1800-luvun jälkipuoliskolla suomalaisia lähti Yhdysvaltoihin kaivostöihin, 1900-luvun alussa Kongoon jokilaivojen konemiehiksi ja Australiaan hakkaamaan sokeriruokoa, 1930-luvulla Neuvostoliittoon Karjalaa rakentamaan. Toisen maailmansodan jälkeen varsinkin Ruotsi tarjosi töitä sadoille tuhansille suomalaisille. Nykyisin matkustaminen on nopeaa ja yhteydenpito vaivatonta verrattuna entisajan höyrylaivoihin ja postinkulkuun.
Viime vuosisatojen kuluessa Suomesta on muuttanut yli 1,3 miljoonaa ihmistä maan rajojen ulkopuolelle. Heitä ja heidän jälkeläisiään on maailmalla tätä nykyä arviolta 1,2 miljoonaa. Määrää on kuitenkin mahdotonta laskea tarkasti, sillä kansallisuuden ja identiteetin kriteerit vaihtelevat eri maissa.
Muuttajat vievät mukanaan myös oman äidinkielensä. Nykyisen käsityksen mukaan ulkomaille muuttavan on tärkeää pitää yllä äidinkieltä, vaikka samalla opiskellaan myös uuden kohdemaan kieltä. Siellä missä suomalaisia on runsaasti, on usein järjestetty suomen kielen opetusta vapaaehtoisissa Suomi-kouluissa. Suomen kieltä ja kulttuuria opetetaan myös noin 90 yliopistossa 27 maassa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.
Kielellinen identiteetti on tärkeä osa ihmisen persoonaa, ja sen merkitys korostuu vieraskielisessä ympäristössä. Ekspatriaatit, ulkomaille muuttaneet, ymmärtävät äidinkielen merkityksen usein selvemmin kuin ne, jotka saavat käyttää sitä päivittäin kaikissa tilanteissa. Vahvan suomalaisen identiteetin tärkein tuntomerkki on oman äidinkielen käyttäminen, mutta identiteettiä voidaan vahvistaa myös pitämällä yllä tietoa yhteisestä historiasta ja perinteestä. Ratkaisevaa identiteetin kannalta on se, miten ympäristö suhtautuu Suomeen ja suomalaisuuteen.
Ääninäyte:
 |
|
|
||
|
|
|
||
|
|
|
Iida-Liisa Repo, 16, Ylivieska