Halloween Suomessa
Halloween alkoi hiipiä Suomeen vähitellen 1980-luvulla. Ensin sitä toivat Atlantin takana pistäytyneet vaihto-oppilaat sekä Pohjois-Amerikasta peräisin olevat sarjakuvat ja elokuvat sekä muut kulttuurituotteet. Halloween ei kuitenkaan saavuttanut tuolloin samankaltaista suosiota kuin ystävänpäivä, joka kääntyi helposti suomalaiseen makuun sopivaksi. Kauhuun ja yliluonnollisen läsnäoloon liittyvä kummitusjuhla vaati pitemmän sopeutumisajan.
Vasta 1990-luvun puolivälissä suomalaiset alkoivat kiinnostua laajemmin halloweenin juhlimisesta, kun pienten ystäväporukoiden lisäksi myös ravintolat ryhtyivät järjestämään omia juhliaan, ja juhlaan liittyvää rekvisiittaa alkoi löytyä kaupoista. Kymmenen viime vuoden aikana ovat ennen kaikkea lapset ja opiskelijat ottaneet halloweenin omakseen. Juhlia järjestetäänkin niin päiväkodeissa ja kouluissa kuin opiskelijajärjestöissäkin.
Pienimpien juhlijoiden halloweeniin kuuluu usein teemaan sopivaa askartelua, leikkimistä ja naamioitumista sekä kummitusjuhlia, joissa jännittäviin tilanteisiin sekä ruokalajeihin pääsee tutustumaan tutussa ympäristössä. Vanhempien lasten juhlimistapoja ovat naamiaisdiskot ja kotibileet, joissa kuitenkin jatkuu sama jännittävä kauhuteema. Suomalainen halloween eroaakin pohjoisamerikkalaisesta serkustaan siinä, että suomalaiset keskittyvät naamioitumisessaan ennen kaikkea juhlan jännittävään ja kauhuteemoista ammentavaan puoleen.
Myös nuorten ja aikuisten juhlinta pysyttelee kauhun rajamailla. Leikkien tilalle tulevat elokuvat sekä ravintolaillat, mutta juhlan luonne pysyy samantyylisenä. Mustat kissat, pirut, vampyyrit sekä aaveet pysyvät suosittuina asuvalintoina ikäryhmästä riippumatta.