(1934) Talo käy ahtaaksi

40 vuotta SKS:n talon rakentamisen jälkeen oltiin siinä tilanteessa, että Seura tarvitsi jälleen lisää tilaa toimintaansa varten. Talo todettiin ahtaaksi ja epätarkoituksenmukaiseksi, ja etenkin leveän portaikon ja juhlasalin nähtiin vievän liian suuren osan tiloista. Talon laajentamista suunniteltiin jo vuosina 1927–28, mutta tuolloin hankkeesta luovuttiin mm. korkeiden rakennuskustannusten pelossa. Vuoden 1932–33 vuosikertomuksessa mainittiin asiasta seuraavaa: ”Kun Seuran talossa toisaalta on haaskattu tilaa käytäviin ja juhlasaliin ja kun siinä toisaalta kokoelmien ja kirjavaraston kasvettua moninkertaisesti siitä, kun talo rakennettiin, vallitsee ankara ahtaus, on Seuran johtokunta tilannut arkkitehti professori Jussi Paatelalta suunnitelman, kuinka epäkohdat saataisiin korjatuiksi ja talo tuottavammaksi.” Korjaus- ja laajennussuunnitelmista keskusteltiin vilkkaasti SKS:n kokouksissa ja eri vaihtoehdoista äänestettiin useaan otteeseen vuoden 1933 aikana. Rakennustyöhön valittiin Helsingin Rakentajat -niminen yhtymä, joka suoritti urakan vuonna 1934. (Johtokunnan kokouspöytäkirjat 17.2.1927, 24.2.1927; Keskustelemukset 1933–1934)

Muutos entiseen näkyi selkeimmin talon toisessa kerroksessa. Juhlasali muutettiin funkistyyliseksi tilaksi, jonka päätyihin ja peräseinälle nousi kaksi parveketta kirjaston kokoelmia varten. Juhlasalin viereisiä päätyhuoneita taas madallettiin, jolloin saatiin vinttiä hyväksi käyttäen rakennettua taloon kolmas kerros. Neljäs kerros rakennettiin ullakkotiloihin juhlasalin yläpuolelle. Rakennustyön yhteydessä syntyneet uudet ikkunat muuttivat talon julkisivua, ja niiden tieltä mm. Lönnrotin ja Snellmanin rintakuvat jouduttiin irrottamaan. Vanha koristeellinen portaikko muutettiin tyyliltään hillitymmäksi ja kapeammaksi niin, että saatiin tilaa hissikuilulle. (Niskanen 1978, 115–117)

-----------------------------------------------------

5.4.1933 SKS:n kokouksessa keskusteltiin talon korjaus- ja korotuskysymyksestä Jussi Paatelan suunnitelmien pohjalta. Tässä ensimmäisessä ehdotuksessa alakerran eteishallista oli sivutasanteet liitetty kirjastoon ja kustannusvarastoon, niin että portaasta muodostui täysin erillinen käytävä. Kolmas kerros oli ehdotuksessa laajennettu läpi talon niin, että juhlasalikin jakautui kahteen kokonaan erilliseen kerrokseen. Lisäksi ehdotukseen kuului neljäs kerros. Suunnitelma sai sekä kannatusta että vastustusta osakseen. ”Asia palautettiin johtokunnan valmisteltavaksi, jotta saataisiin selville, mitä mahdollisuuksia olisi saada lisätilaa jättämällä portaikko ja juhlasali suunnilleen ennallensa tai viimeksimainittu kirjasto- ja tutkijasaliksi muutettuna sekä tällaisen suunnitelman kannattavaisuus.”

3.5.1933 Sihteeri esitteli SKS:n kokouksessa prof. J. Paatelan toisen suunnitelman talon korjaamiseksi:

Siinä oli ensimmäisen kerroksen pylväshalli jätetty ennalleen, juhlasali jakamatta ja kattovalokerros muutettu kuudeksi toimistohuoneeksi. Tällä suunnitelmalla oli vielä sellainen rinnakkaisehdotus, että kattovalokerros jätetään rakentamatta, jolloin säästetään juhlasalin katon kalliit vahvistuskustannukset. Näistä kolmesta ehdotuksesta esitettiin seuraavat vertailevat numerot:

rakennuskustannukset lattiatilaa lisää kust. m2:tä kohti

I ehdotus 1,150,000 935 m2 1,100 mk.
II ehdotus 1,020,000 651 m2 1,520 mk.
III ehdotus 620,000 375 m2 1,653 mk.

Valtion arkkitehtuurilautakunnan jäsenet, arkkitehdit O. Kallio, K. Borg ja B. Jung, joiden mielipidettä oli tiedusteltu, olivat yksimielisesti asettuneet kannattamaan I ehdotusta.

Varsinainen, ratkaiseva äänestys päätettiin järjestää seuraavassa marraskuussa. Koeäänestyksessä äänestettiin ensin II ja III ehdotuksen välillä, jolloin edellinen voitti 14 äänellä 12:ta vastaan. I ja II ehdotuksen välillä äänestettäessä edellinen voitti 15:llä 13:a vastaan.

8.11.1933 SKS:n kokouspöytäkirja:

Sihteeri selosti johtokunnan asettaman nelimiehisen toimikunnan valmistelemaa talon korjaus- ja laajennussuunnitelmaa, joka oli saavuttanut johtokunnan yksimielisen kannatuksen. Tämä ehdotus sisälsi viime keväänä esitettyihin suunnitelmiin verraten olennaisesti uutta juhlasalin järjestelyssä. Siinä ehdotettiin juhlasali muutettavan kirjasto- ja tutkijasaliksi, jota varten sinne oli rakennettava pääty- ja peräseinille kaksi noin kolmen metrin levyistä parveketta armariumeineen kirjoja ja kokoelmia varten. Ikkunaseinää vasten jäisi n. 7x10 m:n suuruinen ala, jota voitaisiin käyttää päivisin tutkimuspaikkana ja iltaisin pienehköissä kokouksissa. Kirjastosalin kahden puolen sijoitettaisiin sanakirjojen toimitukset, jotka lähinnä kokoelmia tarvitsevat. Kordelinin Säätiölle ehdotettaisiin muuttoa joko ylimpään pääty- tai kattovalokerrokseen. Professori E. N. Setälä oli ehdottanut, että Suomen suvun tutkimuksen alalla toimivat seurat olisi saatava mahdollisimman läheiseen yhteistoimintaan ja tämän vuoksi ryhdyttävä hankkimaan niille yhteistä suurkotia. Seuran nykyinen talo olisi korjattunakin tähän tarkoitukseen liian pieni ja vaatimaton. Sen vuoksi siitä olisi luovuttava ja tarjottava se esim. yliopistolle. […]

Äänestettäessä johtokunnan ehdotus sai 31 ääntä ja sitä vastusti 2. Kun keskustelun kuluessa useat puhujat olivat kannattaneet professori Setälän ehdotusta suurisuuntaisena, mutta tuskin lähitulevaisuudessa toteutuvana ehdotuksena, jonka vuoksi äsken hyväksyttyä rakennussuunnitelmaa ei voitu lykätä, päätettiin asia palauttaa johtokuntaan, jotta se tiedustelisi maamme ja kansamme tutkimuksen alalla toimivien seurojen ja laitosten mielipidettä. Päätettiin tilata työpiirustukset professori Paatelalta ja ryhtyä rakennukseen huhtikuun alkupuolella.

Kokous valitsi rakennusvaliokunnan, johon tulivat professorit Blomstedt, Paatela ja Tarjanne sekä SKS:n sihteeri, varalle professorit Tunkelo ja Mansikka. SKS:n johtokunta valtuutettiin hyväksymään työpiirustukset ja hankkimaan korkeintaan 1 200 000 mk:n laina, joka voitaisiin kiinnittää taloon.

7.3.1934 SKS:n kokous päätti johtokunnan ehdotuksen mukaan hankkia enintään 1 200 000 mk:n lainan ja vakuudeksi hakea kiinnitys Seuran taloon ja tonttiin.

5.12.1934 SKS:n kokouspöytäkirja:

Ilmoitettiin, että Seuran korjatun talon virallinen tarkastus ja vastaanotto oli pidetty 19.XI. ja sen yleinen esittely 2.XII. rakennusasiassa mukana olleille, valiokuntien jäsenille y.m. Jälkimmäisessä tilaisuudessa esimies oli lausunut Seuran kiitollisuuden johtavalle arkkitehdille, prof. Jussi Paatelalle, urakoitsijoille ja rakennusvaliokunnan jäsenille hyvin suoritetusta työstä. Rakennustyö oli tullut kaikkiaan maksamaan n. 1,400,000 mk. Kun kirjainmyynti oli ollut arvioitua suurempi ja eräitä obligatioihin sijoitettuja varoja oli vapautunut, ei Alfr. Kordelinin Säätiön myöntämästä 1,200,000 mk:n lainasta ollut otettu enempää kuin 900,000 mk.

16.3.1935 SKS:n esimies, V. Tarkiainen piti vuosikokouksen avauspuheen, jossa hän kertoi korjaushankkeesta seuraavasti:

Viime vuonna saatiin toteutetuksi kauan vireillä ollut suunnitelma seuran talon perinpohjaisesta korjaamisesta ja laajentamisesta. Se tapahtui taloudellisesti soveliaalla hetkellä ja onnistui muutenkin niin hyvin, että tulokseen voidaan olla tyytyväisiä. Meillä on nyt entistä väljemmät tilat seuramme kustannusvarastolle, kirjastolle ja arkistolle sekä niille suurille sanakirjatöille, joita paraikaa suoritetaan näiden seinien sisällä joko seuran omilla tai valtion varoilla. Lisäksi on kokoelmille kasvun varaa ja uusille työntekijöille tilaa (mm. tässä kokoussalissa ja ylimmässä kerroksessa) niin paljon, että voidaan ajatella seuran haitatta tulevan toimeen tällä paikalla enemmän kuin yhden miespolven ajan eteenpäin. Tulevaisuus pitäköön sitten huolta lisätilan hankkimisesta ja seuran työskentelymahdollisuuksien kehittämisestä silloisen ajan vaatimuksia vastaaviksi.”

Vuosikertomuksessa mainittiin, että Seura oli säästynyt ikäviltä yllätyksiltä, joita usein tulee eteen rakennus- ja korjaustöissä, ja kiitettiin arkkitehti Paatelaa sekä Helsingin Rakentajat Oy:tä. Ainoa vastoinkäyminen oli ollut muurarien ja rapparien 3-kuukautinen lakko.