Lämpöä ja vettä, sähköä ja tekniikkaa
Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa on aina seurattu mielenkiinnolla tekniikan kehitystä. Tähän osioon on kerätty dokumentteja, jotka kertovat elämästä ja työskentelystä SKS:ssa nimenomaan teknisestä näkökulmasta.
------------------------------------------------
4.12.1889 SKS hyväksyi kokouksessaan vesijohdon tilaamisen rakennukseensa 2 500 markalla, vaikka sitä ei alkuperäiseen ”kustannuslaskuun” kuulunutkaan.
25.10.1890 SKS:n kokouspöytäkirja: ”Rakennuskomitean puolesta A. Almberg ilmoitti, että, koska asiata kuulusteltaissa oli saatu se tieto, että sähkövalon johdatus Seuran rakennukseen olisi maksava lähes Kolmetuhatta (2,920) markkaa, ja koska kaupungissa ei vielä oltu sähkövalaistuksen laadusta tarpeeksi kokemusta saatu, komitea oli päättänyt Seuralle ehdottaa, että toistaiseksi tyydyttäisiin petroolivalaistukseen, joka lamppujen puolesta tuskin vaati muuta, kuin parin sadan markan kustannuksen, ja katsoi Seura tämän ehdotuksen hyväksi.”
28.7.1891 SKS:n sihteeri F. W. Rothsten kertoi kirjeessään esimies Y.S. Yrjö-Koskiselle talossa tehtävistä korjaustöistä ja pyysi hänen suostumustaan laittaa talonmiehen huoneeseen ”hällipiisi”: ”Nykyinen pikkuinen, keitto-arinalla varustettu kakluuni on havaittu perheen tarpeisiin riittämättömäksi – talonmiehen täytyy paitsi muuta lämmittää vettä suurten portaitten pesemiseen joka kuukausi – ja mikä on pää-asia, kestämättömäksi.” Jälkikirjoituksen mukaan myös arkkitehti Gripenberg ehdotti huoneeseen ”hälliä”, jota on alun perinkin sinne suunnittelut. (Hirvonen jne. 1981, 144)
1.6.1892 SKS päätti kokouksessaan, taloustoimikunnan ehdotuksesta, että kokoushuoneeseen hankittaisiin sähkövalaistus. Kustannukset olisivat seuraavat:
Perustamiskustannukset. 1 kruunu à 12 liekkiä à 16 normaalikynttilää, väriltään kultapronssinen 624,- Johto, noin 140,- Summa 764,-
Käyttökustannukset. Mittarihyyry vuodelta 35,- Valaistus 100 tunnista vuoden kuluessa 66,- Lamput (hiilikärjet) vuodessa 5,- Summa 106,-
21.9.1892 SKS:n kokouspöytäkirja: ”Ilmoitettiin, että sähkövalaistus kesällä oli Seuran kokoushuoneeseen hankittu, ja tekivät kustannukset kruunusta ja johdosta yhteensä Smk. 808,25. Tavanmukainen välikirja valaistuksesta oli tehty Helsingin sähkövalaistus-yhtiön kanssa Seuran hyväksymillä perusteilla. Kontrahti oli, jos tahdottiin, irti sanottava viimeistäänkin Helmikuun 15:nä; muutoin se vielä sitoi seuraavaksi valaistusvuodeksi.”
19.1.1898 SKS:n kokouksessa päätettiin hankkia ”telefooni” Seuran kustannustoimistoon ja talousasioista vastaavalle rahavartialle kasvavan liiketoiminnan vuoksi: ”Julki luettiin näin kuuluva § Taloustoimikunnan pöytäkirjasta nykyisen Tammikuun 13:lta, ja yhtyi Seura Toimikuntaan, päättäen, että myöskin Seuran kustannustoimistoon telefooni hankittaisiin sekä rahavartia Seuraa Telefooni-yhdistyksen kokouksissa edustaisi.” (Hirvonen jne. 1981, 155)
2.6.1902 SKS:n kokouspöytäkirja: ”Ilmoitettiin, että Taloustoimikunta oli päättänyt teettää juhlasaliin uudet uunit, joihin ylitirehtööri vapaah. Seb. Gripenberg oli suosiollisesti laatinut piirustukset.”
31.1.1907 SKS:n valmistusvaliokunta päätti hankkia uuden kirjoituskoneen virolaisen Jacob Hurtin kansanrunouskokoelmien kopiointia varten. Samana vuonna myös SKS:n kokousten pöytäkirjoja alettiin kirjoittaa koneella puhtaaksi.
25.11.1909 SKS:n vahtimestari J. E. Vihervaara ehdotti valmistusvaliokunnalle sähkön hinnan alentumisen ja öljyn hinnan kohoamisen vuoksi, että SKS:ssa siirryttäisiin sähkön käyttöön valaistuksessa. Aiemmin valaistuksessa oli käytetty öljyä. (Hirvonen jne. 1981, 185)
26.1.1911 SKS:n valmistus- ja talousvaliokunnan kokouksessa päätettiin olla ostamatta ”tomunimijä-konetta” (pölynimuri), joka oli ollut talossa kokeiltavana joulun ajan, käyttövarojen vähyyden ja suhteellisesti pienen tarpeen vuoksi. (Hirvonen jne. 1981, 190)
25.9.1913 valmistus- ja talousvaliokunnan kokouspöytäkirja: ”Vahtimestarin asunto päätettiin yhdistää varaston kautta puhelinverkkoon. Kustannuksia ilmoitettiin tästä tulevan uuden puhelinkoneen hankinta varastoon 110 mk., puhelinkone vahtimestarin asuntoon 90 mk., puoli osakemaksua lisää: 75 mk. sekä vuosittaista vuokraa 39 mk.”
Vahtimestari J. E. Vihervaara muisteli vuonna 1918 tapahtunutta välikohtausta SKS:n talossa seuraavasti:
Punakapinan alkupäivinä v. 1918 sattui eräänä aamuna seuraavanlainen näytelmä. Olin juuri tavanmukaisesti tulossa postista, kun Seuran toimistoon ilmestyi kaksi miestä. Toinen tulijoista oli lyhyt äijänkäppyrä. Hän otti arvokkaan elein taskustaan sinikantisen kirjan, selaili sitä hyvin viisaan näköisenä ja ratkesi lopulta sanomaan kumppanilleen: »Joo, asia on selvä. Tässä on puhelin. Toveri leikkaa tuosta johdot poikki ja irrottaa aparaatin. Seuraavassa kerroksessa on sihteerin puhelin ja alakerrassa vahtimestarin puhelin ne otetaan myös mukaan.» Sanoin tiukanlaisessa äänilajissa, että puhelimet ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran omaisuutta eikä niitä viedä minnekään. Tällöin pikku äijä asettui hajasäärin eteeni seisomaan, otti hyvin arvokaan asennon ja kysyi: »Tiedätkö kuka minä olen?» En, vastasin. »Minä olen puhelinlaitoksen komisaari ja minä määrään näistä asioista.» Ja lisäsi: »Puhelimet viedään». Sanoin, että ole nyt vaikka olisit turkin sulttaanin sihteeri, niin et sittekän vie puhelimia ja lisäsin, että ulos täältä. […]
(Hirvonen jne. 1981, 200)
3.4.1923 SKS:n johtokunnan kokouspöytäkirja: ”Seuran talon vesijohto, joka maaliskuulla on levittänyt viemärien pahanhajuisia kaasuja etenkin kirjastohuoneisiin ja samain kaasujen vaikutuksesta työläästi niellyt likavesiä, päätettiin Huberin vesijohtoliikkeen ehdotuksen mukaan varustaa sihteerin keittiöstä talon katolle vedettävällä, valurautaisella ilmanvaihtotorvella, sittenkun sopiva aika tulee. Kustannuslaskelma päättyi 1300 mk:aan, johon lisäksi tulee seinän ja katon uudesti maalaaminen.”
30.9.1926 johtokunnan kokouspöytäkirja: ”Seuran omia tarpeita varten päätettiin ostaa pölynimijäkone, joko Elux-yhtiön tarjoama 1950+125 mk:n hintainen tai A.E.S:ltä 1600 mk maksava ”Vampyr”. Ennen ostoa oli myyjän annettava näyttää koneensa työkykyä seuran talossa.”
Vuonna 1927, kun SKS:ssa suunniteltiin vesi- ja viemäriverkoston laajentamista, huomautti kustannustoimistonhoitaja Matilda Bohm johtokunnan kokouksessa, että ”talon lämmitysuuneista osa jo on vanhoja, joten niiden uusimiseen lähivuosina tulisi kulumaan muutamia tuhansia, ja piti parempana, että uunilämmitysjärjestelmä ajoissa muutettaisiin keskuslämmitykseksi, joka olisi taloudellisempaa ja jonka toimeenpano vesi- ja viemärijohtojen uudistuksen yhteydessä kävisi huokeammaksi kuin tehtynä siitä erillään.” Ehdotettuun keskuslämmitykseen ei siirrytty vielä vuonna 1927 ja 18.7.1931 neiti Bohm joutuikin valittelemaan talon kylmyyttä SKS:n sihteerille lähettämässään kesäraportissa. Keskuslämmitys ja, niin ikään jo vuonna 1927 suunniteltu, pesutupa saatiin taloon peruskorjauksen yhteydessä vuonna 1934. (Johtokunnan pöytäkirjat 17.2.1927; Vuosikertomus 1927; Niskanen 1978, 115; Hirvonen jne. 1981, 221)
27.11.1952 johtokunnan kokouspöytäkirja: ”Toht. Vuorela ilmoitti, että talossa oli siirrytty öljylämmitykseen marraskuun 6 päivänä 1952.”
2.2.1962 johtokunnan kokouksessa päätettiin ottaa selko siitä, kannattaisiko talo liittää Kruunuhakaan suunnitteilla olleeseen kaukolämmitykseen. 29.10.1965 johtokunnan kokoukselle ilmoitettiin, että talo oli edellisen syyskuun alusta liitetty kaupungin kaukolämmitysverkkoon. Kustannukset olivat olleet 16 486 mk.
28.1.1966 johtokunnan kokous päätti kansanperinteen valiokunnan ehdotuksesta hyväksyä Helsingin yliopiston kansanrunoustieteen laitoksen tarjouksen reikäkorttikoneiden (tietokone) vuokraamiseksi vuodeksi seuran koekäyttöön. Tarkoitukseen myönnettiin 3 000 markan määräraha, jonka käyttö jakautuisi vuosien 1966 ja 1967 kesken. (Hirvonen jne. 1981, 290)
Vuonna 1976 SKS:n talossa toimivat laitokset ja osastot liitettiin yhteiseen puhelinkeskukseen ja puhelinvaihteen hoitajaa varten rakennettiin ensimmäisen kerroksen aulaan päivystyshuone.
Lisäksi henkilökunnan WC- ja pesuhuoneet varustettiin lämpimänvedenvaraajilla ja talon sähköpääkeskus uusittiin. (Vuosikertomus 1976)
27.10.1983 hallituksen kokoukselle ilmoitettiin, että ”Italian valtion ja Olivetti-yhtymän lahjoituksena saatavaan tietokoneeseen päästään lähiaikoina tutustumaan. Laitteisto saadaan koekäyttöön SKVR [Suomen Kansan Vanhat Runot]-työryhmälle.”
Kiinteistä puhelimista luovuttiin SKS:ssa vuonna 2005. Tuolloin otettiin käyttöön ns. ”mobiilijärjestelmä” ja kaikille työntekijöille jaettiin matkapuhelimet. (Toimintakertomus 2005)
