Halloweenin kummajaisgalleria
Halloweenin kummajaisgalleria koostuu ennen kaikkea kuolemaan, tuonpuoleiseen ja pahuuteen liitetyistä olennoista. Tämä näkyy sekä koristelussa että naamiaisasuissa, mutta myös ruuissa ja muissa juhlan elementeissä, joiden teemat nousevat usein kuoleman, tuonpuoleisen, loppumisen, mätänemisen, pahuuden ja inhottavuuden valtakunnasta. Minään sääntönä tätä ei voida kuitenkaan pitää, sillä myös hilpeät ja kauniit satu- ja taruolennot saattavat hyvinkin löytää tiensä juhlijoiden joukkoon. Tässä kuitenkin pieni katsaus halloweenin pelottavamman puoleiseen juhlijakatraaseen.
Pirut
Nykyaikainen eurooppalainen piru on ehtinyt historiansa aikana kerätä olemukseensa piirteitä niin kreikkalaiselta Panilta kuin etruskien manalanjumalaltakin. Tämä sarvipäinen olento voi esiintyä niin dekadenttina ja oppineena herrasmiehenä kuin helposti lankaan menevänä veijarinakin. Nykyaikaisen pirun tuntomerkkeinä toimivat muun muassa helvetillisen punaiset asusteet, hiilihangot, sorkat ja kaviot sekä sarvet, häntä ja pukinparta.
Aaveet, vainajat, luurangot
Koska halloween periytyy kristillisestä pyhäinpäivästä, kuuluu kuoleman läsnäolo luontevasti juhlan kuvastoon. Tätä kautta myös aaveet ja kummitukset ovat päässeet osallisiksi juhlahumusta. Kalmot eivät kuitenkaan tyydy ainoastaan perinteiseen lakanamuotiin, vaan saattavat ottaa tyylivinkkejä myös muilta liikkuvaisilta vainajilta kuten esimerkiksi muumioilta, zombeilta sekä vampyyreilta. Myös maallisen lihan hieman aaveita huolimattomammin yltään karistaneet luurangot pääsevät verryttelemään luitaan kaikenlaisten kuolemaan liittyvien olentojen noustessa hetkiseksi valokeilaan.
Vampyyrit
Ihmisverellä itsenä vetreiksi imeskelevät vampyyrit ovat perineet nimensä Itä-Euroopan levottomilta vainajilta ja perusluonteensa yleiseurooppalaisesta kansanperinteestä, mutta eniten nämä kalpeat pitkähampaat saavat kiittää nykyisestä imagostaan populaarikulttuurin moninaisia muotoja. Nykyaikainen kalpea, päivät arkussa nukkuva ja yöt neitojen kaulasuonia katsasteleva herrasmies sai alkunsa 1800-luvun romantiikan tarinoista, joiden myötä aiemmin mieletön ja sieluton raato alkoi saada viehättäviä ominaisuuksia. Elokuvat jatkoivat 1900-luvun puolella samaa linjaa ja lisäsivät vampyyrin ominaisuuksiin pahanlaatuisen aurinkoallergian, joka pakotti aiemmin päiväsaikaankin kuljeskelleet vainajat tyytymään yölliseen puuhasteluun. Muita vampyyrin tuntomerkkejä ovat luonnottoman pitkät ja terävät kulmahampaat, kalpea iho, pitkät hiukset ja kynnet, verenpunaiset huulet, kyky muuttua tarvittaessa usvaksi tai eläimeksi (yleensä lepakoksi) sekä peilikuvan puuttuminen. Erityisesti viimeisen voisi kuvitella häiritsevän nykyään usein hyvinkin tyylikkäästi pukeutuneita verenimijöitä.
Monien muiden luonnottomien ja paholaisen pedoiksi katsottujen olioiden tavoin vampyyrit pelkäävät kirkollista esineistöä kuten esimerkiksi krusifikseja ja vihkivettä, jotka puolestaan kuuluvat valkosipulin ja vampyyrin sydämen lävistämiseen käytetyn vaarnan ohella vampyyrinmetsästäjän vakiovarusteisiin.
Noidat
Koska halloween liitetään eläväisten vainajien kautta kaikkeen yliluonnolliseen ja pahaan, ovat myös noidat löytäneet oman nurkkansa sen taikamaailmasta. Siinä missä suomalaisen kansanperinteen noidat lentelevät luudillaan etenkin pääsiäisenä, pääsevät heidän kansainvälisemmät sisarensa liikkeelle ennen kaikkea vappuna ja halloweenina.
Mustat kissat
Noitien seuralaisina meilläkin tunnetut mustat kissat kuuluvat emäntiensä ohella halloweenin vakiovieraisiin. Mustat eläimet on usein liitetty yöhön ja tuonpuoleisen voimiin, jopa itse paholaiseen, tai niiden on ajateltu olevan eläimen hahmon ottaneita noitia tai demoneita. Monissa maissa mustien kissojen uskotaan nykyäänkin tuovan epäonnea, vaikka päinvastaisiakin näkemyksiä on tunnettu mm. muinaisessa Egyptissä, jossa kissoja kunnioitettiin suuresti.
Hämähäkit, lepakot ja muut pimeiden loukkojen rapistelijat
Pimeydessä oleskelevat olennot on liitetty usein noituuden ja pahuuden töihin, joten ne livahtavat sulavasti muiden halloweenin piruilijoiden seuraksi.