Kiven elämä ja tuotanto

Takaisin edelliselle sivulle

Aleksis Kivi ja SKS -aikajana

1834

Alexis Stenvall syntyi Nurmijärvellä.

SKS:n ensimmäinen julkaisu, kirjailija Heinrich Zschokken muodoltaan kaunokirjallinen ja sisällöltään opettavainen Kultala ilmestyi Carl Niclas Keckmanin, SKS:n yhden perustajajäsenen kääntämänä.
1835-1859 SKS julkaisi tietokirjallisuuden lisäksi muun muassa talonpoikais- ja kansanrunoutta sekä kansansatuja ja –tarinoita.
1845-1853: Aleksis Kivi kävi koulua Helsingissä.
1850: Kenraalikuvernööri A. S. Menschikoffin 1850 aikaansaama kieli- ja sensuuriasetus kielsi julkaisemasta suomeksi muuta kuin uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta. Asetusta perusteltiin muun muassa sillä, että SKS aikoi kustantaa romaaneja, jotka olisivat vierottaneet suomalaisen talonpojan työnteosta (niin sanottu Fischerin nootti vuoden 1854 sensuuriasetuksen lievennykseen). Kyseessä oli Elias Lönnrotin ehdottama julkaisuhanke, jonka tarkoituksena oli tuottaa suomennoksia kansanelämäkertomuksista sekä muun muassa Eugene Suen, Honoré de Balzacin ja Viktor Hugon teoksista. Nämä ranskalaisten kirjailijoiden teokset olivat Venäjän viranomaisten mielestä kuitenkin yhteiskunnallisesti vaarallisia. Meni vielä kaksi vuosikymmentä ennen kuin ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä ilmestyi (Sihvo 2002, 211-212).
Kivi kirjoitti kertomuksen Koto ja kahleet.

1857: Kivi valmistui ylioppilaaksi.

1859: Kivi kirjoittautui Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon. Historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan kokouksessa toukokuussa 1859 annettiin kirjoituskilpailun ensimmäinen palkinto Carl Synnerbergille sekä kiitos ja kehotus J. J. F. Peranderille, N. A. Zittingille ja Aleksis Stenvallille (Sihvo 2002, 203). Kehotuspalkinnon, jonka suuruus oli 25 ruplaa, Kivi sai kertomuksestaan Eriika.
1860 Sensuuriasetus kumottiin.
SKS jakoi Nikolai Kiseleffin lahjoittaman palkinnon parhaalle suomenkieliselle näytelmäkappaleelle. Palkinnon sai Aleksis Kivi näytelmästään Kullervo, muun muassa Fredrik Cygnaeuksen myönteisen kannan ansiosta. SKS päätti samalla perustaa sarjan SKS:n toimituksia nimeltä "Suomalaista Näytelmä-kirjallisuutta" (Näytelmistö I 1861, II 1863, III 1864, IV 1867). Tästä alkoi SKS:n varsinainen toiminta kaunokirjallisuuden kustantajana (Tarkiainen 1931, 18-19; Sulkunen 2004, 132-135. Katso myös SKS:n kokouspöytäkirja 16.3.1860. Keskustelemukset 1859-1860.).
1861 Kivi sai kehotuspalkinnon Aino-näytelmästään. Tämän 100 markan palkinnon olivat ylioppilaat keränneet seuranäytelmätuloista "suomalaisen teatterinäytelmän tekijälle" (Sihvo 2002, 203).
1864 Kivi jätti Kullervo-näytelmänsä SKS:aan ja se lähetettiin SKS:n Tutkijakunnan tarkastettavaksi (SKS:n kokouspöytäkirja 5.1.1864. Keskustelemukset 1863-1864.).
Julius Krohn Tutkijakunnan edustajana puhui SKS:n kokouksessa Näytelmistö-sarjan kolmanteen osaan tarjotuista suomenkielelle käännetyistä näytelmistä, sekä yleisesti suomenkielelle käännettävästä näytelmäkirjallisuudesta ja romaaneista: "[...] Nykyinen aika on Suomen kansallisuuden ja kielen edistymiselle erittäin tärkeä ja nykyisen tilaisuuden laiminlyöminen olisi parantamaton vahinko. Nyt kun suomen kielen taitoa vaaditaan kaikilta virkamiehiltä, [...] nyt on soveliain hetki saattaa se myöskin perhekieleksi semmoisten suomenkielisten kirjain toimittamisella, jotka voivat sivistyneen lukijan tarpeita täyttää." (SKS:n kokouspöytäkirja 3.2.1864. Keskustelemukset 1863-1864.

Tutkijakunta hyväksyi Kiven Kullervon, ja SKS päätti, että se julkaistaan Näytelmistön kolmannessa osassa ja siitä maksetaan 500 markan palkkio (SKS:n kokouspöytäkirja 2.3.1864. Keskustelemukset 1863-1864.).

Tutkijakunnan mietintö luettiin SKS:n vuosikokouksessa: "Vielä suuremmalla syyllä saa Tutkiokunta nyt kehoittaa Kirjallisuuden Seuraa painattamaan ja palkitsemaan tätä ensimäistä, suurempaa runoteosta Suomen kielellä [...]" (Tutkijakunnan lausunto SKS:n kokouspöytäkirjassa 16.3.1864. Keskustelemukset 1863-1864.).

SKS julkaisi Kullervon Näytelmistö-sarjassaan "ensimmäisenä alkuperäisenä suomenkielisenä murhenäytelmänä". Tämä oli näytelmän toinen versio. Ensimmäinen, palkittu versio vuodelta 1860 on kadonnut. Tekstin uudelleenmuokkaaminen vei niin kauan, että se valmistui painettavaksi vasta 1864, jolloin Tutkijakunta totesi sen olevan "aivan verrattomasti etevämpi entistä". Tohtori Oscar Toppelius totesi Kiven olleen Shakespearen opissa laittaessaan traagillisten kohtien lomaan myös koomisia. (Tarkiainen 1931, 19-20; Sihvo 2002, 196, 204, 356).

Kullervo-näytelmän lisäksi SKS:n kirjapainosta ilmestyi samana vuonna myös Nummisuutarit Kiven omakustanteena.
1865 Aleksis Stenvall kutsuttiin SKS:n jäseneksi. Ehdotus esitettiin SKS:n kokouksessa 8.2.1865.
SKS valitsi vaalilla kahdeksan henkilöä asiantuntijoiksi palkintoraatiin, joka antaisi lausuntonsa valtion kirjallisuuspalkinnon saajiksi (SKS:n kokouspöytäkirja 12.4.1865. Keskustelemukset 1865-1866.).
J. W. Snellmanin aloitteesta jaettiin valtion kirjallisuuspalkinnot teoksille, "jotka vuosina 1863-1864 olivat ilmestyneet tiede-, kauno- ja kansankirjallisuuden alalla". Suomen ensimmäisen valtionpalkinnon (2500 mk) parhaasta kaunokirjallisesta teoksesta sai Aleksis Kivi näytelmästään Nummisuutarit sekä osittain myös näytelmästään Kullervo. (Tarkiainen 1931, 40; Sulkunen 2004, 150-151).
1867 SKS julkaisi Karkurit-näytelmän kokonaisuudessaan Näytelmistö-sarjan neljännessä julkaisussa, sen ainoana alun perin suomenkielisenä teoksena. Näytelmän toinen näytös oli ilmestynyt vuonna 1866 Kirjallisessa Kuukauslehdessä. (Tarkiainen 1931, 21; Sihvo 2002, 356).
1868-1869 Runoustoimikunta ehdotti 16.3.1868, että SKS ryhtyisi säännöllisesti julkaisemaan sekä alkuperäisiä suomenkielisiä että suomennettuja romaaneja ja novelleja (SKS:n kokouspöytäkirja 16.3.1868. Keskustelemukset 1867-1868.).

14.10.1868 SKS:n kokous päätti tarjota Novellikirjastoa lukijoiden tilattavaksi vuoden 1869 alussa ja valitsi hanketta varten toimituskunnan (SKS:n kokouspöytäkirja 14.10.1868. Keskustelemukset 1868-1869.).

Runoustoimikunnan SKS:n kokoukselle 2.11.1868 antamassa lausunnossa puheenjohtaja Fredrik Cygnaeus ehdotti, että tulossa oleva Aleksis Kiven Seitsemän veljestä otettaisiin toimikunnan tarkastettavaksi, koska se alkuperäisenä kotimaisena olisi hyvä saada heti ensimmäiseen Novelli–vihkoon. Seura myönsi 2000 markkaa Novellikirjaston toimittamiseen (SKS:n kokouspöytäkirja 4.11.1868. Keskustelemukset 1868-1869.).

2.12.1868 annettiin novellikirjaston toimituskunnalle kaikki valta julkaistavien kappaleiden, niiden suomentajien ja maksettavien palkkioiden suhteen. Novellikirjaston hinnaksi määrättiin 12 markkaa (SKS:n kokouspöytäkirja 2.12.1868. Keskustelemukset 1868-1869.).
Keväällä 1869 Aleksis Kivi tarjosi SKS:n kustannettavaksi kertomustaan Seitsemän Veljestä, joka annettiin runoustoimikunnan tarkastettavaksi (SKS:n kokouspöytäkirja 5.5.1869. Keskustelemukset 1869-1870.).
SKS:n varat katsottiin syksyllä 1869 niin vähäisiksi, että uusiin hankkeisiin epäröitiin ryhtyä. Toisaalta kaunokirjallisuuden julkaiseminen suomeksi katsottiin niin tärkeäksi asiaksi, että SKS päätti kuitenkin jo seuraavana vuonna julkaista Novellikirjastoa (SKS:n kokouspöytäkirja 15.9.1869. Keskustelemukset 1869-1870.).

Runoustoimikunta antoi 27.10.1869 lausuntonsa Seitsemästä veljeksestä. Loppupäätöksenä oli "että isänmaiselle kirjallisuudelle olisi suureksi vahingoksi, jollei sitä painon kautta saataisiin yleiseen luettavaksi" (SKS:n kokouspöytäkirja 3.11.1869. Keskustelemukset 1869-1870. Ks. myös Tarkiainen 1931, 27).

SKS:n kokouksessa 17.11.1869 ilmoitettiin, että Wiipurin Kirjallisuuden seura tarjoutui painattamaan Seitsemän veljestä muutaman vuoden päästä, kun se olisi paremmissa varoissa, mikäli SKS maksaisi Kiven palkan. Keskustelun päätteeksi SKS päätti painattaa kertomuksen tulevan vuoden Novellikirjaston neljään vihkoon. Palkkioksi Kivelle määrättiin 700 markkaa. (SKS:n kokouspöytäkirja 17.11.1869. Keskustelemukset 1869-1870. Ks. myös Sihvo 2002, 206-207).
Aleksis Kiven Lean ensi-ilta Uudessa teatterissa.
1870 SKS ryhtyi lähettämään arvostelukappaleita

Kokouksessa 6.4.1870 keskusteltiin,
"[...] eikö seura katsoisi hyväksi Helsingfors Dagblad'in toimitukselle lähettää semmoisia kustantamiaan kirjoja, joita Seura soisi mainitussa lehdessä arvosteltaviksi. [...] päätti Seura, että mennenvuotinen Novellikirjasto ja tämänvuotinen, sitä myöden kuin se ilmestyy, on lähetettävä niin Helsingfors Dagblad’in kuin Kirjallisen Kuukauslehdenkin toimituksille." (SKS:n kokouspöytäkirja 6.4.1870. Keskustelemukset 1870-1871.).
Samassa kokouksessa ehdotettiin myös, että tilaajien vähennyttyä, ovellikirjasto puolen vuoden päästä lakkautettaisiin, ja suomennettaisiin sen sijaan jokin suurempi romaani.

Kokouksessaan 4.5.1870 SKS kuitenkin päätti jatkaa sarjan julkaisemista vuoden loppuun saakka (SKS:n kokouspöytäkirja 4.5.1870. Keskustelemukset 1870-1871.). Tuossa kokouksessa ilmoitettiin Novellikirjaston neljännen vihkon ja Seitsemän veljeksen lopun ilmestymisestä (SKS:n kokouspöytäkirja 4.5.1870. Keskustelemukset 1870-1871.).

Kokouksessa 1.6.1870 luettiin Cygnaeuksen kirjoittama Seitsemän veljeksen arvio ja puolustus, jonka jälkeen SKS päätti painattaa sen johdannoksi Seitsemän veljeksen erikseen julkaistavaan laitokseen (SKS:n kokouspöytäkirja 1.6.1870. Keskustelemukset 1870-1871.).
1872 SKS:n draamallinen osasto järjesti Lean ja Margaretan esityksen Arkadia-teatterissa 23.4.1872.
Suomalainen teatteri perustettiin. Teatterin tarpeellisuutta perusteltiin muun muassa sillä, että suomen kielellä oli olemassa jo yli 60 näytelmää, näiden joukossa SKS:n Näytelmistön suomennosten sarja sekä Kiven alkuperäistuotteet. Viljo Tarkiaisen mukaan SKS oli näin ollen tärkeänä tekijänä luomassa edellytyksiä kansallisen teatterin syntymiselle (Tarkiainen 1931, 22).
Aleksis Kivi kuoli 31.12.1872.
1873 Aleksis Kiven hautajaiset 4.1.1873. (Aleksis Kiven hautajaisiin liittyvät asiakirjat Kiven digitaalisessa arkistossa)
Seitsemän veljestä ilmestyi yhtenä niteenä Kaunotieteellisen toimikunnan lauseella eli esipuheella varustettuna. Toimikunnan jäseninä olivat Fredrik Cygnaeus, Kaarlo Bergbom ja Julius Krohn.

Lähteet

Sihvo, Hannes (2002). Elävä Kivi. Aleksis Kivi aikanansa. Helsinki: SKS.

Sihvo, Hannes (2007). Aleksis Kivi. Kansallisbiografian verkkojulkaisu. www.kansallisbiografia.fi

Sulkunen, Irma (2004). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1831–1892. Helsinki: SKS.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Keskustelemiset. Pöytäkirjat vuosilta 1859–1860 (1860). Suomi. Helsinki: SKS.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Keskustelemukset. Pöytäkirjat vuosilta 1863–1871 (1865-1876). Suomi. Helsinki: SKS.

Tarkiainen, Viljo (1931). Kaunokirjallisuus ja kirjallisuuden tutkimus. Julkaisussa: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 1831–1931. Suomi. Viides jakso; 12, s. 1-57. Helsinki: SKS.

Takaisin edelliselle sivulle