ajateltu talon ulkoseinään asetettaviksi, sekä Seuran rakennushankkeen ja sen rahoittajien muistoksi asetettavat marmoritaulut.

7.5.1890 SKS:n kokous hyväksyi ehdotuksen, jonka mukaan talon eteiseen asetettaisiin marmoritaulu, jossa rakennushankkeesta kerrotaan seuraavanlaisella kirjoituksella: ”Suomalaisen Kirjallisuuden Seura rakensi tämän talon v. 1889–1890, Yrjö Koskisen Esimiehenä ollessa. – Suomen valtio antoi alan. – Luonnoksen teki vapaaherra Sebastian Gripenberg. – Kansalaisten avulla rakennus pystytettiin [tai pantiin toimeen, perustettiin, hankittiin] kansallisen kirjallisuuden suojaksi.”

Kalevalan riemuvuoden (1935) kilpakeruuseen osallistui Kalajoelta kotoisin ollut 73-vuotias Efraim Kilpinen, joka muisteli kuinka hän oli ollut mukana rakentamassa SKS:n taloa vuonna 1890:

Muistelma Helsingistä eli Kävin kerran Helsingissä

Kävin Kerran Helsingissä
Siit viisiviidettä on vuotta.
Ei se ollu hupireissu
Eikä tehty ihan suotta.

Työtä, hyvää ansiota
Oltiin hakemassa.
Vähät oli reissuvarat
ja kotona tyhjä kassa.

Työtä sitä tavattiinkin
Lattian laskemista
Oli aika arvokasta
Parhaasta parketista.

Oli pantu parkettia
Monen ”muurin” sisään
Ilmoittivat Sandviikista
Työtä tulee lisää.

Kirjallisuuden seurantalo
On permantoja vailla.
Siitä löytyy työn vaivaa
Pojille aikalailla.

Odotella, vuorotella
Täytyi maalareita
Vuorio kun miehinensä
Maalas koristeita.

Niitä herrat katsomassa
Kulki joukottaisin.
Ihmeen vähän siihen aikaan
Seuras oli naisii.

Kävi siellä herraa monta
Isoja ja pieniä.
Toiset oli suorempia
Toiset vähin kieriä.

Tarkkaillessaan salia somaa
Puhuen ruotsin kieltä
Ehkä silti rinnoissansa
Kantoivat suomenmieltä.

Eräs herra harmaatukka,
Sanoivat Granfeltiksi.
Toiset taasen irvileuvat
Raittius apostoliksi.

Hän se puhuessaan
Käytti suomen kieltä.
Sehän jo hieman lämmitti
Työmiehenkin mieltä.

Aika rientää, vuodet vierii
Suomen kieli voittaa alaa,
Vaikka kyllä toisinansa
Omat koirat puree salaa.

(SKS KRA, Kalajoki. Kilpinen, Efr. KRK 209:15. 1935)

27.7.1890 ilmestyi Uudessa Suomettaressa nimimerkki Matin (Antti Almberg, myöh. Jalava) kirjoitus Kirje Helsingistä, jossa kuvailtiin SKS:n uutta rakennusta. Kirje Helsingistä /transkriptio (pdf)

11.10.1890 pidettiin SKS:n ensimmäinen kokous ja avajaistilaisuus uudessa talossa. Esimies Yrjö-Koskinen totesi, että keräys oli tuottanut yhteensä 55 434 markkaa ja arveli että kokonaiskustannukset nousisivat n. 156 000 markkaan. Puheessaan esimies ilmaisi tyytyväisyytensä Seuran uuteen taloon:

Kun nyt katselemme valmista teosta, niin kuin se on rakennuskomitean huolenpidosta ja rakentajain työstä lähtenyt, tätä avaraa, kaunista salia, jonka Seura tänä päivänä pyhittää tarkoitukseensa, ja niitä lujia varastohuoneita, missä Seuran kirjalliset aarteet ovat turvapaikan saaneet, täytyy myöntää, että erinomaisella taidolla on osattu yhdistää kaikinpuolinen mukavuus siihen ulkonaiseen arvollisuuteen, joka Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle sopii. Meidän on siis täysi syy iloita siitä, että kansalaisten isänmaallinen kannatus on tehnyt meille tämän kartanopuuhan mahdolliseksi.

Puheen lopuksi huudettiin ”Eläköön Suomalaisen Kirj. Seura!” (ks. Laaksonen 1980, 4.)

16.3.1891 SKS:n vuosikokouksessa luetussa vuosikertomuksessa todettiin, että Seuran rakennus oli vuoden 1890 loppuun mennessä tullut maksamaan 160 168 markkaa ja kalusto 4 234 markkaa, yhteensä 164 402,87 markkaa.

Näin oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saanut oman talon, mutta hankkeen varainkeräys jatkui vielä jonkin aikaa. Jotkut rakennushankkeelle rahaa luvanneista kansalaisista olivat unohtaneet sitoumuksensa ja SKS:n sihteeri Rothsten joutui muistuttamaan asiasta sanomalehtien kautta vielä keväällä 1891.