Samhain enteiden ja yliluonnollisen aikana
Kuten suomalaiseen kekriin, myös Samhainiin liittyi monenlaisia uskomuksia, joiden mukaan ihmisillä oli tällöin mahdollisuus päästä kosketuksiin yliluonnollisen maailman kanssa. Aika oli otollinen niin enteiden katsomiselle kuin keijujen ja muidenkin tuonpuoleisen olioiden kohtaamiselle. Tässä oli kuitenkin omat vaaransa, sillä aina saattoi käydä niin, ettei kohtaaminen ollutkaan miellyttävä tai enteet näyttivät seuraavan vuoden aikana uhkaavan kuoleman. Usein kuoleman katsominen oli tosin ennustuksen päämääränäkin ja se voitiin tehdä vaikkapa suolarakeilla tai muratinlehdillä.
Muratinlehtiä käytettäessä asetti jokainen talon väestä illalla virheettömän muratinlehden veteen, ja sen, jonka lehti oli muuttunut aamuun mennessä laikukkaaksi, uskottiin kuolevan seuraavan vuoden aikana.
Muratinlehtiä voitiin käyttää myös miellyttävämpiin ennustuksiin, sillä tyttö saattoi niiden avulla nähdä unessaan tulevan sulhonsa. Epämieluisienkin vieraiden mahdollisuus oli kuitenkin aina olemassa, kuten ennustustaikaan liittyvästä runosta on havaittavissa.
Nine ivy leaves I place under my head,
To dream of the living and not of the dead
To dream of the man I am going to wed
And to see him tonight at the foot of my bed.
(Asetan yhdeksän muratin lehteä pääni alle,
uneksiakseni elävistä, en vainajista
uneksiakseni tulevasta sulhostani
ja nähdäkseni hänet yöllä sänkyni päädyssä.)
Myös monet muut enteiden katsomistavat sisälsivät mahdollisuuden, ettei tyttö nähnytkään sulhoaan, vaan kuoleman tai paholaisen, joka vei hänet mukanaan.
Yliluonnollinen oli läsnä myös keijujen ja vainajien liikkumisena. Elämässään väärin kohdellut vainajat saattoivat tulla hakemaan Samhainina eläviltä hyvitystä, mutta myös tyytyväisten vainajien odotettiin saapuvan vanhoille asuinsijoilleen ja perheensä pariin. Tästä syystä osa ihmistä kattoi heille Samhain-yöksi aterian pöytään ja siivosi mökin vieraita vastaanottamaan.
Eräs kiinnostava yksityiskohta Samhainiin liittyvien uskomusten joukossa koskee sananjalkaa. Sen uskottiin puhkeavan Samhainina kukkaan ja kypsyttävän siemenen, jonka omistajan ajateltiin saavan monenmoisia yliluonnollisia kykyjä. Sama uskomus tunnetaan Suomestakin, mutta meillä se liitetään juhannusyöhön. Uuteen vuoteen liittyvä tinavalusta ennustaminen oli tuttua myös irlantilaisille. He, kuten meidänkin esi-isämme, käyttivät tosin tinan sijasta lyijyä.