Kieli ja identiteetti

Ensimmäiset amerikansuomalaiset olivat Ruotsista Delawareen 1630- ja 1640-luvulla muuttaneita metsäsuomalaisia, jotka veivät mukanaan kaskenpolton taidon. Näitä muuttajia oli muutama sata. Varsinainen amerikankuume ajoittuu vuosiin 1880–1930, kun noin 350 000 suomalaista muutti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Lähdön syyt olivat taloudellisia, poliittisia ja sosiaalisia, ehkä mukana oli myös seikkailunhalua.

Puolet vanhan ajan Amerikkaan lähtijöistä oli kotoisin Pohjanmaalta. He olivat yleensä naimattomia nuoria miehiä, jotka löysivät uuden asuinalueensa useimmiten Michiganin, Minnesotan, New Yorkin, Wisconsinin tai Ohion osavaltioista. Kanadassa suomalaisasutus keskittyi Ontarion maakuntaan.

Usein suomalaiset perustivat kylä- ja pikkukaupunkiyhteisöjä, farmikontria ja finntauneja, joissa pärjättiin pelkällä suomen kielellä. Tarjolla oli työtä kaivoksissa, maatiloilla ja metsissä, kaupungeissa myös rakennuksilla. Naiset olivat usein perheissä palvelijoina. Vapaa-ajalla suomalaiset olivat erittäin aktiivisia toimimaan omissa yhdistyksissään; aatteellista toimintaa tarjosivat mm. kirkko, raittiusjärjestöt ja työväenyhdistykset.

Vaikka Suomesta muuttanut ensimmäinen siirtolaispolvi saattoikin elää koko elämänsä suomenkielisessä ympäristössä, seuraava polvi kävi jo englanninkielistä koulua ja kaksikielistyi. Monilla alueilla vielä kolmaskin polvi oppi kuitenkin suomen kielen.

Amerikansuomi on saanut paljon vaikutteita englannista. Siirtolaisten omissa lehdissä usein vielä tietoisesti lisätään tekstiin englannin sanoja huvittamaan lukijoita. Seuraava näyte on Raivaaja-lehden kirjoituksesta vuodelta 1981: ”Isoissa dipartimentoissa saa joskus dissapointmentin. Kerrankin kun tämän kirjoittajan Suomigestit halusi isoon stooriin shopingille, niin isoon sitä sitten mentiin. Kyllä oli sheim, minkälaisen triitmentin siellä sai. Seisleidi sattui olemaan niin nästi, että antoi sellaisen fiilingin, että mitäs te täältä haette, ei meitä saa paateerata kun meillä on tärkeämpääkin tekemistä kuin teitä sörvata.”

Vaikka suomen kieltä ei juuri enää kuule vanhoilla siirtolaisalueilla, ylpeys suomalaisista juurista on edelleen vahva. Nykyisin Pohjois-Amerikkaan muuttaa muutama sata henkeä vuodessa. Suomalainen yhteistoiminta on jälleen vilkastunut ja myös suomen kielen opetusta on vähitellen lisätty. Kesäisin tuhannet suomalaisten jälkeläiset kokoontuvat yhteisille kesäjuhlille.